Suomessa elintarvikeketju on monipolvinen alkaen oikeastaan lannoitteiden ja muiden maatalouden tarpeiden ja toimintavälineiden tuottajista ja päätyen elintarvikkeiden vähittäiskauppaan. Välille sopivat esimerkiksi maanviljelijät ja tukkukauppiaat.
Päivän uutisen mukaan maanviljelijät saavat noin 30 senttiä pyttipannulautaselliseen tarvittavista elintarvikkeista. Sen päälle tulevat koko elintarvikeketjun kustannukset, joista saman uutisen mukaan vähittäiskauppa nielaisee suurimman viipaleen.
30 senttiä kuulostaa tosiaankin vähältä, sillä tämän uutisen mukaan lautaselliseen tarvittavien einesten hinta kaupassa on 1,5 euroa. Tämä herättääkin mielessäni kysymyksen: miksi eivät maataloustuottajat myy tuotteitaan enemmän itse?
Siihen olisi monta mahdollisuutta, mikäli koko ketjuun sisältyy sellaisia ansiottomia arvonlisäyksiä (eli ilmaa) kuin tuottajat ovat kampanjallaan antaneet ymmärtää. Nykyisen suoramyynnin lisäksi he voisivat perustaa metsänomistajien Metsä Groupia vastaavan kauppaketjun joka huolehtisi elintarvikeketjun tulojen oikeudenmukaisesta jakautumisesta.
Vaihtoehtoisesti he voisivat käydä hintakilpailuun suoramyynnissä, joka minun käsittääkseni käyttää nykyisin karkeasti ottaen samoja hintoja kuin koko arvoketjuun perustuva vähittäiskauppakin. Miltä kuulostaisivat suoramyyntitiskillä vaikkapa pyttipannuainekset eurolla, naudanfile viidellätoista ja maitolitra 50 sentillä? Jos tällainen hintataso olisi löydettävissä kaikkina päivinä ja kaikkina aikoina, uskoisin sen houkuttelevan suuria ihmismassoja tekemään hankintoja - vaikka sitten vähän etäämpääkin.
Edelle heittämäni hinnat lähtevät siitä oletuksesta, että kauppa ja muutkin väliportaat tosiaankin lohkaisevat väitetyn kaltaisia kohtuuttomia voittosiivuja toiminnastaan. Ne poistamalla voitaisiin elintarvikkeiden hintoihin tehdä ylle kirjaamani noin kolmanneksen vähittäismyyntihinnan alennukset siten, että viivan alle jäisi vielä itse tuottajallekin nykyistä muhkeampi potti. Hinnanalennus tarvitaan asiakkaiden saamiseksi liikkeelle nykyisistä S- ja K-kaupoista.
Ellei edelle kirjoittamani tunnu maatalousyrittäjän kannalta mahdolliselta, lienee oikea johtopäätös se, ettei noissa elintarvikeketjun välivaiheissa sittenkään ole kohtuuttomia voittomarginaaleja. Joka tapauksessa toimivassa markkinataloudessa ylihinnoittelun seurauksena pitäisi syntyä toimeliaisuutta mille tahansa talouden alalle - niin myös elintarvikeketjuun.
Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan maataloustuottajien ratkaisuja itsensä ja kuluttajan eduksi. Hyvän pohjan toimeliaisuudelle antaa kotimaisten elintarvikkeiden ja paikallisuuden korkea arvostus suomalaisten parissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parasta mutta vanhentunutta ruokaa?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?
Eräs este saattaa olla tiukaksi viritetty EU-byrokratia.
VastaaPoistaEsim: munantuottaja kierteli hiacellaan myymässä munia ovelta ovelle. AVI tai joku muu puuttui asiaan: myyntivälineessä ei ollut vessaa, kylmätiloja, pesupaikkaa jne. Myynti sittemmin sallittiin kun tästä nousi melkoinen kohu. Suoraan tilalta tai torilta myyntiä ei voitane hankaloittaa. Tilalta haku on kiireiselle lapsiperheelle lisäponnistus (joka kyllä kannattaisi hinta-laatumielessä).
-Beowolf-
"Missä Eu, siellä ongelma", sanoi Timpe.
PoistaSuoramyyntihän perustuu käsittääkseni lähinnä laatu- ja lähiruoka-mielikuviin. Vähemmän kuitenkin hintaan.
Oma lukunsa on paikallisiin supermarketiin toimitettu ns. lähiruoka, jossa on mainittuna paikallisen tilan nimi: oman kokemukseni mukaan näiden tuotteiden hinta on kotimaista vertailutuotetta kalliimpi, vaikka ketjusta pitäisi puuttua kaikki kustannuksia lisäävät väliportaat. Esimerkiksi uusimaalaisen tuottajan tomaattia saatetaan Helsingissä myydä kovemmalla hinnalla kuin Närpiössä tuotettua. Näissä tuotteissa myynti perustuu siis laatukuvitelmiin, ei niinkään arvoketjun lyhentämisen tuomalla alhaisemmalla hintatasolla.
Lihan- ja maidontuottajilla ei käytännössä ole mahdollisuutta suoramyyntiin. Tästä pitävät huolen järkyttävän tiukat viranomaisvaatimukset. Vaaditaan jos jonkinlaista sertifikaattia ja lupapaperia, välineistöstä puhumattakaan.
VastaaPoistaVihanneksissa ja juureksissa tilanne lienee toki vielä ihan kelvollinen.
Ainakin tuo maitokauppa taitaa tosiaan olla käytännössä mahdotonta suoramyyntinä. Mutta viljelijöiden omaa kauppaketjua se ei estä.
PoistaVanhat torit kunniaan. Täällä Italian kaupungeissa on, vaikka EUssa ollaankin, vihannes sun muita toreja siellä sun täällä. Ehkä vikaa on enemmän kotimaan byrokraattien vallanhalussa kuin EUssa. Tai sitten on sääntöjä ja "sääntöjä", tulkitsijasta riippuen...
VastaaPoistaProfessorin ajatus on kaunis mutta täyttä utopiaa. Hyvä esimerkki siitä että otetaan kantaa "asiantuntevasti" asiaan mutta elämän realiteetit ovat täysin hukassa.
VastaaPoistaMetsä Group. Osallistunut muiden puunostajien tavoin hintakartelliin, savujakoihin yms. Tästäkö pitäisi ottaa oppia? Paikkaa hieman mainettaan Äänekosken sellutehtaalla mutta muuten on toiminut juuri päinvastoin kun on tarkoitettu.
Maanviljelijä on raaka-aineen tuottaja. Siihen hänen aikansa kuluu ja sen hän osaa. Heitä on nykyään sen verran vähän, että heillä ei ole mitään realistista mahdollisuutta perustaa mitään kauppaketjua kun kerran muutenkin ollaan kannattavuuden kipurajoilla. Ja tästä byrokratia pitää huolen että näin myöskin on ja pysyy.
Yritystä puolustaa asemaana on ollut. Esimerkkinä tapaus Valio. Miten luulet että tuottajien kauppaketju pärjäisi kun kilpailuvirasto tuumaa että myytte liian halvalla. Sakkoa tulee. Sitten saa satoja työntekijöitä kenkää, samoja ihmisiä jotka äänestävät puolueita jotka sanovat että maataloustuet on hanurista.
On helppo todeta norsunluutornista että myykää suoraan, mitä itkette? Jos asiaa vähänkin järjellä ajattelee niin asia ei ole niin yksioikoinen. Tavallinen kansalainen kun on varustettu kastemadon älykkyysosamäärällä. Hinnasta itketään mutta kuitenkin ostetaan sieltä mistä saa bonusta.
ja vielä, en ole maanviljelijä.
Jussi
Metsä Groupin tapaus on tosiaan omistajiensa kannalta surullinen. Toisaalta nyt tehdas investoi Äänekoskelle eikä jonnekin muualle. Investoinnin yksi tarkoitus on epäilemättä pitää yllä kysyntää suomalaiselle puutavaralle.
PoistaValion taas pani polvelleen kilpailuvirasto. Nyt kun kilpailijat myyvät maitoa kymmeniä prosentteja alemmalla hinnalla, tulisi kilpailuviraston myöntää virheensä ja perua päätöksensä. Olen itsekin ihmetellyt asiaa.
Minua puolestaan on häirinnyt se, ettei tukkuportaan väliin jättäminen ole näkynyt marketeissa myytävien lähituotteiden hinnoissa. Kuten kirjoitin, ne ovat pääsääntöisesti kalliimpia kuin tukun kautta kiertäneet. Tämä havainto oli yksi niistä syistä, miksi kirjoitin tämän blogitekstin.
En ole itsekään maanviljelijä, mutta isoisäni oli. Hän myi tuottamansa kasvikset itse (torilla) saaden moninkertaisen hinnan jälleenmyyjiin verrattuna. Toki se vaati viitseliäisyyttä eli ylimääräistä työtä. Maidot ja lihat toki menivät ainakin minun lapsuudessani 1960-luvulla normireittiä.
Täytyy hieman varmaan pyytää anteeksi turhan kärkevää kommenttiani koska näyttää professorilla edelleen olevan ns. järki päässä.
PoistaTukkuportaasta sen verran että sitä ei käytännössä ole. SOK ja Kesko toimivat sekä tukkuna että vähittäismyyjinä. Tämän lisäksi myöskin kuljetukset ovat ko. kauppojen hallinnassa. Inex-partners ja Kes-speed/Kes-log. Samat firmat hallinnoivat lopuksi koko ketjua. Onko väliä mistä voitto tulee? Helppo sanoa että ei kaupan voitto ole suuri kun tukku ja logistiikka ottavat osansa. Jos ja kun kaupat ottavat paikallisten tuottajien tuotteita myyntiin, niin ne hinnoitellaan vielä korkeammiksi, koska jotkut ihmiset ovat valmiit maksamaan siitä. Tuottajalle ei hinta paljon eroa tee. Jos haluat tuotteesi kauppaan se on sanelupolitiikkaa. ota tai jätä.
Itse ostan naudanlihat aina paikalliselta tilalta suoraan tai sitten kyläkaupasta. Hinta on oikeastaan sama. Ei tuottaja voi myydä kovin paljon halvemmalla, koska silloin hän kusee paikallisen kauppiaan kintuille. Sikaa ei enää suoraan saa, koska kukaan tässä lähistöllä enää kasvata kun se ei kannata.
Joskus vielä 90-luvulla aina ostettiin lähistöltä porsas ja palvatiin se savusaunassa juhannukseksi. Sitten vartaaseen ja voi että meillä kaikilla oli niin mukavaa. Nyt ei ole sikafarmareita ja jos onkin niin ne on niin kiireisiä täyttäessään eu-kavakkeita että ei niitä enää yksi porsaskauppa kiinnosta. Voi aikoja voi tapoja. Itsekin sittemmin pidin paria possua, mutta nyttemmin se lienee rikos.
Normi suomalainen on vaan niin tyhmä että hän keskittää ostoksensa samaan paikkaan kunhan niistä vähän luvataan bonusta ja plussaa. Ja samalla kusee omaan pulttuunsa. Muiden pultuista puhumattakaan. Tuntuu siltä että paikalliselta ei voi ostaa kun pelätään että se tienaa sillä.
Minustakin melkein tuli maanviljelijä, mutta maamieskoulussa yksi opettaja sanoi mikä on viljelijän tärkein työkalu, ja siihen se sitten jäi. Katselin muita hommia.
Ei syytä anteeksipyyntöihin. Tämä(kin) keskustelu on ollut asiallista, mielenkiintoista ja ajatuksia avartavaa. Ja ajatusten avartamista vartenhan blogeja on olemassa.
Poista