Tour de Ski hiihdettiin tänä vuonna järkyttävässä norjalaiskomennossa. Vuonomaan naiset ottivat neloisvoiton ja miehissäkin kaksi parasta tuli Pohjanmeren rannalta.
Mikä on siis norjalaisten salaisuus? Onko se kovemmassa harjoittelussa? Vai onko taustalla poikkeuksellisen kehittynyt dopingkulttuuri. Ehkä suorastaan muille saavuttamattomissa oleviin design-aineisiin perustuva.
Suunnitelmalliseen dopingin käyttöön viittaa erityisesti koko norjalaisen yhteiskunnan vaikeus edes keskustella aiheesta, mikä ilmeni ruotsalaisdokumentin näyttökiellosta. Edelleen norjalaiseen dopinghiihtoon saattaisi viitata saman dokumentin sanoma: norjalaisten veriarvot olivat 1990-luvulla luonnottoman korkeita kuten muidenkin maiden hiihtäjillä.
Toisaalta norjalaisia huippuhiihtäjiä ei ole koskaan kärynnyt dopingista. Ei edes nyt, kun kiellettyjä aineita haetaan vuosia aiemmin pakastetuista näytteistä. Itse pidän tätä selvänä näyttönä siitä, ettei dopingilla ole merkittävää roolia norjalaisten tämän vuoden menestyksessä.
Kovaan harjoitteluun viittaa se, että ennen tätä kautta Tourin miesten kilpailun voittaja Martin Sundby kertoi harjoitelleensa eläimellisesti. Lisäksi olemme kuulleet huhuja, että norjalaiset hiihtäjät pelaisivat upporikasta ja rutiköyhää äärettömän kovan harjoittelunsa kanssa.
Ehkäpä tuo edellinen virkkeeni antaa pienen vihjeen siitä, mistä norjalaisten ylivoimassa on kysymys. Jos tarkastellaan viikonlopun Scandinavia cupin - siis maailmancupia pykälää alemman hiihtotapahtuman - tuloksia Falunista, Ruotsista, saamme käsityksen norjalaisten hiihtäjien lukumäärästä.
Esimerkiksi 11.1. hiihdetyn naisten kilpailun 20 parhaan listalta löytyy kymmenen norjalaista, yhdeksän isäntämaan edustajaa eli ruotsalaista ja yksi suomalainen (Riitta-Liisa Roponen viidentenä). Miesten puolella lista onkin sitten suorastaan tyrmäävä: kahdenkymmenen parhaan joukosta löytyy 18 norjalaista, voittaja Matti Heikkinen ja yksi ruotsalainen.
Itse uskonkin, että Norjassa on yksinkertaisesti niin paljon enemmän maastohiihtoa tosissaan harrastavia kuin muualla maailmassa, että heidän ylivoimansa lajin huipulla selittyy lähinnä sillä. Lisäksi tämän vuoden Tour de Skillä norjalaisnaisten tietä täydelliseen dominointiin lienee helpottanut aiempina vuosina hyvin menestyneiden suomalaisten tälle vuodelle iskenyt flunssaepidemia sekä heidän viime kausien pahimman haastajansa Justyna Kowalczykin tavallista heikompi harjoittelukausi.
Eikä unohtaa sovi sitäkään, että ruotsalaiset ovat epäilemättä asettaneet tänä vuonna kunnonajoituksensa pelkästään Falunin kotikisoissa menestymistä ajatellen. Heille Tour on siis ollut pelkkä välietappi, eikä sieltä ole haettu tosissaan menestystä.
Itse uskonkin, että norjalaisten täydellinen dominanssi sulaa Falunissa. Ainakin ruotsalaisten ja suomalaisten menestys tulee olemaan merkittävästti parempaa kuin Tourilla.
Mutta eivät norjalaiset statisteiksi jää, vaan tulevat kahmimaan mitaleita. Tähän heille tarjoaa eväät maastohiihdon ylivoimaisen suosion tarjoama selvästi muita suurempi kilpaurheilijajoukko, josta edustustehtäviin selviävät vain sellaiset hiihtäjät, jotka ovat maailman ehdotonta eliittiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seuratkaa Tour de Skillä myös Perttu Hyvärisen suoritusta
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?
Suunnilleen samoihin johtopäätöksiin olen päätynyt. En tunne hiihtoa yhtä hyvin kuin kestävyysjuoksua, mutta se että norskit pärjäävät vain toisessa, viittaa nimenomaan kulttuuriin eikä dopingiin. Vrt. Italia, joka sattuneista, Erinomaisen Pätevistä Oleellisista syistä oli 90-luvulla huipulla kaikissa kestävyyslajeissa. Norjalla on runsas harrastuspohja hiihdossa, voittamisen kulttuuri ja tietotaito. Ei siinä muuta tarvita. Toivottavasti olemme oikeassa.
VastaaPoistaHyvä pointti. Ja vahvistaa sitä mitä kirjoitin
PoistaNorjalaisten täydellinen ylivoima arvokisojen mitaleissa ja maailmancup sijoituksissa on ollut 1990-luvun alusta asti täysin murskaavaa. Tottakai tason leveyteen vaikuttaa käytössä olevat valtavat resurssit ja hiihtokulttuurikin. Mutta se että norjalaiset olisivat puhtaita ja ylivoimaisia, kun tiedetään esimerkiksi suomalaisten järjestään käyttäneen dopingia on täysin mahdotonta. Tuskin norjalaiset ovat muita kansallisuuksia ylempää herrakansaa fysiologisesti vaan ehkäpä taustalta löytyy kuitenkin jotain arkisempaa. Se että käry ei käy koskaan kertoo enemmän loistavasta koordinaatiosta antidoping työn, FIS:n ja norjan hiihtoliiton välillä.
VastaaPoistaSe tiedetään, että norjalaiset käyttivät dopingia silloin kuin suomalaisetkin. Mutta tällä hetkellä en usko näin olevan sen enempää Suomessa kuin Norjassakaan.
PoistaItse uskon tälläisen ajattelun olevan tavattoman sinisilmäistä. Kaikessa aerobisessa kansainvöisessä huippuurheilussa käytetään edelleen esimerkiksi EPO-johdannaisia. Käryt ovat yleensä tulleet testausten ulkopuolisista lähteistä, kuten Amstrongin tapaus tai testeissä jäädään kiinni ensimmäisen sukupolven epon käytöstä, kuten Similä tai useat viime aikojen venäläiset. Doping-tutkimukset myös 2000-luvulla osoittavat että mitä korkeammalle tulosluettolossa mennään sitä yleisemmin esimerkiksi veriarvot ovat erittäin epänormaalit, kuinka ihmeessä Norjalaiset voivat olla poikkeus. Testaus laahaa perässä joten urheilun puhtaan imagon ja antidoping työn validoimiseksi käräytellään heikompia aineitä käyttäviä urheilijoita.
VastaaPoista