Helsingin Sanomien mukaan professorikollega Jussi Tapani on todennut ettei oikeusistuimilla ole "muuta mahdollisuutta kuin mitoittaa rangaistukset suhteessa aiemmin annettuihin rangaistuksiin, ja keskeinen syy raiskaustuomioiden lyhyisiin pituuksin on se, että myös törkeistä raiskauksista annetut tuomiot ovat vakiintuneet lyhyehköiksi".
Tämän väitteen olen nähnyt usein ennenkin, joten pohditaanpa sitä hiukan.
Rangaistusten mitoittaminen suhteessa aiempiin nähdään tärkeäksi ilmeisesti rikollisten tasapuolisen kohtelun kannalta. Tämä peruste kuulostaa hyvältä, mutta tarkastellaanpa kestääkö asia vähänkään syvällisempää analysointia.
Professori Tapanin ilmaiseman periaatteesta seuraa se, että uuden lain mukaan annetut ensimmäiset (ja erityisesti se aivan ensimmäinen) tuomiot jäykistävät rangaistusasteikon. Niinpä pahimmillaan yksi oikeuden istunto voi olla tulevan tuomiolinjan kannalta oleellisesti merkittävämpi kuin annetun lain kuukausia tai jopa vuosia kestänyt valmistelu.
Jos tuossa istunnossa on sitten syystä tai toisesta sattunut munaus, jää se elämään koko lain voimaantuloajaksi. Näin se tulee syrjäyttäneeksi lain valmisteluun osallistuneiden kymmenien ellei jopa satojen eri alojen asiantuntijoiden parhaan tiedon perusteella ajatellun toimintatavan.
Ongelmaa pahentaa vielä se, että oikeusistuimet tietäen tai tietämättään vertaavat keskenään samantapaisia tuomioita, jolloin ammoisen oikeusistunnon omaksuma rangaistuslinja siirtyy dominopelin lailla myös muuhun lainsäädäntöön. Tällainen logiikka lienee johtanut siihen, että suomalaisessa oikeuskäytännössä väkivaltarikollisiin suhtaudutaan kokonaisuutena varsin ymmärtäväisesti verrattuna esimerkiksi talousrikoksiiin, kuten blogikollega Komitonttu tuo esiin.
Entä itse periaate rikollisten tasapuolisesta kohtelusta? Myös se aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin kun tuomiolinja on muotoutunut kohtuuttoman helläkätiseksi.
Aiemmasta äärimmäisen lepsusta ja rikollisia ymmärtävästä oikeuskäytännöstä ammentavan rangaistuslinjan seurauksena on Suomeen syntynyt tilanne, jossa rikosta harkitseva voi toimia kuin kaupassa. Hän voi kylmän viileästi harkita suovansa itselleen vaikkapa raiskauksen sairaan nautinnon tietäen jo etukäteen joutuvansa maksamaan ilostaan lähes olemattoman hinnan.
Tapanilan tapauksessa tekijät siis ainakin teoriassa tiesivät jo etukäteen joutuvansa olemaan reilun vuoden jäämättä kiinni uusista rikoksista sekä hankkimaan jostain muutaman tuhannen euron korvausrahat uhrin kärsimysten korvaamiseksi. Ja tämäkin vain, mikäli he jäisivät iloittelustaan kiinni.
Sivumennen sanoen raiskaajakolmikko tuskin tulee maksamaan rahallista korvausta omalla työllään vaan se jää veronmaksajien huoleksi. Siten seuraukset jäänevät sen osalta pelkäksi lain kirjaimeksi, joten heidän kohdallaan joukkoraiskauksen hinnaksi jää käytännössä pelkästään ehdonalainen.
On siis nähtävissä, että aiempien tuomioiden seuraaminen oikeussaleissa on johtanut meillä ongelmalliseen tilanteeseen, jossa lain uhka ei toimi rikoksia ennaltaehkäisevästi. Vain totaalisen naivi ihminen voi kuvitella, ettei Tapanilan tuomion lepsu linja leviäisi kulovalkean tavoin niiden joukossa, joita ajatus raiskauksesta viehättää. Ja ettei joku heistä harkitsisi sen seurauksena mielitekonsa toteuttamista suhteessa siitä seuraavaan olemattomaan rangaistukseen.
Tässä tilanteessa onkin erinomaista, että ministeri Jari Lindström kiiruhtaa seksuaalirikollisuuden rangaistusasteikkojen tarkastamista vastaamaan teon moitittavuutta. Toki Suomessa tehdään jatkuvasti myös suurempia oikeusmurhia kuin Tapanilan tapaus: jopa lasten silpominen on oikeuslaitoksemme mukaan suotavaa toimintaa. Toivottavasti tämäkin epäkohta otetaan nykyisen hallituksen aikana lainsäätäjän tarkasteluun, jotta lapsiin kohdistuva peruuttamaton väkivalta saadaan vähenemään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Kemppisen kirjoitus aiheesta on poleemisuudessaan koominen.
VastaaPoistaTapanin puheita en ymmärrä lainkaan. Utriainen on puhunut järkeä, esimerkiksi sanoessaan, että seksuaalirikoksissa ei pitäisi tuntea tai tunnustaa lainkaan "ensikertalaisuutta" tekijöiden osalta.
VastaaPoistaMutta niistä oikeuslähteistä: oikeustieteessä ne jaetaan vahvasti ja heikosti velvoittaviin.
Vahvasti velvoittavia ovat perustuslaki, lait, asetukset ja niiden nojalla annetut alemmanasteiset säädökset. Lisäksi ns. maantapa on oikeuslähteenä vahva, mutta nykymaailmassa heikkenemään päin. Tavanomaisella oikeudella tarkoitetaan jollain oikeudenalalla vakiintunutta käytäntöä tai tapaa. Lisäksi kansallisen lainsäädännön lisäksi tulevat erilaiset EU-määräykset.
Heikosti velvoittaviin kuuluvat lainvalmisteluaineisto ja TUOMIOISTUINTEN ANTAMAT ENNAKKORATKAISUT.
Vahvasti velvoittavien oikeuslähteiden sivuuttamisesta joutuu virkavastuuseen, mutta ei heikosti velvoittavien. Toisin sanoen: Suomessa ei saatana vieköön ole pakko noudattaa esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisua alioikeudessa, kunhan vain perustelee päätöksensä hyvin KKO:n kannasta poikkeamiseksi. Niin minä tein, ei koira perään haukkunut, helvetti että ketuttaa nuo saatanan oikeusoppineet, jotka eivät ole koskaan laittaneet ensimmäistäkään mannea linnaan tai katsoneet ensimmäistäkään tappajaa silmiin, tai nähneet millaisia röyhkimyksiä raiskaajat ovat.
Ihan vain anekdoottina K.J. Långin ajoista 1980-luvulta: olin Käyrän työsiirtolassa apulaisjohtajan viransijaisena kesätöissä. Lapsensa riskaaja anoi viikonloppulomaa RAISKAAMANSA tyttären syntymäpäiville. Venytin päätöstä perjantai-iltapäivään, kun tiesin, että (silloinen) Vankeinhoitolaitos olisi ovimiestä lukuun ottamatta tyhjä, eli Långilta ei muutoslupa heruisi. En siis antanut lomaa, miksi helvetissä olisin? Itku ja parku oli kova, ja maanantaina tuli sitten Vankeinhoitolaitoksesta moitteet. Minä en olisi voinut väähempää välittää, kesätyö, enkä oikein ajatellut luoda uraa tuossa venkuloiden "hoidossa".
Mielestäni tätä joukkoraiskausta ei edes pitäisi käsitellä kuten tavallista raiskausta sillä kyseessähän on selkeä viharikos jossa on aivan yksiselitteisesi valittu vääräuskoinen huora kohteeksi.
VastaaPoistaOlen muuten syyttänyt sellaista herraa kuin Juha Valjakkala (Åmselen niittomiehiä) ennen tuota Ruotsin sattumusta. Valjakkala oli ollut Pohjoismaiden kierroksella, tehnyt joukon erilaisia petoksia mm. Tanskassa. Äijä oli ollut jo kauan etsintäkuulutettuna Suomessa tehdyistä kepposista, kunnes sitten jäi kiinni Kööpenhaminan rautatieasemalla ja tuotiin Suomeen istumaan jotain vanhempaa kakkua. Minä siis syyttäjänä näissä Suomessa tehdyissä kepposissa. Valjakkala tuotiin muistaakseni Turusta poliisivankilaan, ja ensimmäisenä yönä ennen oikeudenkäyntiä hän sytytti petivaatteensa palamaan, mutta vahti huomasi palon (liian) aikaisin. Seuraavana aamuna oli sitten käräjät, ja ensimmäiseksi Valjakkala antoi kenkää omalle asianajajalleen, ja edusti siis itseään. Vankipapereista kävi ilmi, että kakkua oli jäljellä enää n. kaksi viikkoa. Valjakkala pyysi heti lykkäystä jotta voisi haastaa Kööpenhaminassa olevan todistajan paikalle todistamaan että hän ei ollut voinut tehdä syytteenalaisia tekoja. Minä vastustin kiivaasti lykkäystä, kun kakku oli loppumassa, äijää oli odotettu tähän oikeudenkäyntiin 18 kuukautta ja Valjakkala ei suostunut edes ilmoittamaan todistajansa nimeä, eli tällaista ei ollut edes olemassa. No, auskultanttina istunut tuomarinalku myönsi lykkäyksen, Valjakkala vapautui, ja Åmselessa tapettiin sitten kolme ihmistä. Sain KRP:ltä tiedon Valjakkalan uusista Ruotsin-kepposista, ja soitin tuolle auskultantille heti yöllä. Kundi totesi, että ei hän ollut lakia rikkonut. Minä siihen että jokin tässä kyllä voi mennä rikki jos joskus tavataan. Ei olla tavattu. Nykyisin herra Valjakkala on Nikita Fouganthine. Ei nimi miestä jne.
VastaaPoistaMinusta on mielenkiintoista se, kuinka hyvin monet rikolliset osaavat hyödyntää lainsäädännön aukkoja ja heikkouksia. Kertomasi mukaan jälki on joskus järkyttävää.
PoistaVenkulat tuntevat rikos- ja prosessilain paremmin kuin tuomarit, professoreista puhumattakaan. Ja sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön paremmin kuin kukaan KELAssa!
VastaaPoistaLakien ja oikeuslaitoksen ensisijainen tehtävä ei ole oikeudenmukaisen yhteiskunnan luominen vaan vallan ja ennen kaikkea vallankäytön legitimoiminen.
VastaaPoistaEi lakeja venkuloita varten säädetä, ne säädetään suuren lainkuulijaisen enemmistön kurissa pitämiseksi.
Ei esimerkiksi liikenteeseen nollapromilleja ja pakollisia alkolukkoja vaativia kiinnosta kaatokännissä kortitta toistuvasti kaahaavat alkoholistit, heitä kiinnostaa ainoastaan pitää pertti perusinsinööri jatkuvassa epävarmuuden tilassa ja helpommin hallittavissa.
Käytännössä tämä oikeuslaitoksen toiminta johtaa pikku hiljaa kohti omankäden oikeutta, korpilakia.
VastaaPoistaMikäli uhri ei tunne saavansa oikeutta se haetaan muuta kautta...
Lisäksi oikeuslaitos viestittää, että valkoiselle suomalaiselle naiselle voi tehdä mitä tahansa ilman seuraamuksia. Olen siis ö-luokan kansalainen omassa maassani.
VastaaPoistaTiedänpä tapauksen muutaman vuoden takaa eräältä pieneltä paikkakunnalta, jossa kylän isännät toteuttivat ns. hiljaista koulua. Paikkakunnalle muutti isohkosta Etelä-Suomen kaupungiista pari ns. nappi-arskaa, jotka sitten hilluivat paikaillisessa terveyskeskuksessa. Kylän miesten pinna tuli hetkessä täyteen, kun vaimojen työpaikalla näin riehuttiin. Pieni joukko nappasi kaverit kiinni, pisti turpaan kunnolla ja sanoi että tuo tuossa on kaivinkoneyrittäjä. Seuraavalla kerralla on paikalla monttu, jonne päädytte kasan alle jos peli ei muutu.
VastaaPoistaKuulemma olivat aika säyseitä sen jälkeen. En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta joskus korpilaki on ainoa kunnon laki.
Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että järjestäytynyt yhteiskunta toimiii paremmin kuin villi länsi. Mutta on huomattava, että järjestäytyneeseen yhteiskuntaan kuuluu myös oikeus äänestää ja näin vaikuttaa siihen miten lait säädetään ja mitä niiden rikkomisesta seuraa.
PoistaTässä mielessä oikeusministerimme on vähäisestä koulutuksestaan huolimatta ymmärtänyt oikeusvaltion syvimmän olemuksen mitä ilmeisemmin paljon paremmin kuin tässä keskustelussa aimmin mainittu oikeustieteen professori. Olen asiasta vilpittömästi hämmästynyt.
Blogisti professori ei taida itse olla juristi, kun sekottaa termit ehdollinen ja ehdonalainen keskenään.
VastaaPoistaJos oikeuskysymyksiin saa ottaa kantaa vain asiantuntija, niin sama varmaan pätee myös ydinvoimaan ja Natoon.
VastaaPoistaSananvapauden nimissä jokainen saa puhua ihan mitä lystää, vaikka puhuisi läpiä päähänsä.
VastaaPoistaIhan peruskäsitteet olisi kuitenkin hyvä olla hallussa edes auttavasti.
Samaa mieltä. Mutta olisi mukava tietää millä tavalla viestini hämärtyi virheestä? Vai seurasiko siitä suorastaan viestin merkityksen muuttuminen?
PoistaNo ei viestin sisältö muuttunut pienestä kauneusvirheestä.
VastaaPoistaNimimerkki Castor on aivan mahtava kirjoittaja.
Parempi olisi, että oikeusistuimien yleistä linjaa saataisiin muutettua paremmin lainsäätäjän tahtoa vastaavaksi ilman, että rangaistusasteikon alapäätä pitäisi nostaa. Moni tavallisesti vakavakin rikosnimike kattaa alleen paljon erilaisia tekoja, joista kaikki eivät ansaitse kovin suurta rangaistusta.
VastaaPoistaUSA:ssa ainakin on joissain osavaltioissa käynyt juuri niin, että vastauksena rangaistusten koventamisvaatimuksiin on nostettu minimirangaistuksia ja sen seurauksena jotkut hyvin pieneenkin rikkeeseen syyllistyneet ovat saaneet kohtuuttoman kovan rangaistuksen, kun rike on lakiteknisesti pitänyt tuomita sellaisena rikoksena, jonka minimi on nostettu korkeaksi.
Tämä on totta, mutta oikeuden käytäntöjen muuttumimnen on äärimmäisen epätodennäköistä. Siitä vakuuttuakseen voi lueskella esimerkiksi edellä mainitun Kemppisen aiheeseen liittyviä kirjoituksia.
PoistaEi se tosiaan itsestään muutu. Vaatisi siis lainsäätäjiltä työtä. Sitä vaan ei pitäisi tehdä laiskasti nostamalla minimirangaistuksia.
PoistaEhkä parempi idea olisi nostaa maksimirangaistuksia, ja antaa lain valmisteluasiakirjoissa ohjeet tuomareille, että keskimääräisiä rangaistuksia halutaan koventaa.
Poista