Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu

Tämän päivän kannanotossaan Kepan Timo Lappalainen ja kumppanit ottavat kantaa päästökauppaan.

Kirjoitus alkaa ilmiselvällä uhkauksella: "jos köy­hät maat ei­vät saa var­muut­ta sii­tä, et­tä nii­tä tue­taan il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­ses­sa, niil­lä ei ole mo­ti­vaa­tio­ta osal­lis­tua yh­tei­siin toi­miin il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si. Sil­loin pe­lis­sä hä­viä­vät kaik­ki, myös suo­ma­lai­set."

Sen jälkeen kirjoituksessa todetaan päästökaupan tuottavan Suomelle tuloja. Hiukan omituinen ilmaisu, kun kyseessä on tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille, joka on siirtänyt ne edelleen kehitysyhteistyöhön ja ilmastorahoitukseen. 

Koko kirjoituksen tarkoituksena lienee tämän varainsiirron jatkuminen myös tulevaisuudessa sillä verukkeella, että Suomen tulisi pitkää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan. Eli maksaa kehitysapua 0,7% BKT:sta (noin 1,4 miljardia euroa) ja sen päälle vielä tilittää päästökauppatulot samaan Moolokin kitaan. 

Kirjoituksen loppupuolella väitetään vielä, että "teollisuuden int­res­sit aja­vat päät­tä­jät ah­taal­le eri puo­lil­la maail­maa, myös Suo­mes­sa. Teol­li­suu­den edus­ta­jat toi­vo­vat, et­tä pääs­tö­huu­to­kau­pas­ta val­tiol­le ker­ty­neet tu­lot oh­jat­tai­siin ta­kai­sin teol­li­suu­den käyttöön. Tämä ei ole Suomen etu."

Timo Lappalaisen ja kumppaneiden ajatus mennee jotenkin siihen suuntaan, ettei köyhillä mailla ole varaa ilmastotalkoisiin, joten vauraampien pitäisi auttaa niitä. Toisin sanoen hän todistaa väkevästi, ettei köyhällä ole varaa huolehtia taloutensa ilmastoystävällisyydestä.

Tätä taustaa vastaan onkin mielenkiintoista, että kirjoittajat vaativat Suomea lisäämään oman taloutensa rasitusta enstisestään tilanteessa, jossa se yskii muutenkin vakavasti. Juurihan saimme kuulla Suomen talouden supistuneen jo kolmatta vuotta peräkkäin. 

Eikä kai edes kirjoittajilta liene jäänyt huomiotta Suomen julkisen talouden nopea velkaantuminen. Ovatko he siis aivan tosissaan siinä, että tässä tilanteessa Suomen talouden toimintaedellytykset ovat kehitysapuun ja ilmastotalkoisiin verrattuna toissijaisia? 

Jos ovat, niin kerron heille salaisuuden: tuon tien päässä myös Suomen kyky maksaa kehitysapua ja hoitaa ilmastosopimuksia  - ja lopulta huolehtia edes oman maan päästöistä - muuttuu mahdottomaksi. Siis aivan samoin kuin nyt, ainakin heidän kirjoituksensa valossa, on käynyt kehitysmaissa. Tätäkö he toivovat?

Lappalaisen kirjoitus onkin nähtävä tyypillisenä vihervasemmistolaisena julistamisena, jossa on kiinnitetty valtava huomio menopuoleen ja hyvää tarkoittavaan hurskasteluun, mutta realistisista keinoista lisätä jaettavaa kakkua ei näy jälkeäkään. Ymmärrän tämän kuitenkin oikein hyvin, sillä omaa oksaansahan ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin toimivasta Kepasta palkkansa saava Lappalainen tässä vain yrittää pönkittää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Vuoristoniluri luo Suomelle kilpailuetua
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa