Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Helsingin Sanomat kertoi meille tänä aamuna, että Suomeen on saapunut kahden viime viikon aikana noin 2000 turvapaikanhakijaa. Sen sijaan se ei, eikä mikään muukaan media, vaivautunut kertomaan minkälaisesta hädästä nämä ihmiset hakevat turvaa.

Migrin tilastoistakaan ei näy vielä kahden viimeisen viikon tulijoiden alkuperämaita. Mutta jotain osviittaa saanemme heinäkuun tilastoista, koska nykyinen ryntäys Suomeen alkoi silloin: kesäkuun 770 tulijan sijasta heinäkuussa maahamme saapui 1479 turvapaikanhakijaa.

Mutta ne kansallisuudet siis.

Eniten tulijoita saapui Irakista. Yhteensä 627 turvapaikanhakijaa, mikä on 371 (59%) enemmän kuin kesäkuussa. Ja siis 42% kaikista tulijoista.

Irak on maa, jossa ISIS aiheuttaa ongelmia. Siellä on kuitenkin myös demokraattinen hallinto ja kurdeilla oma itsehallintoalue.

On siis selvää, että kukaan heinäkuussa saapuneista 627 irakilaisesta ei tarvitse kansainvälistä suojelua, vaan heidät tulisi asuttaa Irakin rauhallisiin osiin. Siis samaan tapaan kuin suomalaiset asuttivat karjalaiset talvi- ja jatkosodan jälkeen.

Toiseksi suurin ryhmä heinäkuun saapujista on somaleita (285). Heidän määränsä kasvoi kuitenkin vähemmän, eli "vain" 71 henkilöllä (25%) kesäkuusta.

Myös Somalia on nykyisin demokratia, vaikka islamistit aiheuttavat myös siellä ongelmia. Siten se mitä kirjoitin edelle Irakista koskee myös somaleja. Eli kukaan sieltä tuleva ei tarvitse kansainvälistä suojelua, vaan mahdolliset turvapaikat olisi hoidettava maan rajojen sisäpuolella.

Somaleiden kanssa lähes sama määrä ihmisiä saapui Albaniasta (281). Lisäystä määrässä on kesäkuuhun verrattuna peräti 210 henkeä eli noin 75 prosenttia. On selvää, ettei sieltä tulevilla ole kansainvälisen suojelun tarvetta.

Kaikkiaan voidaan nähdä, että kaikki kolme suurinta tulijaryhmää ovat liikkeellä jonkin muun kuin kansianvälisen suojelutarpeen ajamina. Tätä taustaa vastaan on merkillistä se kiihko, jolla lehdistö ja poliitikot pääministeriä myöden puhuvat hädässä olevien ihmisten auttamisesta. Eivät nämä ihmiset ole hädässä - tai eivät ainakaan olleet ennen Suomeen suuntautunutta matkaansa.

Vaan entäpä se mahdollisen todellisen avuntarpeen tulijoiden lähde eli sekasortoinen Syyria. Sieltä saapui Suomeen uusimpien tilastotietojen eli heinäkuun aikana yhteensä 31 turvapaikanhakijaa. Lisäystä kesäkuuhun oli yhdeksän henkilöä eli 29 prosenttia. Kaikista heinäkuussa Suomesta turvapaikkaa hakeneista hieman yli kaksi prosenttia oli syyrialaisia.

Heidänkin osaltaan olisi muistettava, että EU:n määräysten mukaan turvapaikkaa olisi haettava siitä maasta, johon ensin saavutaan. Suomessa olisi siis käsiteltävä lähinnä lentokoneella maahamme saapuvien sekä Venäjän tai Norjan kautta tulleiden hakemukset. Eikä siis niitä, jotka ovat tulleet Välimeren yli, Turkista tai Balkanin kautta.

Palaan tähän asiaan, kunhan Migri julkistaa elokuun luvut. On jännittävä nähdä mistä yhä kasvaneet tulijajoukot ovat kotoisin - pakkaako tänne nyt suojelun tarpeessa olevia vai edelleen vain parempaa elintasoa hakevia ns. elintasopakolaisia Irakista, Somaliasta ja Albaniasta.

Uusia tilastoja odotellessa toivoisin, että Suomi poistaisi maasta kaikki ne, joilla ei ole kansainvälisen suojelun tarvetta (eli ei myöntäisi oleskelulupia toissijaisin perustein) ja noudattaisi EU:n määräyksiä turvapiakanhakijoiden palauttamisesta siihen EU-maahan, josta he ovat Suomeen tulleet (Dublin-tapaukset). Nämä toimenpiteet vähentäisivät merkittävästi Suomen houkuttelevuutta elintasopakolaisten osalta.

Samalla jään jännityksellä odottamaan mihin pääministerin asunnon luovuttamisen saama kansainvälinen julkisuus johtaa. Pelkään, että se toimii sellaisen signaalina, joka houkuttelee entistä useampia EU:n alueelle pyrkiviä valitsemaan kohdemaakseen pohjoisen Suomen - oli tulijan motiivin sitten todellinen turvapaikan tarve tai oman elintason nostaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laatujournalismia
Tutkivaa laatujournalismia odotellessa
Suomi kansainvaelluksen pyörteissä