Viime aikoina on Suomessa kohistu yhteiskuntasopimuksen epäonnistumisesta ja hallituksen tekeillä olevista pakkolaeista. Niiden tarkoituksena on ollut nostaa Suomen talouden kilpailukykyä alentamalla suomalaisen työn yksikkökustannuksia. Näin erityisesti kansainvälisen kilpailun kohteeksi joutuvalla vientisektorilla.
Ajatuksen taustalla on se, että juuri tällä hetkellä suomalainen työ on niin kallista, etteivät sen tuotteet käy maailmalla kaupaksi. Syvimmältään kyse on siis siitä, että joku muu tekee samanlaisia tuotteita halvemmalla. Silpilän hallituksen ratkaisun ja logiikan mukaan alhaisemmat tuotantokustannukset alentaisivat Suomessa tehtyjen tuotteiden hintaa ja ne kävisivät jälleen kaupaksi. Ja Suomi pelastuisi.
Hallituksen logiikassa ei ole sinänsä mitään väärää. Jos ja kun suomalainen tuote ei käy maailmalla kaupaksi, asiaa voidaan tosiaan helpottaa alentamalla sen hintaa. On kuitenkin olemassa myös toinen ja paljon parempi tie, mutta sillä ei saada aikaiseksi nopeita muutoksia.
Se on tutkimuksen ja tuotekehityksen tie. Siksi Suomessa ja muualla länsimaissa sijoitetaan julkisia varoja yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, jotta ne voisivat selvittää mitä erilaisimpia asioita. Siis kaikenlaista avaruuden rakenteista ja solujen toiminnasta aina ihmisten käyttäytymiseen ja elämänmuotojen monimuotoisuuteen.
Tämän perustutkimuksen seurauksena syntyy tasaisesti havaintoja, joiden pohjalta näyttäisi olevan mahdollista kehittää aiempaa tehokkaampia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin tai jopa aivan uudenlaisia keksintöjä. Jos ja kun yritykset tarttuvat niihin kiinni, syntyy tuotekehitystä, jonka seurauksena syntyy uusia tuotteita, joita voi vakavasti otettavien kilpailijoiden puuttuessa myydä kovaan hintaan ympäri maailmaa.
Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään yksi malliesimerkki suomalaisen tuotekehityksen kilpailukyvystä. Jutun mukaan Saudi-Arabiaan rakennetaan kilometrin korkuinen pilvenpiirtäjä. Luin jutun, koska arvelin otsikon nähtyäni talon hissien toimittajaksi Kone Oy:n. Oletukseni vahvistettiin jutun lopussa.
Syynä ennakko-oletukseeni oli luonnollisesti tieto Koneen kehittämästä aivan uudenlaisesta hissiköydestä, joka mahdollistaa merkittävästi pidempien hissimatkojen tekemisen kuin kilpailijoiden ratkaisut. Näin Kone on päässyt kilpailukykynsä suhteen tilanteeseen, jossa työn yksikkökustannukset ovat käytännössä merkityksettömiä.
Koneen hissit eivät ole syntyneet tyhjästä. Se on solminut "läheiset suhteet monien maailmankuulujen yliopistojen tiedekuntien... kanssa.... Koneen tutkimus- ja kehityskeskukset sijaitsevat Suomessa, Italiassa, Saksassa, Kiinassa, Intiassa sekä Yhdysvalloissa. Yhteistyössä huippuoppilaitosten kanssa Koneen T&K-keskukset etsivät jatkuvasti uusia ratkaisuja ja sovelluksia perustutkimuksen ja tuotekehityksen kautta."
Valitettavasti kaikki suomalaiset yritykset eivät ole yhtä rohkeita ja ennakkoluulottomia kuin Kone, eivätkä ne ole luoneet maailmanlaajuista tutkimusyhteistyötä saadakseen hyötyä niissä tehtävistä tieteellisistä havainnoista. Niinpä myöskään niiden tuotteet eivät ole samassa asemassa kuin Koneen hissit, vaan ovat myynnissään riippuvaisia sellaisista tekijöistä kuin työntekijöiden palkat.
Edelle kirjoitetun perusteella ehdotankin, että suomalaiset yritykset harkitsisivat yhteistyönsä syventämistä maailmanlaajuisen tutkimusyhteisön kanssa. Tämän päivän maailmassa ei riitä, että sitä tehdään pelkästään omista intresseistä käsin, vaan silmät on syytä pitää auki myös laajemmin. Avainhavaintoja voi löytyä aivan odottamattomilta tahoilta - kuten vaikkapa suomalaisen soveltavan robottitutkimuksen saama inspiraatio sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen tutkimuksista osoittaa.
Olenkin vahvasti sitä mieltä, että todennäköisesti yksi maailman alihyödynnetyin resurssi on tieteellinen tieto, jonka vieminen käytännön tuotteiksi laahaa jopa vuosikymmeniä tutkimuksen jäljessä. Toisin sanoen myös suomalaisille yrityksille on jatkuvasti tarjolla tietoa, jota hyödyntämällä ne voisivat hankkia Koneen kaltaisen etulyöntiaseman kilpailijoihinsa. Sen saavuttamiseksi niiden tulee olla vain aktiivisia, yhteistyökykyisiä, rohkeita ja nopeita olemassaolevan tiedon etsimisessä ja hyödyntämisessä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Onko ruotsalainen oikeassa?
Ruotsin serkkuni sanoi kerran että suomalaiset ja ruotsalaiset on kyllä yhtä hyviä suunnittelen ja tekeen tuotteita, mutta ruottalaiset osaa myös myydä tuotteet paremmin ...
VastaaPoistaTämä pitänee paikkansa.
PoistaEi tässä maassa kohta enää tehdä *mitään*, koska ainoastaan huippuosaajia kannattaa työllistää ja huippuosaajaksi tullaan vain kokemuksella, jota ei saa koska ei ole huippuosaaja.
VastaaPoistaPerustason tuotteita tehdään myyntiin nimenomaan kilpailemalla hinnalla.
Jos työntekijöiksi ei löydy ihmisiä joilla olisi kokemusta edes siitä miten perustason tuotteita tehdään, on aika huono lähteä tekemään huippulaatua, jossa hinnalla ei ole väliä.
Tästä syystä kiinalaisilla menee niin lujaa. Sieltä löytyy halpavalmistajia, joissa tehdään kilpailukyistä halparoskaa. Kun tekijät saavat kokemusta, he siirtyvät firmoihin joissa heille maksetaan enemmän palkkaa – niihin, jotka tekevät parempilaatuista tavaraa. Näistä huippuosaajat siirtyvät taas paremmin palkattuihin töihin. Ja niin edelleen. Noustaan pohjalta puola kerrallaan ylemmäksi, omien kykyjen ja osaamisen mukaan.
Alimman tason työntekijät ovat kykenemättömiä ja kirjaimellisesti kadulta töihin repäistyjä, mutta heillekin löytyy rooli – joku josta ponnistaa.
Suomessa taas uratikkaiden ensimmäinenkin puola on niin korkealla, että suuri osa kansasta yllä edes siihen.
Jopa nuorekkaaksi kuvitellut IT-alan firmat ukkoutuvat vauhdilla, koska kukaan ei halua palkata junioritason työntekijöitä vaikkei edes muita olisi tarjolla.
Olet täsmälleen oikeassa. Kirjoitin samasta asiasta elokuussa Matti Vanhasen innoittamana. Käy kurkaamassa.
VastaaPoistahttp://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/08/vanhasen-matin-harhat-ja-muunneltu.html
Tuosta kirjoituksesta löytyy tilasto, joka osoittaa ongelmiemme pääsyyn: Vientivalikoiman laajuus verrattuna kilpailijoihimme. Nyt pitäisi löytää keinoja tuottaa tuotteita, joita halutaan ostaan, jotka ovat tuoreita innovaatioita ja joille on kysyntää. Tämä tapahtuu vain riittävän tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta.
Ei Nokian puhelimetkaan kadonneet maailman kartalta siksi, että työntekijöiden palkat olisivat olleet liian suuria. Ne katosivat siksi, että kilpailijoilta löytyi parempia puhelimia uusilla ominaisuuksilla.
Mielenkiintoinen kuva. Nokian osalta olet myös täsmällen oikeassa. Yhtiön puhelinten jälkeenjääneisyyteen oli nähdäkseni kaksi tärkeää syytä: tuotekehityskustannuksista säästäminen sekä yhtiön sisälle johdon toimesta synnytetty epäterve kilpailu. Kirjoitin aiheesta aikanaan esimerkiksi tänne
Poista