Tanska oli aikanaan ensimmäinen pohjoismaa, joka ryhtyi toimiin turvapaikanhakijoiden virran vähentämiseksi. Juuttien maahanmuuttopolitiikan kehitys viimeisen kymmenen vuoden aikana onkin ollut hyviä tuloksia tuottavaa.
Tanskan maahanmuuttopolitiikan käytännöistä ennen vuoden 2011 vaaleja kertoo nykyinen kansanedustaja Sampo Terho täällä. Hänen mukaansa silloin Tanska pyrki ensisijaisesti löytämään sellaisia maahanmuuttajia, joista ei aiheutuisi rasitetta maan talaoudelle.
Vuoden 2011 vaalit päättyivät Tanskassa maailmanparantajien voittoon, mutta maahanmuuttopolitiikan linjaukset pysyivät siitä huolimatta pääosin samoina kuin aiemminkin. Niinpä vuoden (2015) vaaleissa jo vasemmistokin kannatti tiukkaa maahanmuuttolinjaa, koska mikä tahansa muu olisi johtanut poliittiseen itsemurhaan.
Kansallisen konsensuksen seurauksena Tanska on sittemmin jatkanut entistä järkevämmän maahanmuuttopolitiikan etsimistä. Viimeisenä toimenpiteenä se puolitti pakolaisten sosiaalietuudet vähentääkseen Välimeren eteläpuolelta pyrkivien kiinnostusta hakeutua Itämeren portille. Keino on myös tehonnut: siinä missä muualla Euroopassa turvapaikanhakijoiden määrät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, väheni tulijoiden määrä Tanskaan syyskuussa 400:lla vuoden takaisesta.
Tanskan esimerkki houkuttaa myös muita. Niin myös Norjaa, jonka hallitus on päättänyt seurata entisen emämaansa mallia. Turska- ja öljymaan johtajien innoituksen lähdettä ei ole vaikea arvata, sillä syyskuussa hakemuksensa Norjaan jättäneiden turvapaikanhakijoiden määrä noin kolminkertaistui vuoden takaisesta.
Näyttäisi siis siltä, että edelleen omissa sfääreissään elävä humanitaarinen suurvalta-Ruotsi on jäämässä yhä selvemmin kummallisuudeksi skandinaavisten sisarkansojensa joukossa. Niinpä sinne suuntautuva maahanmuutto tullee jatkossa kasvamaan entisestään, elleivät maan poliitikkojen hermot petä. Tai Ruotsidemokraatit saavuta yli 50 prosentin kannatusta seuraavissa vaaleissa.
Nykyisten arvioiden mukaan Ruotsiin näyttäisi jättävän turvapaikkahakemuksensa vuosittain lähes 200 000 kehitysmaalaista, joista osa saa turvapaikan ja osa jää maahan muuten vain. Näin Ruotsin väestössä on tapahtumassa ennenäkemätön muutos, jonka pitkäaikaisia seurauksia voimme vain arvailla. Eivätkä nuo arvaukset ole välttämättä kovin auvoisia ainakaan mikäli niiden taustalla on tietoisuus Tenstan tai Rosengårdin tapaisten alueiden kehityksestä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia turvapaikkasirkuksesta
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta
lauantai 31. lokakuuta 2015
perjantai 30. lokakuuta 2015
Hyviä uutisia turvapaikkasirkuksesta
Tänään Yle uutisoi, että Suomi muuttaa turvapaikanhakijoiden tutkintaa siten, että päätöksenteko nopeutuu useilla kuukausilla. Tämä säästää puhdasta rahaa olettaen, etteivät päätökset sen seurauksena muutu entistä myönteisemmiksi.
Ilta-Sanomat puolestaan raportoi, että Suomesta palaa Irakiin joka päivä 20-50 tulijaa. Tämä tarkoittaa noin 16 000 kansainvälistä suojelua tarvitsematonta irakilaista vuodessa. Se säästää puhdasta rahaa todella paljon. Puhumattakaan asian positiivisesta vaikutuksesta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Jälkimmäisessä uutisessa kerrotaan myös paluun syistä. Jotkut ovat kuulleet omaisistaan huonoja uutisia, toiset ovat pettyneet koska koko sukua ei saakaan mukaansa Suomeen ja kolmannet ovat vain saaneet kielteisen pääätöksen turvapaikkahakemukseensa.
Kaikki nämä ovat hyviä syitä paluuseen. Tai no, itse asiassa minulle kelpaavat aivan kaikki syyt irakilaisten elintasopakolaisten poistumiseen maastamme.
Edellä käsittelemiini hyviin uutisiin voidaan vielä lisätä tieto siitä, että Suomeen tulijoiden määrä on vähitellen laskenut. Esimerkiksi viime torstaina Tornioon saapui "vain" 158 henkilöä, kun kuukautta aiemmin päivittäiset tulijamäärt pyörivät yli viidessäsadassa.
Tulijamäärät ovat toki edelleen varsin suuria, mutta nyt suunta on oikea. Ja edelle kirjatuista irakilaisten elintasoshoppalilijoiden paluusyistä päätellen se on laskeva myös jatkossa.
Näiden uutisten valossa näyttäisi siltä, ettei Perussuomalaisten peukalonjälki hallituksessa ole sittenkään niin olematon, kuin joidenkin maahanmuuttokriittisten puheenvuoroista voisi päätellä. Ja se on hyvä; siis suorastaan oikein hyvä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoimaat käännyttävät elintasopakolaiset pois
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Ilta-Sanomat puolestaan raportoi, että Suomesta palaa Irakiin joka päivä 20-50 tulijaa. Tämä tarkoittaa noin 16 000 kansainvälistä suojelua tarvitsematonta irakilaista vuodessa. Se säästää puhdasta rahaa todella paljon. Puhumattakaan asian positiivisesta vaikutuksesta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Jälkimmäisessä uutisessa kerrotaan myös paluun syistä. Jotkut ovat kuulleet omaisistaan huonoja uutisia, toiset ovat pettyneet koska koko sukua ei saakaan mukaansa Suomeen ja kolmannet ovat vain saaneet kielteisen pääätöksen turvapaikkahakemukseensa.
Kaikki nämä ovat hyviä syitä paluuseen. Tai no, itse asiassa minulle kelpaavat aivan kaikki syyt irakilaisten elintasopakolaisten poistumiseen maastamme.
Edellä käsittelemiini hyviin uutisiin voidaan vielä lisätä tieto siitä, että Suomeen tulijoiden määrä on vähitellen laskenut. Esimerkiksi viime torstaina Tornioon saapui "vain" 158 henkilöä, kun kuukautta aiemmin päivittäiset tulijamäärt pyörivät yli viidessäsadassa.
Tulijamäärät ovat toki edelleen varsin suuria, mutta nyt suunta on oikea. Ja edelle kirjatuista irakilaisten elintasoshoppalilijoiden paluusyistä päätellen se on laskeva myös jatkossa.
Näiden uutisten valossa näyttäisi siltä, ettei Perussuomalaisten peukalonjälki hallituksessa ole sittenkään niin olematon, kuin joidenkin maahanmuuttokriittisten puheenvuoroista voisi päätellä. Ja se on hyvä; siis suorastaan oikein hyvä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoimaat käännyttävät elintasopakolaiset pois
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
torstai 29. lokakuuta 2015
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Yhdysvalloissa on syntynyt mielenkiintoinen tilanne sen jälkeen kun useat poliisit olivat joutuneet vaikeuksiin väitettyjen rasististen väkivaltaisuuksien takia. Vyyhdenhän aloitti Fergusonin tapaus, jossa poliisi ampui aseettoman mustan nuorukaisen.
Kiistatonta tässä tilanteessa on se, että USA:ssa on tapahtunut äkkinäinen käänne murhien määrissä. Ne ovat 20 vuoden alamäen jälkeen kääntyneet nopeaan nousuun. Käänteen syistä ollaan kuitenkin kovasti erimielisiä.
Liittovaltion poliisin päälliköllä on selkeä näkemys siitä, että fataalin väkivallan lisääntymisen takana on "Ferguson-ilmiö" eli poliisien pelko puuttua rikoksiin sen jälkeen kun siitä on saattanut joutua julkisiin vaikeuksiin. Puoliksi eurooppalaisen perimän omaava presidentti Barack Obama tai ainakin hänen hallintonsa virkamiehet sen sijaan epäilevät syyksi maan puutteellisia aselakeja.
Tutkimus osoittanee aikanaan kumpi on oikeassa, presidentti vai poliisipäällikkö. Jälkimmäiseen viittaa kuitenkin vahvasti se, ettei USA:ssa ole tiettävästi viime aikoia tehty muutoksia aselakeihin. Sen sijaan sellaisia on kyllä kovasti vaadittu, joskaan ei aseiden saantia helpottavaan suuntaan.
Aselakien voi perustellusti epäillä olevan Yhdysvaltojen yleisesti korkeiden murhalukujen syy. Sen sijaan on selvää, että aselait voivat olla murhien määrissä tapahtuneen muutoksen syynä ainoastaan, mikäli niitä olisi muutoksen edellä löysennetty. Näin ei siis kuitenkaan ole.
Siten on selvää, että mikäli nykyiseen murha-aaltoon on jokin erityinen syy, se on pikemminkin Ferguson-ilmiö kuin aseiden saamisen helppous. Tai sitten muutos johtuu jostain kolmannesta syystä, jota kumpikaan väittelyn osapuoli ei tunne tai halua tuoda esiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Pelastakaa noitalapset!
Monikulttuurinen kuolema haastaa laillisuusperiaatteen
Kiistatonta tässä tilanteessa on se, että USA:ssa on tapahtunut äkkinäinen käänne murhien määrissä. Ne ovat 20 vuoden alamäen jälkeen kääntyneet nopeaan nousuun. Käänteen syistä ollaan kuitenkin kovasti erimielisiä.
Liittovaltion poliisin päälliköllä on selkeä näkemys siitä, että fataalin väkivallan lisääntymisen takana on "Ferguson-ilmiö" eli poliisien pelko puuttua rikoksiin sen jälkeen kun siitä on saattanut joutua julkisiin vaikeuksiin. Puoliksi eurooppalaisen perimän omaava presidentti Barack Obama tai ainakin hänen hallintonsa virkamiehet sen sijaan epäilevät syyksi maan puutteellisia aselakeja.
Tutkimus osoittanee aikanaan kumpi on oikeassa, presidentti vai poliisipäällikkö. Jälkimmäiseen viittaa kuitenkin vahvasti se, ettei USA:ssa ole tiettävästi viime aikoia tehty muutoksia aselakeihin. Sen sijaan sellaisia on kyllä kovasti vaadittu, joskaan ei aseiden saantia helpottavaan suuntaan.
Aselakien voi perustellusti epäillä olevan Yhdysvaltojen yleisesti korkeiden murhalukujen syy. Sen sijaan on selvää, että aselait voivat olla murhien määrissä tapahtuneen muutoksen syynä ainoastaan, mikäli niitä olisi muutoksen edellä löysennetty. Näin ei siis kuitenkaan ole.
Siten on selvää, että mikäli nykyiseen murha-aaltoon on jokin erityinen syy, se on pikemminkin Ferguson-ilmiö kuin aseiden saamisen helppous. Tai sitten muutos johtuu jostain kolmannesta syystä, jota kumpikaan väittelyn osapuoli ei tunne tai halua tuoda esiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Pelastakaa noitalapset!
Monikulttuurinen kuolema haastaa laillisuusperiaatteen
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Pohjoimaat käännyttävät elintasopakolaiset pois
Iltalehti uutisoi Pohjoismaiden ministereiden kokouksesta tavalla, jonka toivoisi olevan totta. Uutisen mukaan pohjoismaiden pää- ja ulkoministereillä oli yhteinen näkemys siitä, että jatkossa Pohjolaan saisivat jäädä ainoastaan turvapaikkastatuksen saaneet turvapaikanhakijat. Kaikki muut eli elintasopakolaiset passitettaisiin takaisin.
Lisäksi ulkoministeri Timo Soini otti esiin oman maamme erityisongelman, eli pitkän valitusprosessin. Hänen mukaansa sitä ei ole kirjoitettu mihinkään Mooseksen tauluun, vaan prosesseja voidaan nopeuttaa. Näin elintasopakolaiset saataisiin poistetuksi maasta nykyistä selvästi nopeammin.
Iltalehden toisen uutisen mukaan Ruotsi on tänä vuonna maksanut turvapaikkabisneksessä mukana oleville yrityksille 148 miljoonaa euroa. On itsestään selvää, että isoja voittoja käärivät yritykset tulevat tekemään kaikkensa ylläpitääkseen tuottoisan tulonlähteensä mahdollisimman pitkään.
Siten etenkin Ruotsissa tulee ministereiden yhteinen näkemys ja sen toimeenpano kohtaamaan päättäväistä vastustusta bisnesmiesten ja heidän kanssaan epäpyhässä allianssissa olevien hyväntahtoisten idioo.... ihmisten taholta.
Tästä syystä Juha Sipilän hallituksen on nopeasti jalkautettava käytäntöön pohjoismaiden kesken nyt saavutetty yhteisymmärrys. Suomeen on nimittäin nopealla tahdilla syntymässä samanlainen turvapaikkabisnes joka kukoistaa Ruotsissa.
Myös sen kautta voittoja tekevät tahot tulevat mahdollisuuksien mukaan muodostamaan epäpyhän allianssin punavihreiden maailmanhalaajien kanssa - sitä vahvemman, mitä tuottavammaksi bisnes ehtii kasvaa. Toimeen on siis ryhdyttävä mieluummin heti kuin vasta huomenna!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS harhauttaa somaleilla
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Lisäksi ulkoministeri Timo Soini otti esiin oman maamme erityisongelman, eli pitkän valitusprosessin. Hänen mukaansa sitä ei ole kirjoitettu mihinkään Mooseksen tauluun, vaan prosesseja voidaan nopeuttaa. Näin elintasopakolaiset saataisiin poistetuksi maasta nykyistä selvästi nopeammin.
Iltalehden toisen uutisen mukaan Ruotsi on tänä vuonna maksanut turvapaikkabisneksessä mukana oleville yrityksille 148 miljoonaa euroa. On itsestään selvää, että isoja voittoja käärivät yritykset tulevat tekemään kaikkensa ylläpitääkseen tuottoisan tulonlähteensä mahdollisimman pitkään.
Siten etenkin Ruotsissa tulee ministereiden yhteinen näkemys ja sen toimeenpano kohtaamaan päättäväistä vastustusta bisnesmiesten ja heidän kanssaan epäpyhässä allianssissa olevien hyväntahtoisten idioo.... ihmisten taholta.
Tästä syystä Juha Sipilän hallituksen on nopeasti jalkautettava käytäntöön pohjoismaiden kesken nyt saavutetty yhteisymmärrys. Suomeen on nimittäin nopealla tahdilla syntymässä samanlainen turvapaikkabisnes joka kukoistaa Ruotsissa.
Myös sen kautta voittoja tekevät tahot tulevat mahdollisuuksien mukaan muodostamaan epäpyhän allianssin punavihreiden maailmanhalaajien kanssa - sitä vahvemman, mitä tuottavammaksi bisnes ehtii kasvaa. Toimeen on siis ryhdyttävä mieluummin heti kuin vasta huomenna!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS harhauttaa somaleilla
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
HS harhauttaa somaleilla
Helsingin sanomat otsikoi tänään mielenkiintoisesti. Sen mukaan "Somalialaisten turvapaikan saantia vaikeutetaan – Somaliliitto: Maassa tilanne kaukana turvallisesta". Jutussa puhutaan lähinnä siitä, kuinka somaleiden mielestä heidän kotimaansa tilannetta ei voi mitenkään ennustaa eikä Somaliasta tulevia pitäisi siitä syystä missään tilanteessa palauttaa kotimaahansa.
Sen sijaan jutussa ei puhuta mitään otsikon väittämästä turvapaikan saamisen vaikeuttamisesta. Päin vastoin: maahanmuuttoviraston mukaan turvapaikkaa hakevien hakemukset käsitellään edelleen yksilöllisesti, eivätkä käytännöt muutu aiemmasta.
Uutisen taustaksi on hyvä huomata, että vuoden 2014 aikana Suomeen jätti turvapaikkahakemuksen yhteensä 246 somalia, joista turvapaikan tarve todettiin 33 henkilön kohdalla eli 13,4 prosentilla. Muista syistä oleskeluluvan sai 125 henkilöä ja kokonaan kielteinen päätös annettiin 81 henkilölle.
Migrin uudet linjaukset tulevat koskemaan noiden 125 henkilön kaltaisia hakijoita, joista yhä suurempi osa jää ilman oleskelulupaa kun Somalia todetaan niin turvalliseksi, ettei sieltä tuleville ole syytä antaa oleskelulupaa maan yleisen tilanteen perusteella. Turvapaikan tarpeessa olevien 13,4 prosentin eli henkilökohtaista vainoa pakenevien tilanne ei muutu aiemmasta.
Somalit hakevat myös oleskelulupia. Tämä tarkoittanee somaleiden kohdalla lähinnä perheenyhdistämisiä. Vuonna 2014 somalit jättivät yhteensä 1056 hakemusta, joista hyväksyttiin pedon luvun verran eli 666. Siis noin 63,1 prosenttia. Myöskään näiden ihmisten tilanne ei muutu ennen kuin perheenkokoajalta aletaan vaatia kykyä elättää omaisensa.
Palatakseni pääasiaan eli tuohon otsikkoon. Siinä mainittua turvapaikan saamisen vaikeuttamista minä en jutusta havainnut. Enkä muutenkaan. Hakemuksen voi edelleen jättää turvapaikkaa varten kuten ennenkin. Eikä hakemuksen käsittelyyn tule muutoksia. Siten turvapaikan tarpeessa oleva saa Suomelta henkilökohtaista suojelua eli luvan jäädä maahamme täsmälleen samalla tavalla kuin aiemminkin.
HS:n otsikkovalinnan sijasta totuudenmukaisempaa olisikin ollut todeta, että "Migrin uudet linjaukset eivät heikennä turvapaikan tarpeessa olevien somalien asemaa". Tai suorastaan "Suomi keskittyy turvapaikan tarpeessa olevien somaleiden auttamiseen". Nämä otsikot olisivat kuitenkin antaneet lehden lukijalle kovin erilaisen mielikuvan kuin nyt valittu otsikointi.
Vaan mitä me opimme tästä kaikesta? Ehkä jälleen kerran sen, että otsikoilla tehdään politiikkaa, niillä ajetaan omia näkemyksiä ja vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen. Siksi medialukutaito on yksi nykyaikaisen ihmisen tärkeimmistä osaamisalueista. Niin maahanmuuttopolitiikan kuin muunkin yhteiskunnallisen toiminnan ymmärtämiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
tiistai 27. lokakuuta 2015
Lehmän hännän alta yhteiskuntavakautta
Silmiini sattui tänäään juttu, jonka mukaan karjan lannan tuottaminen"on kannattavampaa kuin lypsäminen, hännän alta tulee parempi tulos". Ajatuksen isä on biokaasupioneeri Keski-Suomesta.
Suomessa on kasvatettu nautakarjaa jo pronssikaudelta asti. Tuon ajan karja on niin sanotun suomenkarjan esimuoto, kuten uudet DNA-tutkimukset ovat osoittaneet.
Karjaa on Suomessa hyödynnetty kolmesta syystä. Niistä ylivoimaisesti tärkein on suuren osan historiallisesta ajasta ollut karjanlannan tuotto. Siis lannoitusaineen tuottaminen elintärkeitä peltoviljelyksiä varten.
Lisäksi nautoja on pidetty maidon ja lihan takia. Minun ja arvoisan lukiani elinaikana jälkimmäiset ovat luonnollisesti olleet karjatilojen päätuotteita ja lanta pikemminkin sivuosissa, mutta näin ei siis ole aina ollut.
Tämän päivän uutisen mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että karjankasvatuksen tulonmuodostus olisi palaamassa juurilleen. Tai ellei aivan, niin kuitenkin lannan hyödyntäminen biokaasuna tarjoaa karjatiloille uusia mahdollisuuksia.
Suomessa on kasvatettu nautakarjaa jo pronssikaudelta asti. Tuon ajan karja on niin sanotun suomenkarjan esimuoto, kuten uudet DNA-tutkimukset ovat osoittaneet.
Karjaa on Suomessa hyödynnetty kolmesta syystä. Niistä ylivoimaisesti tärkein on suuren osan historiallisesta ajasta ollut karjanlannan tuotto. Siis lannoitusaineen tuottaminen elintärkeitä peltoviljelyksiä varten.
Lisäksi nautoja on pidetty maidon ja lihan takia. Minun ja arvoisan lukiani elinaikana jälkimmäiset ovat luonnollisesti olleet karjatilojen päätuotteita ja lanta pikemminkin sivuosissa, mutta näin ei siis ole aina ollut.
Tämän päivän uutisen mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että karjankasvatuksen tulonmuodostus olisi palaamassa juurilleen. Tai ellei aivan, niin kuitenkin lannan hyödyntäminen biokaasuna tarjoaa karjatiloille uusia mahdollisuuksia.
Tämä on hyvä asia nykyisessä maailmassa, jossa elintarvikkeiden hinnasta murto-osa on raaka-ainetta ja maataloustuotannon kannattavuus on taattu vain valtavien tukiaisten avulla. Lannan käytön kehittäminen on siis ehdottomasti meidän kaupunkilaisten etu, koska sen myötä verovaroista meneviä tukiaisia voidaan pienentää osana maamme tuottavuusloikkaa.
Samalla maatalouden kannattavuus paranee, mikä vähentää tukiaisten tarvetta reaalisesti. Tämä on myös maalaisten etu, koska yhä sekasortoisemmaksi käyvästä Euroopan Unionista saati talousvaikeuksiensa kanssa painivasta Suomesta ei ehkä ole ikuisesti maksamaan nykyisen suuruisia maataloustukia, vaan niitä saatetaan joutua leikkaamaan paljonkin verovarojen siirtyessa polttavampiin tarpeisiin. Siksi maatalojenkin talous on paljon vankemmalla pohjalla omavaraisena kuin verovarojen sivuvirtana.
Näyttää siis vahvasti siltä, että lehmän lannasta saamme varteenotettavan maalaisia ja kaupunkilaisia yhdistävän tekijän. Pitäisikö sanoa, että lehmän hännän alta pursuaa todellista yhteiskunnan sidosainetta oloamme vakauttamaan!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 26. lokakuuta 2015
Tynkkynen ulos, entä sitten?
Suomen Uutiset pudotti tänä aamuna poliittisen pommin. Sen mukaan Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen on erotettu puolueestaan. Syynä on hänen toimintansa ns. tuuletuskokouksen järjestämiseksi. Tarkalleen ottaen erottamisen syyksi on eritelty nimilistan kerääminen kokouksen järjestämistä kannattavista henkilöistä.
Tynkkysen erottaminen perustuu lehden mukaan siihen, että nimien keruu ja niiden käsittely loukkasivat lakia. Ottaen huomioon Tynkkysen aseman puolueen johtotehtävissä on tekoa lehden mukaan pidettävä erityisen moitittavana. Ja siksi hänet siis erotetaan.
Tynkkynen on puolueessaan edustanut maahanmuuttokriittisen siiven kiihkeätä osaa. Taustaltaan hän on kuitenkin arvokonservatiivisessa puolueessaan varsin erikoinen persoona: tositv-tähti ja biseksuaali.
Tynkkysen kohdalla arvokonservatiivisuuteen viittaa miehen uskovaisuus. Erottaminen puolueesta herättää kuitenkin kysymyksen siitä, kuinka suuri osa Tynkkysen biseksuaalisuudella on katolisen puheenjohtajan Timo Soinin johtaman puolueen päätöksessä erottaa tämä.
En tarkoita, että erottamisen syynä olisi varsinaisesti jokin muu kuin julkisuuteen ilmoitettu, mutta pidän mahdollisena, että seksuaalinen suuntautuneisuus (vai pitäisikö sanoa suuntautumattomuus) on ehkä vähentänyt miehen puolesta puhujien määrää. Se on myös lähes varmasti saanut puolueen ääriuskovaisimmat tarttumaan tilaisuuteen päästä eroon jumalattomana pitämästään puoluetoverista. Tämän kaiken tietävät vain asianosaiset itse, joten en spekuloi henkilöistä enkä koko asiasta sen enempää.
Tynkkysen erottamisen jälkeen mielenkiintoiseksi seurannan kohteeksi nousee puolueen maahanmuuttokriittisimpien jäsenten ja soinilaisten välisten suhteiden kehittyminen. Tynkkysen erottamiselle on hyvä syy (olettaen, että väitetty laittomuus on todella tapahtunut), mutta toisaalta hän ei ole ensimmäinen puolueesta kenkää saanut maahanmuuttokriittinen.
Ja toisin kuin aiemmissa tapauksissa, tällä kertaa erottamisen syy liittyy nimenomaisesti puolueen eli hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan, joka on herättänyt paljonkin närää sosiaalisessa mediassa. Niinpä moni maahanmuuttokriittinen saattaa kokea Soinin ja muun puoluehallituksen lyöneen itseään märällä rätillä päin kasvoja.
Minä kuitenkin toivon, ettemme nähneet Tynkkysen tapauksessa ensimmäistä askelta maan ainoan maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan eduskuntapuolueen kahtiajakoon johtavaa täsmäiskua. Toivon myös Timo Soinin ymmärtävän asian, ja ajavan hallituksessa läpi sellaiset toimenpiteet, joilla Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijavirta lopultakin supistuisi niin merkittävästi, ettei se enää muodostaisi uhkaa Suomen heikoissa kantimissa olevalle taloudelle, eikä myöskään Suomen tulevaisuudelle luottamukseen perustuvana demokraattisena ja kaikille turvallisena yhteiskuntana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi
Perussuomalaiset kyllästyi nimittelyyn
Tynkkysen erottaminen perustuu lehden mukaan siihen, että nimien keruu ja niiden käsittely loukkasivat lakia. Ottaen huomioon Tynkkysen aseman puolueen johtotehtävissä on tekoa lehden mukaan pidettävä erityisen moitittavana. Ja siksi hänet siis erotetaan.
Tynkkynen on puolueessaan edustanut maahanmuuttokriittisen siiven kiihkeätä osaa. Taustaltaan hän on kuitenkin arvokonservatiivisessa puolueessaan varsin erikoinen persoona: tositv-tähti ja biseksuaali.
Tynkkysen kohdalla arvokonservatiivisuuteen viittaa miehen uskovaisuus. Erottaminen puolueesta herättää kuitenkin kysymyksen siitä, kuinka suuri osa Tynkkysen biseksuaalisuudella on katolisen puheenjohtajan Timo Soinin johtaman puolueen päätöksessä erottaa tämä.
En tarkoita, että erottamisen syynä olisi varsinaisesti jokin muu kuin julkisuuteen ilmoitettu, mutta pidän mahdollisena, että seksuaalinen suuntautuneisuus (vai pitäisikö sanoa suuntautumattomuus) on ehkä vähentänyt miehen puolesta puhujien määrää. Se on myös lähes varmasti saanut puolueen ääriuskovaisimmat tarttumaan tilaisuuteen päästä eroon jumalattomana pitämästään puoluetoverista. Tämän kaiken tietävät vain asianosaiset itse, joten en spekuloi henkilöistä enkä koko asiasta sen enempää.
Tynkkysen erottamisen jälkeen mielenkiintoiseksi seurannan kohteeksi nousee puolueen maahanmuuttokriittisimpien jäsenten ja soinilaisten välisten suhteiden kehittyminen. Tynkkysen erottamiselle on hyvä syy (olettaen, että väitetty laittomuus on todella tapahtunut), mutta toisaalta hän ei ole ensimmäinen puolueesta kenkää saanut maahanmuuttokriittinen.
Ja toisin kuin aiemmissa tapauksissa, tällä kertaa erottamisen syy liittyy nimenomaisesti puolueen eli hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan, joka on herättänyt paljonkin närää sosiaalisessa mediassa. Niinpä moni maahanmuuttokriittinen saattaa kokea Soinin ja muun puoluehallituksen lyöneen itseään märällä rätillä päin kasvoja.
Minä kuitenkin toivon, ettemme nähneet Tynkkysen tapauksessa ensimmäistä askelta maan ainoan maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan eduskuntapuolueen kahtiajakoon johtavaa täsmäiskua. Toivon myös Timo Soinin ymmärtävän asian, ja ajavan hallituksessa läpi sellaiset toimenpiteet, joilla Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijavirta lopultakin supistuisi niin merkittävästi, ettei se enää muodostaisi uhkaa Suomen heikoissa kantimissa olevalle taloudelle, eikä myöskään Suomen tulevaisuudelle luottamukseen perustuvana demokraattisena ja kaikille turvallisena yhteiskuntana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi
Perussuomalaiset kyllästyi nimittelyyn
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen
Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, kuinka hienosti vietnamilaiset pakolaiset soputuivat Suomeen 1970-luvun lopussa. Se on totta, mutta jutun otsikko "Ensimmäiset pakolaiset olleet Suomessa jo yli 40 vuotta – vietnamilaiset sopeutuivat, somalit kohtasivat ennakkoluuloja" antaa tapahtuneesta täysin väärän kuvan.
Eivät Vietnamilaiset suinkaan saapuneet niin, ettei heitä kohtaan olisi ollut ennakkoluuloja. Eiväkä niiltä välttyneet heitä ennen saapuneet chileläisetkään.
Kerron tämän omasta kokemuksestani, koska muistan hyvin sen vuosikymmenen, jolloin elin parasta nuoruuttani. Molemmat väestöryhmät kohtasivat ennakkoluuloja siinä kuin myöhemmin saapuneet somalitkin. Ne eivät kuitenkaan estänyt heidän kotoutumistaan, koska chileläisillä ja vietnamilaisilla oli valtava halu soputua uuteen kotimaahansa. Kotoutumisen edistyessä myös ennakkoluulot sammuivat hiljalleen.
Toisin sanoen somaleiden huonon Suomeen sopeutumisen syynä eivät ole suomalaisten ennakkoluulot sen enempää kuin muidenkaan maahanmuuttajaryhmien. Sellaisen väittäminen on tosiasioiden kieltämistä ja ainoastaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä somaliongelmaan.
Itse lähtisin hakemaan ratkaisua jutussa haastatellun tutkijan kommenteista: "vietnamilaiset sopeutuivat siihen tilanteeseen, olivat kohteliaita. He arvostivat myös koulutusta, ja lapset saivat hyvää tukea" sekä "heille järjestettiin heti koulua ja suomen kielen opetusta, he pääsivät harjoittelemaan ja töihin".
Toisin sanoen vastuuta somaleiden kotouttamisesta pitää jakaa sekä somaliyhteisölle, että kotouttamisjärjestelmälle. Koulutustoimenpiteet tulee hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, mutta myös oppilailta pitää vaatia tapojensa ja asenteidensa muuttamista uuteen elinympäristöön sopiviksi.
Koska olen nähnyt useita somaleita harjoittelijoina myös työympäristössä, olen havainnut yhden mahdollisen esteen heidän työllistymiselleen ja heikolle kotoutumiselleen. He ovat nimittäin kaikki olleet ahkeria ja innostuneita, mutta samalla minun näkemiäni somaleita on yhdistänyt jonkinlainen kyvyttömyys ottaa vastuuta oman työn edistymisestä. Toisin sanoen annetut tehtävät kyllä hoidetaan hyvin, mutta tehtävän suorittamisen jälkeen jäädään tumput suorana odottelemaan eikä hakeuduta itse aktiivisesti uuden työtehtävän pariin.
En tiedä onko edellä kuvaamani aloitekyvyttömyys somaleita luonnehtiva yleinen piirre, vai onko minulle sattunut vain huono tuuri heidän kohdallaan. Toivottavasti vain huono tuuri, sillä kansanluonnetta olisi käsittääkseni varsin hankala muuttaa, vaikka kotouttamistoimet tehtäisiin kuinka hyvin. Tai no, toki tällekin ongelmalle voidaan hakea ratkaisuja, mikäli se ensin tiedostetaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eivät Vietnamilaiset suinkaan saapuneet niin, ettei heitä kohtaan olisi ollut ennakkoluuloja. Eiväkä niiltä välttyneet heitä ennen saapuneet chileläisetkään.
Kerron tämän omasta kokemuksestani, koska muistan hyvin sen vuosikymmenen, jolloin elin parasta nuoruuttani. Molemmat väestöryhmät kohtasivat ennakkoluuloja siinä kuin myöhemmin saapuneet somalitkin. Ne eivät kuitenkaan estänyt heidän kotoutumistaan, koska chileläisillä ja vietnamilaisilla oli valtava halu soputua uuteen kotimaahansa. Kotoutumisen edistyessä myös ennakkoluulot sammuivat hiljalleen.
Toisin sanoen somaleiden huonon Suomeen sopeutumisen syynä eivät ole suomalaisten ennakkoluulot sen enempää kuin muidenkaan maahanmuuttajaryhmien. Sellaisen väittäminen on tosiasioiden kieltämistä ja ainoastaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä somaliongelmaan.
Itse lähtisin hakemaan ratkaisua jutussa haastatellun tutkijan kommenteista: "vietnamilaiset sopeutuivat siihen tilanteeseen, olivat kohteliaita. He arvostivat myös koulutusta, ja lapset saivat hyvää tukea" sekä "heille järjestettiin heti koulua ja suomen kielen opetusta, he pääsivät harjoittelemaan ja töihin".
Toisin sanoen vastuuta somaleiden kotouttamisesta pitää jakaa sekä somaliyhteisölle, että kotouttamisjärjestelmälle. Koulutustoimenpiteet tulee hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, mutta myös oppilailta pitää vaatia tapojensa ja asenteidensa muuttamista uuteen elinympäristöön sopiviksi.
Koska olen nähnyt useita somaleita harjoittelijoina myös työympäristössä, olen havainnut yhden mahdollisen esteen heidän työllistymiselleen ja heikolle kotoutumiselleen. He ovat nimittäin kaikki olleet ahkeria ja innostuneita, mutta samalla minun näkemiäni somaleita on yhdistänyt jonkinlainen kyvyttömyys ottaa vastuuta oman työn edistymisestä. Toisin sanoen annetut tehtävät kyllä hoidetaan hyvin, mutta tehtävän suorittamisen jälkeen jäädään tumput suorana odottelemaan eikä hakeuduta itse aktiivisesti uuden työtehtävän pariin.
En tiedä onko edellä kuvaamani aloitekyvyttömyys somaleita luonnehtiva yleinen piirre, vai onko minulle sattunut vain huono tuuri heidän kohdallaan. Toivottavasti vain huono tuuri, sillä kansanluonnetta olisi käsittääkseni varsin hankala muuttaa, vaikka kotouttamistoimet tehtäisiin kuinka hyvin. Tai no, toki tällekin ongelmalle voidaan hakea ratkaisuja, mikäli se ensin tiedostetaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
lauantai 24. lokakuuta 2015
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Iltalehti uutisoi näin: "Lännen Media: Enemmistö uskoo turvapaikan saaneiden lisäävän kuntien elinvoimaa". Täsmälleen samoin muotoili uutisensa myös Iltasanomat.
Iltapäivälehtien uutisoinnin perusteella voisi kuvitella, että suomalaisten enemmistö suhtautuisi hyvinkin suopeasti maahamme kohdistuvaan kansainvaellukseen kehitysmaista. Näin ei kuitenkaan ole, sillä uutisen lähde eli Lännen mediaan kuuluva Aamulehti otsikoi vastaavan uutisen näin: "Enemmistö kuntapäättäjistä: Turvapaikan saaneet voivat lisätä kotikunnan elinvoimaa".
Iltapäivälehtien uutisoinnin perusteella voisi kuvitella, että suomalaisten enemmistö suhtautuisi hyvinkin suopeasti maahamme kohdistuvaan kansainvaellukseen kehitysmaista. Näin ei kuitenkaan ole, sillä uutisen lähde eli Lännen mediaan kuuluva Aamulehti otsikoi vastaavan uutisen näin: "Enemmistö kuntapäättäjistä: Turvapaikan saaneet voivat lisätä kotikunnan elinvoimaa".
Edelle kirjoittamastani on syytä vetää kaksi johtopäätöstä.
Ensinnäkin sekä Iltalehti että sen erkkolainen vastine eivät ole vielä siirtyneet propagandan jakamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta tiedotusvälineelle sopivampaa puolueettomaan uutisointiin maahanmuuttoasioissa. Tähän niillä on toki vapaus, mutta en oikein ymmärrä, miksi ne sitten valittavat taloudellisista vaikeuksistaan. Ei kai kukaan täysjärkinen halua maksaa omasta aivopesustaan tai edes sen yrityksestä?
Toinen, ja ehkä vieläkin merkittävämpi, huomio liittyy ristiriitaan suomalaisten kuntapäättäjien - ja yleisemminkin poliitikkojen - ja kansalaisten maahanmuuttonäkemysten jyrkästä ristiriidasta. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaanhan suomalaisten ylivoimainen enemmistö haluaisi kiristää maamme turvapaikkapolitiikkaa. Näin ajatteli peräti 70 prosenttia suomalaisista, kun päinvastaista mieltä oli vain 26 prosenttia tutkimukseen osallistuneista.
Saman tutkimuksen mukaan 49 prosenttia suomalaisista oli lisäksi sitä mieltä, ettei suurimmilla humanitaarisen maahanmuuton ryhmillä, eli irakilaisilla ja somaleilla, ole edes edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tästä asiasta 48% prosenttia oli eri mieltä.
Kuntapäättäjiltä kysyttyä turvapaikan saaneiden vaikutusta kuntien elinvoimaan ei suomalaisilta ole tietääkseni kysytty. Edelle kirjattujen tutkimustulosten perusteella on kuitenkin lähes varmaa, että enemmistö meistä tavallisista ihmisistä on kuntapäättäjien kanssa eri mieltä.
Minusta olisikin mielenkiintoista lukea tutkimus, jossa selvitettäisiin niitä kriteereitä, joilla äänestäjät valitsevat poliittiset päättäjänsä. Nythän on ilmiselvää, että niin kuntien kuin myös valtiotason poliittiset päättäjät tavoittelevat aivan erilaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin kansa haluaisi.
Ja kuitenkin he ovat saavuttaneet asemansa nimenomaisesti kansalaisten vaaleissa antamalla valtuutuksella. Onko kansa siis ymmärtämätöntä, vaaleja edeltävä propaganda tehokasta vai poliitikot vaalipuheissaan harhaanjohtavia?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!
Ensi yönä Suomessa siirrellään taas kelloja. Sen seurauksena suuri osa väestöstä kärsii väsymystä - omalla kohdallani aamuvirkkuna ihmisenä tämä tapahtuu vähitelleen siten, että noin kahden viikon kuluttua olen täysin uuvuksissa.
Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.
Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.
"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.
Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.
Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."
Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.
Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.
Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.
Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.
Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.
Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.
Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.
"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.
Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.
Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."
Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.
Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.
Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.
Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.
Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.
Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
perjantai 23. lokakuuta 2015
Muutama huomio kansalaisten poliittisesta liikehdinnästä
Helsingin Sanomat jatkoi tänään tilaamansa mielipidetiedustelun analysointia. Niinpä minäkin tein asiasta muutaman havainnon.
Ensimmäiseksi on todettava, että kannatustaan kadottanut Perussuomalainen puolue ei näytä vuotaneen niinkään muihin puolueisiin kuin tietämättömien joukkoon. Peräti 30% puoluetta viime vaaleissa äänestäneistä ei tiedä ketä äänestäisi jos vaalit pidettäisiin nyt. Havainto kertoo omaa karua kieltään vaihtoehtojen puuttumisesta suomalaisessa demokratiassa huolimatta kahdeksasta eduskuntapuolueesta.
Toinen mielenkiintoinen havainto Perussuomalaisiin liittyen on gallupin tulos, jonka mukaan peräti neljä prosenttia puoluetta äänestäneistä olisi siirtynyt Vihreiden kannattajiin. Minun on vaikea uskoa tätä tulosta; pikemminkin luulen näiden henkilöiden antaneen "protestivastauksen" kysyjille.
Kolmas huomiotani kiinnittänyt seikka oli se, että Vihreillä näyttäisi tällä haavaa olevan Suomen uskollisin kannattajakunta. Peräti 83% viime vaaleissa puoluetta äänestäneistä tekisi samoin myös nyt. Kun lisäksi vielä Vasemmistoliitto näyttää vuotavan puolueeseen, ei villeniinistöläisten kannatuksen nousu ole mikään ihme.
Muilta osin HS:n tämän päivän juttu ei herättänyt sen kummempia ajatuksia. Puolueiden väliset siirtymät ovan kaikkiaan varsin pieniä, ennemminkin näyttäisi olevan liikettä kannastaan tietämättömien suureen joukkoon. Gallup näyttäisi siis osoittavan oikeaksi blogikollega Kumitontun taannoisen kirjoituksen.
Puolueiden välillä vain edellä mainittu liike Vasemmistoliitosta Vihreisiin sekä Perussuomalaisista SDP:hen näyttäisi olevan mainittavaa. Ensimmäinen alleviivaa villeniinistöläisten ja arhinmäkiläisten vähäisiä eroja, kun taas jälkimmäinen on ymmärrettävä erityisesti PS:n soinilaisten epäonnistumiseksi.
Lopuksi en malta olla toteamatta, että vasemmiston (SDP, vihr, vas) kannatus on HS-gallupin mukaan noussut jo 38,3 prosenttiin viime vaalien 32,1 prosentista. En voi olla ihmettelemättä, että ihanko oikeasti näin suuri osa suomalaisista arvelee maan tulevaisuuden tulevan parhaiten hoidettua kiristämällä verotusta, kasvattamalla byrokratiaa, lisäämällä valtion velkaa, asettamalla yritystoiminnalle entistä suurempia esteitä ja vapauttamalla kaikenlaista maahanmuuttoa entisestään?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialismin korkea veisu
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
Ensimmäiseksi on todettava, että kannatustaan kadottanut Perussuomalainen puolue ei näytä vuotaneen niinkään muihin puolueisiin kuin tietämättömien joukkoon. Peräti 30% puoluetta viime vaaleissa äänestäneistä ei tiedä ketä äänestäisi jos vaalit pidettäisiin nyt. Havainto kertoo omaa karua kieltään vaihtoehtojen puuttumisesta suomalaisessa demokratiassa huolimatta kahdeksasta eduskuntapuolueesta.
Toinen mielenkiintoinen havainto Perussuomalaisiin liittyen on gallupin tulos, jonka mukaan peräti neljä prosenttia puoluetta äänestäneistä olisi siirtynyt Vihreiden kannattajiin. Minun on vaikea uskoa tätä tulosta; pikemminkin luulen näiden henkilöiden antaneen "protestivastauksen" kysyjille.
Kolmas huomiotani kiinnittänyt seikka oli se, että Vihreillä näyttäisi tällä haavaa olevan Suomen uskollisin kannattajakunta. Peräti 83% viime vaaleissa puoluetta äänestäneistä tekisi samoin myös nyt. Kun lisäksi vielä Vasemmistoliitto näyttää vuotavan puolueeseen, ei villeniinistöläisten kannatuksen nousu ole mikään ihme.
Muilta osin HS:n tämän päivän juttu ei herättänyt sen kummempia ajatuksia. Puolueiden väliset siirtymät ovan kaikkiaan varsin pieniä, ennemminkin näyttäisi olevan liikettä kannastaan tietämättömien suureen joukkoon. Gallup näyttäisi siis osoittavan oikeaksi blogikollega Kumitontun taannoisen kirjoituksen.
Puolueiden välillä vain edellä mainittu liike Vasemmistoliitosta Vihreisiin sekä Perussuomalaisista SDP:hen näyttäisi olevan mainittavaa. Ensimmäinen alleviivaa villeniinistöläisten ja arhinmäkiläisten vähäisiä eroja, kun taas jälkimmäinen on ymmärrettävä erityisesti PS:n soinilaisten epäonnistumiseksi.
Lopuksi en malta olla toteamatta, että vasemmiston (SDP, vihr, vas) kannatus on HS-gallupin mukaan noussut jo 38,3 prosenttiin viime vaalien 32,1 prosentista. En voi olla ihmettelemättä, että ihanko oikeasti näin suuri osa suomalaisista arvelee maan tulevaisuuden tulevan parhaiten hoidettua kiristämällä verotusta, kasvattamalla byrokratiaa, lisäämällä valtion velkaa, asettamalla yritystoiminnalle entistä suurempia esteitä ja vapauttamalla kaikenlaista maahanmuuttoa entisestään?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialismin korkea veisu
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
torstai 22. lokakuuta 2015
Tärkeä ja vähemmän tärkeä ruotsalainen uutinen
Tämän päivän näkyvin Ruotsi-uutinen on Trollhättanissa tapahtunut kouluisku, jonka yhteydessä "miekkamies" on tehnyt useita veritekoja. Iskun motiiveista ei ole tietoa, eikä niihin varmuutta saadakaan, koska tekijä kuoli poliisin ampumiin luoteihin.
Internetistä löytyi blogikollegan tieto siitä, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja siitä huolimatta, että tapahtumapaikka oli hyvin monikulttuurinen. Kyseessä saattaa siis olla kantaruotsalaisen tekemä viharikos - tai sitten ei.
Vaikka Trollhättanin isku on dramaattinen ja äärimmäisen murheellinen tapaus, on Ruotsista kuulunut tänään merkittävämpiäkin uutisia. Niistä merkittävin on epäilemättä tieto siitä, että naapuriin saapuu tänä vuonna peräti 190 000 turvapaikanhakijaa. Tai ei oikeastaan tieto itsessään, vaan sen sisältö.
Tulijoiden määrää voi verrata esimerkiksi Ruotsin väkilukuun, joka on tällä hetkellä noin 9,7 miljoonaa henkeä. Näin arvioiden voidaan todeta, että ottamalla kaikki turvapaikanhakijat maahansa Ruotsi voisi kasvattaa väkilukuansa lähes kahdella prosentilla. Jos se ottaa puolet, kasvaa ruotsalaisten määrä melkein prosentilla. Jälkimmäinen lienee varsin realistinen arvio.
Sama uutinen kertoo, että ruotsalaiset arvioivat tulijatahdin hiukan hidastuvan ensi vuonna. Silloin tulossa olisi "vain 170 000" ihmistä. Näin ollen kahden vuoden kuluessa Ruotsin väkiluku kasvaisi noin 1,8 - 3,7 prosentilla.
Nykyisllä maahanmuuttoluvuilla tapahtuvaa Ruotsin väkiluvun kehitystä voi verrata esimerkiksi nopeasti kasvavan Etiopian väestönkasvuun, joka on vuodessa noin 3 prosenttia. Ruotsi näytäisi siis tulevina vuosina pääsevän väestönkasvussaan noin puoleen Etiopian tahdista.
Niinpä voimme skenarioida, että esimerkiksi yhden prosentin vuotuisella väestönkasvulla Ruotsissa asuisi vuonna 2100 yhteensä 22,7 miljoonaa ja kahden prosentin vauhdilla jopa 52,4 miljoonaa ihmistä.
En väitä, että edelle kirjoittamani skenariot tulisivat toteutumaan. Sen sijaan ne tarjoavat meille kuvan siitä, mihin Euroopan nykyinen maahanmuuttopolitiikka tulee johtamaan.
Tämän kuvan ääressä voimme sitten itse kukin pohtia, mitä tällainen kehitys tarkoittaa esimerkiksi Ruotsin talouden, pohjoismaisen sosiaaliturvan tai yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Tai Suomen ja muiden naapurimaiden.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa
Ruotsalaiset rikkovat avoimesti EU-sopimuksia ja kuljettavat elintasopakolaisia Suomeen
Hyllyttikö Ruotsi sensuroidun kuunnelman mellakoinnin pelossa
Internetistä löytyi blogikollegan tieto siitä, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja siitä huolimatta, että tapahtumapaikka oli hyvin monikulttuurinen. Kyseessä saattaa siis olla kantaruotsalaisen tekemä viharikos - tai sitten ei.
Vaikka Trollhättanin isku on dramaattinen ja äärimmäisen murheellinen tapaus, on Ruotsista kuulunut tänään merkittävämpiäkin uutisia. Niistä merkittävin on epäilemättä tieto siitä, että naapuriin saapuu tänä vuonna peräti 190 000 turvapaikanhakijaa. Tai ei oikeastaan tieto itsessään, vaan sen sisältö.
Tulijoiden määrää voi verrata esimerkiksi Ruotsin väkilukuun, joka on tällä hetkellä noin 9,7 miljoonaa henkeä. Näin arvioiden voidaan todeta, että ottamalla kaikki turvapaikanhakijat maahansa Ruotsi voisi kasvattaa väkilukuansa lähes kahdella prosentilla. Jos se ottaa puolet, kasvaa ruotsalaisten määrä melkein prosentilla. Jälkimmäinen lienee varsin realistinen arvio.
Sama uutinen kertoo, että ruotsalaiset arvioivat tulijatahdin hiukan hidastuvan ensi vuonna. Silloin tulossa olisi "vain 170 000" ihmistä. Näin ollen kahden vuoden kuluessa Ruotsin väkiluku kasvaisi noin 1,8 - 3,7 prosentilla.
Nykyisllä maahanmuuttoluvuilla tapahtuvaa Ruotsin väkiluvun kehitystä voi verrata esimerkiksi nopeasti kasvavan Etiopian väestönkasvuun, joka on vuodessa noin 3 prosenttia. Ruotsi näytäisi siis tulevina vuosina pääsevän väestönkasvussaan noin puoleen Etiopian tahdista.
Niinpä voimme skenarioida, että esimerkiksi yhden prosentin vuotuisella väestönkasvulla Ruotsissa asuisi vuonna 2100 yhteensä 22,7 miljoonaa ja kahden prosentin vauhdilla jopa 52,4 miljoonaa ihmistä.
En väitä, että edelle kirjoittamani skenariot tulisivat toteutumaan. Sen sijaan ne tarjoavat meille kuvan siitä, mihin Euroopan nykyinen maahanmuuttopolitiikka tulee johtamaan.
Tämän kuvan ääressä voimme sitten itse kukin pohtia, mitä tällainen kehitys tarkoittaa esimerkiksi Ruotsin talouden, pohjoismaisen sosiaaliturvan tai yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Tai Suomen ja muiden naapurimaiden.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa
Ruotsalaiset rikkovat avoimesti EU-sopimuksia ja kuljettavat elintasopakolaisia Suomeen
Hyllyttikö Ruotsi sensuroidun kuunnelman mellakoinnin pelossa
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Mestaruustien kynnyksellä
Helsingin Sanomat muisteli tänään vuonna 1962 käytyä ammattinyrkkeilyn höyhensarjan MM-ottelua, koska aiheesta aiotaan tehdä elokuva. Siinä Olli Mäki hävisi amerikkalaiselle Davey Moorelle toisen erän keskeytyksellä. Itse ottelu on nähtävissä Ylen areenalla tyrmäyksineen kaikkineen.
Juttu toi mieleeni Suomen tämän hetken valovoimaisimman nyrkkeilijän eli Ruotsissa syntyneen Robert Heleniuksen, josta olen kirjoittanut viimeksi maaliskuussa. Silloin tämä "Pohjolan painajainen" oli juuri käynyt pitkän loukkaantumiskierteen jälkeisen paluuottelunsa luokatonta vastustajaa vastaan. Sen jälkeen hän on käynyt toisenkin verryttelyottelun, joka kesti yhden erän pidempään kuin Olli Mäen maailmanmestaruushaave Moorea vastaan.
Nyt on kuitenkin alkanut tapahtua. Helenius on nimittäin sopinut kahdesta ottelusta kunnioitettavien vastustajien kanssa. Marraskuun 14. päivänä hänen vastaansa astuu Denis Bakhtov ottelussa, joka lienee pikemminkin yleisölle avoin sparraustilaisuus kuin todellinen taistelu. Se toimii molemmille ottelijoille viimeistelyharjoituksena tulevia koitoksia vastaan.
Heleniukselle tuo koitos on joulukuun 19. päivänä Helsingin Hartwall-areenalla järjestettävä EM-ottelu hallitsevaa mestaria saksanturkkilaista ja Heleniuksen lailla tappiotonta Erkan Teperiä vastaan. Miehet ovat ottaneet aiemmin yhteen ennen ammattilaisuraansa ja silloin suomalainen hävisi. Luvassa on siis kova ottelu, josta voittajana selviäminen nostaisi Heleniuksen jälleen vuorenvarmasti korkealle isojen ammattilaisliittojen rankingissa.
Tällä viikolla Helenius on ollut sparraamassa entisen maailmanmestari Aleksander Povetkinin kanssa. Tämä kehui harjoitusrupeamaa hyväksi ja arveli Heleniuksen olevan tuleva maailmanmestari. Aika näyttää onko vanha mestari oikeassa vai pelkästään kohtelias.
Joka tapauksessa tämän ja ensi vuoden aikana eletään suomalaisessa ammattinyrkkeilyssä ennennäkemätöntä aikaa. Meillä on vakavasti otettava nyrkkeilijä ammattinyrkkeilysirkuksen raskaassa sarjassa, jonka ulottuvilla on jopa maailmanmestaruus viimeistään Wladimir Klitchkon jäädessä eläkkeelle loistavalta uraltaan.
Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan miten Heleniuksen käy. Selvää on kuitenkin jo nyt, ettei suunnitellun maailmanmestaruustien aloittavaa Heleniuksen ja Teperin ottelua saavu seuraamaan samanlaista yleisömäärää kuin Olli Mäen uran huippuottelua vuonna 1962.
Silloin katsomossa piti meteliä peräti 23 000 nyrkkeilyn ystävää. Niin paljon Hartwall-areenalle ei sovi vaikka kuinka ahdettaisiin. Mutta toivotaan, että nyt paikalle saapuva yleisö saa nauttia suomalaisvoitosta toisin kuin 53 vuotta sitten.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjolan painajaisen paluu
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Robert Helenius maailman huipulla
Juttu toi mieleeni Suomen tämän hetken valovoimaisimman nyrkkeilijän eli Ruotsissa syntyneen Robert Heleniuksen, josta olen kirjoittanut viimeksi maaliskuussa. Silloin tämä "Pohjolan painajainen" oli juuri käynyt pitkän loukkaantumiskierteen jälkeisen paluuottelunsa luokatonta vastustajaa vastaan. Sen jälkeen hän on käynyt toisenkin verryttelyottelun, joka kesti yhden erän pidempään kuin Olli Mäen maailmanmestaruushaave Moorea vastaan.
Nyt on kuitenkin alkanut tapahtua. Helenius on nimittäin sopinut kahdesta ottelusta kunnioitettavien vastustajien kanssa. Marraskuun 14. päivänä hänen vastaansa astuu Denis Bakhtov ottelussa, joka lienee pikemminkin yleisölle avoin sparraustilaisuus kuin todellinen taistelu. Se toimii molemmille ottelijoille viimeistelyharjoituksena tulevia koitoksia vastaan.
Heleniukselle tuo koitos on joulukuun 19. päivänä Helsingin Hartwall-areenalla järjestettävä EM-ottelu hallitsevaa mestaria saksanturkkilaista ja Heleniuksen lailla tappiotonta Erkan Teperiä vastaan. Miehet ovat ottaneet aiemmin yhteen ennen ammattilaisuraansa ja silloin suomalainen hävisi. Luvassa on siis kova ottelu, josta voittajana selviäminen nostaisi Heleniuksen jälleen vuorenvarmasti korkealle isojen ammattilaisliittojen rankingissa.
Tällä viikolla Helenius on ollut sparraamassa entisen maailmanmestari Aleksander Povetkinin kanssa. Tämä kehui harjoitusrupeamaa hyväksi ja arveli Heleniuksen olevan tuleva maailmanmestari. Aika näyttää onko vanha mestari oikeassa vai pelkästään kohtelias.
Joka tapauksessa tämän ja ensi vuoden aikana eletään suomalaisessa ammattinyrkkeilyssä ennennäkemätöntä aikaa. Meillä on vakavasti otettava nyrkkeilijä ammattinyrkkeilysirkuksen raskaassa sarjassa, jonka ulottuvilla on jopa maailmanmestaruus viimeistään Wladimir Klitchkon jäädessä eläkkeelle loistavalta uraltaan.
Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan miten Heleniuksen käy. Selvää on kuitenkin jo nyt, ettei suunnitellun maailmanmestaruustien aloittavaa Heleniuksen ja Teperin ottelua saavu seuraamaan samanlaista yleisömäärää kuin Olli Mäen uran huippuottelua vuonna 1962.
Silloin katsomossa piti meteliä peräti 23 000 nyrkkeilyn ystävää. Niin paljon Hartwall-areenalle ei sovi vaikka kuinka ahdettaisiin. Mutta toivotaan, että nyt paikalle saapuva yleisö saa nauttia suomalaisvoitosta toisin kuin 53 vuotta sitten.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjolan painajaisen paluu
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Robert Helenius maailman huipulla
tiistai 20. lokakuuta 2015
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Maahanmuuttovirasto on päivittänyt Irakin turvallisuusarvion. Uuden tulkinnan mukaan maasta tulevat turvapaikanhakijat arvioidaan vastaisuudessa vain henkilökohtaisen suojelutarpeen mukaan, eikä mistään osasta kaksoisvirtain maata tuleva saa enää automaattisesti turvapaikkaa.
Näin Suomi luopuu muuta maailmaa löperömmästä suhtautumisesta irakilaisiin turvapaikanhakijoihin ja liittyy samaan rintamaan esimerkiksi Ruotsin kanssa. Tämä on hyvä asia ja tullee vähentämään irakilaisten ryntäystä Suomeen.
Sivumennen sanoen minusta oli jotenkin huvittavaa, että Yleisradio vaivautui tässä yhteydessä uutisoimaan irakilaisten insinöörismiesten vähemmän yllättävän kannanoton, jonka mukaan tietyt Irakin osat ovat edelleen kauhean vaarallisia paikkoja. Mitä muutakaan turvapaikkaa Suomesta vonkaavan kannattaisi sanoa maksimoidakseen mahdollisuutensa päästä suomalaisen veronmaksajan elätettäväksi?
Tänään on maailman tilastopäivä. Sen kunniaksi tein huvikseni ylläolevaan liittyvän pienen tilastotarkastelun.
Katsoin Maahanmuuttoviraston sivuilta irakilaisten turvapaikanhakijoihin liittyvät ratkaisut vuodesta 2000 lähtien. Seuraavassa kuviossa olen merkinnyt sinisellä koko vuosittaisen hakijamäärän, punaisella ne, jotka ovat saaneet luvan jäädä Suomeen millä tahansa syyllä sekä vihreällä ne, jotka ovat saaneet jäädä maahan turvapaikkastatuksella.
Tämä tarkastelu osoittaa, että lukuun ottamatta ensimmäistä tarkasteluvuotta on Suomeen saanut jäädä keskimäärin yli puolet tänne pyrkineistä. Tämä osuus on ollut vuosittain varsin tasainen.
Sen sijaan oleskeluluvan peruste on vaihdellut mielenkiintoisella tavalla. Siinä missä vuonna 2000 kaikki tänne jääneet olivat turvapaikan tarpeessa, ei vuosina 2000-2004 katsottu kenenkään ansainneen sellaista. Sen jälkeen eli vuodesta 2005 on turvapaikka myönnetty sekä kasvavalle osuudelle kaikista hakijoista että myös entistä suuremmalle osuudelle tänne jäämisluvan saaneista.
Edelle kuvattua tilastotietoa voidaan verrata Irakin tapahtumiin tällä vuosituhannella. Karkeasti ottaen maassa on tänä aikana ollut kolme vaihetta.
Saddamin rauhantilainen hallinto jatkui vuoteen 2003, jolloin alkoi Irakin sota. Se päättyi vuonna 2010, jolloin amerikkalaiset taistelujoukot poistuivat maasta syrjäytettyään entisen diktaattorin ja siirrettyään maan demokratiaan, joka on säilynyt huolimatta eri väestöryhmien välisestä jännityksestä. Viimeinen vaihe alkoi kesällä 2014 kun terroristijärjestö ISIS valtasi laajoja alueita salamasodalla.
Jos tarkastellaan edellä olevista kuvioista näitä käännekohtia (2003, 2010 ja 2014), voidaan todeta, että sekä irakista tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä, että heidän oleskelulupiensa määrä on ollut suurimmillaan silloin, kun maassa on vallinnut demokratia. Samoin nähdään, että myös maahanmuuttovirasto on tulkinnut turvapaikantarpeen suuremmaksi demokratiakaudella kuin sitä edeltäneen sotatilan tai sitä edeltäneen Saddamin diktatuurin aikana.
Jos taas tarkastellaan Suomen politiittista johtoa eli maan hallituksia samalla aikavälillä nähdään, että vuosituhannen alussa meillä oli Lipposen toinen hallitus vuoteen 2003. Sitä seurasivat Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitukset aina vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen valtaan astui Kiviniemen hallitus, jota seurasi vuonna 2011 Kataisen/Stubbin kabinetti, joka vaihtui vuoden 2014 vaalien jälkeen Sipilän hallitukseksi.
Näemme, että irakilaisen maahanmuuton kiihtyminen ja ensimmäinen turvapaikkapäätösten löperöityminen osuvat lähinnä Vanhasen hallitusten ajalle. Turvapaikan myöntämisen uusi rimanlasku osui puolestaan Kataisen/Stubbin hallituksen kohdalle.
Ainoa mahdollinen johtopäätös edelle kirjoitetusta lienee se, ettei humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin. Siksi on erinomaista, että maahanmuuttovirasto on tänään päättänyt ottaa uuden ja aiempaa enemmän tosiasioihin perustuvan linjauksen suhteessa irakilaisiin turvapaikanhakijoihin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikkapolitiikan seurauksista
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Jumbon irakilaisista
Näin Suomi luopuu muuta maailmaa löperömmästä suhtautumisesta irakilaisiin turvapaikanhakijoihin ja liittyy samaan rintamaan esimerkiksi Ruotsin kanssa. Tämä on hyvä asia ja tullee vähentämään irakilaisten ryntäystä Suomeen.
Sivumennen sanoen minusta oli jotenkin huvittavaa, että Yleisradio vaivautui tässä yhteydessä uutisoimaan irakilaisten insinöörismiesten vähemmän yllättävän kannanoton, jonka mukaan tietyt Irakin osat ovat edelleen kauhean vaarallisia paikkoja. Mitä muutakaan turvapaikkaa Suomesta vonkaavan kannattaisi sanoa maksimoidakseen mahdollisuutensa päästä suomalaisen veronmaksajan elätettäväksi?
* * *
Katsoin Maahanmuuttoviraston sivuilta irakilaisten turvapaikanhakijoihin liittyvät ratkaisut vuodesta 2000 lähtien. Seuraavassa kuviossa olen merkinnyt sinisellä koko vuosittaisen hakijamäärän, punaisella ne, jotka ovat saaneet luvan jäädä Suomeen millä tahansa syyllä sekä vihreällä ne, jotka ovat saaneet jäädä maahan turvapaikkastatuksella.
Kuvasta näemme, että jo ennen tämän vuoden rynnäkköä irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrä on noussut vuosituhannen vaihteesta noin kertaluokalla. Samoin on käynyt maassa oleskeluluvan saaneiden määrälle, mutta heistä vain pienelle osalle on myönnetty turvapaikka. Loput ovat maassa muilla perusteilla.
Seuraavassa kuvassa on vielä tarkasteltu erikseen Suomeen oleskeluluvan saaneiden prosentuaalista osuutta kaikista hakijoista (sininen), turvapaikan saaneiden prosentuaalista osuutta kaikista hakijoista (punainen) sekä turvapaikan saaneiden prosentuaalista osuutta kaikista oleskeluluvan saaneista (vihreä).
Tämä tarkastelu osoittaa, että lukuun ottamatta ensimmäistä tarkasteluvuotta on Suomeen saanut jäädä keskimäärin yli puolet tänne pyrkineistä. Tämä osuus on ollut vuosittain varsin tasainen.
Sen sijaan oleskeluluvan peruste on vaihdellut mielenkiintoisella tavalla. Siinä missä vuonna 2000 kaikki tänne jääneet olivat turvapaikan tarpeessa, ei vuosina 2000-2004 katsottu kenenkään ansainneen sellaista. Sen jälkeen eli vuodesta 2005 on turvapaikka myönnetty sekä kasvavalle osuudelle kaikista hakijoista että myös entistä suuremmalle osuudelle tänne jäämisluvan saaneista.
Edelle kuvattua tilastotietoa voidaan verrata Irakin tapahtumiin tällä vuosituhannella. Karkeasti ottaen maassa on tänä aikana ollut kolme vaihetta.
Saddamin rauhantilainen hallinto jatkui vuoteen 2003, jolloin alkoi Irakin sota. Se päättyi vuonna 2010, jolloin amerikkalaiset taistelujoukot poistuivat maasta syrjäytettyään entisen diktaattorin ja siirrettyään maan demokratiaan, joka on säilynyt huolimatta eri väestöryhmien välisestä jännityksestä. Viimeinen vaihe alkoi kesällä 2014 kun terroristijärjestö ISIS valtasi laajoja alueita salamasodalla.
Jos tarkastellaan edellä olevista kuvioista näitä käännekohtia (2003, 2010 ja 2014), voidaan todeta, että sekä irakista tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä, että heidän oleskelulupiensa määrä on ollut suurimmillaan silloin, kun maassa on vallinnut demokratia. Samoin nähdään, että myös maahanmuuttovirasto on tulkinnut turvapaikantarpeen suuremmaksi demokratiakaudella kuin sitä edeltäneen sotatilan tai sitä edeltäneen Saddamin diktatuurin aikana.
Jos taas tarkastellaan Suomen politiittista johtoa eli maan hallituksia samalla aikavälillä nähdään, että vuosituhannen alussa meillä oli Lipposen toinen hallitus vuoteen 2003. Sitä seurasivat Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitukset aina vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen valtaan astui Kiviniemen hallitus, jota seurasi vuonna 2011 Kataisen/Stubbin kabinetti, joka vaihtui vuoden 2014 vaalien jälkeen Sipilän hallitukseksi.
Näemme, että irakilaisen maahanmuuton kiihtyminen ja ensimmäinen turvapaikkapäätösten löperöityminen osuvat lähinnä Vanhasen hallitusten ajalle. Turvapaikan myöntämisen uusi rimanlasku osui puolestaan Kataisen/Stubbin hallituksen kohdalle.
Ainoa mahdollinen johtopäätös edelle kirjoitetusta lienee se, ettei humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin. Siksi on erinomaista, että maahanmuuttovirasto on tänään päättänyt ottaa uuden ja aiempaa enemmän tosiasioihin perustuvan linjauksen suhteessa irakilaisiin turvapaikanhakijoihin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikkapolitiikan seurauksista
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Jumbon irakilaisista
maanantai 19. lokakuuta 2015
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta
Yleisradio kertoi tänään uutisissaan suomalaisen tutkimusrahoituksen uusimmasta muodosta eli strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitusvälineestä. Olen myös itse aikanaan kirjoittanut joitain siihen liittyviä näkökulmia.
Lyhyesti kerrottua Yle kauhisteli tämän vuoden hakukierrokseen käytetyn tutkijoiden resursseja minimissään 3,3 miljoonan euron edestä. Jaettavana oli tutkimusrahaa yhteensä noin 52,5 miljoonaa, jotka jaettiin yhteensä 16 tutkimushankkeelle, jotka täyttivät sekä strategisen tutkimuksen neuvoston poliittisluonteisen seulan että tieteellisen arvioinnin kriteerit.
Hakijoiden kannalta tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä: jaossa ollut raha ylitti laskelman mukaan jopa 15-kertaisesti sen saamiseksi uhratut resurssit. Veronmaksajan kannalta asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, vaikka kaikki valitut hankkeet epäilemättä ovatkin korkealuokkaisia.
Ylen jutussa professori Sara Heinämaa nimittäin totesi, että tässä puheena olevaan rahoitushakuun liityi suuri joukko erilaisia rajoitteita, joiden seurauksena tutkimushankkeita ei ole suunniteltu tuottamaan mahdollisimman hyvää tiedettä vaan pikemminkin täyttämään stategisen tutkimuksen neuvoston poliittisluonteiset vaatimukset. Siten ne eivät tuota tietoa ja innovaatioita parhaalla mahdollisella tavalla, vaan parhaimmillaankin vääntävät tutkimusta epätarkoituksenmukaiselle sivuraiteelle.
Vielä kalliimman ongelman poliittisluoteiset rajoitteet aiheuttavat supistamalla tutkimusryhmien mahdollisuuksia toteuttaa pitkäjänteisiä tutkimuskokonaisuuksia. Tämän ongelman ymmärtämiseksi on arvoisan lukijani tiedostettava että merkittävien tieteellisten keksintöjen muuttumista käytännön ratkaisuiksi edeltää keskimäärin lähes kahden vuosikymmenien mittainen soveltavan tutkimuksen jakso. Ja sitä ennenkin on tarvittu pitkä perustutkimuksen kausi.
Toki rahoitusvälineen luoneen edellisen hallituksen tavoitteena on ollut nimenomaisesti uusia sovelluksia tuottavan tutkimuksen tukeminen. Valitettavasti tehty ratkaisu ei perustu tieteelliseen innovaatioketjuun vaan lähinnä ymmärtämättömyyteen tieteen toiminnasta ja nykyaikaisten innovaatioiden syntymisestä.
Siksi epäilen vahvasti, ettei saavutettu lopputulos ole millään tavalla suomalaisen veronmaksajan etu. Tavallaan tässä nähdään, kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, ongelma, josta arvoisa lukijani lienee hyvin tietoinen. Tarkoitan marxilaisesta ajattelusta tunnetun tiedostavan etujoukon (strategisen tutkimuksen neuvosto) rajoitettua innovaatiokykyä verrattuna suureen määrään vapaasti toimivia innovaattoreita (suomalainen tiedeyhteisö).
Jos ja kun epäilykseni ovat oikeaan osuneita, ei Ylen uutisissa mainittu 3,3 miljoonaa euroa suinkaan ole keskeinen eikä kallein ongelma strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitusvälineessä. Se kun jää kalpeaksi verrattuna rahoitusvälineen rakenteeseen sisältyvään tutkijoiden luovuutta ja tutkimuksen pitkäjänteisyyttä rajoittavan poliittisen ohjailun epäsuoraa kustannusta.
Osuessaan samaan aikaan suomalaiseen tieteeseen sijoitetun resursoinnin alasajoon, tulevat vahingot näkymään aikanaan kaikkien suomalaisten hyvinvoinnissa. Tässä jos missä toivoisin olevan väärässä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline
Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus
Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä
Lyhyesti kerrottua Yle kauhisteli tämän vuoden hakukierrokseen käytetyn tutkijoiden resursseja minimissään 3,3 miljoonan euron edestä. Jaettavana oli tutkimusrahaa yhteensä noin 52,5 miljoonaa, jotka jaettiin yhteensä 16 tutkimushankkeelle, jotka täyttivät sekä strategisen tutkimuksen neuvoston poliittisluonteisen seulan että tieteellisen arvioinnin kriteerit.
Hakijoiden kannalta tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä: jaossa ollut raha ylitti laskelman mukaan jopa 15-kertaisesti sen saamiseksi uhratut resurssit. Veronmaksajan kannalta asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, vaikka kaikki valitut hankkeet epäilemättä ovatkin korkealuokkaisia.
Ylen jutussa professori Sara Heinämaa nimittäin totesi, että tässä puheena olevaan rahoitushakuun liityi suuri joukko erilaisia rajoitteita, joiden seurauksena tutkimushankkeita ei ole suunniteltu tuottamaan mahdollisimman hyvää tiedettä vaan pikemminkin täyttämään stategisen tutkimuksen neuvoston poliittisluonteiset vaatimukset. Siten ne eivät tuota tietoa ja innovaatioita parhaalla mahdollisella tavalla, vaan parhaimmillaankin vääntävät tutkimusta epätarkoituksenmukaiselle sivuraiteelle.
Vielä kalliimman ongelman poliittisluoteiset rajoitteet aiheuttavat supistamalla tutkimusryhmien mahdollisuuksia toteuttaa pitkäjänteisiä tutkimuskokonaisuuksia. Tämän ongelman ymmärtämiseksi on arvoisan lukijani tiedostettava että merkittävien tieteellisten keksintöjen muuttumista käytännön ratkaisuiksi edeltää keskimäärin lähes kahden vuosikymmenien mittainen soveltavan tutkimuksen jakso. Ja sitä ennenkin on tarvittu pitkä perustutkimuksen kausi.
Toki rahoitusvälineen luoneen edellisen hallituksen tavoitteena on ollut nimenomaisesti uusia sovelluksia tuottavan tutkimuksen tukeminen. Valitettavasti tehty ratkaisu ei perustu tieteelliseen innovaatioketjuun vaan lähinnä ymmärtämättömyyteen tieteen toiminnasta ja nykyaikaisten innovaatioiden syntymisestä.
Siksi epäilen vahvasti, ettei saavutettu lopputulos ole millään tavalla suomalaisen veronmaksajan etu. Tavallaan tässä nähdään, kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, ongelma, josta arvoisa lukijani lienee hyvin tietoinen. Tarkoitan marxilaisesta ajattelusta tunnetun tiedostavan etujoukon (strategisen tutkimuksen neuvosto) rajoitettua innovaatiokykyä verrattuna suureen määrään vapaasti toimivia innovaattoreita (suomalainen tiedeyhteisö).
Jos ja kun epäilykseni ovat oikeaan osuneita, ei Ylen uutisissa mainittu 3,3 miljoonaa euroa suinkaan ole keskeinen eikä kallein ongelma strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitusvälineessä. Se kun jää kalpeaksi verrattuna rahoitusvälineen rakenteeseen sisältyvään tutkijoiden luovuutta ja tutkimuksen pitkäjänteisyyttä rajoittavan poliittisen ohjailun epäsuoraa kustannusta.
Osuessaan samaan aikaan suomalaiseen tieteeseen sijoitetun resursoinnin alasajoon, tulevat vahingot näkymään aikanaan kaikkien suomalaisten hyvinvoinnissa. Tässä jos missä toivoisin olevan väärässä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline
Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus
Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Turvapaikkapolitiikan seurauksista
Helsingin Sanomat julkaisi sekavan uutisen siitä, kuinka Unkari on sulkenut Kroatian vastaisen rajansa ja perustanut sinne kaksi transit-aluetta, joissa voi tehdä turvapaikkahakemuksia. Uutisen mukaan Unkari tulee myös hylkäämään useimmat hakemukset, koska tulijat saapuvat Serbian kautta, jota Unkari pitää (aivan oikein) turvallisena maana.
Uutisen sekavuudesta huolimatta siitä selviää, että Unkari ei ole estämässä turvapaikkaa tarvitsevien saapumista Eurooppaan vaan ehkäisemässä elintasoshoppailua. Hakemuksethan olisi pitänyt jättää jo ennen Unkariin tuloa.
Unkari tarjoaa myös esimerkin Suomelle. Kaikki Tornioon tulevat kehitysmaalaiset ovat varmuudella tulossa Ruotsista, jota ainakin vielä voi hyvin pitää turvallisena maana. Niinpä myös Suomen tulee käännyttää sitä kautta saapuvat takaisin, koska heillä ei Suomeen saapuessaan ole tarvetta turvapaikalle. Sellainenhan heille on tarjolla jo Ruotsissa.
Edelle kirjoitettu unkarilainen logiikka ei jostain syystä kelpaa sen enempää Suomelle kuin koko EU-tason päättäjillekään. Sen seurauksena olemme luoneet valtavan ihmissalakuljetus- ja vastaanottobisneksen.
Samalla rauhalliset eurooppalaiset yhteiskunnat ovat joutuneet nopean muutoksen tilaan. Sen lopputulemaa ei tiedä kukaan - arviot vaihtelevat ennennäkemättömistä hyödyistä taloudelliseen ja inhimilliseen katastrofiin.
Valitettavasti turvapaikanhakuruljanssin taustalla on vakava demografinen kriisi, eli Afrikan ja Lähi-idän maiden väkiluvun valtava kasvu, jonka seurauksena alueen maiden talouskavu ei kykene parantamaan ihmisten elinolosuhteita. Siten myös pakolaisongelman ratkaisu löytyy tuon demografisen kriisin ratkaisemisen kautta.
Ongelma on siis tiedossa, mutta valitettavasti ratkaisu ei. Auttaisiko kehitysavun suuntaaminen pelkästään tyttöjen koulutukseen? Tai ehkä sen kytkeminen kokonaan Kiinan yhden lapsen politiikan mukaiseen väestöohjelmaan? Tai jokin muu vielä dramaattisempi toimi?
Joka tapauksessa on selvää, ettei tulijatulva kehitysmaista tule loppumaan ennen väestönkasvun hiipumista. Sitä ennen me suomalaiset voimme säädellä tänne tulevien tulvaa vähentämäjllä maamme houkuttelevuutta.
Minun käsitykseni mukaan tulijamäärän vähentämiseksi meidän olisi ensimmäisenä luovuttava tulijoiden vastikkeettomasta tuesta. Siten esimerkiksi turvapaikan saaneiden sosiaalituen vaihtaminen muutamaan hehtaariin edullisesti vuokrattua valtion tiluksista lohkaistua metsämaata sekä rakennus- ja pellonraivauslupaan toimisi varmasti tulijoiden määrää vähentävänä tekijänä. Samoin heidän sijoittamisensa valmiiseen mutta hylättyyn maaseudun pientilaan. Toimenpidettä voisi perustella Karjalan evakkojen asutusohjelmalla, joka aikanaan osoitti toimivuutensa.
Niin tai näin. Euroopan Unionin on tehtävä nykyiselle kansainvaellukselle jotain tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä Euroopan perusteellinen muuttuminen tämän ja seuraavien sukupolvien aikana. Jos mitään oleellista ei tehdä, tulee kehitysmaalaisista ensin kasvava vähemmistö ja myöhemmin enemmistö. Sillä taas, kuten edellä todettiin, on seurauksia, joista kukaan ei voi olla varma.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Kun minä kuolen...
Islamilainen utopia
Uutisen sekavuudesta huolimatta siitä selviää, että Unkari ei ole estämässä turvapaikkaa tarvitsevien saapumista Eurooppaan vaan ehkäisemässä elintasoshoppailua. Hakemuksethan olisi pitänyt jättää jo ennen Unkariin tuloa.
Unkari tarjoaa myös esimerkin Suomelle. Kaikki Tornioon tulevat kehitysmaalaiset ovat varmuudella tulossa Ruotsista, jota ainakin vielä voi hyvin pitää turvallisena maana. Niinpä myös Suomen tulee käännyttää sitä kautta saapuvat takaisin, koska heillä ei Suomeen saapuessaan ole tarvetta turvapaikalle. Sellainenhan heille on tarjolla jo Ruotsissa.
Edelle kirjoitettu unkarilainen logiikka ei jostain syystä kelpaa sen enempää Suomelle kuin koko EU-tason päättäjillekään. Sen seurauksena olemme luoneet valtavan ihmissalakuljetus- ja vastaanottobisneksen.
Samalla rauhalliset eurooppalaiset yhteiskunnat ovat joutuneet nopean muutoksen tilaan. Sen lopputulemaa ei tiedä kukaan - arviot vaihtelevat ennennäkemättömistä hyödyistä taloudelliseen ja inhimilliseen katastrofiin.
Valitettavasti turvapaikanhakuruljanssin taustalla on vakava demografinen kriisi, eli Afrikan ja Lähi-idän maiden väkiluvun valtava kasvu, jonka seurauksena alueen maiden talouskavu ei kykene parantamaan ihmisten elinolosuhteita. Siten myös pakolaisongelman ratkaisu löytyy tuon demografisen kriisin ratkaisemisen kautta.
Ongelma on siis tiedossa, mutta valitettavasti ratkaisu ei. Auttaisiko kehitysavun suuntaaminen pelkästään tyttöjen koulutukseen? Tai ehkä sen kytkeminen kokonaan Kiinan yhden lapsen politiikan mukaiseen väestöohjelmaan? Tai jokin muu vielä dramaattisempi toimi?
Joka tapauksessa on selvää, ettei tulijatulva kehitysmaista tule loppumaan ennen väestönkasvun hiipumista. Sitä ennen me suomalaiset voimme säädellä tänne tulevien tulvaa vähentämäjllä maamme houkuttelevuutta.
Minun käsitykseni mukaan tulijamäärän vähentämiseksi meidän olisi ensimmäisenä luovuttava tulijoiden vastikkeettomasta tuesta. Siten esimerkiksi turvapaikan saaneiden sosiaalituen vaihtaminen muutamaan hehtaariin edullisesti vuokrattua valtion tiluksista lohkaistua metsämaata sekä rakennus- ja pellonraivauslupaan toimisi varmasti tulijoiden määrää vähentävänä tekijänä. Samoin heidän sijoittamisensa valmiiseen mutta hylättyyn maaseudun pientilaan. Toimenpidettä voisi perustella Karjalan evakkojen asutusohjelmalla, joka aikanaan osoitti toimivuutensa.
Niin tai näin. Euroopan Unionin on tehtävä nykyiselle kansainvaellukselle jotain tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä Euroopan perusteellinen muuttuminen tämän ja seuraavien sukupolvien aikana. Jos mitään oleellista ei tehdä, tulee kehitysmaalaisista ensin kasvava vähemmistö ja myöhemmin enemmistö. Sillä taas, kuten edellä todettiin, on seurauksia, joista kukaan ei voi olla varma.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Kun minä kuolen...
Islamilainen utopia
lauantai 17. lokakuuta 2015
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Helsingin Sanomat kertoo, että EU on harsimassa pakolaispolitiikkaansa. Lehden mukaan Unionin yhteisenä tavoitteena on tulijoiden määrän hallitseminen. Samalla lehti muistuttaa siitä, että "kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden mukaisesti Suomen ja muiden EU-maiden pitää tarjota turvapaikka pakolaisille, jotka ovat sen tarpeessa, ja heitä on nyt hyvin paljon".
En kiistä lehden näkemystä, mutta muistutan tässä yhteydessä kahdesta asiasta.
Yksi. Vaikka EU-maiden tuleekin sopimusten mukaan tarjota turvapaikka sitä tarvitseville, minkään sopimuksen mukaan tulijoille ei tarvitse myöntää pysyvää oleskelulupaa turvapaikan antaneessa maassa. Siten jokainen maa voi itse määritellä, kenelle ja millä ehdoilla, myönnetään pysyvä maassaololupa.
Kaksi. Sopimukset ovat sopimuksia eivätkä luonnonlakeja. Mikäli mihin tahansa sopimukseen sisältyy kohtuuton määrä väärinkäyttöä, se tulee neuvotella uudelleen sellaiseksi, että lieveilmiöt saadaan minimoitua.
Viime aikoina kansainvälisten sopimusten mukainen turvapaikanhakuoikeus on aiheuttanut valtavan määrän väärinkäytöksiä. Migrin tilastojen mukaan esimerkiksi syyskuussa yhteenä 419 albaania haki turvapaikkaa. Heistä yhdelläkään ei ollut siihen tarvetta.
Vastaavasti 916 irakilaisesta turvapaikanhakijasta vain 230 hakijalla todettiin turvapaikan tarve. Kansainvälisten sopimuksen väärinkäyttäjiä oli siis 556 eli noin 75 prosenttia Suomeen tulleista irakilaisista.
Todettakoon samalla, että sotaa käyvästä Syyriasta Suomeen saapui 107 turvapaikanhakijaa, joista 59:llä todettiin olevan turvapaikan tarve. Siten jopa syyrialaisista lähes puolet voidaan katsoa turvapaikanhakusopimuksen väärinkäyttäjiksi. Heidän kohdallaan kyseessä oli elintasosurffaus, eli hakeutuminen uuteen EU-maahan rekisteröitymisen jälkeen (Dublin-tapaukset).
Summa summarum: turvapaikanhakijoihin liittyvät sopimukset tulisi neuvotella uudelleen sellaisiksi, ettei niiden väärinkäyttö olisi yhtä houkuttelevaa kuin nykyisin. Lisäksi Suomen kannattaisi miettiä uudelleen ne ehdot, joilla turvapaikanhakijalle voitaisiin myöntää pysyvä oleskelulupa maassamme.
Esimerkiksi integroitumisen astetta ja rikosoikeudellista nuhteettomuutta sekä kykyä työllistyä ei voi tässä suhteessa painottaa liikaa. Näiden seikkojen painottamisessa olisi sekin hyvä puoli, että niiden voi perustellusti olettaa lisäävän turvapaikan saaneiden integroitumishalukkuutta - mikä olisi sekä tulijoiden että suomalaisen yhteiskunnan etu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
perjantai 16. lokakuuta 2015
Avaimia tulevaisuuteen
Tunnettu tiedemies Esko Valtaoja on hiukan tuulettanut Suomessa vallitsevaa pessimismin ilmapiiriä. Minun on hyvä olla hänen kanssaan pääpiirteissään samaa mieltä. Ilman tutkimusta ja koulutusta yhdistettynä mahdollisuuksien oivaltamiseen ja vahvaan itseluottamukseen ei Suomi tule säilyttämään asemaansa yhtenä maailman hyvinvointivaltioista, vaan vaipuu Turkin tai Kreikan kaltaiseksi toisen luokan yhteiskunnaksi.
Siksi Suomen nykyisen ja aiemmankin hallituksen tahto leikata kerta toisensa jälkeen tieteellisestä tutkimuksesta on yksinkertaisesti oman haudan kaivamista. Samoin järjetön geeniteknologian vastustaminen. Näistä olen Valtaojan kanssa enemmän kuin samaa mieltä.
Sen sijaan tarttuisin hänen negatiiviseen näkemykseensä Suomen mahdollisuukssta elää metsästä myös tulevaisuudessa. Koska vihreä kulta on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, ei sitä kannata missään tilanteessa jättää hyödyntämättä.
Sen sijaan metsään kannattaa satsata aivan erityisesti. Näin siitä huolimatta, ettei yksin sellu takaa Suomen hyvinvointia. Eikä edes puurakentaminen, vaikka sen kautta metsästä voikin saavuttaa paremman yksikköhinnan.
Erimielisyyteni Valtaojan kanssa johtuneekin siitä, että häneltä on jäänyt huomaamatta jo tulevan Äänekosken sellutehtaan kyky tuottaa uudenlaisia raaka-aineita, joiden varaan on tarkoitus rakentaa tieteeseen perustuvan tuotekehityksen kautta aivan uudenlaisia tuotteita. Niiden yksikköhinta on jotain aivan muuta kuin selluloosalla.
Mahdollisuuksia saattavat avata esimerkiksi nanosellu tai jonkin selluloosantuotannon sivuvirran hyödyntäminen. Toisin sanoen kyllä metsä voi kannattaa talouttamme pitkälle tulevaisuuteen, kunhan sen hyödyntämiseen vain sijoitetaan rohkeasti ja riittävästi tutkimus-, tuotekehitys- ja investointivaroja. Aivan kuten meidän tuleekin Valtaojan pääsanoman mukaisesti tehdä.
Ja selvyyden vuoksi: tämä puheenvuoro ei tarkoita, että tulevaisuuttamme kannattaisi rakentaa pelkästään metsien varaan. Kyllä me tarvitsemme muutakin - kuten vaikkapa menestyvän hissifirman, peliteollisuutta, lääketeollisuutta ja maailmanlaajuisesti voittoja takovan tietoliikenneyhtiön sekä paljon muuta.
Kaikkiin näihin pätee sama kuin metsäfirmoihin: tulevaisuus voi olla valoisa ainoastaan, mikäli suomalainen tiede ja tuotekehitys johtaa ainutlaatuisiin tuotteisiin, joiden ei tarvitse kilpailla työvoimakustannuksilla vaan laadulla ja mieluiten ainutlaatuisuudella. Se kaikki edellyttää toimivaa tutkimusketjua monipuolisesta perustutkimuksesta soveltavan tutkimuksen kautta aina tuotekehitykseen saakka.
Jotta tuo ketju toimisi, tarvitaan voiteluaineeksi koko väestön hyvää koulutustasoa alkaen peruskoulutuksesta ja päätyen korkeimpaan tutkijankoulutukseen - sekä näin syntyviä aineksia aidosti hyödyntävää rekrytointia niin tutkimusorganisaatioissa kuin yksityisellä sektorillakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Metsästä jalostuu rahaa
Siksi Suomen nykyisen ja aiemmankin hallituksen tahto leikata kerta toisensa jälkeen tieteellisestä tutkimuksesta on yksinkertaisesti oman haudan kaivamista. Samoin järjetön geeniteknologian vastustaminen. Näistä olen Valtaojan kanssa enemmän kuin samaa mieltä.
Sen sijaan tarttuisin hänen negatiiviseen näkemykseensä Suomen mahdollisuukssta elää metsästä myös tulevaisuudessa. Koska vihreä kulta on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, ei sitä kannata missään tilanteessa jättää hyödyntämättä.
Sen sijaan metsään kannattaa satsata aivan erityisesti. Näin siitä huolimatta, ettei yksin sellu takaa Suomen hyvinvointia. Eikä edes puurakentaminen, vaikka sen kautta metsästä voikin saavuttaa paremman yksikköhinnan.
Erimielisyyteni Valtaojan kanssa johtuneekin siitä, että häneltä on jäänyt huomaamatta jo tulevan Äänekosken sellutehtaan kyky tuottaa uudenlaisia raaka-aineita, joiden varaan on tarkoitus rakentaa tieteeseen perustuvan tuotekehityksen kautta aivan uudenlaisia tuotteita. Niiden yksikköhinta on jotain aivan muuta kuin selluloosalla.
Mahdollisuuksia saattavat avata esimerkiksi nanosellu tai jonkin selluloosantuotannon sivuvirran hyödyntäminen. Toisin sanoen kyllä metsä voi kannattaa talouttamme pitkälle tulevaisuuteen, kunhan sen hyödyntämiseen vain sijoitetaan rohkeasti ja riittävästi tutkimus-, tuotekehitys- ja investointivaroja. Aivan kuten meidän tuleekin Valtaojan pääsanoman mukaisesti tehdä.
Ja selvyyden vuoksi: tämä puheenvuoro ei tarkoita, että tulevaisuuttamme kannattaisi rakentaa pelkästään metsien varaan. Kyllä me tarvitsemme muutakin - kuten vaikkapa menestyvän hissifirman, peliteollisuutta, lääketeollisuutta ja maailmanlaajuisesti voittoja takovan tietoliikenneyhtiön sekä paljon muuta.
Kaikkiin näihin pätee sama kuin metsäfirmoihin: tulevaisuus voi olla valoisa ainoastaan, mikäli suomalainen tiede ja tuotekehitys johtaa ainutlaatuisiin tuotteisiin, joiden ei tarvitse kilpailla työvoimakustannuksilla vaan laadulla ja mieluiten ainutlaatuisuudella. Se kaikki edellyttää toimivaa tutkimusketjua monipuolisesta perustutkimuksesta soveltavan tutkimuksen kautta aina tuotekehitykseen saakka.
Jotta tuo ketju toimisi, tarvitaan voiteluaineeksi koko väestön hyvää koulutustasoa alkaen peruskoulutuksesta ja päätyen korkeimpaan tutkijankoulutukseen - sekä näin syntyviä aineksia aidosti hyödyntävää rekrytointia niin tutkimusorganisaatioissa kuin yksityisellä sektorillakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Metsästä jalostuu rahaa
torstai 15. lokakuuta 2015
Jumbon irakilaisista
Vantaan Sanomien uutisen mukaan kauppakeskus Jumbon yhteydessä on esiintynyt irakilaismiesten asiatonta käytöstä naisväekä kohtaan. On ollut katselua, seuraamista, huutelua ja jopa koskettelua. Niiden seurauksena jotkut vanhemmat eivät enää päästä tyttäriään Jumboon ja monet naistyöntekijät ovat ruvenneet kulkemaan taksilla töistä kotiin.
Uutinen on hälyttävä kaikissa tapauksissa.
Mikäli kerrotut tapaukset ovat todellisia, ovat ne merkki siitä että seksuaalinen väkivalta Jumbon tiloissa tai sen lähistöllä on vain ajan kysymys. Viranomaisilla on siis kiire: on parempi estää vääjäämätön etukäteen kuin selitellä jälkikäteen sitä, miksi maahanmuuttajien on annettu jälleen pilata yhden suomalaisen naisen elämä.
Jos taas Jumbon yhteyteen sijoitetuissa tarinoissa ei ole perää, se kertoo monien vantaalaisten suuresta vastenmielisyydestä maamme pakolaispolitiikkaa kohtaan. Tämäkin on hälyttävää, sillä osa Jumbossa aikaansa viettävistä irakilaisista tulee joka tapauksessa saamaan turvapaikan, eikä kantaväestön vihamielinen suhtautuminen auta yhtään heidän kotoutumistaan tai integroitumistaan. Se johtaa vain syrjäytymiseen ja siis monikymmenvuotisiin ongelmiin.
Tämäkin tapaus osoittaa selvästi, ettei suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ole kaikki kohdallaan. Ennen kaikkea Suomen vetovoimatekijät tulisi painaa niin alhaisiksi, ettei kenenkään kannattaisi enää lähteä toiviomatkalle Irakin kaltaisista maista, joissa rauhattomien alueiden asukkaat voisivat ratkaista ongelmansa muuttamalla valtakunnan rauhallisempiin osiin.
Toivottavasti myös maamme hallitus ja eduskunta ymmärtävät lukea Jumbon tapahtumien sanoman oikein: nyt ei ole aikaa viivyttelyyn, vaan päätökset ja toimenpiteet maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi on saatava aikaan heti. Se tarkoittaa jo esillä olleiden toimenpiteiden pikaista toteuttamista - siis mm. tulijoiden sosiaaliturvan laskemista, palautussopimusten solmimista sekä turvapaikkakriteerien tiukentamista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella
Uutinen on hälyttävä kaikissa tapauksissa.
Mikäli kerrotut tapaukset ovat todellisia, ovat ne merkki siitä että seksuaalinen väkivalta Jumbon tiloissa tai sen lähistöllä on vain ajan kysymys. Viranomaisilla on siis kiire: on parempi estää vääjäämätön etukäteen kuin selitellä jälkikäteen sitä, miksi maahanmuuttajien on annettu jälleen pilata yhden suomalaisen naisen elämä.
Jos taas Jumbon yhteyteen sijoitetuissa tarinoissa ei ole perää, se kertoo monien vantaalaisten suuresta vastenmielisyydestä maamme pakolaispolitiikkaa kohtaan. Tämäkin on hälyttävää, sillä osa Jumbossa aikaansa viettävistä irakilaisista tulee joka tapauksessa saamaan turvapaikan, eikä kantaväestön vihamielinen suhtautuminen auta yhtään heidän kotoutumistaan tai integroitumistaan. Se johtaa vain syrjäytymiseen ja siis monikymmenvuotisiin ongelmiin.
Tämäkin tapaus osoittaa selvästi, ettei suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ole kaikki kohdallaan. Ennen kaikkea Suomen vetovoimatekijät tulisi painaa niin alhaisiksi, ettei kenenkään kannattaisi enää lähteä toiviomatkalle Irakin kaltaisista maista, joissa rauhattomien alueiden asukkaat voisivat ratkaista ongelmansa muuttamalla valtakunnan rauhallisempiin osiin.
Toivottavasti myös maamme hallitus ja eduskunta ymmärtävät lukea Jumbon tapahtumien sanoman oikein: nyt ei ole aikaa viivyttelyyn, vaan päätökset ja toimenpiteet maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi on saatava aikaan heti. Se tarkoittaa jo esillä olleiden toimenpiteiden pikaista toteuttamista - siis mm. tulijoiden sosiaaliturvan laskemista, palautussopimusten solmimista sekä turvapaikkakriteerien tiukentamista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Iltalehti kirjoitti niistä ongelmista, jotka liittyvät murhaajaraiskaaja Abdigadir Osman Husseinin palauttamiseen takaisin synnyinmaahansa. Kirjoitus vaatii muutaman kommentin.
Ensinnäkin on huomattava, että Husseinin palauttaminen on vain ongelman siirtämistä paikasta toiseen. Siis samaan tapaan kuin ulostekasan nostaminen keittiöstä olohuoneen lattialle.
Jos maasta poistettava tuntee edelleen vastustamatonta tarvetta raiskata ja/tai murhata, hän tekee sen yhtä hyvin Somaliassa kuin Suomessakin. Sen sijaan miehen takia pelkäävien joukko muuttuu siirtämisen yhteydessä suomalaisista somaleiksi.
Itse Abdigadirin Somaliaan siirtämisen ongelmana on Suomen ja hänen syntymämaansa välillä aikanaan tekemättä jäänyt palautussopimus. Tai siis sen puute. Nyt Suomen viranomaiset luottavat IL:n tekstin mukaan siihen, että Suomen ja vastaanottajamaan viranomamisten hyvät suhteet auttavat myös nyt puheena olevan maahanmuuttajan siirtämisessä kotikonnuilleen.
Toivon toki siirron järjestyvän ongelmitta, mutta astumalla somalivirkamiehen housuihin saatan hyvinkin kuvitella, että hänelle syntyy kiusaus hiukan heikentää noita hyviä suhteita. Ja jättää Abdigadir sinne, missä häntä on elätetty jo pari vuosikymmentä.
Perusteluksi riittää, että ottamalla Abdikadirin maahansa virkamies tulee samalla tekemään karhunpalveluksen kotimaansa silvotuille naisille. Kielteisen päätöksen tekeminen on siis kaikin tavoin arvostettavaa ja kunnioitettavaa Somaliasta päin katsottuna. Ja itse asiassa myönteinen päätös Abdigadin paluulle on helppo todeta korkeintaan naisvihaksi.
Entäpä suomalainen virkamies tai poliitikko? Onko hän Abdigadirin takia halukas hiukan heikentämään somaliviramiesten kanssa ylläpitämiään hyviä suhteita esimerkiksi kiristämällä Somaliaan suuntautuvan kehitysavun leikkauksilla?
Entä onko noita hyviä suhteita käytetty ehkäisemään Abdigadirin kaltaisten tulvaa tänne Pohjantähden alle? Jos vastaus on kyllä, niin johtaako yhden Abdigadirin palauttaminen ojasta allikkoon ja kokonaisen raiskaajaparven ryntäykseen kotimaahamme? Kannattaako siinä tapauksessa kiristää Somaliaa lainkaan ottamaan tätä yhtä ainoata kontolleen?
Koska Abdigadirin jääminen Suomeen ei mitenkään voi olla suomalaisten yleisesti hyväksymä ratkaisu, on suomalainen virkamies mahdollisesti hyvinkin kovassa paikassa. Me noudatamme kaikenlaisia sopimuksia viimeisen päälle ja kunnioitamme ihmisarvoa jakamattomana. Niinpä Abdigadiria ei voi pudottaa laskuvarjolla - tai edes ilman - esimerkiksi keskelle Itämerta tammikuun pakkasilla, vaikka se toisikin pysyvän ratkaisun ongelmaan.
Jotenkin tuntuu, että Abdigadirin palauttaminen on viime kädessä kiinni vain tämän omasta hyvästä tahdosta eli vapaaehtoisesta paluusta. Sitä taustaa vastaan KKO:n taannoinen päätös Abdigadirin vapauttamiseksi oli lievästi sanoen lyhytnäköinen ja omiaan heikentämään kunnioitustani suomalaista oikeuslaitosta kohtaan. Valitettavasti tehtyä ei taida saada tekemättömäksi.
Mutta uskoa, toivoa ja rukoilla kuitenkin saa aina Suomessakin. Toivon siis, että joko Abdigadirilla on hyvä tahto tai ainakin somalialainen virkamies suostuu siirtämään ongelman meidän keittiöstämme omaan olohuoneeseensa. Jälkimmäiseen voisi auttaa pieni lahjus, mutta valitettavasti sekin keino on kielletty meiltä rehellisiltä suomalaisilta.
Jään siis jännityksellä odottamaan tämän episodin seuraavaa vaihetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskauksista ja niiden seurauksista
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Ensinnäkin on huomattava, että Husseinin palauttaminen on vain ongelman siirtämistä paikasta toiseen. Siis samaan tapaan kuin ulostekasan nostaminen keittiöstä olohuoneen lattialle.
Jos maasta poistettava tuntee edelleen vastustamatonta tarvetta raiskata ja/tai murhata, hän tekee sen yhtä hyvin Somaliassa kuin Suomessakin. Sen sijaan miehen takia pelkäävien joukko muuttuu siirtämisen yhteydessä suomalaisista somaleiksi.
Itse Abdigadirin Somaliaan siirtämisen ongelmana on Suomen ja hänen syntymämaansa välillä aikanaan tekemättä jäänyt palautussopimus. Tai siis sen puute. Nyt Suomen viranomaiset luottavat IL:n tekstin mukaan siihen, että Suomen ja vastaanottajamaan viranomamisten hyvät suhteet auttavat myös nyt puheena olevan maahanmuuttajan siirtämisessä kotikonnuilleen.
Toivon toki siirron järjestyvän ongelmitta, mutta astumalla somalivirkamiehen housuihin saatan hyvinkin kuvitella, että hänelle syntyy kiusaus hiukan heikentää noita hyviä suhteita. Ja jättää Abdigadir sinne, missä häntä on elätetty jo pari vuosikymmentä.
Perusteluksi riittää, että ottamalla Abdikadirin maahansa virkamies tulee samalla tekemään karhunpalveluksen kotimaansa silvotuille naisille. Kielteisen päätöksen tekeminen on siis kaikin tavoin arvostettavaa ja kunnioitettavaa Somaliasta päin katsottuna. Ja itse asiassa myönteinen päätös Abdigadin paluulle on helppo todeta korkeintaan naisvihaksi.
Entäpä suomalainen virkamies tai poliitikko? Onko hän Abdigadirin takia halukas hiukan heikentämään somaliviramiesten kanssa ylläpitämiään hyviä suhteita esimerkiksi kiristämällä Somaliaan suuntautuvan kehitysavun leikkauksilla?
Entä onko noita hyviä suhteita käytetty ehkäisemään Abdigadirin kaltaisten tulvaa tänne Pohjantähden alle? Jos vastaus on kyllä, niin johtaako yhden Abdigadirin palauttaminen ojasta allikkoon ja kokonaisen raiskaajaparven ryntäykseen kotimaahamme? Kannattaako siinä tapauksessa kiristää Somaliaa lainkaan ottamaan tätä yhtä ainoata kontolleen?
Koska Abdigadirin jääminen Suomeen ei mitenkään voi olla suomalaisten yleisesti hyväksymä ratkaisu, on suomalainen virkamies mahdollisesti hyvinkin kovassa paikassa. Me noudatamme kaikenlaisia sopimuksia viimeisen päälle ja kunnioitamme ihmisarvoa jakamattomana. Niinpä Abdigadiria ei voi pudottaa laskuvarjolla - tai edes ilman - esimerkiksi keskelle Itämerta tammikuun pakkasilla, vaikka se toisikin pysyvän ratkaisun ongelmaan.
Jotenkin tuntuu, että Abdigadirin palauttaminen on viime kädessä kiinni vain tämän omasta hyvästä tahdosta eli vapaaehtoisesta paluusta. Sitä taustaa vastaan KKO:n taannoinen päätös Abdigadirin vapauttamiseksi oli lievästi sanoen lyhytnäköinen ja omiaan heikentämään kunnioitustani suomalaista oikeuslaitosta kohtaan. Valitettavasti tehtyä ei taida saada tekemättömäksi.
Mutta uskoa, toivoa ja rukoilla kuitenkin saa aina Suomessakin. Toivon siis, että joko Abdigadirilla on hyvä tahto tai ainakin somalialainen virkamies suostuu siirtämään ongelman meidän keittiöstämme omaan olohuoneeseensa. Jälkimmäiseen voisi auttaa pieni lahjus, mutta valitettavasti sekin keino on kielletty meiltä rehellisiltä suomalaisilta.
Jään siis jännityksellä odottamaan tämän episodin seuraavaa vaihetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskauksista ja niiden seurauksista
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Onko totuus tälläkin kertaa sodan ensimmäinen uhri?
Luin tänään mielenkiintoisen uutisen. Sen mukaan terroristijärjestö ISIS vaatii kannattajiaan kautta maailman iskemään Venäjää vastaan.
ISISin osalta uutinen on merkityksetön - kyllä heiltä on kuultu aiemminkin suuruudenhulluja lausahduksia. Mielenkiintoiseksi asian tekee kuitenkin se, että ainakin minulle on suomalaisesta uutisoinnista syntynyt sellainen kuva, että Venäjä on Syyriaan menonsa jälkeen pommittanut lähinnä länsimaiden tukemia Syyrian kapinallisia jättäen ISISin lähes vaille huomiota.
Mikäli saamani käsitys olisi oikea, tuntuisi tämän päivän ISIS-uutinen järjettömältä. Loogisesti ajatellenhan luulisi ISISin olevan vain tyytyväinen siitä, että Venäjä heikentää lännen tukemia kapinallisia, eli yhtä sen pahimmista kilpailijoista taistelussa Syyrian herruudesta.
Uutisointiin sisältyvä dilemma herättikin mielessäni kysymyksen siitä, onko meille aiemmin tarjottu uutisointi Venäjänvastaista poliittista propagandaa, vai ovatko ISISin johtajat idiootteja. Noin äkkiä ajatellen molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä todennäköisiltä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paras on hyvän vihollinen
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
ISISin osalta uutinen on merkityksetön - kyllä heiltä on kuultu aiemminkin suuruudenhulluja lausahduksia. Mielenkiintoiseksi asian tekee kuitenkin se, että ainakin minulle on suomalaisesta uutisoinnista syntynyt sellainen kuva, että Venäjä on Syyriaan menonsa jälkeen pommittanut lähinnä länsimaiden tukemia Syyrian kapinallisia jättäen ISISin lähes vaille huomiota.
Mikäli saamani käsitys olisi oikea, tuntuisi tämän päivän ISIS-uutinen järjettömältä. Loogisesti ajatellenhan luulisi ISISin olevan vain tyytyväinen siitä, että Venäjä heikentää lännen tukemia kapinallisia, eli yhtä sen pahimmista kilpailijoista taistelussa Syyrian herruudesta.
Uutisointiin sisältyvä dilemma herättikin mielessäni kysymyksen siitä, onko meille aiemmin tarjottu uutisointi Venäjänvastaista poliittista propagandaa, vai ovatko ISISin johtajat idiootteja. Noin äkkiä ajatellen molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä todennäköisiltä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paras on hyvän vihollinen
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
tiistai 13. lokakuuta 2015
Paras on hyvän vihollinen
"Me olemme aika yksimielisiä siitä, että al-Assadin hallinnon täytyy olla mukana neuvotteluissa, mutta myös yksimielisiä siitä, että al-Assad ei voi jäädä maansa johtoon. Hän ei voi pitkällä aikavälillä olla osa ratkaisua". Näin sanoi ulkoministeri Timo Soini Luxemburgissa.
Soini sanoi myös, että "hänen legitimiteettinsä, hänen uskottavuutensa on mennyt näiden sotarikoksiksi luokiteltavien tekojen takia. Mutta jotta on myös neuvotteluosapuoli sillä puolella, niin hallinnon kanssa täytyy keskustella."
Tuon luettuani asetin itseni Assadin tilalle ja jäin miettimään miksi osallistuisin neuvotteluihin, jotta olisi "myös neuvotteluosapuoli sillä puolella", kun minulle olisi jo etukäteen ilmoitettu syrjäyttämisestäni ja samaan aikaan läheinen suurvaltaliittolaiseni olisi juuri tarjonnut kouriintuntuvaa apuaan. Ja neuvotteluihin pyrkivät länsimaat olisivat vieläpä todenneet minun olevan sotarikollinen, jollaiset on tapana viedä oikeuteen tai pahimmassa tapauksessa jättää kotimaani tulevien hallitsijoiden tuomittavaksi.
Soini sanoi myös, että "hänen legitimiteettinsä, hänen uskottavuutensa on mennyt näiden sotarikoksiksi luokiteltavien tekojen takia. Mutta jotta on myös neuvotteluosapuoli sillä puolella, niin hallinnon kanssa täytyy keskustella."
Tuon luettuani asetin itseni Assadin tilalle ja jäin miettimään miksi osallistuisin neuvotteluihin, jotta olisi "myös neuvotteluosapuoli sillä puolella", kun minulle olisi jo etukäteen ilmoitettu syrjäyttämisestäni ja samaan aikaan läheinen suurvaltaliittolaiseni olisi juuri tarjonnut kouriintuntuvaa apuaan. Ja neuvotteluihin pyrkivät länsimaat olisivat vieläpä todenneet minun olevan sotarikollinen, jollaiset on tapana viedä oikeuteen tai pahimmassa tapauksessa jättää kotimaani tulevien hallitsijoiden tuomittavaksi.
Vastaus on tietenkin, ettei minulla olisi mitään halua osallistua neuvotteluihin. Tämä pitäisi myös Timo Soinin ja länsimaisten poliittisten toimijoiden ymmärtää.
Jos Assadin kanssa siis halutaan neuvotella, olisi länsimaiden syytä tuoda selvin sanoin esiin millä tavalla he armahtaisivat Assadin hänen sotarikoksistaan ja miten järjestäisivät hänen elämänsä vallasta luopumisen jälkeen. Tähän periaatteellinen ja hyveellinen länsi ei tietenkään tule suostumaan, joten ollaan pattitilanteessa, josta kärsivät ennen kaikkea syyrialaiset, mutta myöskin Syyrian naapurimaat ja Eurooppa kasvavien turvapaikanhakijavirtojen muodossa.
Syyrian tapaus osoittaakin jälleen kerran oikeaksi valistusfilosofi Voltairen lausahduksen, jonka mukaan "paras on hyvän vihollinen". Rakentaessaan omaan oikeista periaatteista ja hyveellisyydestä nousevaa ratkaisuaan länsimaat ainoastaan pitkittävät Syyrian kriisiä.
Selkokielellä sanottuna länsimaat voisivat tinkimällä parhaan ratkaisun hakemisesta käynnistää neuvottelut Syyrian tilanteen ratkaisemisesta milloin tahansa. Mukaan olisi otettava Assad tulevaisuustakuilla ja yhteistyön luominen Venäjän kanssa terroristijärjestö ISISin lyömiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 12. lokakuuta 2015
Pelastakaa noitalapset!
Heskingin Sanomat kertoo brittien taantuneen sivistyksessään niin paljon, että he kohdistavat rajua väkivaltaa noitina pitämiään lapsia kohtaan. Uutinen on hätkähdyttävä, sillä onhan Britannialla pitkät perinteet länsimaisen sivistyksen saralla.
Uutinen oli sen verran järisyttävä, että päätin katsoa mitä asiasta kerrotaan alkukielellä. Googlen avulla löysinkin vastaavan uutisen, mistä selviää, ettei kyse sittenkään ole etnisten brittien taantumisesta 1700-luvun henkiselle tasolle, vaikka HS:n uutisen perusteella näin voisi kuvitella. Sen sijaan noitauskoa esiintyy tummahipiäisten maahanmuuttajien keskuudessa.
Koska etnisesti afrikkalaisia maahanmuuttajia saapuu jatkuvasti myös Suomeen, olisiko meilläkin syytä paneutua heidän kulttuurinsa tähän puoleen? Eli tarjota erityiskoulutusta sellaisille tulijoille, jotka ovat lähtöisin alueilta, joissa noitiin ja pahoihin henkiin uskominen on arkipäiväistä. Eikä pelkästään koulutusta, vaan tehostaa myös näiden lasten hyvinvoinnin tarkkailua esimerkiksi neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Näin voitaisiin pelastaa lapsia sellaisilta kärsimyksiltä, jotka ovat koituneet Britanniaan muuttaneiden perheiden pienimpien kohtaloksi. Samalla voitaisiin perustella näille maahanmuuttajille, miksi heidän olisi hyvä luopua omista kulttuurisista lähtökohdistaan vaihtamalla ne länsimaisiksi. Näin myös näiden tulijoiden, tai ainakin heidän lastensa, kotoutumis- ja integroitumisennuste muuttuisi nykyistä paremmaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle
Uutinen oli sen verran järisyttävä, että päätin katsoa mitä asiasta kerrotaan alkukielellä. Googlen avulla löysinkin vastaavan uutisen, mistä selviää, ettei kyse sittenkään ole etnisten brittien taantumisesta 1700-luvun henkiselle tasolle, vaikka HS:n uutisen perusteella näin voisi kuvitella. Sen sijaan noitauskoa esiintyy tummahipiäisten maahanmuuttajien keskuudessa.
Koska etnisesti afrikkalaisia maahanmuuttajia saapuu jatkuvasti myös Suomeen, olisiko meilläkin syytä paneutua heidän kulttuurinsa tähän puoleen? Eli tarjota erityiskoulutusta sellaisille tulijoille, jotka ovat lähtöisin alueilta, joissa noitiin ja pahoihin henkiin uskominen on arkipäiväistä. Eikä pelkästään koulutusta, vaan tehostaa myös näiden lasten hyvinvoinnin tarkkailua esimerkiksi neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Näin voitaisiin pelastaa lapsia sellaisilta kärsimyksiltä, jotka ovat koituneet Britanniaan muuttaneiden perheiden pienimpien kohtaloksi. Samalla voitaisiin perustella näille maahanmuuttajille, miksi heidän olisi hyvä luopua omista kulttuurisista lähtökohdistaan vaihtamalla ne länsimaisiksi. Näin myös näiden tulijoiden, tai ainakin heidän lastensa, kotoutumis- ja integroitumisennuste muuttuisi nykyistä paremmaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Häpeä hyötykäyttöön
Suomessa rikoksista voi seurata sakkomaksuja ja vapaustuomioita. Lisäksi käytetään vapaaehtoisia sovittelukeinoja. Näiden kaikkien tarkoituksena on ennen kaikkea toimia kannustimena rikollisille, jotta he oikaisisivat käyttäytymistään rangaistuksen suorittamisen jälkeen.
Näin ei ole kaikkialla eikä ole ollut kaikkina aikoina edes Suomessa.
Rikollisten keskinäisissä välienselvittelyissä kosto lienee varsin tavanomainen rangaistusmuoto. Sen tarkoituksena ei ole (rikollisen mielestä) väärin tehneen parantaminen vaan lähinnä pelottavan esimerkin luominen.
Monissa maissa käytössä olevaa kuolemanrangaistustakin voidaan pitää kostorangaistuksena sen peruuttamattomuuden takia. Esimerkiksi huorin tehnyt nainen voi joutua kivitetyksi joissain islamilaisissa maissa ja murhaaja päätyä sähkötuoliin jopa Yhdysvalloissa.
Yksi mielenkiintoisimmista rangaistusmuodoista on häpeärangaistus. Siitä tyyppiesimerkkinä voidaan pitää entisten aikojen jalkapuuta, johon kiinnitetty rangaistava sijoitettiin kirkon eteen, jotta jumalanpalvelusväki saattoi osoittaa häneen kohdistuvan halveksuntaansa.
Jokin aika sitten Pasilassa sijaitsevan kaupan omistaja hyödynsi häpeärangaistuksen ideaa julkaisemalla videon, jossa myymälävaras tulee taltutetuksi. Tapaus herätti julkista keskustelua ja päätyi lopulta videon poistamiseen.
Nyt sama myymälävarkaisiin tympääntynyt kauppias on asettanut liikkeensä sisälle kyltin, jonka mukaan "näpistämällä tai varastamalla hyväksyn, että kuvani julkaistaan Facebookissa ja valituissa lehdissä". Kyltin sanamuodolla on Korkeimman oikeuden hyväksyntä toisesta yhteydestä ja se on jo ehtinyt osoittaa tehonsa: kaupan hävikki on pudonnut murto-osaan aiemmasta.
Koska häpeärangaistuksen uhka on näin osoittanut toimivuutensa, ainakin minun mieleeni nousi monia muita häpeän hyödyntämismahdollisuuksia. Voisiko raiskauksia vähentää kirjaamalla lainsäädäntöön, että seksuaalirikoksen tekemällä hyväksyy kuvansa julkaisemisen valtakunnan päälehtien etusivuilla? Tai kannattaisiko verottajan ilmoittaa, että kaikki verojensa pimittäneet hyväksyvät kasvojensa ja nimensä julkaisemisen verottajan internet-palvelun etusivulla? Entä saisivatko yksinhuoltajat paremmin elatusmaksunsa, mikäli niitä laiminlyövien ex-puolisot antaisivat samalla luvan kuviensa päätymiseen kaiken kansan hämmästeltäviksi?
En usko, että häpeärangaistus toimisi kaikissa tilanteissa. Kauppiaankin kohdalla pidän mahdollisena, etteivät näpistykset ole jääneet kokonaan tekemättä, vaan ovat ainoastaan siirtyneet muihin kauppaliikkeisiin. Toisaalta vaikka näin olisikin, rikoksesta seuraava häpeä näyttäisi vaikuttavan jopa vakaviin tekoihin syyllistyneisiin, kuten kasvonsa peittävien kovien rikollisten kuvat oikeussaleista hyvin osoittavat.
Edelle kirjoitetun perusteella lainsäätäjän kannattaisi tutkia häpeän hyödyntämistä erilaisissa tilanteissa. Ja median kannattaisi joka tapauksessa lopettaa rikollisten suojeleminen jättämällä tuomittujen nimet julkaisematta tehdessään juttuja tapauksista, joissa rangaistus on jäänyt alle kahteen vuoteen vankeutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskauksista ja niiden seurauksista
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
Näin ei ole kaikkialla eikä ole ollut kaikkina aikoina edes Suomessa.
Rikollisten keskinäisissä välienselvittelyissä kosto lienee varsin tavanomainen rangaistusmuoto. Sen tarkoituksena ei ole (rikollisen mielestä) väärin tehneen parantaminen vaan lähinnä pelottavan esimerkin luominen.
Monissa maissa käytössä olevaa kuolemanrangaistustakin voidaan pitää kostorangaistuksena sen peruuttamattomuuden takia. Esimerkiksi huorin tehnyt nainen voi joutua kivitetyksi joissain islamilaisissa maissa ja murhaaja päätyä sähkötuoliin jopa Yhdysvalloissa.
Yksi mielenkiintoisimmista rangaistusmuodoista on häpeärangaistus. Siitä tyyppiesimerkkinä voidaan pitää entisten aikojen jalkapuuta, johon kiinnitetty rangaistava sijoitettiin kirkon eteen, jotta jumalanpalvelusväki saattoi osoittaa häneen kohdistuvan halveksuntaansa.
Jokin aika sitten Pasilassa sijaitsevan kaupan omistaja hyödynsi häpeärangaistuksen ideaa julkaisemalla videon, jossa myymälävaras tulee taltutetuksi. Tapaus herätti julkista keskustelua ja päätyi lopulta videon poistamiseen.
Nyt sama myymälävarkaisiin tympääntynyt kauppias on asettanut liikkeensä sisälle kyltin, jonka mukaan "näpistämällä tai varastamalla hyväksyn, että kuvani julkaistaan Facebookissa ja valituissa lehdissä". Kyltin sanamuodolla on Korkeimman oikeuden hyväksyntä toisesta yhteydestä ja se on jo ehtinyt osoittaa tehonsa: kaupan hävikki on pudonnut murto-osaan aiemmasta.
Koska häpeärangaistuksen uhka on näin osoittanut toimivuutensa, ainakin minun mieleeni nousi monia muita häpeän hyödyntämismahdollisuuksia. Voisiko raiskauksia vähentää kirjaamalla lainsäädäntöön, että seksuaalirikoksen tekemällä hyväksyy kuvansa julkaisemisen valtakunnan päälehtien etusivuilla? Tai kannattaisiko verottajan ilmoittaa, että kaikki verojensa pimittäneet hyväksyvät kasvojensa ja nimensä julkaisemisen verottajan internet-palvelun etusivulla? Entä saisivatko yksinhuoltajat paremmin elatusmaksunsa, mikäli niitä laiminlyövien ex-puolisot antaisivat samalla luvan kuviensa päätymiseen kaiken kansan hämmästeltäviksi?
En usko, että häpeärangaistus toimisi kaikissa tilanteissa. Kauppiaankin kohdalla pidän mahdollisena, etteivät näpistykset ole jääneet kokonaan tekemättä, vaan ovat ainoastaan siirtyneet muihin kauppaliikkeisiin. Toisaalta vaikka näin olisikin, rikoksesta seuraava häpeä näyttäisi vaikuttavan jopa vakaviin tekoihin syyllistyneisiin, kuten kasvonsa peittävien kovien rikollisten kuvat oikeussaleista hyvin osoittavat.
Edelle kirjoitetun perusteella lainsäätäjän kannattaisi tutkia häpeän hyödyntämistä erilaisissa tilanteissa. Ja median kannattaisi joka tapauksessa lopettaa rikollisten suojeleminen jättämällä tuomittujen nimet julkaisematta tehdessään juttuja tapauksista, joissa rangaistus on jäänyt alle kahteen vuoteen vankeutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskauksista ja niiden seurauksista
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
lauantai 10. lokakuuta 2015
Raiskauksista ja niiden seurauksista
Nyt on varmistunut, että somalitaustainen murhaajaraiskaaja Abdikadir Osman Hussein pääsee vapaalle jalalle oltuaan vankilassa yli 19 vuotta. Näin siitä huolimatta, että kaikki raiskaajista jotain ymmärtävät ovat todenneet miehen edelleen vaaralliseksi.
Hyvää tässä asiassa on se, että ihmishirviöstä on olemassa voimassaoleva karkotuspäätös. Se on syytä panna toimeen välittömästi vankilasta vapauttamisen yhteydessä siten, ettei Abdikadirille jää mahdollisuutta aiheuttaa lisää kärsimyksiä suomalaisille, vaan poliisisaattue ohjaa miehen suoraan lentokoneeseen - tai jopa lähtee mukaan saatille Somaliaan.
Samalle matkalle voi ottaa mukaan joukon sellaisia äskettäin Suomeen saapuneita somaleita, joiden turvapaikkapäätökset on hylätty. Näitä oli syyskuussa 175 kappaletta, joten Abdikadir maanmiehineen voidaan viedä kotimaahansa vaikkapa Finnairin uudella Airbus 350 lentokoneella, koska siihen sopii mukaan myös riittävä saattojoukko - ainakin jos osa lennätettävistä somaleista jätetään odottamaan seuraavaa lentoa.
Vaikka Abdukadir onkin ollut telkien takana, eivät raiskaukset ole loppuneet Suomesta. Esimerkiksi toissayönä poliisi nappasi kiinni Tapanilassa tapahtuneesta raiskauksesta epäillyn tummatukkaisen miehen, joka näytti ulkomaalaiselta.
Huomioiden samalla suunnalla aiemmin sattuneen paljon huomiota herättäneen somalipoikasten suorittaman joukkoraskauksen näyttää siltä, että aiemmin niin miellyttävän oloinen Tapanilan kaupunginosa olisi muuttumassa naisille poikkeuksellisen vaaralliseksi paikaksi. Vaikka ei kai tässä virallisesti ole kyse kuin parista yksittäistapauksesta.
Koska nykyisen joukkomaahanmuuton väitetään monien ekonomistien suulla olevan rikkaus ja voimavara, joka pelastaa meidän kantasuomalaisten tulevaisuuden ja joukkoliikenteen, kaipaisin tutkittua tietoa siitä, miten naisten käyttäytyminen Tapanilassa on muuttunut ja muuttuu tapahtuneen johdosta. Näin siksi, että arvelisin sikäläisten naisten jatkossa miettivän toisenkin kerran ennen kuin päättävät kävellä iltamyöhällä junalta kotiinsa.
Näin voitaisiin asettaa vaakakuppiin kaltaisteni maahanmuuttorealistien ikävien väitteiden vastapainoksi ilmiselvän maahanmuuttajaperäisen busseissa ja kauppakeskusten käytävillä näkyvän (ja kuuluvan) rikkauden lisäksi tiettyjen turvapaikkaa kaipaavien laajemmasta seksuaalisesta käsityksestä koituvat yhteiskunnallisen muutoksen "hyödyt", kun naiset eivät enää liikuskele vapaasti kaupungilla vaan pienentävät vapaaehtoisesti elintilaansa. Eivätkä käytä edes hämmentäviä vaatteita.
Nimittäin "hyödyistähän" tässä on oltava kyse, koska maamme punavihreät ja ruotsinkieliset poliitikot, feministinen ex-rehtori sekä valtamedia yhdessä ekonomistien kanssa työskentelevät niin ponnekkaasti kaventaakseen naisten elintilaa niin Tapanilassa kuin muuallakin Suomessa lisäämällä korkean raiskausriskin omaavien maahanmuuttajien määrää yhteiskunnassamme.
Sillä eihän liene uskottavaa, että tämä hyvien ihmisten vaikuttajajoukko tahtoisi suomalaiselle yhteiskunnalle ja etenkään naisille jotain pahaa? Eikä järkeen käy oikein sekään, että kyseessä olisi vajaalla ymmärryksellä varustettuen ihmisten erehdys, koska mainituissa ryhmissä on tyypillistä erittäin korkea koulutustaso?
Tehtäköön Tapanilassa siis puolueeton käyttäytymistieteellinen tutkimus, jotta raiskauksista koituvat yhteiskunnalliset "hyödyt" saataisiin kaikkien nähtäville ja tulevan päätöksenteon perustaksi. Näin voitaisiin vaikuttaa myös maamme maahanmuuttopolitiikkakriittisen väestönosan kokoon, sillä siihen liitytään usein - ja siten varmasti myös erotaan - erityisesti tilastotietoihin perustuvien tutkimustulosten perusteella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä
Suomalaisnaiset burkhaan
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Kokonaista kansanosaa ei saa leimata yksittäisen rikollisen takia
Hyvää tässä asiassa on se, että ihmishirviöstä on olemassa voimassaoleva karkotuspäätös. Se on syytä panna toimeen välittömästi vankilasta vapauttamisen yhteydessä siten, ettei Abdikadirille jää mahdollisuutta aiheuttaa lisää kärsimyksiä suomalaisille, vaan poliisisaattue ohjaa miehen suoraan lentokoneeseen - tai jopa lähtee mukaan saatille Somaliaan.
Samalle matkalle voi ottaa mukaan joukon sellaisia äskettäin Suomeen saapuneita somaleita, joiden turvapaikkapäätökset on hylätty. Näitä oli syyskuussa 175 kappaletta, joten Abdikadir maanmiehineen voidaan viedä kotimaahansa vaikkapa Finnairin uudella Airbus 350 lentokoneella, koska siihen sopii mukaan myös riittävä saattojoukko - ainakin jos osa lennätettävistä somaleista jätetään odottamaan seuraavaa lentoa.
* * *
Vaikka Abdukadir onkin ollut telkien takana, eivät raiskaukset ole loppuneet Suomesta. Esimerkiksi toissayönä poliisi nappasi kiinni Tapanilassa tapahtuneesta raiskauksesta epäillyn tummatukkaisen miehen, joka näytti ulkomaalaiselta.
Huomioiden samalla suunnalla aiemmin sattuneen paljon huomiota herättäneen somalipoikasten suorittaman joukkoraskauksen näyttää siltä, että aiemmin niin miellyttävän oloinen Tapanilan kaupunginosa olisi muuttumassa naisille poikkeuksellisen vaaralliseksi paikaksi. Vaikka ei kai tässä virallisesti ole kyse kuin parista yksittäistapauksesta.
Koska nykyisen joukkomaahanmuuton väitetään monien ekonomistien suulla olevan rikkaus ja voimavara, joka pelastaa meidän kantasuomalaisten tulevaisuuden ja joukkoliikenteen, kaipaisin tutkittua tietoa siitä, miten naisten käyttäytyminen Tapanilassa on muuttunut ja muuttuu tapahtuneen johdosta. Näin siksi, että arvelisin sikäläisten naisten jatkossa miettivän toisenkin kerran ennen kuin päättävät kävellä iltamyöhällä junalta kotiinsa.
Näin voitaisiin asettaa vaakakuppiin kaltaisteni maahanmuuttorealistien ikävien väitteiden vastapainoksi ilmiselvän maahanmuuttajaperäisen busseissa ja kauppakeskusten käytävillä näkyvän (ja kuuluvan) rikkauden lisäksi tiettyjen turvapaikkaa kaipaavien laajemmasta seksuaalisesta käsityksestä koituvat yhteiskunnallisen muutoksen "hyödyt", kun naiset eivät enää liikuskele vapaasti kaupungilla vaan pienentävät vapaaehtoisesti elintilaansa. Eivätkä käytä edes hämmentäviä vaatteita.
Nimittäin "hyödyistähän" tässä on oltava kyse, koska maamme punavihreät ja ruotsinkieliset poliitikot, feministinen ex-rehtori sekä valtamedia yhdessä ekonomistien kanssa työskentelevät niin ponnekkaasti kaventaakseen naisten elintilaa niin Tapanilassa kuin muuallakin Suomessa lisäämällä korkean raiskausriskin omaavien maahanmuuttajien määrää yhteiskunnassamme.
Sillä eihän liene uskottavaa, että tämä hyvien ihmisten vaikuttajajoukko tahtoisi suomalaiselle yhteiskunnalle ja etenkään naisille jotain pahaa? Eikä järkeen käy oikein sekään, että kyseessä olisi vajaalla ymmärryksellä varustettuen ihmisten erehdys, koska mainituissa ryhmissä on tyypillistä erittäin korkea koulutustaso?
Tehtäköön Tapanilassa siis puolueeton käyttäytymistieteellinen tutkimus, jotta raiskauksista koituvat yhteiskunnalliset "hyödyt" saataisiin kaikkien nähtäville ja tulevan päätöksenteon perustaksi. Näin voitaisiin vaikuttaa myös maamme maahanmuuttopolitiikkakriittisen väestönosan kokoon, sillä siihen liitytään usein - ja siten varmasti myös erotaan - erityisesti tilastotietoihin perustuvien tutkimustulosten perusteella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä
Suomalaisnaiset burkhaan
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Kokonaista kansanosaa ei saa leimata yksittäisen rikollisen takia
perjantai 9. lokakuuta 2015
Sosialismin korkea veisu
Tämän aamun Helsingin Sanomien mielipidesivu näyttää paljastavuudessaan olevan oikea sosialismin korkea veisu.
Ensin Anna-Liisa Rekola Kirkkonummelta vaatii nykyisen hallituksen vaihtamista keskusta-vasemmistolaiseen kabinettiin. Syyksi hän esittää, että silloin olisi käytettävistä niin paljon arvovaltaa ja todellisia talousasiantuntijoita, että Suomessa voitaisiin keskittyä humaanisuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja elvytykseen.
Näin voitaisiin Rekolan mukaan suuntautua kotimaisen tuotannon ja kulutuksen tukemiseen. Ja epäilemättä myös Suomen asuttamiseen kehitysmaalaisilla, joiden majoitustoiminnasta on tullut loistava sisämarkkinabisnes.
Onkohan naisparan mieleen tullut, miten jatkettu velkaelvytys ja kotimarkkinoihin keskittyminen vaikuttaisivat Suomen vientivetoisen talouden tulevaisuuteen kun lopultakin plussalle noussut vaihtotase romautettaisiin jälleen miinukselle? Etenkin, kun samaan aikaan maata rasitettaisiin humaanisuuden nimissä yhä kasvavilla työtä tekemättömien ihmisten massoilla.
Seuraavaksi helsinkiläinen Pekka Pohjola haluaisi poistaa tai ainakin tehdä maksullisiksi yhteiskunnan palvelut vaurailta ihmisiltä. Eli niiltä, jotka nämä palvelut maksavat. Onkohan kuuluisan basistin kaima koskaan tullut ajatelleeksi mitä tällainen järjestely tarkoittaisi näiden ihmisten veronmaksuhalukkuuteen ja sitä kautta koko järjestelmän rahoituspohjaan?
Näitä lukiessa ymmärtää, miksi SDP näyttää taas keräävän poliittista kannatusta. Näyttäähän moni suomalainen olevan sisimmässään sosialisti vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen - niin uskomatonta kuin se onkin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Mahdollisuus tuottaa uutta liiketoimintaa - case turvapaikkabisnes
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Ensin Anna-Liisa Rekola Kirkkonummelta vaatii nykyisen hallituksen vaihtamista keskusta-vasemmistolaiseen kabinettiin. Syyksi hän esittää, että silloin olisi käytettävistä niin paljon arvovaltaa ja todellisia talousasiantuntijoita, että Suomessa voitaisiin keskittyä humaanisuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja elvytykseen.
Näin voitaisiin Rekolan mukaan suuntautua kotimaisen tuotannon ja kulutuksen tukemiseen. Ja epäilemättä myös Suomen asuttamiseen kehitysmaalaisilla, joiden majoitustoiminnasta on tullut loistava sisämarkkinabisnes.
Onkohan naisparan mieleen tullut, miten jatkettu velkaelvytys ja kotimarkkinoihin keskittyminen vaikuttaisivat Suomen vientivetoisen talouden tulevaisuuteen kun lopultakin plussalle noussut vaihtotase romautettaisiin jälleen miinukselle? Etenkin, kun samaan aikaan maata rasitettaisiin humaanisuuden nimissä yhä kasvavilla työtä tekemättömien ihmisten massoilla.
Seuraavaksi helsinkiläinen Pekka Pohjola haluaisi poistaa tai ainakin tehdä maksullisiksi yhteiskunnan palvelut vaurailta ihmisiltä. Eli niiltä, jotka nämä palvelut maksavat. Onkohan kuuluisan basistin kaima koskaan tullut ajatelleeksi mitä tällainen järjestely tarkoittaisi näiden ihmisten veronmaksuhalukkuuteen ja sitä kautta koko järjestelmän rahoituspohjaan?
Näitä lukiessa ymmärtää, miksi SDP näyttää taas keräävän poliittista kannatusta. Näyttäähän moni suomalainen olevan sisimmässään sosialisti vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen - niin uskomatonta kuin se onkin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Mahdollisuus tuottaa uutta liiketoimintaa - case turvapaikkabisnes
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
torstai 8. lokakuuta 2015
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Tämän päivän suuri uutinen oli epäilemättä Ylen mielipidemittauksen osoittama Perussuomalaisen puolueen romahdus. Siitä on epäilemättä otettu julkisessa mediassa jo irti kaikki mahdolliset spekulaatiot, joten en tee tästä pitkää kirjoitusta. Haluan kuitenkin nostaa esiin pari asiaa, joita en ainakaan itse ole huomannut kommentoidun.
Ensimmäinen on pettymys siitä, että suomalainen duunari kuvittelee asioidensa paranevan nostamalla valtaan maan johtavan jakopuolueen. Siis sellaisen, joka lujittaa elinkeinoelämän stagnaatiota, nostaa verot entistäkin korkeammalle ja romahduttaa lopullisesti julkisen talouden. Tämä linja vie maasta loputkin työpaikat ja taloudellisen tulevaisuuden - vaikka se lyhyellä aikavälillä saattaakin ylläpitää kestämätöntä etuyhteiskuntaa.
Tämän lisäksi jakopuolue kannattaa holtitonta maahanmuuttoa, joka viime kädessä johtaa luottamusyhteiskunnan romahdukseen ja etenkin naisen elintilan kaventumiseen. Jakopuolueen viitoittaman tien päässä on yhteiskunta, jota kukaan ei halua.
Toiseksi haluan tuoda esille toiveeni siitä, että Perussuomalaiset jatkavat hallituksessa noudattaen talouspoliittista linjaansa niin, että muutaman vuoden päässä häämöttävällä hillotolpalla Suomen talous on tervehtynyt ja kovassa nousussa. Vaikka en uskokaan tämän tavoitteen saavuttamiseen pakkolait toteuttamalla, pidän varmana sitä että suomalaisen talouden käänne saavutetaan niitä vipuvartena käyttäen ja työmarkkinajärjestöt yhteiseen ratkaisuun vääntäen.
Samalla Perussuomalaisen puolueen on syytä terävöittää hallituspolitiikkaansa siten, että etenkin Suomen maahanmuuttolinjaukset vastaavat puolueen vaalilupauksia. Se on kaikkien etu ja suoranainen pakko, sillä nykyinen ihmisvirta tulee jatkuessaan tekemään tyhjäksi kaikki taloudelliset toimet Suomen nostamiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä pari sanaa vaaliennusteista
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella
Eurovaalien mielenkiintoisimmat nyanssit
Ensimmäinen on pettymys siitä, että suomalainen duunari kuvittelee asioidensa paranevan nostamalla valtaan maan johtavan jakopuolueen. Siis sellaisen, joka lujittaa elinkeinoelämän stagnaatiota, nostaa verot entistäkin korkeammalle ja romahduttaa lopullisesti julkisen talouden. Tämä linja vie maasta loputkin työpaikat ja taloudellisen tulevaisuuden - vaikka se lyhyellä aikavälillä saattaakin ylläpitää kestämätöntä etuyhteiskuntaa.
Tämän lisäksi jakopuolue kannattaa holtitonta maahanmuuttoa, joka viime kädessä johtaa luottamusyhteiskunnan romahdukseen ja etenkin naisen elintilan kaventumiseen. Jakopuolueen viitoittaman tien päässä on yhteiskunta, jota kukaan ei halua.
Toiseksi haluan tuoda esille toiveeni siitä, että Perussuomalaiset jatkavat hallituksessa noudattaen talouspoliittista linjaansa niin, että muutaman vuoden päässä häämöttävällä hillotolpalla Suomen talous on tervehtynyt ja kovassa nousussa. Vaikka en uskokaan tämän tavoitteen saavuttamiseen pakkolait toteuttamalla, pidän varmana sitä että suomalaisen talouden käänne saavutetaan niitä vipuvartena käyttäen ja työmarkkinajärjestöt yhteiseen ratkaisuun vääntäen.
Samalla Perussuomalaisen puolueen on syytä terävöittää hallituspolitiikkaansa siten, että etenkin Suomen maahanmuuttolinjaukset vastaavat puolueen vaalilupauksia. Se on kaikkien etu ja suoranainen pakko, sillä nykyinen ihmisvirta tulee jatkuessaan tekemään tyhjäksi kaikki taloudelliset toimet Suomen nostamiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä pari sanaa vaaliennusteista
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella
Eurovaalien mielenkiintoisimmat nyanssit
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka yhä useammat irakilaiset haluavat palata kotimaahansa, koska Suomessa ei ollutkaan sellaista kuin he olivat kuvitelleet. Useimmat myönsivät paluunsa syyn suoraan, mutta monet olivat keksineet peitetarinaksi sukulaisen sairastumisen. Yksi valitti, ettei saa Suomesta hoitoa omaan sairauteensa.
Minusta uutinen kertoo kaiken siitä hädän ja henkilökohtaisen vainon määrästä, joka on johtanut irakilaisten tulvaan Suomeen. Sitä ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Eikä tietenkään pitäisikään olla Irakissa, josta suurin osa on turvallista seutua.
Jos Bagdadin alueella ja ISISin hallitsemilla seuduilla onkin epävakaata tai mielivaltaa, on suurimmassa osassa Irakia sikäläisittäin normaali tilanne. Siksi heidän mahdolliset ongelmansa ratkeavat yksinkertaisesti muuttamalla uuteen asuinpaikkaan kotimaan sisällä.
Edelle kirjoitetusta seuraa luonnollisesti se, että jatkossa irakilaisten turvapaikkahakemuksia ei tulisi Suomessa tai muuallakaan EU:ssa hyväksyä lainkaan. Siksi olisi tärkeää, että ulkoministeri Soini saisi nopeasti neuvotelluksi palautussopimuksen Irakiin.
Aiemmin tämä on epäonnistunut Irakin kiemurtelun ja vihreiden/demaritaustaisten kehitysyhteistyöministerien yhteistyöhaluttomuuden takia. Tällä kertaa kaiken Irakiin suuntautuvan kehitysavun ehdoksi on pantava palautussopimuksen hyväksyminen.
Maan toistaiseksi suurin sanomalehti kertoi myös, kuinka Suomeen saapuneiden hakijoiden määrä on viime päivinä notkahtanut hiukan. Syiksi notkahdukseen arvellaan Ruotsin tehostunutta toimintaa heidän rekisteröinnissään sekä syyspakkasia.
Minä epäilen edellisten syiden lisäksi asiaan vaikuttaneen sen, että irakilaiset iPhonemiehet ovat välittäneet tietoa kokemuksistaan Suomessa. Jos olen oikeassa, turvapaikanhakijoiden olosuhteissa ja oleskeluluvan saamisessa jatkossa tapahtuvat muutokset - kuten työllistäminen, turvapaikkakriteerien tiukentuminen ja pakolaisstatuksen saaneillekin perheenyhdistämisen edellytysten kiristäminen - tulevat entisestään vähentämään Suomesta turvapaikkaa hakevien määrää. Sekin tulee osaltaan vahvistamaan käsitystä siitä, ettei irakilaisia aja Suomeen henkilökohtainen vaino tai hätä vaan toive paremmasta elintasosta.
Kun faktat ovat nyt näkyvästi esillä, jään odottelemaan maahanmuuttovirastolta pikaista linjanmuutosta irakilaisten turvapaikanhakijoiden anomusten käsittelyyn. Ja hallitukselta riittäviä toimenpiteitä, jotta maamme ei edes lähtökohtaisesti houkuttaisi irakista elintasosurffareita vaan ainoastaan sellaisia, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa - jälkimmäisiä ei tosin pitäisi juurikaan olla, kuten edeltä ilmenee.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minusta uutinen kertoo kaiken siitä hädän ja henkilökohtaisen vainon määrästä, joka on johtanut irakilaisten tulvaan Suomeen. Sitä ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Eikä tietenkään pitäisikään olla Irakissa, josta suurin osa on turvallista seutua.
Jos Bagdadin alueella ja ISISin hallitsemilla seuduilla onkin epävakaata tai mielivaltaa, on suurimmassa osassa Irakia sikäläisittäin normaali tilanne. Siksi heidän mahdolliset ongelmansa ratkeavat yksinkertaisesti muuttamalla uuteen asuinpaikkaan kotimaan sisällä.
Edelle kirjoitetusta seuraa luonnollisesti se, että jatkossa irakilaisten turvapaikkahakemuksia ei tulisi Suomessa tai muuallakaan EU:ssa hyväksyä lainkaan. Siksi olisi tärkeää, että ulkoministeri Soini saisi nopeasti neuvotelluksi palautussopimuksen Irakiin.
Aiemmin tämä on epäonnistunut Irakin kiemurtelun ja vihreiden/demaritaustaisten kehitysyhteistyöministerien yhteistyöhaluttomuuden takia. Tällä kertaa kaiken Irakiin suuntautuvan kehitysavun ehdoksi on pantava palautussopimuksen hyväksyminen.
Maan toistaiseksi suurin sanomalehti kertoi myös, kuinka Suomeen saapuneiden hakijoiden määrä on viime päivinä notkahtanut hiukan. Syiksi notkahdukseen arvellaan Ruotsin tehostunutta toimintaa heidän rekisteröinnissään sekä syyspakkasia.
Minä epäilen edellisten syiden lisäksi asiaan vaikuttaneen sen, että irakilaiset iPhonemiehet ovat välittäneet tietoa kokemuksistaan Suomessa. Jos olen oikeassa, turvapaikanhakijoiden olosuhteissa ja oleskeluluvan saamisessa jatkossa tapahtuvat muutokset - kuten työllistäminen, turvapaikkakriteerien tiukentuminen ja pakolaisstatuksen saaneillekin perheenyhdistämisen edellytysten kiristäminen - tulevat entisestään vähentämään Suomesta turvapaikkaa hakevien määrää. Sekin tulee osaltaan vahvistamaan käsitystä siitä, ettei irakilaisia aja Suomeen henkilökohtainen vaino tai hätä vaan toive paremmasta elintasosta.
Kun faktat ovat nyt näkyvästi esillä, jään odottelemaan maahanmuuttovirastolta pikaista linjanmuutosta irakilaisten turvapaikanhakijoiden anomusten käsittelyyn. Ja hallitukselta riittäviä toimenpiteitä, jotta maamme ei edes lähtökohtaisesti houkuttaisi irakista elintasosurffareita vaan ainoastaan sellaisia, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa - jälkimmäisiä ei tosin pitäisi juurikaan olla, kuten edeltä ilmenee.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: