Media siirtyi maahanmuuttopolitiikassa salailusta vapaaseen tiedonkulkuun

Viime aikoina olemme saaneet lukea ympäri Suomen tapahtuneista raiskauksista ja niiden yrityksistä. Uutta on ollut se, että myös valtamedia on maininnut tapausten yhteydessä tekijöiden ulkomaalaisuuden, joka aiemmin pyrittiin salaamaan.

Muutos on niin suuri, ettei kyse ole sattumasta. Tänään Helsingin Sanomat kirjoittikin jutun, joka selvensi tapahtunutta ja käytännössä vahvisti asian.

Maahanmuuttoklusterin uudesta linjasta kertoo naapuruussovittelija Miriam Attias, Suomen Pakolaisavun Naapuruussovittelun keskuksen johtaja. Hänen mukaansa myrskyä näiden tapausten ympärillä ei hiljennetä tietoja pimittämällä.

”Kaikkein tärkeintä olisi avoin tiedonkulku”, Attias sanoo. ”Tilanne muuttuu aina vain pahemmaksi, jos tietoja aluksi pimitetään, mutta sitten ne kuitenkin pomppaavat esiin. Se syö luottamusta sekä kansalaisten ja virkamiesten välillä, ja tuo epäluottamusta myös kansalaisten väliseen keskusteluun.”

Lisäksi HS jatkaa uudella linjalla todeten että Suomessa tehdään noin tuhat raiskausta koskevaa ilmoitusta poliisille vuosittain. Hieman yli viidennes raiskauksiin liittyvistä epäillyistä on ulkomaalaistaustaisia.

Edelle lainatun jutun ohessa oli myös toinen kirjoitus, jossa kerrotaan että tilanne Vihdin Hopeaniemessä ja sen ympäristössä on tulehtunut. Kolmea vastaanottokeskuksen asukasta epäillään kahden tytön ahdistelusta kirkonkylässä. Tämä oli minulle uusi tieto, mutta osoittaa omalta osaltaan tulijoiden joukossa olevan runsaasti sellaisia henkilöitä, joiden oikeus liikkua vapaasti suomalaisessa yhteiskunnassa turvapaikkahakemuksensa käsittelyn ajan on riski ympäristössä asuville.

Samassa jutussa naapurustosovittelija kertoo, ettei kaikkiin ongelmiin ole helppoa ratkaisua. Joskus ratkaisua ei löydy lainkaan. Kukaan ei voi luvata vihtiläisille, että juoksulenkki pimeässä metsässä on varmasti turvallista.

”En ole keksinyt siihen ratkaisua. Itse en ikinä menisi pimeään metsään yksin lenkille, ihan sama onko siellä vastaanottokeskusta vai ei. En minä voi luvata kenellekään, että olet varmasti turvassa.”

Kukaan ei tietenkään koskaan ole ollut varmasti turvassa missään etenkään pimeään aikaan. Kuitenkin on selvää, että turvapaikanhakijat ja jo Suomesta humanitaarista suojelua saaneet ovat muuttaneet pimeässä kulkemisen etenkin naisille entistä vaarallisemmaksi.

Ja se on yksi niistä suurista muutoksista, jotka liittyvät nykyiseen kansainvaellukseen. Suomalaisten on pakko muuttaa tapojaan ja tottumuksiaan jokaisella paikkakunnalla, jonka väestöstä merkittävä osa koostuu maahanmuuttajista. Muutos on erityisen näkyvä paikkakunnilla, joille on perustettu vastaanottokeskus, koska niissä turvallisuustilanne muuttuu kertaheitolla - ja vertailu aikaisempaan tilanteeseen on siksi erityisen helppoa.

Kehityksen seurauksena suomalaiset naiset jättänevät ajan myötä yksin pimeässä liikkumisen. Se tarkoittaa esimerkiksi nyt loppusyksyllä suurinta osaa illasta. Näin muun muassa liikunta vähenee ja suomalaisten naisten kunto heikkenee entisestään. Sillä on terveysvaikutuksia, ellei liikunta sitten siirry entistä enemmän ohjatuksi sisäliikunnaksi.

Seuraavassa vaiheessa muuttunee naisten pukeutumiskoodi. Paljastavista vaatteista luovutaan ja keho peitetään "vähemmän provosoivilla" vaatekappaleilla ulkona liikuttaessa. Minihameet ja näkyvät "tissivaot" harvinaistuvat myös kesäisin. Myös julkisten liikennevälineiden käyttö pimeän aikaan korvautunee yhä enemmän taksilla ja muilla kotiovelle ulottuvilla kuljetuskeinoilla.

Näihin asioihin en ole nähnyt valtamedian vielä puuttuneen. Toisin sanoen maahanmuuton alkuvaiheen seurauksista omaan yhteiskuntaamme ei ole keskusteltu käytännössä lainkaan.

Eikä Pariisin terroritekojen kaltaisiakaan asioita ole yksiselitteisesti todettu maahanmuuton seurauksiksi. Pikemminkin niistä on syytetty länsimaalaisia, jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan tänne tulleille ihmisille riittävän hyviä elinolosuhteita.

Huolimatta edelleen näkyvistä suurista puutteista maahanmuuttokeskustelussa, on median linjanmuutos tervetullut. Sen taustalla on epäilemättä sosiaalisen median ja vaihtoehtomedian aikaansaama tiedotusmonopolin murtuminen. Salailu ja pimittäminen ovat kääntyneet itseään vastaan, joten valtamediankin on ollut pakko siirtyä kansainvaelluksen yhteydessä mielipidevaikuttamisesta kohti tiedonvälitystä.

Ei ole kuitenkaan epäilystä, etteivätkö haaveet monikulttuurisesta yhteiskunnasta edelleen elähdyttäisi toimittajien uutisointia, mutta pakon edessä keinoksi on salailun sijasta valittu avoimempi linja. Se on joka tapauksessa kaikkien kannalta parempi kuin aiempi ongelmien pimittämiseen ja suoranaiseen valehteluun perustunut malli.

Tässä vaiheessa otan siis kiitollisuudella vastaan valtamedian uudet linjaukset. Aika yksin näyttää seuraako siitä maahanmuuttopolitiikkamme järkeistämistä ennen kuin siitä aiheutunut vahinko johtaa ylipääsemättömään vastakkainasetteluun maahanmuuttajaväestön ja valtaväestön välillä, kuten näyttäisi käyneen Ruotsissa.

Juuri tällä hetkellä olisi tärkeintä poistaa mahdollisimman tarkoin maahanmuuttajia Suomeen vetävät tekijät - kuten maahamme saapuneiden vapaa liikkumisoikeus turvapaikanhakuprosessin aikana, tulijoille maksettava vastikkeeton rahallinen tuki, heidän omaan kulttuuriinsa kuuluvien länsimaihin sopimattomien piirteiden koskemattomuus, perheenyhdistämisen helppous, pysyvät oleskeluluvat ja niin edelleen - sekä samanaikaisesti kotouttamistoimien tehostaminen nykyisestä.

Näin toimien saisimme ehkä humanitaariset maahanmuuttajat sopeutumaan nykyistä paremmin maahamme ja sitä kautta voisimme ehkäistä heihin liittyviä ja juuri nyt julkisuudessa olevia ongelmia. Lopputuloksena heidän vaikutuksensa suomalaiseen elämäntapaankin voisi olla nyt räikeästi esillä olevien negatiivisten vaikutusten sijaan rikastava ja positiivinen. Jos taas epäonnistumme, ovat edessämme ennemmin tai myöhemmin yhä vakavammat ongelmat ja jopa islamistisen terrorismin nousu myös täällä Pohjantähden alla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Hallitus, Immonen, maahanmuuttobisnes ja kotouttaminen
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Valehteleva Stubb siirsi syyn alaisilleen

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) on yrittänyt viedä läpi hallintarekisterilakia valehtelemalla eduskunnalle. Ja oppositio on asian paljastuttua nostanut äläkän.

Hallintarekisteri tarkoittaa sitä, että rekisteriin merkitään arvopaperin todellisen omistajan sijasta sen hoitaja, esimerkiksi pankki. Se olisi myös uudistus, joka veisi suomalaista järjestelmää lähemmäs monia muita Euroopan maita.

Tällä hetkellä suomalainen järjestelmä toimii niin, että osakkeenomistaja on automaattisesti arvopaperikeskuksen, eli Euroclear Finlandin asiakas. Tiedot osakkeenomistajista saa suoraan Euroclear Finlandista. Jos hallintarekisteri astuu voimaan, tämä ketju siis muuttuu.

Esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pitää rekisteriä ongelmallisena rikostorjunnan kannalta. Hänen mukaansa rekisteri saattaisi laskea kynnystä rikollisiin järjestelyihin.

Esimerkiksi rahanpesuun voi liittyä tarve piilottaa omaisuutta. Nissisen mukaan järjestelmä tulisi myös väistämättä hidastamaan viranomaisten tiedonsaantia.

Nissisen kanssa samoilla linjoilla on noin 90% rekisteriin kantaa ottaneista viranomaisista. Vain kymmenen prosenttia jakaa valtiovarainministerin käsityksen. Ja nämä luvut ministeri on siis sekoittanut keskenään ilmeisen tahallisesti ja eduskuntaa harhauttaakseen.

En olisi kuitenkaan kirjoittanut tästä aiheesta, ellei se olisi paljastanut Stubbin luonnetta poliitikkona ja päättäjänä. Toki hän pakon edessä myönsi valehdelleensa, mutta sittenkin siirsi syyn ministeriössään toimivien alaistensa niskoille. Tämä ei ole sellaista johtajuutta, jota minä tai muutkaan tavalliset suomalaiset arvostaisivat.

Stubbin toiminnan ei oikeastaan olisi pitänyt yllättää ketään sillä valtiovarainministerimme on jo aiemmissa käänteissä paljastunut epärehelliseksi. Esimerkiksi hänen totuutta vähättelevät laskelmansa turvapaikanhakijoiden aiheuttamista kustannuksista päätyivät tämänkin blogin riepoteltaviksi.

Itse asiasta vielä sen verran, että lakimuutoksella pyritään, Stubbin sanoin, "arvopaperikaupan kustannusten alentamiseen. Alhaisemmat kaupankäynnin kustannukset vahvistaisivat kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Hallituksen vaikea tehtävä onkin punnita viranomaisten esittämät huolet ja toisaalta kilpailun avaamisesta aiheutuvat hyödyt."

Tämä kuulostaa hyvältä, mutta asiaa valmistelevan ministerin osoittauduttua valehtelijaksi on hyvä yhtyä toisen hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon (ps) näkemykseen: ”jotta uudistus voisi saada kannatuksemme, on vedenpitävästi todistettava sen taloudelliset hyödyt ja ettei järjestelmän väärinkäytöksille jää mahdollisuutta.”

Hyötyjen ja haittojen punnitsemisessa ei ole syytä kiirehtia, sillä finanssialan keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen arvioi lauantai-iltana ettei kyseessä ole Suomen olennaisin ongelma juuri nyt. Stubb palatkoon valmistelussaan siis lähtöpisteeseen, ellei sittenkin joudu erotetuksi tehtävästään muunnellun totuuden puhumisesta johtuvan luottamuspulan takia. Tai häneen siitä syystä kohdistuvan paineen noustua liian kovaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Stubbin laskelmat, mutta Sipilän luvut
Alexander Stubb tiedepolitiikkona
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa

Karoliinisen instituutin kansainvälisen terveyden professorin Hans Roslingin mukaan sukupuolijakauman epätasapaino aiheuttaa ongelmia Ruotsissa. Hänen mielestään maassa olisi syytä kiinnittää asiaan huomiota.

Ruotsin maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan tämän vuoden tammikuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saapui yksin noin 23 350 alaikäiseksi esittäytynyttä turvapaikanhakijaa, joista yli 21 200 on 13–17-vuotiaita poikia.

Ruotsissa on viime aikoina syntynyt  noin 46 800 poikaa vuodessa. Turvapaikanhakijapojat mukaan luettuna teini-ikäisiä poikia on Ruotsissa nykyisin noin 35 000 enemmän kuin saman ikäisiä tyttöjä. Roslingin mukaan Ruotsin nuorison sukupuolijakauma lähestyy Kiinan vinoutunutta sukupuolijakaumaa.

Edelle olen referoinut Ylen uutisen aiheesta. Yksi asia siitä kuitenkin puuttui.

Nimittäin se, että myös länsimaihin siirtyneillä muslimeilla on tapana olla moniavioisia. Esimerkiksi Suomessa somalinaisista jopa 46 prosenttia on "yksinhuoltajia" - todellisuudessa siis kakkos- tai kolmosvaimoja.

Muslimien moniavioisuus lienee kulttuurinen sopeuma lähi-idän ja Pohjois-Afrikan rauhattomiin oloihin, joissa miesten kuolleisuus on suurta. Länsimaat eivät ole sellaisia, joten moniavioisuuden ainoa seuraus niissä on kokonaan ilman naisia jäävän miesten osuuden kasvaminen. Sen taas tiedetään aiheuttavan levottomuuksia.

Yhdistettynä nyt Ruotsissa nähtävään miesten ylimäärään tuloksena ei voi olla kuin vieläkin pahempi katastrofi kuin mitä professori Rosling edellä referoidussa jutussa kuvailee. Ja itse kukin voi mielessään miettiä mitä siitä seuraa seksuaalirikollisuuden kannalta.

Keinot ongelman ratkaisemiseksi lienevät Ruotsissa vähissä. Itselleni tulee mieleen lähinnä kaksi poliittisesti hyväksyttävyyden rajoissa olevaa ratkaisua: miesten selektiivinen karkottaminen Itämeren länsirannikolta tai vaihtoehtoisesti nuorten naisten aktiivinen siirtäminen kehitysmaista Svea-mamman helmoihin. Molemmissa ratkaisuissa on omat ongelmansa, enkä usko Ruotsin ryhtyvän kumpaankaan.

Entä Suomi? Kannattaiskohan Ruotsin tilanteesta ottaa oppia kun vielä voimme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
300 000 maahanmuuttajaa - tyydymmekö rypemään ojassa vai menemmekö allikkoon

HS panosti vastaanottokeskusten raiskaajiin

Helsingin Sanomissa oli tänään tuhti paketti maahanmuuttoasioita. Sallittakoon siihen muutama kommentti.

Ensimmäisessä jutussa pohdittiin maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan ilmiselvää epäonnistumista. Sinänsä kohtuullisen asiallisessa jutussa on muutama kohta, jotka vaativat huomiota.

Jutun mukaan ministeri Jari Lindström on ehdottanut turvapaikanhakijoiden kanssa tehtäväksi sopimusta, jossa he ilmaisevat ymmärtäneensä suomalaisen yhteiskunnan perussäännöt. Kehittämispäällikkö Annika Forsander ei ideasta innostu, koska hänestä "on hankalaa nähdä, mistä siinä sovittaisiin. Ketkä olisivat sopimuksen osapuolia, mihin siinä sitouduttaisiin ja mitkä olisivat sanktiot? Mikä olisi sen juridinen merkitys?”

Sopimuksella olisi tietenkin sellainen juridinen merkitys, jonka lainsäätäjä sille haluaisi antaa. Voitaisiin vaikkapa todeta, että vakava rikkomus suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjä vastaan johtaa automaattisesti turvapaikanhakuprosessin keskeyttämiseen asian käsittelyn ajaksi ja mahdollisen tuomion jälkeen henkilön palauttamiseen kotimaahansa. Muita sanktioita ei tarvittaisi.

Jutussa todettiin edelleen, että Suomen kotouttamispolitiikka on epäonnistunut Afrikan pohjoisosista ja läntisestä Aasiasta tulleiden kohdalla. Heidän työllisyytensä jää TEM:n mukaan 40 prosenttiin vielä kymmenen vuoden päästä maahantulosta.

Tämä on totta, mutta näiden ryhmien kohdalla "epäonnistuminen kotouttamispolitiikassa" lienee yleismaailmallista. Suomi ei siis liene sen huonompi kuin muutkaan.

Lisäksi jutussa mainitaan, että Suomessa on kirjattu tänä vuonna kaikkiaan muutamia kymmeniä rikosilmoituksia seksuaalirikoksista, joiden tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa. Näistä rikosepäilyistä noin kymmenen koskee raiskauksia.

Tämäkin lienee totta, mutta on syytä huomata, etteivät lukuun sisälly turvapaikan tai muiden oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien seksuaalirikokset. On hyvä tiedostaa, että kaikista Suomessa tehdyistä raiskauksista lähes neljännes on ulkomaan kansalaisten (heitä on 3,8% väestöstä) tekemiä. Tämä tarkoittaa vuosittain reilusti yli 200 ulkomaan kansalaisen tekemää raiskausta.

Näemme siis, ettei vastaanottokeskusten yhteydessä tapahtuva seksuaalirikollisuus ole kuin murto-osa kaikesta maahanmuuttoon liittyvästä rikollisuudesta. Siksi sen sinänsä suuresta merkityksestä huolimatta maahanmuuttajien raiskausten vähentämisessä fokuksen tulisi olla maassa oleskeluluvan saaneiden seksuaalirikollisuuden torjunnassa. Eli heidän määränsä, laatunsa ja kotouttamisensa kontrolloinnissa.

Helsingin Sanomien toisessa jutussa kerrottiin kansalaisaloitteen jättämisestä eduskunnalle. Siinä vaaditaan vakaviin rikoksiin syyllistyneen maahanmuuttajan poistamista maastamme, oleskeluluvan välitöntä peruuttamista ja maahantulokiellon määräämistä.

Tähän minulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin se, että toivottavasti eduskunta on tehtäviensä tasalla, hyväksyy aloitteen ja ryhtyy mahdollisimman pikaisesti toteuttamaan sen edellyttämää lainsäädäntöä. Näin saamme tämänkin juttusarjan synnyttäneen vastenmielisen ilmiön paremmin hallintaan.

Kolmannessa jutussa kerrotaan Raision raiskauksesta, jossa turvapaikanhakijan epäillään syyyllistyneen yksityisasunnossa 14-vuotiaan tytön raiskaamiseen. Jutun mukaan Raision kaupunginjohtaja kehottaa kuntalaisia välttämään "kaikenlaista vastakkainasettelua".

Vastaanottokeskuksen  johtaja puolestaan kertoo monien turvapaikanhakijoiden ilmaisseen "huolensa asenneilmapiirin kiristymisestä". Heitä harmittaa se, että yhden ihmisen teon takia syyllistetään kokonaista ihmisryhmää.”

Ymmärrän kaupunginjohtajan ja turvapaikanhakijoiden huolen. Raiskauksethan eivät millään tavalla edistä mitään asiaa, eikä hakijoita voi syyttää kollektiivisesti tapahtuneesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien joukossa on monikummenkertaisesti useammin raiskaajia kuin kantasuomalaisissa. Tämä on asia, joka tulisi huomioida myös suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa sekä arvioitaessa tulijoiden turvapaikan tarvetta että suunniteltaessa kotouttamistoimia.

Neljännessä jutussa HS nostaa esiin ministeri Petteri Orpon ilmoituksen, jonka mukaan vastaanottokeskukset pyritään sijoittamaan poliisin läheisyyteen. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta vielä parempi olisi, jos turvapaikanhakijoille myönnettäisiin vapaa kulkuoikeus Suomessa vasta sitten kun oleskelulupa on saatu. Näin toimien olisi tämänkin vuoden aikana säästetty kymmenkunta suomalaista naista raiskaukselta.

Viides juttu olikin sitten jälleen kerran osoitus perussuomalaisesta poliitikosta, jonka voisi ohjata lastentarhaan. Kyse on Helsingin kaupunginvaltuutettu Jukka Wallinista, joka oli lähetellyt natsikuvia somalitaustaisen kollegansa Facebook-sivulle.

Ilmeisesti Wallin on valepukuun pukeutunut punavihreä maailmanparantaja, joka pyrkii kaikin keinoin sabotoimaan puolueen johdon ja erityisesti sen maahanmuuttorealistisen siiven pyrkimyksen järkeistää suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tai ainakaan hänen kuvanlähettelyllään ei ole mitään muuta vaikutusta - toivottavasti ei edes sitä.

Wallinin äänestäjiä kehotan harkitsemaan seuraavissa kunnallisvaaleissa paremmin kenelle äänensä antavat - ellei heidän tavoitteennaan sitten ole täysin hallitsematon kehitysmaalaisten kansainvaellus Suomeen ja Helsinkiin. Siinäkin tapauksessa äänet kannattaisi antaa mieluummin RKP:n, vasemmistoliiton tai vihreiden ehdokkaille. Niissä koko puolueen tavotteena on koko suomalaisen yhteiskunnan saattaminen sekasortoon hallitsemattoman maahanmuuton kautta - tuskin kuitenkaan tarkoituksella vaan ainoastaan irrationaalisten unelmien ja niihin liittyvän ymmärtämättömyyden takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Maahanmuuttajat raiskaajina

Sprinttihiihtäjät hyödyntävät valintamahdollisuutta

Maastohiihdon maailmancup avattiin eilen sprinttihiihdoilla. Itse kilpailussa norjalaiset putsasivat odotetusti pöydän ja suomalaiset sortuivat suksiinsa tai niiden huoltoon. Siten  heidän todellinen iskukykynsä jäi näkemättä, vaikka aika-ajon perusteella etenkin miesten taso näyttäisi nousseen rajusti aikaisemmasta.

Tässä blogissa tehtiin tammikuussa 2014 ehdotus (tässä ja tässä kirjoituksessa) siitä, että maastohiihtäjät saisivat itse valita puolivälieränsä. Näin myös tapahtui keväällä 2015 Salpausselän kisoissa, joskin valinnat tehtiin ilmeisesti hieman eri järjestyksessä kuin olin itse ehdottanut. Ja nyt uudelleen siis eilen Rukalla.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen näiden neljän sprinttikilpailun (siis Salpausselän 2015 ja Rukan 2015 kilpailujen miesten ja naisten lähdöt) puolierävalintojen tuloksia. Siis en itse kilpailujen lopputuloksia vaan hiihtäjien valintoja.

Ensimmäiseksi huomaamme, etteivät valinnat olleet satunnaisia, vaan karsintakilpailun ("aika-ajon") tulosten järjestys on vaikuttanut niihin. Keskiarvona tarkasteltuna ensimmäiseen puolivälierään osallistuneiden karsintasijoitusten keskiarvo on 13,8, kun se on muissa erissä järjestyksessä 15,2. 15,1 16,6 ja 17,5. Hiihtäjät siis näyttäisivät  hyödyntäneen mahdollisuutta pidempään lepoaikaan starttien välillä.

Tarkasteltaessa karsinnan kymmenen parhaan sijoittumista puolivälieriin nähdään, että ensimmäiseen puolivälierään heistä on valinnut paikan 12 hiihtäjää, Muihin eriin on sijoittunut 10, 9, 6 ja 3 karsinnassa kymmenen joukkoon hiihtänyttä, joten huippujen valinnat ovat painottuneet pitkän lepoajan mahdollistaviin ensimmäiseen ja toiseen puolivälierään.

Toisin sanoen sprinttihiihdossa kilpailijat hyödyntävät valinnan mahdollisuutta. Tästä seuraa samalla kuitenkin se, että useita parhaita hiihtäjiä sisältävästä ensimmäisestä puolivälierästä on selvästi vaikeampi päästä jatkoon kuin muista lähdöistä.

Tästä seuraa, ettei ensimmäiseen puolivälierään ole syytä mennä, ellei ole luottavainen omiin kykyihinsä parhaita vastaan. Tästä saatiin hyvä esimerkki eilisestä naisten kilpailusta, jossa puolivälierien neljänneksi sijoittunut Krista Pärmäkoski joutui puolivälierissä hiihtämään kovempaa kuin kukaan muissa erissä hiihtänyt, vaikka sijoittuikin vasta neljänneksi.

Krista pääsi siis ajallaan välieriin, mutta häneltä oli jo kovassa puolivälierähiihdossa mennyt "jalat alta". Olisiko suomalaishiihtäjän siis sittenkin kannattanut valita esimerkiksi toinen alkuerä, joka hiukan lyhyemmän lepoajan vastineeksi olisi tarjonnut selvästi helpommat vastustajat?

Kaikkiaan näyttää vahvasti siltä, että yli vuosi sitten ehdottamani valinnanmahdollisuus tuo kilpailuihin mukaan erittäin mielenkiintoisen taktikointimahdollisuuden. Ja siten lisäväriä jo muutenkin vauhdikkaaseen ja kilpailumuotona onnistuneeseen sprinttihiihtoon. Toivottavasti käytäntö siis vakiintuu maailmancupsirkukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sotshin sprintin voittajaksi - ohje suomalaisille sprinttereille
Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"

Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa

Ikävillä uutisilla on tapana tulla julkisuuteen paremmin kuin mukavilla. Nostettakoon siis tässäkin blogissa esille vaihteeksi myös yksi hyvä uutinen.

Se kertoo siitä, kuinka Gambian presidentti on antanut määräyksen, jonka mukaan naisten sukuelinten silpominen on vastaisuudessa kielletty. Uutisen mukaan samoin on tehty jokin aika sitten myös Nigeriassa.

Toivottavasti Afrikan maiden päätökset myös pitävät. On nimittäin vaikeaa kuvitella sen vastenmielisempää rituaalia kuin puolustuskyvyttömien lasten sukuelinten särkeminen primitiivisten uskomusten perusteella. Ja vieläpä juuri niiden läheisimpien toimesta, joiden luontainen rooli olisi suojella lasta kaikelta pahalta.

Tosiasia kuitenkin lienee, että naisten ympärileikkaaminen ei katoa Gambiastakaan yhdellä mahtikäskyllä, vaikka sen noudattamista valvottaisiinkin. Eikä se vaikuta lainkaan poikien sukuelinten silpomiseen.

Toisaalta on selvää, ettei käsky jää myöskään vaikutuksettomaksi. Olisikin hienoa, mikäli myös muut ympärileikkauskulttuurimaiden johtajat ottaisivat mallia Gambiasta ja Nigeriasta ja antaisivat vastaavat käskyt omissa kotimaissaan.

Niin toimien maailma muuttuisi jälleen hiukan paremmaksi paikaksi elää. Niin naisille kuin ajan myötä myös tiettyihin uskontokuntiin kuuluville miehille, joiden sukuelinten silpominen lapsena alkaisi näyttää juuri niin sivistymättömän brutaalilta, kuin se todellisuudessa onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Ban Ki-moon ja Pariisin ilmastokokous

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon julkaisi tänään Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksen, jonka mukaan hän haluaa lastensa saavan nauttia "terveellisen planeetan rikkaudesta" sekä surevansa "pahenevia tulvia, kuivuutta ja tulipaloja sekä katoavia saarivaltioita ja sukupuuttoon kuolevia eläinlajeja".

Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Toivon lasteni ja heidän tulevien jälkeläistensä saavan elää hyvässä maailmassa. Samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten.

Kirjoituksen loppupuolella pääsihteeri toteaa vielä, että Pariisin ilmastosopimuksen "on osoitettava solidaarisuutta muun muassa kehitysmaille taloudellisena ja teknologisena apuna. Kehittyneiden maiden on pidettävä lupauksensa tukea kehitysmaita sadalla miljardilla dollarilla vuosittain vuoteen 2020 mennessä."

Toisin sanoen Ban Ki-moon pyytää meitä länsimaalaisia lahjoittamaan satoja miljardeja dollareita kehitysmaille siksi, että maapalloa uhkaa ilmaston hallitsematon lämpeneminen. Näin siitä huolimatta, että meidän länsimaalaisten ilmaston kannalta vaaralliseksi väitetyn hiilijalanjäljen on todettu olevan paljon suurempi kuin kehitysmaalaisten.

Rahojen lahjoittamisessa ei siis ole kyse kasvihuonekaasujen vähentämisestä vaan kehitysmaiden talouden vauhdittamisesta sellaisin keinoin, etteivät ilmaston kasvihuonekaasujen konsentraatiot sen seurauksena nousisi. Siis tavallaan ennaltaehkäisystä.

* * *

Ilmastonmuutos on asiaan vihkiytyneiden kehittämien monimutkaisten mallien tulos. Nuo mallit ovat nykyisin niin monimutkaisia toisiinsa sidottujen osamallien koosteita, ettei kukaan pysty intuitiivisesti ymmärtämään niiden toimintaa ainakaan kokonaisuutena. Sen sijaan me kaikki voimme hyvin seurata ilmaston lämpenemisen etenemistä.

Alla on Itä-Angian yliopiston keräämän aineiston perusteella piirretty kuva globaalin lämpötilan kehityksestä viimeisen viidentoista vuoden aikana. Se osoittaa nopeaa ilmaston lämpenemistä, kuten punaisella viivalla piirretty trendiviiva osoittaa.

Ban Ki-moonila on siis tämän kuvaajan perusteella syytä huoleen. Samankaltaisen kuvaajan saa nähdäkseen myös muista maan pinnalta kerätyistä tiedoista globaaleja keskilämpöjä estimoivien tutkimuslaitosten nettisivuilta.

Itseäni tässä hermostuttaa paitsi se, että näiden tiedostojen keräämiseen on vuosien varrella liittynyt melkoisia epämääräisyyksiä, myös se, että ne ovat pahasti ristiriidassa kokonaan toisenlaisin perustein kerätyistä lämpötilojen aikasarjoista. Tarkoitaan satelliittidataa, joka mittaa lähinnä alailmakehän lämpötiloja. Seuraavassa RSS-sarjan perusteella piirretty kuvaaja 15 viime vuoden ajalta.

Kuten näemme, on trendi selvästi laskeva.

Kun näkemykset maapallon lämpötilan kehityksestä vaihtelevat näin suuresti voisi kuvitella, että asiasta käytäisiin myös julkisuudessa keskustelua. Sellaista en kuitenkaan ole havainnut.

Mielenkiintoista on myös, että jokaisessa vastaani tulleessa valtamedian uutisessa viitataan lämpömittareista kerättyihin aikasarjoihin. Ei koskaan sen kanssa pahassa ristiriidassa lähes 20 vuoden ajan olleeseen satelliittidataan.

Eikä se ole muistini mukaan kertonut edes siitä, että vuodesta 1979 alkanut RSS-sarja vastasi hyvin mittaridatan tuloksia ensimmäisen parinkymmenen vuoden ajan joutuakseen ristiriitaan hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta. Ei, vaikka minusta tässä ristiriidassa voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen ja monia kiinnostava aihe minkä tahansa tiedetoimituksen pohdittavaksi.

Rautalangasta väännettynä: media voisi halutessaan kirjoittaa yhä hyvin ilmaston kylmenemisestä kuin sen lämpenemisestäkin. Samoin ilmastotutkijat voisivat pohtia julkisuudessa saman asian syitä. Ja YK:n pääsihteeri voisi vaatia kehitysmaille rahaa viilenevän ilmaston aiheuttamiin uhkiin.

Tai jos ei, tulisi meille ainakin kertoa miksi yksi lähetysmistapa samaan asiaan tuottaa aivan erilaisen tuloksen kuin toinen. Ja miksi totuus on rakennettu siitä yhdestä eikä siitä toisesta.

Joka tapauksessa edessä on Pariisin ilmastokokous, jossa tullaan tekemään meitä kaikkia koskevia päätöksiä. Toivotaan, että ne auttavat jälkeläisiämme elämään meitä paremmassa maailmassa. Ja että kehitysmaatkin kehittyisivät aiempaa nopeammin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alaska ja globaali ilmastonmuutos
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Hätää pakenevat herättivät pääministerin

Pääministeri heräsi kun afgaanipojat herättivät kotikulmilla. Toivottavasti tapaus johtaa myös turvallisuutta parantaviin tekoihin.


Raiskaus on aina väärin, eikä koskaan uhrin vika. Tässä tapauksessa asuntoaan lupaillut pääministeri on kuitenkin osasyyllinen. Ilman tuota lupausta tekijät tuskin olisivat tulleet Suomeen. Siksi Sipilällä on velvollisuus ryhtyä toimiin juuri nyt lopettaakseen sen minkä pani alullekin.

Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Olemme jälleen kerran todistamassa sellaista merkillisyyttä, jossa AKT on ryhtynyt hankaloittamaan maamme kauppaa tukeakseen jonkin toisen ammattiliiton lakkoa. Tällä kertaa kyse on Postin työntekijöiden tukeminen DHL:n lähetyksiä pysäyttämällä.

En ota tällä kirjoituksella kantaa siihen, kuka on oikeassa ja kuka väärässä Postin työriidassa. Sen sijaan ihmettelen maamme lakeja ja käytäntöjä, joiden mukaan on asiallista pysäyttä ja vaikeuttaa yritysten toimintaa, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä työriidassa olevan yrityksen kanssa.

Erityisen kummallisen tämänkertaisista tukitoimista tehee se, että jo Postin omien työntekijöiden lakkoilu on tehokasta - toisin kuin vaikkapa terveydenhuoltoalan lakot, joiden tehokkuutta heikentää velvollisuus suojatyöhön kiireellisten tapausten hoitamiseksi. Siten sen tukemiseksi ei ole hyväksyttäviä perusteita sen enempää AKT:lle kuin muillekaan palkansaajajärjestöille.

Olenkin sitä mieltä, että nyt meneillään oleva arvoton näytelmä osoittaa työlainsäädäntömme ja niiden käytäntöjen vanhentuneisuuden ja ristiriidan suomalaisten yleisen hyvän kanssa. Erityisen moitittavaa on toiminta Suomen nykyisessä taloustilanteessa, joka ei kaipaa yhtään ainutta lisäkiveä rekeen vedettäväksi.

Ainoa oikea ratkaisu käsillä olevaan tilanteeseen on se, että Posti ja sen työntekijät saavat aikaiseksi sopimuksen, jossa huomioidaan mahdollisimman tasapainoisesti sekä työnantajan että työntekijän tarpeet. Ja erityisesti postin asiakkaiden etu - sillä ilman tyytyväisiä asiakkaita ei Postillakaan ole tulevaisuutta nykyisessä taloudellisen vapauden maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iloitkaamme irtisanomisesta
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
Laiton lakko Uudessakaupungissa

Ranska päätti kurittaa kalifaattia

Ranskalaiset taitavat olla lopen uupuneita olemaan muslimiterroristien maalitauluna. Ainakin siitä päätellen, että maa on päättänyt lähettää ydinkäyttöisen lentotukialuksen kurittamaan ISISin tukikohtia Syyriassa.

Lentotukialus toimii tukikohtana kymmenille lentokoneille ja ohjuksille. Lisäksi sen mukana kulkee iso joukko muita sotalaivoja omine aseineen. ISISin kannalta ongelmallisinta on tietenkin ilma-ase, jonka voi olettaa tulevina viikkoina rusikoivan kaikkia gallialaisten tietoon tulevia terroristikohteita.

Kun tämä yhdistyy Syyriassa jo aiemmin toimiviin länsimaisiin ja venäläisiin ilmavoimiin, voisi kiihkeimmältäkin jihadistilta kuvitella terrorismihaaveiden katoavan ainakin vähäksi aikaa. Ja samalla kalifaatin kaatuvan omaan mahdottomuuteensa.

Pidemmällä aikavälillä olisi kuitenkin tärkeää poistaa terrorismin perussyyt. Siis uskonnollinen fanatismi, nuorten miesten elämän näköalattomuus, yhteiskunnallinen epätasa-arvo, miesten yksinäisyyttä aiheuttava moniavioisuus, ihmisten älykkyyttä alentavat sukulaisavioliitot sekä väestöräjähdys. Ja korvata ne maltillisuudella, koulutuksella, työmahdollisuuksilla, tasa-arvolla ja perhesuunnittelulla.

Vaan kuinka maailma muutetaan? Tarvitaanko gallialaisen turpaanvedon lisäksi myös jotain muuta? Entä ovatko muslimit valmiita itse muuttamaan kehityksen kannalta haitallista kulttuuriaan? Ja jos ovat, niin olemmeko me länsimaiset valmiita tukemaan heitä siinä? Ellei rahallisesti, niin ainakin henkisesti?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme

Sveitsiläinen ei tiedä miksi turvapaikanhakijoita tulvii Tornioon

Kun kerran kirjoittamisen makuun pääsin, niin saatanpa maailmalle toisenkin ajatuksen äskeisen jatkoksi.

Huomasin nimittäin Yleisradion julkaisseen uutisen, jonka mukaan sveitsiläinen toimittaja ei voi ymmärtää, miksi Tornioon tulvii turvapaikanhakijoita. Tosin hän osaa kertoa, ettei niitä ole juurikaan Sveitsissä, koska maassa on tiukka maahanmuuttopolitiikka.

Sama koskee tietenkin käänteisesti Suomea. Ehkäpä jonkun pitäisi kertoa sveitsiläistoimittajalle muutamia faktoja suomalaiseen sosiaaliturvaan ja turvapaikkajärjestelmään liittyvistä rahavirroista. Sen jälkeen hänkin voisi ymmärtää syyt suomalaiseen turvapaikkasirkukseen ja kertoa asiasta myös maanmiehilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä::
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen

Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa

Helsingin Sanomien eilinen pääkirjoitus väitti kansalaisaloitteiden toimivan hyvin. Niissähän on kyse siitä, että kuka tahansa voi tehdä aloitteen lainsäädännön muuttamiseksi ja se otetaan eduskunnan käsittelyyn mikäli allekirjoittajia on vähintään 50 000. Ensimmäinen hyväksytty kansalaisaloite koski lakia tasa-arvoisesta avioliitosta.

Pääkirjoituksen taustalla oli mm. kansalaisaloite, jolla pyritään kumoamaan jo hyväksytty avioliittolaki. Se on tietenkin turha, sillä eduskunta ei tule missään tapauksessa muuttamaan juuri hyväksyttyä lakia. Tai jos niin tapahtuisi, se saisi uuden tasa-arvoisen kansalaisaloitteen käsiteltäväkseen

En reagoinut asiaan eilen, mutta koska pääkirjoitus poiki tälle päivälle tamperelaisen Mauri Laaksosen kommentin mielipidesivulle päätin kirjoittaa muutaman sanan. Laaksosen mukaan aloitteita pitäisi nimittäin voida myös vastustaa, jolloin eduskunnan käsittelyyn otettasiin vain ne aloitteet, jotka ovat saaneet tarvittajan kannattajamäärän ja kannattajia on enemmän kuin vastustajia.

Minulle tuli tuon tamperelaisen kirjoituksen luettuani huvittunut olo. Eihän kansalaisilla ole minkäänlaista valtaa aloitteiden hyväskymisen tai hylkäämisen osalta, joten miksi nykyistä järjestelmää pitäisi monimutkaistaa?

Päätöksen kansalaisaloitteiden hyväksymisestähän tekee vain ja ainoastaan eduskunta tiedossa olevien faktojen ja mahdollisen painostuksen alla. Mehän muistamme minkälaisen uutis- ja mielipidejuttujen vyöryn media järjesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Ja osoitti samalla poliittisen valtansa.

Niinpä minusta on selvää, ettei nykyinen kansalaisaloitejärjestelmä toimi juuri lainkaan. Se ei ole käytännössä lisännyt millin vertaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, sillä jopa sellaiset aloitteet, joilla on kansalaisten ylivoimaisen enemmistön kannatus ovat jääneet eduskunnassa hyväksymättä, koska niillä ei ole ollut median tukea takanaan. Tällainen on esimerkiksi aloite ruotsin kielen valinnaisuudesta koulussa, jota kannattaa 69% suomalaisista.

Jos Helsingin Sanomien päätoimittaja tai kansalainen Mauri Laaksonen olisivat aidosti huolissaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista poliittisiin päätöksiin, he vaatisivat sitovan kansanäänestyksen käyttöönottoa. Se tarkoittaisi todellista kansanvaltaa, jonka tukena toimisi demokraattisesti valittu eduskunta.

Siis sellaista demokratian mallia, joka on mahdollistanut Sveitsille maailman kilpailukykyisimmän talouden. Sellaiselle olisi käyttöä myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Pakkoruotsi ja demokratia

Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Tänään meille kerrottiin seuraavaa: "kaikki Pariisin-iskun terroristiepäillyt ovat toistaiseksi saatujen tietojen mukaan kasvaneet joko Pariisin tai Brysselin lähiöissä ja radikalisoituneet Euroopassa. Osa heistä oli saanut Isisiltä taistelukoulutusta Syyriassa. Pariisin iskupaikalta löytyneen Syyrian kansalaisen passin epäillään olevan harhautus.

Charlie Hebdo -satiirilehteen iskeneet asemiehet olivat syntyneet Ranskassa. Juutalaiseen supermarkettiin hyökännyt mies oli senegalilais-ranskalaisesta perheestä ja kasvanut Pariisissa. Helmikuussa Tanskassa kulttuurikeskuksessa ja synagogan edessä kaksi ihmistä ampunut hyökkääjä oli syntynyt Tanskassa ja asunut myös Jordaniassa."

Näemme, että kaikki viime aikoiha huomiota herättäneet terroristit ovat pitkäaikaisia Euroopassa asujia. Joukossa ei siis ole ensimmäistäkään nyt meneillään olevan kansainvaelluksen mukana tullutta muslimia.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että presidentti Niinistö oli oikeassa väittäessään, että "turvapaikanhakijat ovat kokonaan eri asia kuin terroristit"? Ja ettei nykyinen turvapaikanhakijavirta aiheuta Suomelle eikä muulle Euroopalle minkäänlaista terrorismiriskin nousua?

Vastaus on sekä kyllä että ei. Asia nimittäin näyttäisi riippuvan tarkastelun aikajänteestä.

Edelle lainatun todistusaineiston perusteella näyttäisi olevan niin, ettei nykyisistä turvapaikanhakijoista ole meille terrorismivaaraa. He lienevät paenneet Lähi-idän ja muun kolmannen maailman kauhuja, eivätkä halua samaa tänne.

Siten rumaan kukkaansa viime vuosina puhjenneen terrorismin perimmäisenä syynä ei ole Eurooppaan viime aikoina tulleiden muslimimaahanmuuttajien joukko, vaan jokin aivan muu tekijä. Eikä tuo tekijä ole mikään muu kuin tänne tulleiden kateus kantaväestöä kohtaan.

Selitys kateudelle on mitä todennäköisimmin se, että islamilaiset maahanmuuttajat menestyvät länsimaisissa yhteiskunnissa merkittävästi heikommin kuin kantaväestö. Esimerkiksi Suomessa heidän työllistymisensä takkuilee ja sitä kautta muslimien elintaso on heikompi kuin kantaväestöllä.

Tutkittaessa työllistymisen vaikeutta olisi helppo väittää taustalla olevan kantaväestöstä selvästi poikkeavaan väestöön kohdistuvan rasismin. Mikäli kyse olisi siitä, ei meillä voisi olla selvästi erottuvia maahanmuuttajaryhmiä, joiden työllistymisessä ei ole ongelmia. Kuitenkin tällaisia ryhmiä on - merkittävämpänä niistä kenialaiset. Ja tietenkin tataarit, jotka ovat integroituneet täydellisesti Suomeen.

Todellisia syitä terrorismin kasvulle onkin etsittävä Eurooppaan muutamia vuosikymmeniä sitten tulleiden muslimien heikosta integroitumistahdosta. Vaikka esimerkiksi perinteisen vaatetuksen on todettu ehkäisevän työllistymistä, eivät musliminaiset ole valmiita muuttamaan sitä työnsaannin helpottamiseksi.

Oman kokemukseni mukaan monet muslimit jättävät myös syömättä päivisin ramadanin aikana, jolloin suoritustaso töissä on silmin nähden alentunut. Jotkut miehet taas eivät kättele naisia tai ota heiltä vastaan ohjeita ja määräyksiä.

Maahanmuuttajanuorilla on myös suuri riski syrjäytyä. Heidän koulumenestyksensä on muita huonompi, joten myös aikuistuvan nuoren eväät löytää oma vihreä oksansa aikuisena ovat muita suomalaisia heikommat. Tähän lienee monia syitä, kuten perheen huono integroituneisuus ja vanhempien oman koulutustaustan vähäisyys, joka kantaväestölläkin heijastuu seuraavan sukupolven koulutustasoon.

Tiedämme myös, että muslimit haluavat asua samoilla asuinalueilla toisten muslimien kanssa - jos turvapaikan tai oleskeluluvan saaneelle humanitaariselle maahanmuuttajalle järjestetään asunto maalaiskylään, hän ei viihdy siellä hetkeä pidempään.

Samanlaisten seuraan hakeutuminen on tietenkin inhimillistä, mutta osoittaa myös integroitumishaluttomuutta. Niinpä meillekin on syntynyt muslimivähemmistön leimaamia kaupunginosia pääkaupunkiseudulle ja Turkuun.

Kaikki tämä johtaa siihen, että kantaväestön ja maahanmuuttajien väliset elintasoerot ovat niin meillä kuin muuallakin Euroopassa selvästi näkyvissä. Siten huono-osaisuudelle on syntynyt etnis-uskonnollinen leima, joka siirtää syrjäytymisen näennäisen syyn intergroitumishaluttomuudesta tietynnäköisten ja -tapaisten ihmisten syrjimiseen. Sen seurauksena jotkut katkeroituvat niin paljon, että he hakevat pahalle ololleen ratkaisua äärimmäisistä keinoista - siis terrorismista.

Lopuksi palaan Sauli Niinistön kommenttiin. On tosiaankin niin etteivät nykyiset terroristit ole samaa joukkoa kuin turvapaikkaa hakevat muslimit. Sen sijaan - ellemme keksi jotain mullistavaa - he ovat meidän lastemme tai lastenlastemme maailmankuvaa järkyttävien terroristien äitejä ja isiä.

Näin tulee olemaan sitä varmemmin, mitä suuremmaksi muodostuu muslimien määrä Suomessa. Ja mitä vähemmässä määrin he ovat luopuneet oman kulttuurinsa sellaisista piirteistä, jotka johtavat kantaväestöä heikompaan menestykseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Avaimet seuraavan terroristisukupolven välttämiselle löytyvät siis tiukasta maahanmuuttopolitiikasta sekä tehokkaista ja tosiasiat tunnustavista kotouttamistoimista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähäinen viharikos Ranskassa
Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?

Jari Lindströmin vajavainen ymmärrys

Suomeen saatiin viime vaalien jälkeen oikeusministeri, joka on pariinkin otteeseen ilmaissut voivansa harkita kuolemantuomiota. Viimeksi terrorismirikoksista.

Ministeri on tietenkin oikeassa siitä, että on paljonkin rikoksia, joista kuolemantuomio olisi teon vakavuuteen nähden jopa riittämätön rangaistus. Ja hän on oikeassa myös siinä, että vakava terroriteko on yksi sellaisista rikoksista.

Samalla ministeri unohtaa, ettei kuolemantuomiosta pidättäytyminen liity mitenkään rangaistusasteikkoon tai rikosten vakavuuteen. Sen sijaan taustalla on tieto rangaistuksen peruuttamattomuudesta.

Eli jos oikeus on jostain syystä erehtynyt, ei virhettä voi enää korjata herättämällä teloitettu kuolleista. Sen sijaan elinkautisvangin voi vapauttaa ja maksaa korvauksen menetetyistä vuosista. Sekään ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta ainakin elämä voi jatkua oikeusvirheen paljastumisen jälkeen.

Ehkäpä ministeri ei tiedä, että oikeuksille sattuu erehdyksiä. Näin on USA:ssa, missä kuolemantuomittuja on jälkikäteen todettu syyttömiksi, Samoin Suomessa on tapahtunut vastaavia erehdyksiä. Niitä siis tapahtuu aivan varmasti myös tulevaisuudessa - otimme me kuolemantuomion käyttöön tai emme.

Oikeusministerimme Jari Lindströmin (ps) olisikin hyvä ymmärtää, ettei oikeusvaltiossa voi olla käytäntöjä, joissa syyttömän ihmisen elämä voidaan tuhota peruuttamasti vain erehdyksen takia. Siksi oikeusvaltiossa ei voi myöskään olla kuolemantuomiota.

Ei edes siksi, että sellaisen ansaitsevia rikollisia on. Eikä siksikään, että kuolemantuomio on yhteiskunnalle halvempi ratkaisu kuin elinikäinen vankeus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

Vähäinen viharikos Ranskassa

Näinä aikoina on vaikea olla kirjoittamatta Ranskan tapahtumista. Eilisen aamun aloitti operaatio, jossa tavoiteltiin vajaan viikon takaisen terrori-iskun pääjehua, mutta törmättiinkin uuteen terrori-iskuun valmistautuneeseen joukkueeseen.

Vähemmälle huomiolle jäänee tämän aamun pikku-uutinen, jossa kerrottiin 57-vuotiaan juutalaiskoulun opettajan joutuneen puukotuksen kohteeksi ja pakotetuksi katsomaan kuvaa vastenmielisestä juutalaisten lasten muslimitappajasta. Olisi kuitenkin hyvä, jos myös opettajan puukotus saisi huomiota.

Näin siksi, että se kertoo todellisesta rasismista ja äärimmäisestä viharikoksesta - uhri on valikoitu teon kohteeksi puhtaasti uskonnollis-etnisin perustein. Ja kolmen puukoniskun jälkeen on vaikea olettaa tekijöiden jättäneen hänet henkiin tarkoituksella.

Tapahtunutta ei oikeuta se, että Israelin toimintaa palestiinalaisalueilla voidaan perustellusti pitää arabiväestöä kohtaan epäoikeudenmukaisena. Tai jos voi, niin silloin nämä islamistiset pahoinpitelijät tulivat omien tekojensa perusteella oikeuttaneeksi kaikkien muslimitaustaisten ihmisten pahoinpitelemisen ja heihin kohdistuvan rasismin länsimaissa.

Kysymys kuuluukin, että ovatko ISISin terroristit epäloogisia idiootteja vai ainoastaan äärimmäisen tyhmiä? Ja kuinka kauan islamilainen rasismi ja viharikollisuus voi kasvaa Euroopassa ennen kuin se synnyttää yhtä vastenmielisen vastareaktion? Sekä tulisiko asialle tehdä jotain, ennen kuin joudumme siihen tilanteeseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aasialaisen miehen jalanjälki
Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?

Aasialaisen miehen jalanjälki

Helsingin Sanomat kertoi varkaasta, joka löi uhriaan puukolla kasvoihin. Tuntomerkeissä mainittiin epäillyn olevan "kasvonpiirteiltään aasialainen mies, jolla on... hieman tummempi iho kuin kantasuomalaisilla".

Ilmaus "aasialainen" on yleinen Iso-Britanniassa kun puhutaan muslimimaista tulleista rikollisista. Minulle ilmaus taas tuo mieleen kellertävän ihon ja silmäpoimut. HS:n jutun perusteella jäi siis täysin avoimeksi miltä tuo henkilö näytti - mutta ilman tietoa Iso-Britannian käytännöistä olisin muitta mutkitta olettanut henkilön kiinalaisen tai japanilaisen näköiseksi.

Helsingin Uutiset kertoi vastaavassa uutisessaan "aasialaisten piirteiden" tulevan poliisin tiedotteesta. Ja lisäksi miehen puhuvan täydellistä Suomea.

Kyseessä ei siis ole turvapaikanhakija vaan jo pidempään Suomessa asunut henkilö. Olisiko kysymyksessä siis vietnamilaistaustainen rikollinen? Vai onko puukottaja-ryostäjä sittenkin lähi-idästä peräisin oleva tekijä, jonka taustaisuuden hämärtää poliisin uusi tiedotuslinja.

* * *

Onneksi Suomessa on kuitenkin kohtuullisen rauhallista. Toisin on ollut Pariisin suuren terrori-iskun jälkeen muualla maailmassa. Pelkästään viime yönä on kaksi Air Francen yli Atlantin suunniteltua lentoa keskeytetty ja Pariisin pohjois-osassa on poliiseja haavoittunut tulitaistelussa. Eilen illalla peruttiin lisäksi jalkapallo-ottelu.

Näiden tietojen taustoista ei ole epäilyjä. Ne liittyvät radikaaliin islamiin tai ainakin sen mukanaan tuomaan pelkoon. Onko tämä tilanne väliaikainen vai ensimmäinen askel kohti sekasortoa on vielä auki, mutta jo sellaisenaan se kertoo Euroopan muuttumisesta.

Minusta tässä kehityksessä ehkä mielenkiintoisinta on ollut Ruotsin säilyminen kohtuullisen rauhallisena huolimatta maan pitkästä pakolaisten vastaanottohistoriasta ja viime aikojen täyttymisestä turvapaikanhakijoilla. Ovatko ruotsalaiset siis tehneet jotain oikein, auttaako heitä pysyttäytyminen Syyrian sodan ulkopuolella vai onko heidän kotimaansa säilynyt Euroopan uudessa käännekohdassa vain sattumalta rauhallisena?

Vastaus edelliseen kysymykseen on tärkeä Suomenkin kannalta. Jos Ruotsi vaipuu sekasortoon, saattaa seurauksena olla hallitsematon maahanmuuttovirtojen kasvu yli Suomen ja Ruotsin välisen rajan. Sellainen taas olisi omiaan syöksemään Suomenkin samantapaiseen väkivallan kierteeseen kuin nyt näemme etenkin Ranskassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Miksi hyttyset pistävät yksiä enemmän kuin toisia?

Näin Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa on hyvä siirtää ajatukset kylmänsynkeästä marraskuusta ja terrorismista kesäiseen iltaan ja järven rannalle. Aurinko jaksaa paistaa melkein läpi yön ja lämmin iltatuuli hyväilee kasvoja. Tunnelman täydentävät pienet inisevät lentäjät, jotka istahtelevat kerta toisensa jälkeen saman ihmisen säärille, käsivarsille ja kämmenille. Mutta miksi?

Asiaa on tutkittu amerikkalaisten ja brittiläisten tutkijoiden tekemässä yhteistutkimuksessa. Siinä selvitettiin hyttysen valintaprosessia ihmisten puhtaasta kädestä erittyvien hajujen välillä. Kokeeseen osallistui 18 identtistä ja 19 ei-identtistä naispuolista kaksosparia, joiden iät vaihtelivat 50 ja 90 vuoden välillä.

Kokeessa hyttyset valitsivat reittinsä Y-kirjaimen muotoisen putkirakennelman sisällä siten, että jokaisessa kokeessa putken Y-kirjaimen alaosaan päästettiin 20 hyttystä. Y-kirjaimen muotoisen putkiston eri haaroista puolestaan pumpattiin eri ihmisten hajulla varustettua tai puhdasta ilmaa.

Tutkimuksessa käytettiin neljää erilaista koeasetelmaa: 1) kaksonen vs. puhdas ilma, 2) toinen kaksonen vs. puhdas ilma, 3) kaksonen vs. toinen kaksonen ja 4) puhdas ilma vs. puhdas ilma. Lopuksi tuloksista laskettiin se, kuinka voimakkaasti hyttysen houkuttelevuus periytyy ihmisellä.

Tulosten mukaan identtisten kaksosten välinen korrelaatio oli merkittävästi suurempi kuin ei-identtisten kaksosten ja siten ihmisen houkuttelevuus hyttyselle on voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Tällä seikalla on muutamia mielenkiintoisia seurauksia.

Ensinnäkin voidaan todeta, että hyttysten eniten vainoamat vanhemmat saavat keskimääräistä useammin hyttysten vainoamia lapsia. Ja vastaavasti, jos kumpikaan vanhemmista ei kiinnosta hyttysiä, eivät ne luultavasti hakeudu kiusaamaan myöskään näiden lapsia. Ei kuitenkaan aina.

Hyttyshoukuttelevuuden voimakkaasta periytyvyydestä seuraa myös se, että jos niin haluttaisiin, olisi melko helppoa jalostaa ihmisrotu, jota hyttyset eivät kiusaisi juuri lainkaan. Tai vaihtoehtoisesti voitaisiin jalostaa oikea masokistien heimo, joka houkuttelisi hyttyset luokseen kuin hunaja mehiläisen.

Että tuliko tässä nyt arvoisan lukijani mielestä popularisoitua varsinainen nollatutkimus?

Työssä tutkittu hyttynen on Aedes aegypti, joka tunnetaan dengue-viruksen aiheuttaman denguekuumeen levittäjänä. Denguekuumeeseen sairastuu maailmalla vuosittain 50-100 miljoonaa ihmistä, joista 25 000 kuolee. Suomessakin näitä kaukomatkoilta tartunnan saaneita sairaustapauksia hoidetaan vuosittain kymmeniä. Virusta vastaan ei ole rokotetta eikä spesifistä lääkettä.

Nyt tehdyn tutkimuksen tärkeintä antia oli sen varmistaminen, että ihmisten väliset erot hyttysten kohteena ovat periytyviä ja liittyvät kehon erittämiin hajuihin. Tätä tietoa voidaan jatkossa hyödyntää pyrittäessä kehittämään virusta vastaan esimerkiksi tehokkaita karkotteita. Ehkäpä sen seurauksena denguekuumekin saadaan jonain päivänä kuriin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?

Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Elina Ravantti pohdiskeli sitä, miksi juuri Ranska on joutunut muslimien vainon kohteeksi. Lyhyesti sanottuna kyseessä oli hänen mukaansa terroristien kosto siitä, että gallialaiset ovat olleet aktiivisia taistelussaan muslimeja vastaan.

Vaikka Ravantin näkemystä voisikin pitää uhrin syyllistämisenä, siinä lienee tällä kertaa vähän perääkin. ISIS katsoo käyvänsä sotaa koko kristittyä maailmaa ja ehkä vähän muitakin vastaan.

Miksei se siis olisi aktiivinen niitä kohtaan, jotka sen suuruudenhulluudelle panevat eniten hanttiin. Siis vähän kuin raiskaaja tai varas joka ottaa väkisin sen, mitä ei laillisin keinoin saa.

Mutta minäpä heitän Ylen toimituskunnan pohdittavaksi myös toisen hypoteesin Ranskan kohteeksi joutumiselle. Se ei sulje pois Ravantin näkemystä, vaan pikemminkin täydentää sitä.

Minä en nimittäin usko, ettei Ranskan suurella muslimiväestöllä olisi keskeistä merkitystä sen joutumisessa terrorin kohteeksi. Maassa asuu noin viisi miljoonaa muslimia, mikä on Saksan ohella eniten Länsi-Euroopassa.

Hypoteesiani tukevat myös seuraavata tosiasiat. Eiliset iskut tehtiin tavalla, joka asiantuntijan mukaan osoitti hyvää paikallistutkimusta. Maassa on myös, toisen asiantuntijan mukaan, esiintynyt jo pitkään terrorismiin viittaavaa toimintaa.

Lisäksi oli mielenkiintoista huomata, että Ahtisaaren toimiston asiantuntija on ottanut asiaan sellaisen kannan, että iskun tekijöiden pyrkimyksenä oli maahanmuuttajamuslimien aseman heikentäminen Euroopassa, jotta heidän joukostaan olisi helpompi rekrytoida uusia jihadistitaistelijoita.

Mielenkiintoisia näkemyksiä jotka kaikki tukevat hypoteesiani Ranskan valikoitumisesta terroristien kohteeksi suuren muslimiväestönsä takia. Mitäpä näihin vastaisi Elina Ravantti jos lukisi blogiani?

Tulevaisuuden yhteiskuntarauhan kannalta oleellinen kysymys ei kuitenkaan ole Elina Ravantin näkemys tai vastaus tähän kirjoitukseen, vaan se mitä me opimme tästä kaikesta? Ja miten me viemme tuon opin käytäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä;
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Pariisi joutui eilen illalla terrori-iskujen kohteeksi. Iskuissa kuolleiden määrä  on noussut reilusti yli sadan ja loukkaantuneita on ainakin 200. Joukossa lienevät kaikki iskujen tekijät.

Silminnäkijän mukaan yksi hyökkääjistä oli tullut maininneeksi arabiaksi että "Jumala on suuri". Myös suomalaiset asiantuntijat liittävät iskut muslimeihin. Lisäksi islamilaiseen terrorismiin viittaa myös toisen silminnäkijän kertomus siitä, että yksi murhaajista olisi syyttänyt Ranskaa puuttumisesta Syyrian asioihin.

Ranskan islaminuskon neuvosto on kiirehtinyt tuomitsemaan iskun. Siihen on varmasti hyvät syyt, sillä suomalainen terrorismitutkija on kertonut terrorismiin liittyneiden pidätysten määrän kasvaneen viime aikoina nopeasti Euroopassa. Toivottavasti mahdollisimman monet Ranskan ja muunkin Euroopan muslimit ovat vilpittömästi samaa mieltä neuvoston kanssa.

Jos tapahtunutta asetellaan suureen viitekehykseen, on yhteys Charlie Hebdon toimitukseen taannoin tehtyyn iskuun ilmeinen. Pohjoimaihin nyt tapahtunut liittyy siten, että kuolleiden joukossa on ollut yksi ruotsalainen. Ja toinen on loukkaantunut.

Norjasta käsin on puolestaan johdettu terroristijoukkiota, jonka lonkerot ovat ulottuneet Suomeen asti - toki meillä on viranomaistoiminta ollut tehokasta ja jumalan suuruutta arabiankielellä vannomaan alttiit on karkotettu maasta ennen kuin mitään sen pahempaa on ehtinyt tapahtua. Porukan johtaja oli Norjasta turvaa hakenut mullah Krekar, joka on kertonut, että hänelle tulee paljon yhteydenottoja myös Suomesta.

Siksi ei olekaan yllättävää, että Suomessa asuu noin 300 ihmistä, joilla saattaa olla yhteyksiä terroristijärjestöihin. Toivottavasti heidän joukossaan olevat terroristit pystytään tunnistamaan ja karkottamaan ennen kuin Suomikin siirtyy ranskalaisen islamtulkinnan piiriin.

Nyt tapahtuneen seurauksena terroristien toiminta Suomessa vaikeutuu ainakin lähiaikoina, sillä sisäministeri Petteri Orpo ilmoitti Suomen nostavan valmiustasoaan. Tämä keino saattaa riittää aikansa, mutta potentiaalisten terroristien määrän noustessa ei viranomaistoiminta tule riittämään - kuten Pariisin tapahtumat karulla tavalla osoittavat.

Siksi olinkin havaitsevinani tahatonta mustaa huumoria Iltalehden otsikossa, joka koski Ruotsin turvapaikkatilannetta: "Turvapaikanhakijoita 1600 päivässä - jotain piti tehdä". Itse juttu ei koskenut Pariisin tapahtumia - ja lienee kirjoitettukin jo aiemmin - vaan se liittyi rajavalvontaan ja tulijoiden rekisteröintiin. Valitettavasti kuitenkin myös itse juttuun liittyi mustaa huumoria, sillä sen mukaan Ruotsin sisäministeri Ygeman ei uskonut turvapaikanhakijoiden joukossa olevan terroristeja.

Olisiko nyt nähtyjen Pariisin tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu.

Ellei näin tehdä, tulemme näkemään verisiä arabiankielisen jumalan suuruudenosoituksia myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Ja tämä ei ole veikkaus tai arvaus, vaan looginen seuraus siitä, mitä länsimaihin asettuneen islamin piirissä on eri maissa tapahtunut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja
Lapsille parempi tulevaisuus!

JK Taisin laittaa tämän tekstin näkyville turhan aikaisin. Luettuani päivän lehteä eteenpäin, huomasin ministeri Alexander Stubbin todenneen, että "maahanmuuttoon on sopeuduttava". Hapokkaan irvokasta luettavaa Pariisin tapahtumien jälkeen ja osoittaa valitettavasti jälleen kerran xbb-ministerimme rajallisen kyvyn hahmottaa ympäröivää maailmaa. Näin siitä huolimatta, että lausunto on epäilemättä annettu ennen Pariisin tapahtumia.

Alexander Stubb tiedepolitiikkona

Kielentutkija Janne Saarikivi on ottanut railakkaasti kantaa Alexander Stubbin yliopistopoliittisiin näkemyksiin. Olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos Stubbin lausahduksen "päivystävistä dosenteista" tulkitsee kuten Saarikivi hänen sanoessaan "että päätöksenteossa ei tarvita dosenttien sepustuksia, hän [Stubb] sanoo itse asiassa, että päätöksenteon ei tulisi perustua tieteellisen tutkimukseen, oppineisuuteen ja pätevyyteen. En ymmärrä, miksi kukaan ajattelisi niin." Sitä en ymmärrä minäkään.

Sen sijaan joudun samaan hengenevetoon toteamaan, miksi moniin asioihin löytyy kantaa ottamaan dosentteja ja professoreita, jotka tieteen arvovallalla ajavan omaa subjektiivista ja tosiasioihin perustumatonta maailmankuvaansa. Enkä tarkoita tällä pelkästään dosentti Bäckmania. 

Olisiko suomalaisen tutkijakunnan lopultakin aika ryhdistäytyä ja olla antamatta aihetta vitsailuun "päivystävistä dosenteista"? Parhaiten ongelma näkyy poliittisesti eri suuntaan kallellaan olevien taloustieteilijöiden täysin vastakkaisissa näkemyksissä, joita he tuputtavat TV:n ja muun median välityksellä julkisuuteen. 

Toinen Stubbin esille ottama asia koski Stubbin lausahdusta, jonka mukaan "ennen oli kolme hyvää syytä olla professori: kesä-, heinä- ja elokuu". Tiedän, että noiden kuukausien aikana tehdään suuri osa siitä tutkimustyöstä, johon maamme korkein opetus perustuu. Tai siis Saarikiven sanoin: "kun professorien työaikaa on tutkittu, on aina todettu, että se on noin kolmanneksen yli työehtosopimuksen tuntien."

Kolmantena seikkana Saarikivi nostaa esiin nykyisen pikaiseen voitontavoitteluun perustuvan tutkimusstrategian, jossa resurssit keskitetään poliitikkojen hyväksi näkemään muutamaan kärkihankkeeseen. Tilanne vastaa omaa näkemystäni ja Saarikosken sanojen mukaan sitä, että tällainen tutkimuspolitiikka "on yhtä järkevä yliopistostrategia kuin oikean käden hauiksen harjoittaminen on kunnon kohottamisen keino". 

Google-haun perusteella löysin toisenkin kollegan kannanotton tähän kolmanteen asiaan liittyen. Sen mukaan "politiikassa päätösten suunta ja siten myös tiedontarpeet voivat muuttua nopeasti.... haasteeseen pystyy parhaiten vastaamaan monipuolinen tutkimusyhteisö. Tässä kuitenkin poliittinen päätöksentekokoneisto saattaa muodostua ongelmaksi pyrkiessään rajaamaan tutkimusta kunkin hetken poliittisen agendan tukemiseen. Näissä olosuhteissa yhteiskunnan tarpeiden muuttuessa kenelläkään ei ole vastauksia uusiin kysymyksiin. Tästä syystä olisi hyvä tiedostaa, että ajatus ´strategisesta perustutkimuksesta´ on parhaimmillaankin lyhytnäköinen."

Kaikkiaan vaikuttaa tosiaan siis siltä, ettei ministeri Stubbin ymmärrys tahdo riittää tiedepolitiikan tekemiseen. Tosin tämä ei ole yllätys, kun huomioi hänen aiemmat meriittinsä Suomen historian alalla. Harmi kuitenkin, että mies on päässyt asemaan, jossa hän voi sabotoida tehokkaasti koko kansakunnan tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta

Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi

Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja

Kollega Outi Korhonen Turun yliopistosta on todennut, ettei meillä ole huolta, sillä pakolaisten määrät ovat promilleja meidän väkiluvustamme. Tässä hän on oikeassa, ainakin jos käytetään oikeaa aikayksikköä.

Siis jos meille tulee 40 000 turvapaikanpyytäjää vuodessa se tekee noin seitsemän promillea väkiluvustamme. Siis vajaan prosentin. Ja sadassa vuodessa se tekee 70 prosenttia jos syntymiä tai kuolemia ei lasketa ja tulijavirta jatkuu entisellään.

Jos heistä kolmannes saa turvapaikan, se tarkoittaa reilua 20 prosenttia väestöstä. Siis jos perheitä ei yhdistetä lainkaan eikä kukaan synny eikä kuole.

On ollut myös "hauska" huomata, että islam on nykyisin Suomen toiseksi suurin uskontokunta. Muslimeja on 70-75 000.

Aiemmin opimme Ruotsista, että noin 110 000 muslimia näyttäisi olevan riittävä määrä muuttamaan pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamattomasti. Saa siis nähdä päteekö opetus Suomessa.

Sen sijaan olen kollegan kanssa eri mieltä siitä, onko meillä huolta vai ei. Jo nyt ulkomaalaisten rikollisten määrä Suomessa on kasvanut, vaikka muu rikollisuus onkin laskussa. Samoin valtiontalouden tila on heikko - vuosittainen vajaa prosentti väkiluvusta verovaroin loppuelämänsä elätettäviä olisi kyllä minun mielestäni aika kova taloudellinen päätös.

Siitä olen kuitenkin professorin kanssa samaa mieltä, ettei sopimuksia tule rikkoa. Jos ne ovat järjettömiä, voidaan niitä joko pyrkiä muuttamaan tai sitten yksinkertaisesti irtisanoutua niistä. Mutta suora rikkominen ei siis ole oikeusvaltiopolitiikkaa.

Sen sijaan voimme edelleen hyvin vähentää Suomen houkuttelevuutta elintasoshoppareiden tulokohteena. Teltta- ja parakkimajoitus ovat hyviä keinoja. Samoin käteisen rahan sijaan ruuan jakaminen - vaikka rahankipeät muslimit siitä ajoittain valittaisivatkin. Ja tietenkin perheenyhdistämisen ehtojen tiukentaminen.

Onneksi Ruotsi ryhtyy lopultakin rekisteröimään kaikki sinne saapuneet. Suomen on tietenkin tehtävä samoin - mutta niinhän se jo Torniossa tekeekin. Suomi siis on noudattanut lähes ainoanan Euroopan maana tekemiään sopimuksia.

Miksiköhän kollega Turun yliopistosta ei ota kantaa siihen? Tai siis muiden maiden hävyttömään sopimusten rikkomiseen - eihän sellainen sovi EU-maille, joiden ainakin minä olen luullut yrittävän olla oikeusvaltioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle ja viharikos

Pääministeri osoitti kovuutensa

Suomen hallitus löysi lopulta ratkaisun ongelmaan, jossa yksimielisyyden saavuttaminen vaati uhkailua ja kiristämistä. Pääministeri voi huokaista helpotuksesta, koska lopputulos vastaa käytännössä hänen kantaansa, minkä seurauksena valta maakunnissa pysyy hallituksen kiistakumppanin Kokooomuksen ja oppositiopuolue SDP:n ulottumattomissa.

Vain Perussuomalaiset voivat jatkossa uhata Keskustan asemaa maaseudulla - tosin sekin on epätodennäköistä, koska soinilaisten kannatus on viime aikoina sulanut. Tyytymättömiä lienevät sekä työväestä puolueelle kannatuksensa parissa viime vaalissa antaneet että maahanmuuton takia heitä äänestäneet.

Kaikkiaan on siis selvää, että Sipilä on täysverinen kepulainen, joka taitaa kilpailijoitaan paremmin raadollisen valtapolitiikan. Se tuskin yllättää ketään vähänkään pidempään kansallista politiikkaamme seurannutta. Näin on ollut ja näin tulee ilmeisesti olemaan jatkossakin.

Nyt saavutettu sopu on tämänhetkisessä Suomen taloustilanteessa hyvä asia. Hallitus voi jatkaa Suomen taloudelliseen nousuun tähtäävien uudistusten tekemistä. Aika näyttää, pystyykö viime päivinä kovan pintansa näyttänyt Sipilä samanlaiseen selkävoittoon myös elinkeinoelämän ja ay-väen kanssa.

Eräänlaisen uhkailun kauttahan hän on edennyt myös sillä rintamalla - tosin siellä vastassa on väkeä, joka on tottunut sellaiseen paremmin kuin hallituskumppanit. Mutta kyllä sekin joukko tiedostaa, että Suomen talous olisi saatava mahdollisimman pian nousu-uralle.

Ja saattaa olla jopa niin, että nyt nähty arvoton hallituksen sisäinen näytelmä kääntyy eduksi taisteltaessa suomalaisen työelämän tulevista reunaehdoista. Ehkäpä työmarkkinaosapuolet tulivat vakuuttuneeksi siitä, että Sipilä on valmis äärimmäisiin keinoihin saadakseen tahtonsa läpi.

Ja tuo tahto ei liene hänellä hallituksen valmistelemien pakkolakien vieminen käytäntöön kaikessa ankaruudessaan, vaan työmarkkinajärjestöjen sorvaama paketti, jonka vaikutuksen talouteen olisivat saman suuruiset ilman pakkolakien negatiivisia vaikutuksia. Tai ainakin toivon niin.

Se mikä ei hallituksessa sovi yhdelle, näyttäisi sopivan toiselle

Perussuomalaiset ovat linjanneet, ettei hallituksessa voi saada kaikkia näkemyksiään läpi eikä sitä kannata yrittää edes uhkailemalla. Tämä logiikka ei näy pätevän pääministeriin.

Perussuomalaiset on siis ollut varsin lojaali hallitusyhteistyölle ja sen takia menettänyt puolet kannatuksestaan. Siitä oppineena (?) Keskusta ajaa tavoitteitaan uhkailemalla hallituskumppaneitaan.

Minä näen tässä kysymyksen siitä, kumpi on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeämpää: Sote-alueiden määrä, Suomen lojaalisuus EU:lle vai humanitaarisen maahanmuuton hallinta. Juha Sipilän mielestä ilmeisesti ensin mainittu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen
Kumpi on liian vaikeaa, matematiikka vai totuuden kertominen?

Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen

Tänä aamuna kiinnitin huomiota siihen, mihin rahamme riittävät ja mihin eivät. Ensimmäisen lukemani jutun mukaan ministeri Alexander Stubb (kok) kertoi, ettei ensi vuoden maahanmuuton kustannuksia voi vielä arvioida. Ennuste on 15 000 turvapaikanhakijaa, mutta luku ylityy todennäköisesti huomattavasti.

Niinpä Stubb totesikin, että "on henkisesti varauduttava siihen, että tämä ei ole ohimenevä ilmiö". Toisin sanoen maahanmuuton kustannusten piikki näyttäisi olevan auki.

Samassa uutisessa kerrotaan myös siitä, kuinka Päivi Räsänen (kd) oli huolissaan suojelupoliisin resurssien riittävyydestä maahanmuuton myötä nousseen terrori-uhan torjumiseen. Asiasta vastaava ministeri Petteri Orpo (kok) totesi, että ongelmia on, mutta kirstun pohjalta ei voi ottaa käyttöön lisärahoitusta tätä tarkoitusta varten.

Oppositiossakin kommentoitiin rahankäyttöä. Eero Heinäluoma (sd) oli huolissaan työttömyydestä. Hänen mukaansa heidän määränsä nousee pian puoleen miljoonaan. Asian hoitamiseksi tarvittaisiin lisää panostuksia työllisyyteenn - ilmeisesti sellaisia ei siis ole tulossa ainakaan Heinäluoman mielestä riittävästi.

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että saman jutun alkupuolelle Alexander Stubbin osuudesta kertoessaan Helsingin Sanomat kirjoitti sanatarkasti seuraavaa: "´Maahan tulee lisää työtätekeviä käsiä´, hän mainitsi myönteisenä seikkana." Siis myönteisenä?

Lehden lukemista jatkaessani päädyin juttuun, jossa kerrottiin suomalaisen teknologiateollisuuden toiveista muuttaa yritysverotusta investointeihin kannustavampaan suuntaan. Tarkalleen ottaen kaivattiin Ruotsin esimerkin mukaista mahdollisuutta käyttää yritysten voittovaroja investointeihin ilman, että niistä osa siirrettäisiin ensin verottajan kassaan.

Teknologiateollisuuden ehdotus aiheuttaisi valtion verokertymään muutaman miljardin euron kuopan, mutta mikäli investoinnit todellakin lisääntyisivät saisimme vastineeksi kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita valmistavia korkean teknologian yrityksiä joissa olisi osaavalle työvoimalle hyväpalkkaisia työpaikkoja. Näin pitkän ajan verokertymän voi olettaa kasvavan merkittävästi nykyisestä.

Samassa yhteydessä ekonomisti Jukka Palokangas (tekologiateollisuus) sanoi, että "Suomella on kuitenkin uskallusta ottaa vuosittain 7–8 miljardia euroa velkaa, mutta ei ole rohkeutta tehdä toimia, joilla kasvua saataisiin aikaiseksi".

Mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella? Ja ennen kaikkea, mitähän ajatuksia edelle referoimani jutut sytyttävät pääministeri Juha Sipilän mielessä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Hyviä uutisia turvapaikkasirkuksesta
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta

Pelimiehiä ja maksumiehiä

Iltalehti julkaisi eilen uutisen otsikolla "Mainosriitelyä ja olympiakulta - Iivo Niskasen tuloissa räjähdysmäinen kasvu". Otsikko lienee onnistunut, koska myös minä tartuin siihen.

Kyse on tietenkin uteliaisuudesta ellei suorastaan tirkistelystä. Kaikkihan me haluamme tietää, ehkä vähän kateellisina, kuinka suuria summia julkkikset tienaavat. Ja olympiavoittaja kansallisurheilussa, jos kuka, on tietenkin julkkis.

No paljonko tuo räjähdysmäisyys sitten oli? Kokonaista 39 358 euroa, jonka päälle tuli veroton urheilijapuraha 20 000 euroa. Olemalla maailman paras hiihtäjä ei siis pääse rikastumaan ainakaan nuorella iällä. 

Vaikka samaan hengenvetoon on kyllä todettava, ettei verotiedoissa välttämättä näy koko olympiavoittajan arvo, sillä Niskasen rahaa voi olla paljonkin urheilijatilillä, josta sitä voi käyttää joko kuitteja vastaan tai nostaa verollisena tulona elämiseen. Käytännössä urheilijat pyrkivät tasapainoilemaan tämän tilinsä kanssa niin, että urheilu-uran aikana saaduista tuloista joutuisi maksamaan mahdollisimman vähän veroja. 

Se tarkoittaa varojen nostamista omaan käyttöön mahdollisimman tasaisina erinä. Kyseessä ei siis ole missään tapauksessa minkäänlainen laittomuus, vaan verottajan hyväksymä menettely huippu-urheilijan elämänaikaisen tulonmuodostuksen verotuksen oikeudenmukaiseksi tasaamiseksi. 

Muussa tapauksessahan urheilija joutuisi maksamaan leijonanosan huippuvuosiensa tuloista veroina, ja elää kituuttamaan loppuelämänsä (ellei sitten löydä uutta leipäpuuta). Sivumennen sanoen tämä on yksi niistä syistä, miksi monet urheilijat jatkavat huippuvuosiensa jälkeen kansallisella tasolla - tiliä voi nimittäin hyödyntää vain urheilu-uran aikana.

* * *

Verotietojen julkistaminen johti toki mielenkiintoisempiinkin havaintoihin. Laillista verosuunnittelua harrastavat nimittäin monet isotuloisemmatkin - ja etenkin he. Esimerkiksi Suomen rikkaimman miehen eli Antti Herlinin nimeä ei näy tulotilastojen kärjessä. 

Syynä on monimutkainen järjestelmä, jonka kautta miehen verorasitus on voitu minimoida. Toki Herlin maksaa veroja 2,5 miljoonan euron tuloista suunnittelusta huolimatta, mitä ei voi mitenkään pitää pienenä kontribuutiona isänmaalle. Ilman tuota summaa kaikkien suomalaisten vauvasta vaariin tulisi maksaa valtiolle noin 20-30 senttiä enemmän veroja kuin tulimme tehneeksi.

Virkistävän poikkeuksen vauraiden ja menestyvien verosuunnitteluun tarjoaa peliyhtiö Supercell. Sen työntekijät loistivat ansiotulolistan kärjessä lähinnä optiotulojensa ansiosta. Supercell on myös eniten yhteisöveroja maksanut yksittäinen yritys: se kartutti valtion kassaa peräti 174 miljoonalla eurolla eli noin 31 eurolla jokaista suomalaista kohti. 

Supercellin asema veronmaksajana kertoo kahdesta asiasta. Ensinnäkin se on hyvin menestyvä ja toiseksi se haluaa maksaa veronsa kotimaahansa. Vastineeksi se epäilemättä toivoo saavansa Suomelta mahdollisimman edullisen toimintaympäristön. 

Se tarkoittaa yhteiskuntarauhaa, koulutettua työvoimaa ja toimivaa yrittämiseen liittyvää lainsäädäntöä. Kuten verokertymästä havaitaan, on niiden tarjoaminen myös meidän tavallisten veronmaksajien edun mukaista. 

Kannattaa siis katsoa, minkälaista tutkimus-, koulutus-, talous-, yhteiskunta-, väestö- ja muuta politiikkaa maamme hallitus harrastaa. Väärät päätökset kun voivat näkyä omassa verorasituksessamme ja viime kädessä koko palvelu- ja tulotasossamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Lehmän hännän alta yhteiskuntavakautta

Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa

Menestyksen rakennuspalikoita

.

Yle ja viharikos

Yleisradio uutisoi tänään Poliisiammattikoulun tutkimusta, jonka mukaan Suomessa epäillään ensimmäistä rasistista murhaa. Tapaus sattui Vaasassa noin vuosi sitten kun 16-vuotias nuorukainen puukotti 60-vuotiasta miestä kaulaan.

Edelle linkitetyistä uutisista tuoreimmassa kerrotaan ensimmäistä kertaa, että tekijä kuuluu etniseen vähemmistöön ja uhri valtaväestöön. Ja että puukotuksen syynä on ollut tekijän viha valtaväestöä kohtaan.

Jäin uutiset luettuani miettimään tekjän etnistä taustaa. Onko kyseessä somali tai arabi, yönmusta afrikkalainen vai kenties vietnamilainen, venäläinen tai chileläinen.

Asia ratkesi kun hain vastaavan uutisen Pohjanmaan paikallislehdestä eli Ilkasta. Sen tekemän jutun mukaan tekijä ei ole lainkaan maahanmuuttaja vaan jo pitkään Suomessa vaikuttaneeseen romanivähemmistöön kuuluva nuorukainen.

Huokaisin helpotuksesta, sillä nykyisessä tulenarassa maahanmuuttotilanteessa en kaipaa yhtään Suomeen äskettäin turvapaikkaa hakemaan saapuneen henkilön tekemää murhaa, saati rasistista sellaista. Sellainen teko kun aiheuttaisi melkoisella varmuudella joidenkin älyllisesti heikkolahjaisten, mutta niinikään rasististen, kantasuomalaisten aktivoitumisen ja lähtemisen hölmöilemään.

Tällaisesta aktivoitumisestahan on jo muutenkin ollut valitettavia merkkejä, eivätkä kantaväestön terroriteot auta sen enempää järkevän maahanmuuttopolitiikan muotoilussa kuin turvapaikanhakijoiden virran tyrehdyttämisessäkään. Sen sijaan tekijät pilaavat oman elämänsä ja istuttavat meihin suomalaisiin kohdistuvan vihan ja epäluulon maahanmuuttajien mieliin.

Suomalaisiin kohdistuva viha taas ei edesauta täältä turvapaikan saavien kotoutumista tippaakaan. Eikä siis vähennä myöskään heistä aiheutuvia kustannuksia koko yhteiskunnalle. Eikä ainakaan edistä heidän intoaan kantaa kortensa kekoon tämän maan hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Palatakseni Ylen uutiseen. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä yhtiön toimittaja on ajatellut jättäessään tekijän romanitaustaisuuden pois uutisesta.

Onko hän pyrkinyt suojelemaan romaniväestöä? Vai onko ajatuksena kenties ollut tarkoituksellinen epäluulon kylväminen turvapaikanhakijoita kohtaan? Vai eikö toimittaja vain ole ymmärtänyt, että juuri sitä hänen juttunsa lietsoo?

Niin tai näin, tässä minä omalta osaltani tarkennan Ylen uutista ja toivon, ettei kantaväestön viha kohdistu romaneihin etnisenä ryhmänä. Eivät he ole kollektiivisesti vastuussa toistensa tekemisistä sen enempää kuin me muutkaan suomalaiset.

Sitä eivät ole myöskään turvapaikanhakijat, vaikka joissain ryhmissä monet heistäkin sortuvat rikollisuuteen merkittävästi kantaväestöä useammin. Siksi näiden ryhmien kohdalla meidän tulee keskittyä rajoittamaan heidän määränsä Suomessa mahdollisimman pieneksi ja samalla huolehtia tänne turvapaikan saaneiden tehokkaista kotouttamistoimista, joissa huomioidaan erityisesti sellaiset heidän kulttuurinsa piirteet, jotka edesauttavat rikolliselle polulle siirtymistä. Tai ehkäisevät työelämässä menestymistä.

Näin toimien säästymme tulevaisuudessa mahdollisimman monelta viharikokselta puolin ja toisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen
Turvapaikkapolitiikan seurauksista

  

Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä

Yleisradio on tehnyt laajan juttukokoelman vaihtoehtomediasta. Haluaisin kommentoida yhtä juttusarjan huuhaaksi kertomaa tapausta, koska olen aiemminkin ollut kiinnostunut aiheesta. Paikkansa pitämättömäksi väitetyn MV-lehden jutun mukaan Ruotsissa ilmoitetaan vuodessa noin 60 000 raiskausta, joista 77% olisi maahanmuuttajien tekemiä.

Ruotsin tilastokeskuksen mukaan maassa raportoitiin poliisille vuonna 2014 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 6 700 luokiteltiin raiskauksiksi. Nähdään, että Ylen uutisessa referoitu MV-lehden juttu kertoo noin kertaluokkaa kovemmista lukemista.

Sikäli Ylen kritiikki osuu siis oikeaan, ettei Ruotsissa tosiaankaan ole ilmoitettu 60 000 raiskausta vuodessa. Mutta mikä on koko totuus ruotsalaisesta seksuaalirikollisuudesta? Paljonko Ruotsissa on oikeasti raiskauksia? Eli onko Ylen syytös perättömien tietojen levittämisestä siis järkevä?

Tarkastellaanpa asiaa ensin Ruotsissa on tehdyn kyselytutkimuksen perusteella. Siinä ihmisiltä kyseltiin minkälaisten rikosten uhreiksi he olivat joutuneet vuoden 2013 aikana. Tulosten mukaan 2,3 prosenttia kertoi joutuneensa seksuaalisen teon (sexual assault) uhriksi. Huomioiden Ruotsin väkimäärän (9,75 miljoonaa) päädymme seksuaalisen väkivallan osalta lukemaan 224 250 sattumusta.

Toiseksi lähtökohdaksi otan Helsingin Sanomaien jutun, jonka pohjalta kirjoitin aiemmin vertailun Suomen ja Ruotsin raiskaustilastoista. Sen mukaan vain 10-20% Ruotsissa tapahtuvista raiskauksista ilmoitetaan poliisille.

Koska edellä linkitettyjen tilastotietojen mukaan poliisille ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu 6 700 kappaletta vuodessa, saadaan Ruotsissa tapahtuvien raiskausten todelliseksi määräksi yksinkertaisella laskutoimituksella 33 500 - 67 000 kappaletta. MV-lehden jutun väite 60 000 raiskauksesta näyttäisi osuvan haarukkaan, joskin sen yläpäähän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, ettei Ylen esille nostama Ruotsissa tapahtuvien raiskausten määrään liittyvä MV-lehden uutinen ollut mitenkään oleellisesti virheellinen. Ruotsin raiskausmäärät ovat kuin ovatkin aivan oikeasti samaa suuruusluokkaa kuin MV-lehti väitti. Tai ainakaan oleellisesti vähäisemmistä määristä ei ole näyttöä.

Entä maahanmuuttajien 77% osuus ruotsalaisten raiskausten tekijöinä. En löytänyt siitä tilastoja, mutta pohditaanpa asiaa sen Suomessa julkaistun tiedon perusteella, jonka mukaan Lähi-idän ja Afrikan suunnalta tulleet maahanmuuttajat tekevät noin 13 kertaa enemmän raiskauksia kuin kantaväestö.

Jos huomioidaan, että Ruotsin 9,75 miljoonasta asukkaasta noin viisi prosenttia on muslimeja saadaan heidän lukumääräkseen vajaa puoli miljoonaa. Jos siis laskemme tästä muslimien osuuden käyttäen kertoimena edellä mainittua Suomessa tehtyyn tutkimukseen perustuvaa yliedustusta (13x) raiskauksista saamme muslimien osuudeksi tekijöistä 68%.

Lukema on siis hiukan pienempi kuin MV-lehden mainitsema, mutta varsin hyvin samaa suuruusluokkaa. Ottaen huomioon oman laskelmani pohjana olleet karkeat oletukset, voidaan MV-lehden antamaa käsitystä pitää varsin oikeana.

* * *

Kaikkiaan näyttäisi siltä, että Yleisradion julkaisema uutinen kesti varsin huonosti siihen kohdistamani mediakritiikin. Niinpä olisi varmasti kaikkien kannalta parempi jos Yleisradio käyttäisi verovaroin ylläpidettyä koneistoaan ruotsalaisten rikostilastojen todenmukaiseen välittämiseen eikä ilman resursseja toimivan vaihtoehtomedian mustamaalaamiseen saati edelle analysoimani jutun kaltaiseen suoraan valehtelmiseen.

Itse asiassa olen varma siitä, että Ylen esille nostama maahanmuuttokriittinen vaihtoehtomedia kuihtuisi pois välittömästi, mikäli valtamedia, Yle etunenässä, pyrkisi välittämään oikeaa kuvaa esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvistä raiskauksista. Tai muista maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

Perustelen väitettäni sillä, etteivät omani kaltaiset blogit tai edes MV-lehti saisi enää juurikaan lukijoita. Sitä paitsi meillä kirjoittajilla ei olisi enää motivaatiota kirjoittaa aiheista, joista olisi muutenkin saatavilla luotettavaa tietoa.

Vai mikäs bloggauksen arvoinen tieto se olisi, jos kertoisin blogissa Ylen toteavan muslimien tekemät raiskaukset valtavaksi maahanmuuton ongelmaksi, jonka takia tulijavirtaa Suomeen pitäisi hillitä niin pitkäksi aikaa, että voimme ratkaista turvaa hakevien seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät ongelmat? Kyllä Suomen kansa löytäisi tämän uutisen Ylen sivuilta paljon todennäköisemmin kuin täältä blogosfääristä.

Lopuksi onnittelut blogien Rähmispossu, Ylewatch, Yrjöperskeles, Paavotajukangas ja Takkirauta pitäjille valtakunnan mediassa saamastanne julkisuudesta. Eikö se jos mikä osoita, ettette ole tehneet turhaa työtä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS harhauttaa somaleilla
Yle ei halua käydä yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

JK Tätä kirjoittaessani Yle julkaisi aiheeseen liittyen uuden jutun. Sen mukaan vaihtoehtomedia on väärä nimitys, koska sellaisissa on pyrkimyksenä demokratian täydentäminen. Siksi Yle käyttää jutussaan termiä vastamedia, jonka se liittää demokratian vastaisuuteen ja äärioikeistolaisuuteen.

Tätä demokratiaa ja sananvapautta kaikissa muodoissaan puolustavaa omaa blogiani ei näissä jutuissa ole mainittu, mutta en kyllä ole havainnut äärioikeistolaisia tai demokratian vastaisia piirteitä myöskään esimerkiksi seuraamissani Takkirauta-, Rähmispossu-, Yrjöperskeles- tai Paavotajukangas-blogeissa, jotka kuitenkin mainittiin Ylen uutisoinnissa.

Pikemminkin päin vastoin; kaikki niistä pitävät maahanmuuttoa pikemminkin demokratian erityisenä uhkana. Siksi minä pidän mainitsemiani blogeja Ylen määritelmän mukaisina vaihtoehtomedioina. Kuten omaanikin.