Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia

Alexander Stubb ilmoitti pari viikkoa sitten, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Samalla hän halusi, että Suomessa ruvettaisiin puhumaan "maahanmuutosta, pakolaisista ja kiintiöistä ihan eri tavalla kuin puhutaan työperäisestä maahanmuutosta".  

Jo aiemmin hän on linjannut, että maahanmuuton rajoittaminen on Suomen kannalta haitallista. Siis erittelemättä työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa. Hänen edeltäjänsä Jyrki Katainen puolestaan ilmoitti vielä aiemmin tarpeeksi noin kaksi miljoonaa tulijaa.

Pääministeripuolue on näkemyksineen samoilla linjoilla demaritaustaisen ylijohtaja Juhana Vartiaisen kanssa. Tämähän on jo pitkään vaatinut Suomeen työperäistä maahanmuuttoa. Lukumääräksi hän on ilmoittanut seuraavan 15 vuoden aikana vain 200 - 300 tuhatta maahanmuuttajaa.  

Vartiaisen mielestä työperäisiä tulijoita pitäisi voida rekrytoida ulkomailta jopa silloin, kun suomalaisiakin alan osaajia olisi saatavissa. Perusteena hän on käyttänyt väitettä, jonka mukaan pelkkä työvoiman tarjonta lisää työllisyyttä ja siivittää taloutta lentoon. 

Samaan kuoroon liittyi pari päivää sitten Elinkeinoelämän valtuuskunta, jonka tilaaman raportin mukaan Suomessa työllisten määrä on jo pitkään pysynyt stabiilina ja työllisyysastekin on pudonnut 75 prosenttiin. 

Eva toteaa vielä erikseen, että Suomen tulisi nostaa vuosittain saapuvaa maahanmuuttajien määrää noin 34 tuhanteen tulijaan vuodessa. Näin heidän (ja Vartiaisen) logiikan mukaan työttömien määrä vähenisi, vaikka maahanmuuttajista työllistyykin vain puolet. Saman kannan on omaksunut RKP.

Yllättävää kyllä, toisin kuin jäsenensä Vartiainen, demarit haluavat pitää kiinni työperäisten maahanmuuttajien tarveharkinnasta. Mutta sosiaaliturvan varaan saapujat toivotetaan toki tervetulleiksi.

Myös Keskusta ilmoittaa uudessa vaaliohjelmassaan selväsanaisesti, että sen mielestä "Eurooppa tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa". Humanitaaristen pakolaisten määrään se ei ota kantaa, mutta haluaisi pitää heihin liittyvän päätöksenteon Suomessa. Työperäisen maahanmuuton osalta ohjelma ei ota selvästi kantaa, mutta ilmoittaa vastustavansa turhaa byrokratiaa työvoiman vapaan liikkkuvuuden tukkeena.

Peussuomalaisten asenne on selvä. Puolue rajoittaisi humanitaarista maahanmuuttoa merkittävästi, mutta kannustaa työperäiseen maahanmuuttoon aina kun se on Suomen kannalta edullista. Toisin sanoen he kaipaavat maahanmuuttoon laadullista muutosta.

Vasemmistoliitto, Vihreät ja Kristillisdemokraatit puolestaan avaisivat Suomen ovet niin humanitaarisille kuin muillekin maahanmuuttajille. Hehän "tuovat Suomeen uutta elinvoimaa ja kulttuurista rikkautta", kuten Vasemmistoliitto on muotoillut. Vihreiden mukaan kaikenlaiset maahanmuuttajat taas ovat "yhteiskunnalle voimavara". Kristillisdemokraatit puolestaan ilmaisevat ajavansa "kantasuomalaisten kotoutumista monikulttuuristuvaan Suomeen".

Entä mikä on todellisuus?

Ehkä jonkinlaisen kuvan siitä saa Ylen tämän päivän uutisesta.  Sen mukaan suuret ikäluokat alkavat olla jo eläkkeellä. Samalla työikäisten ikäluokkien pieneneminen on helpottanut suomalaisen työttömyyden kasvua. Siitä huolimatta heidän määränsä on noussut jo 350 tuhanteen. Ja aiemmasta poiketen myös korkeasti koulutettujen työttömyys on lähtenyt rajuun kasvuun. 

Ongelmia näyttäisi siis pikemminkin olevan työpaikkojen tarjonnassa. Kun tässä huomioidaan vielä se, että Suomen julkinen sektori on Euroopan kolmanneksi suurin, voidaan todeta ongelman olevan yksityisen sektorin työpaikkojen tarjonnassa. 

Jokainen voi siis tätä taustaa vastaan miettiä, onko Vartiaisen ja kumppaneiden ehdottama työvoiman tarjonnan kasvattaminen työperäisellä ja/tai humanitaarisella maahanmuutolla vielä nykyisestä 350 tuhannesta lääke yksityisen sektorin työpaikkojen tarjontaan. Ja äänestää tuon johtopäätöksensä mukaan.

Jos vastaus on yksiselitteinen ei, kannattaa äänestää Perussuomalaisia. 

Jos vastaus on, ettei työperäinen auta, mutta humanitaarinen helpottaa, on vastaus SDP.

Jos vastaus on, että niin työperäinen kuin humanitaarinenkin maahanmuutto auttavat, silloin voi äänestää mitä tahansa muuta puoluetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä

Korvaamattomien henkilöiden perässä

Kyllä romanit opettavat

 

Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä

Suomeen on jo jonkin aikaa suunniteltu kotihoidon tuen muutosta. Sen tarkoituksena on jakaa lastenhoito nykyistä tasaisemmin äidin ja isän välille, kun nykyisin pienokaisten kotihoitoon liittyvät vapaat kuittaa lähes aina äiti.

Uudistuksen tarkoituksena on lisätä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä on nähtävissä tarpeelliseksi ainakin kahdesta syystä.

Ensimmäinen liittyy siihen, että isät jäävät monissa perheissä lastenhoidossa vähäisempään asemaan kuin naiset. Niinpä he joissain tapauksissa jäävät lapsille vieraammiksi kuin äidit ja saattavat jopa vetäytyä kokonaan kasvatusvastuusta.

Toinen syy puolestaan liittyy työmarkkinoiden realismiin. Meillä on Suomessa loistavasti opintonsa hoitavat nuoret naiset, mutta huippupapereista huolimatta työnsaanti on heille vaikeaa. Syynä on tietenkin se, että monen työnantajan mielessä pyörii riski siitä, että vastarekrytoitu nainen jääkin vuoden, parin kuluttua äitiyslomalle aiheuttaen yritykselle sekä kuluja että sijaisen hankkimiseen liittyvää vaivaa.

Molemmat edellä mainitut ongelmat poistuisivat, jos työnantajalla ei rekrytointitilanteessa olisi palkattavan sukupuoleen liittyvää lisääntynyttä riskiä. Näin nuorten naisten työnsaantimahdollisuudet kasvaisivat oleellisesti - ja samalla heidän mahdollisuutensa edetä suomalaisilla työmarkkinoilla paranisivat.

Tämän uudistuksen äänekkäimpiä vastustajia ovat luultavasti pitkää vanhempainvapaata suunnittelevat äidit. Heidän mukaansa valtiovallan ei tule puuttua lastenhoitoon vaan se on perheen sisäinen asia. Lapsen paras hoitajahan on äiti.

Tämä on tietenkin totta, mutta nämä äidit tuskin tarkoittavat, että julkisen vallan tulisi lopettaa tuki lasten kotihoidolle varhaisina vuosina. Valtiovallan puuttumista perheiden elämäänhän sekin on.

Toisin sanoen uudistusta vastustavat äidit eivät oikeasti vastusta valtiovallan puuttumista perheen asioihin, vaan ainoastaan lyhentyvää heille kohdistuvaa korvausaikaa. Mutta vanha totuus on, että se joka maksaa, myös päättää. Näin tässäkin asiassa.

Entä puolueet?

Alexander Stubbin Kokoomus ajaa uudistusta voimakkaasti. Juha Sipilän Keskusta ja Timo Soinin Perussuomalaiset puolestaan vastustavat, mutta haluaisivat kuitenkin jakaa kotihoidon kustannuksia nykyistä tasaisemmin. SDP puolestaan aikoo torpata koko uudistuksen, vaikka on aiemmin liputtanut sen puolesta.

Näillä näkymin on siis melko selvää, ettei kotihoidon tukea aiota jatkossakaan jakaa isän ja äidin kesken. Niinpä Suomeen ei tule myöskään naisten ja miesten täydellistä tasa-arvoa työmarkkinnoilla.

Siten nuorten naisten kynnys vakinaiseen työsuhteeseen on myös jatkossa korkeampi kuin miesten. Samoin heidän etenemistään työuralla estää äitiyslomilla vietetty aika, jonka aikana miehet ehtivät meritoitua heidän ohitseen. Niinpä miesten ja naisten tasa-arvosta työmarkkinoilla puhuminen on tässä tilanteessa yksinkertaisesti älyllistä epärehellisyyttä - ainkin kaikkien muiden isojen puolueiden kuin kokoomuksen äänestäjiltä.

Mutta samaan hengenvetoon voidaan kysyä myös, että eikö elämän tärkein asia ole sittenkin perheonni, jota lasten osalta pystyy parhaiten tarjoamaan heitä rakkaudella hoitava äiti? Miksi kenenkään siis pitäisi edes pyrkiä työelämän tasa-arvoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!
Lapsettomuus ja kestävyysvaje

Vallankumous Ruotsissa?

Ruotsidemokraattien kannatuksen nousu on hermostuttanut länsinaapurin porvaripuolueet, jotka ovat menettäneet kannattajiaan kilpailijansa jatkuvasta eristämisestä ja median mustamaalaamisesta huolimatta. 

Niinpä Kokomukseen kuuluva Växjön kaupunginjohtaja on kommentoinut maahanmuuttoasioita seuraavasti: "olen iloinen, että olemme olleet kunta, jolla on hyvä ja avokätinen vastaanotto. Jossain menee kuitenkin raja siinä, mistä kunta selviää. Växjö on nyt saavuttanut sen."

Myös puolueen tuore puheenjohtaja puhuu tiukemman integraatiopolitiikan tarpeesta ja jopa Kristillisdemokraatit ja Keskusta tuntuvat unohtaneen lähimmäisenrakkauden luopumalla pysyvien oleskelulupien ensisijaisuudesta. Kansanpuolue sen sijaan on pysynyt ruodussa ja pohtii vain kotouttamiskeinoja.

Onko Ruotsissa siis koittanut vallankumous? Eikö kansankoti haluakaan enää pelastaa omien rajojensa sisälle koko maailman hädänalaisia? Tai onko peräti rasimi saanut porvarileirissä jalansijan?

No ei nyt sentään, sillä puolueiden vaatimukset eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta koske Ruotsiin tulevien määrän rajoittamista, vaan kotouttamispolitiikkaa. Tuntuu pikemminkin siltä, että puolueiden ajattelun mukaan tulijoiden kotouttamisprosessin korjaamisen jälkeen on kaikki taas kansankodissa hyvin. 

Ja oikeassahan he ovat. Paitsi että kotouttaminen on täynnä ongelmia kaikkialla muuallakin. Niin myös Suomessa. Eikä toimiviksi todettuja ratkaisuja ole oikein kenelläkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Huonot imaamit kuriin!

Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta

Löytääkö Alexander Stubb uuden vaihteen kirikierroksen alkaessa

Yle on julkaissut tuoreet puolueiden kannatusarviot. Niiden mukaan kokoomus olisi saamassa enää 16,3 prosentin kannatuksen. Toisin sanoen puolueen kannatus on pudonnut Alexander Stubbin puheenjohtaja- eli pääministerikaudella kokonaista 5,5 prosenttiyksikköä eli neljänneksen. Tämä tekee Stubbista yhden kaikkien aikojen huonoimmista kokoomusjohtajista - ainakin jos huonoutta mitataan puolueen kannatuksen romahduksella.

Stubb näyttäisi analysoivan tilannetta varsin mielenkiintoisesti. Hän ja muu hallitus ovat hänen mukaansa ajaneet hartiavoimin Suomen asiaa, mutta äänestäjät pohtivat vain suuria kansainvälisiä kriisejä - Ukraina, Kreikka ja Pariisin terrori-isku.

Eikä Suomenkaan taloudessa ole hurraamista. Pääministerin johtopäätös onkin, että hän on perinyt vaikean taloustilanteen ja siksi Kokoomuksen kannatus on romahtanut.

En sano, että Stubb on väärässä. Mutta en myöskään allekirjoita hänen väitettään. Enkä ainakaan pidä järkevänä äänestäjien moittimista huonosta ymmärryksestä?

Sen sijaan kannustan Stubbia pohtimaan huonon tuurin sijasta sitä, onko hän todella ajanut hallituksessa hartiavoimin niitä asioita, joita hänen puoluettaan viime eduskuntavaaleissa kannattaneet olisivat halunneet? Ja jos on, niin ovatko asiat edenneet riittävän tehokkaasti, jotta äänestäjä on voinut olla tyytyväinen pääministeriinsä?

Toki on myös niin, että Alex on äärimmäisen karismaattinen poliitikko, joka ei jätä ketään kylmäksi, vaan herättää sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Siis vähän kuin Paavo Väyrynen joka uransa huipulla oli Suomen ehdoton äänikuningas, mutta myös todennäköisesti inhotuin poliitikko.

Stubbin tapauksessa tykkääjiä on EU-vaalien mukaan 148101 äänioikeutettua. Mutta negatiivisesti suhtautuvien määrää ei liene koskaan mitattu.

Omalle persoonalleen pääministeri ei tietenkään itse voi juuri mitään. Eikä pidäkään voida. On kuitenkin selvää, että Kokoomus tuli ottaneeksi valtavan riskin tehdessään pepsodent-hymyisestä äänikuninkaasta puheenjohtajansa.

Toisaalta Paavo Väyrynen aikanaan Keskustan puheenjohtajana tuli nostaneeksi oman puolueensa kannatusta huolimatta aiheuttamistaan negatiivisista tunteista. Miksi Stubb olisi tässä suhteessa huonompi?

Kevään vaaleihin on vajaa kolme kuukautta aikaa. On siis loppukirin aika niin Stubbille kuin muillekin politiikan ammattilaisille.

Yleisurheiluanalogian mukaisesti kellot ovat siis soittaneet viimeiselle kierrokselle, jonne lähdettäessä Keskustalla on selvät etumatka demareihin, joita juuri ohitettu Kokoomus peesaa tiukasti. Hiukan kärkikolmikon perässä ovat kiriin lähteneet myös Perussuomalaiset pienen väsähdyksen jälkeen.

Muut puolueet ovatkin jo kaukana perässä, eikä niistä tässä sen enempää. Sen sijaan jään arvoisan lukijani kanssa seuraamaan kirikierroksen tapahtumia. Lähteekö joku vielä samanlaiseen rakettikiriin kuin Julma-Juha Väätäinen aikanaan Helsingin Olympiastadionilla. Tai sammahtaako joku kuin Jörgen Brink Val di Fiemmen viestinhiihdossa. Ainakin Julma-Juha on jälleen ehdolla, Ruotsalainen sen sijaan ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisia näkökulmia Kreikan vaalien vaikutuksiin Suomessa
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella

Korvaamattomien henkilöiden perässä

Julkisuudessa on käyty keskustelua valtionyhtiöiden hallitusten palkkioista. Erityisen tarkastelun kohteena ovat olleet Fortumin ja Nesteen palkkiojärjestelmät, koska niihin on ehdotettu roimia korotuksia.

Mekkala on sikäli varsin odotettua, että tavalliset palkansaajat ovat tehneet erityisen maltillisia palkkaratkaisuja. Niiinpä myös kaikenlaisilta "herroilta" odotetaan solidaarisuutta. Itse Nesteen ja Fortumien tuloksen perusteellahan palkkioiden nostoihin ei liene estettä, eikä hallitusten palkkioilla liene käytännössä mitään merkitystä näiden yritysjättien palkkabudjetissakaan.

Korotusten taustalla on valtion omistajayksikön johtaja Eero Heliövaaran johdolla tehty tarkastelu, jonka mukaan suomalaisten valtionyhtiöiden hallitusten jäsenillä on kansainvälisesti verrattuna pienet palkkiot. En epäile tätä.

Sen sijaan Heliövaaran ja kumppaneiden logiikka johtaa varustelukierteeseen, jossa yritykset nostavat vuorotellen hallitustensa jäsenten palkkioita. Näin ne käyvät vuorotellen keskiarvon alapuolella, josta keskiarvoon päästäkseen pitää korottaa palkkioita. Suomessa kierrettä kiihdyttää lisäksi hallitus- ja toimitusjohtajien, usein sulle-mulle edunjakoon johtanut, pieni piiri.

Koska tänä päivänä tällaiset palkkiot uutisoidaan, syntyy siitä työväen kanssa ongelmia. Jos heidän ja "herrojen" palkkojen, palkkioiden ja muiden etuuksien kehitykset ovat vahvasti erisuuruisia, on sillä vahva työmarkkinajärjestelmään eripuraa luova vaikutus. Tämähän on nähty erityisen selvästi Finnairin tapauksessa.

Sen sijaan lainaan vastaavan ministerin Sirpa Paateron tämän päivän lausuntoa, josta löytynee totuuden siemen siihen, miten tätä asiaa pitäisi osakkeenomistajana - sitähän kaikki suomalaiset välillisesti ovat - tarkastella.

"Ym­mär­rän hy­vin tä­män huo­len. Mut­ta täs­sä ajas­sa tä­mä lin­ja tun­tuu pa­rem­mal­ta. En­kä us­ko, et­tä yk­si­kään hal­li­tuk­sen jä­sen jää si­tä var­ten tu­le­mat­ta. Luu­len, et­tä hal­li­tus­ten jä­se­net ym­mär­tä­vät ny­kyi­sen ti­lan­teen".

Pyydän lukijaani kiinnittämään huomionsa siihen, ettei Paatero usko kenenkään jäävän tulematta hallitukseen vaikka korotuksia ei tehtäisikään. Ja jatkaisin vielä, ettei ainakaan kukaan korvaamaton jää tulematta; eli asialla ei ole merkitystä niin kauan kuin hallitusten kyky ja pätevyys eivät kärsi palkkion koosta.

Näinhän yrityksen pitäisikin toimia: palkkiotaso on säädettävä sille tasolle, että kaikki halukkaat saadaan mukaan. Tämän rajan ylittävä palkkio on tulonsiirtoa osakkeenomaistajilta hallitusten jäsenille. 

Koska ministerin valta lienee Nesteen ja Fortumin kohdalla käytännössä ratkaisevaa, jäävät niiden hallitusten jäsenet tällä kertaa palkkioidensa korotusta vaille. Ei niiden taso silti ihan kelvoton ole, sillä esimerkiksi Fortumin hallituksen puheenjohtaja saa tästä sivubisneksestään 75 000 euron palkkion. Siis saman verran kuin vaikkapa hyvin palkattu professori kokopäiväisestä työstään.

Toivottavasti Sirpa Paateron linjaus pitää suomalaiset työmarkkinat rauhallisina. Ja toivottavasti nykyiset palkkiot eivät karkoita hallituspaikoilta kykenevää väkeä. Silloin kun molemmat näistä hurskaista toiveistani toteutuvat, näyttäisivät palkkiotaso ja ministerin toiminta olevan kohdallaan. 

Ja kääntäen, palkkioiden korotusten tarve koittaa välittömästi, kun korvaamattomat henkilöt rupeavat kieltäytymään valtionyhtiöiden hallitusten jäsenyydestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

ABC kriisissä?

Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Huonot imaamit kuriin!

Suomenkurdit Welat Nehri ja Majid Hakki nostivat viime sunnuntain mielipidekirjoituksessaan esille suomalaisten imaamien huonon tason. Erityisesti he olivat huolissaan sharian ja länsimaisten arvojen haveksunnan sisällään pitävän islam-tulkinnan omaavista imaameista.

Ongelman ratkaisuksi parivaljakko esittää yhteistyötä suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Heidän mielestään huonojen imaamien, tai kuten he sanovat, valeimaamien, uskonnollista opetusta ei pitäisi hyväksyä sananvapauden nimissä.

Ensin pitää kiittää kirjoittajia islamiin liittyvän ongelman näkyvästä ja rehellisestä esiintuonnista. Sellaista ei tapahdu kovin usein, vaikka islamin länsimaisen yhteiskunnan kanssa yhteensopimattomista islamilaisista säännöistä ja tavoista luopuminen olisi myös maahanmuuttajamuslimiväestön itsensä etu, kuten Nehri kertoo ilmeisesti mielipidekirjoituksensa innoittamassa haastattelussa.

Suomenkurdilaisen kaksikon kirjoituksen voi halutessaan nähdä pelkästään brutaali-islamilaisen ISISin ja lähi-idän kurdien välisen taistelun valossa. Mutta voi sen nähdä myös ihan aitona huolestumisena islamilaisten maahanmuuttajien asemasta ja menestymismahdollisuuksista Suomessa. Todennäköisesti vähän molemmista.

Turkulainen oikeusoppinut Johannes Heikonen pääsi toimittajan pyynnöstä kommentoimaan kurdien avunpyyntöä. Hän totesi, ettei ole viranomaisen asia ohjata uskonnollisten yhteisöjen opetusta ja muistutti siitä, että meillä on jo olemassa lait väkivaltaan yllyttämisen tai kansanryhmää vastaan kiihottamisen varalta.

Heikonen on tietenkin oikeassa. Harmi vain, ettei yhtään valeimaamia tai muutakaan muslimia ole tähän mennessä syytetty kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Suomessa. Sen sijaan jopa poliisin taholta on annettu ymmärtää, ettei kiihottaminen kantasuomalaisia vastaan edes kuulu lain piiriin.

Tätä taustaa vastaan ehdottaisin, että lakeja soveltava oikeuslaitos että niitä valmistelevat virkamiehet ja päättävässä asemassa olevat poliitikot ottaisivat kiinni kurdikaksikon huolesta, ja ryhtyisivät etsimään ratkaisuja siihen, kuinka Suomen muslimiyhteisöt saataisiin hyväksymään varauksetta suomalaisen yhteiskunnan arvota ja tavat. Ja sen seurauksena huolehtisivat erilaisten islamilaisten yhteisöjen kanssa siitä, että ne poistavat uskontonsa tulkinnasta yhteiskuntamme kanssa yhteensopimattomat elementit kuten haaveet sharia-lain noudattamisesta.

Tämä olisi viime kädessä sekä kantaväestön että erityisesti maamme muslimiväestön etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?
Persialaista pallopeliä
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys

Pörssiyhtiöiden tuloskausi alkaa tällä viikolla. Helsingin Sanomat toteaa, että yritysten odotetaan parantavan tuloksiaan selvästi, koska tiukat ajat ovat pakottaneet ne parantamaan tehokkuuttaan. Myös euron heikkeneminen auttaa näitä yrityksiä.

Uutinen on hyvin mielenkiintoinen ja auttaa ymmärtämään sitä muutosta, joka tehtiin eurojärjestelmään siirryttäessä. Ja jonka yhtä jälkipyykkiä pestiin eilen Kreikan vaaleissa.

Raha on ihmisen keksintö, jonka arvo on nykyisin pelkkä sopimus. Sen mukaisesti kunkin valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy sen perusteella, miten arvokkaaksi ihmiset uskovat tuon valuutan. Jos usko menee, valuutta romahtaa. Uskolla on kuitenkin taipumus säilyä, sillä kukaan ei hyötyisi täydellisestä valuuttaromahduksesta.

Juuri minkään maan valuutta ei ole romahtanut, mutta kelluvat eli vapaasti arvonsa muodostavat valuuttakurssit ovat kyllä heijastelleet kunkin valuutta-alueen (yleensä valtion) talouselämän tilaa. Jos tuo tila on heikentynyt, on kurssi laskenut ja kyseisen valuutta-alueen kilpailukyky noussut.

Kun eurojärjestelmä luotiin, otettin siihen mukaan hyvin erilaisia talousalueita. Vahvan Saksan rinnalle tuli esimerkiksi heikko Kreikka. Tässä järjestelmässä näiden molempien maiden talouksien toiminnan edellytyksenä olisi ollut talouselämän kulurakenteen (eli elintason) sopeuttaminen työn tuottavuuden mukaiseksi.

Näin on Kreikan osalta tapahtunutkin, mutta vasta sitten kun maa ehti velkaantua korviaan myöden. Kreikan ja koko eteläisen Euroopan ongelmana oli siis muuhun euroalueeseen nähden liian heikko tuottavuus ja maiden kriisi sitä syvempi mitä kauemmin talouden sopeuttamisen tarve tunnustettiin ja korjattiin. Kreikkaa lukuun ottamatta elintasoaan rajusti pudottaneet maat selvinnevät näin syntyneistä velvoitteistaan.

Myös Suomessa tehtiin samankaltaisia virheitä kuin Etelä-Euroopassa. Nokian tuodessa rahaa talouteen kasvatettiin työn kuluja sekä palkkaneuvotteluissa että julkisia menoja lisäämällä. Kun Suomen kilpailukyky näillä toimilla tuhottiin eikä valuuttakurssi korjannut tilannetta, sakkasi Nokia muillekin yrityksille tuli vaikeuksia. Samalla menivät myös varat ylläpitää kasvanutta julkista sektoria.

Vastauksena tähän kaikkeen yrityselämä tehosti toimintaansa - eli irtisanoi ihmisiä ja kävi tiukat palkkaneuvottelut, jotka oikaisivat osaltaan kulurakennetta. Myös julkinen sektori on ollut saneerattavana ja sen menojen kasvaminen on pysähtynyt. Valitettavasti julkinen velka kuitenkin kasvaa edelleen.

Nyt voimme toivoa, että Helsingin Sanomien käsitys yritysten kasvavista voitoista pitää paikkansa ja ne pääsevät jäälleen kasvu-uralle. Ajan myötä tämä helpottaa myös työttömyyttä ja julkisen talouden tilaa. Kunnes nousevat palkat ja jälleen paisuva julkinen sektori heikentää taloutemme kilpailukyvyn kilpailijoihimme nähden liian alhaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

Helsingin Sanomat kertoi kahden kotimaassaan vaikeuksiin joutuneen ja Suomesta turvapaikkaa hakevan venäläisen homomiehen liikuttavan tarinan. Lisäksi erillisessä jutussa valaistiin vielä poliisin haluttomuutta tutkia homoihin kohdistuneita väkivaltarikoksia.

Kahden homomiehen tarina on kammottava, eikä minulla ole syytä epäillä sen todenperäisyyttä, vaan tunnen myötätuntoa heitä kohtaan samalla tavalla kuin HS:n toimittajakuntakin. En myöskään epäile poliisien haluttomuutta tutkia näitä rikoksia asiallisesti. Kaikki tämähän sopii hyvin siihen, että Venäjän erittäin homovastainen ilmapiiri on ollut tiedossa jo pitkään.

Täällä tasa-arvoisessa Suomessa kysymys kuuluukin, pitäisikö homoseksuaaleihin suuntautuva vaino automaattisesti hyväksyä turvapaikan perusteeksi? Nämä ihmisethän ovat kotimaissaan vailla oikeutta elää turvallisesti omana itsenään.

* * *

Kolmesta seitsemään prosenttia maailman ihmisistä on homoseksuaaleja. Kun Venäjällä asuu tällä hetkellä 143 miljoonaa ihmistä, voidaan homojen määräksi arvioida jotain neljän ja kymmenen miljoonaan väliltä. On selvää, ettei Suomeen voida ottaa näin suurta määrä venäläisiä maahanmuuttajia ilman, että koko yhteiskunta muuttuu suomalaisesta joksikin muuksi.

Eikä Venäjä ole ainoa paikka maailmassa, jossa homoja vainotaan. Homoseksuaalisuus on rikos peräti 77 maailman maassa, eikä niihin kuulu Venäjä. Sen sijaan niihin kuuluvat esimerkiksi 177 miljoonan asukkaan Nigeria, 1,2 miljardin asukkaan Intia, 93 miljoonan asukkaan Etiopia, 196 miljoonan asukkaan Pakistan ja 80 miljoonan asukkaan Iran.

Pelkästään näissä maissa elää venäläisiä homoja suuremman uhan alla noin 50-120 miljoonaa omaan sukupuoleensa seksuaalisesti suuntautunutta ihmistä. On selvää, ettei näin suurta joukkoa voida ottaa turvaan reilun viiden miljoonan asukkaan Suomeen.

Homoseksuaalisuuden käyttäminen automaattisena turvapaikkakriteerinä ei siis käytännössä ole mahdollista Suomessa. Mutta entä jos reilun 500 miljoonan asukkaan EU-maat päättäisivät ottaa turvaan kaikki maailman vainotut homoseksuaalit väkilukunsa mukaisessa suhteessä.

Tällöin pelkästään edellä mainituista maista tulisi Suomen osuudeksi 550 tuhatta - 1,3 miljoonaa homoseksuaalia. Ja niiden päälle kaikkien laskelmasta pois jätettyjen 72 homoseksuaalisuutta laittomana pitävän maan ja Venäjän kaltaisten käytännössä heihin epätasa-arvoisesti suhtautuvien maiden samaan sukupuoleen suuntautuneet ihmiset, jotka nostaisivat osuutemme minimissäänkin yli miljoonan.

En usko, että suomalaiset suostuisivat tällaiseen massamaahanmuuttoon. Ainakaan minä en suostuisi. Toisin sanoen yhtälö ei toimi, koska kaltoin kohdeltuja homoseksuaaleja on maailmassa liian paljon, jotta heidät kaikki voitaisiin ottaa siipiemme suojaan.

Lisäksi homoseksuaaleille automaattisen turvapaikan myöntäminen saattaisi johtaa väärinkäyttöön. Tarkoitan sitä, että länsimaihin muista syistä pyrkivät heteroseksuaalit valehtelisisvat omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Pelkoni ei ole pelkkää teoriaa, vaan tällaisia tapauksia on paljastunut esimerkiksi Norjassa toiseen sukupuoleen kohdistuneiden raiskausten yhteydessä. Koska on selvää, että vain pieni murto-osa maahanmuuttajista raiskaa, lienee omasta seksuaalisuudesta valehtelemeinen turvapaikkaa haettaessa jo nyt melko yleinen tapa.

* * *

Edelle kirjoittamani teksti ei tarkoita, että haluaisin homoseksuaalien joutuvan elämään pelossa tai kieltämään oman seksuaalisuutena. Ei, kyllä minä soisin heille samanlaisen oikeuden elää turvassa omana itsenään kuin maailman kaikille muillekin ihmisille.

Mutta lisäksi haluan myös suomalaisten voivan elää rauhassa ja omanlaisessaan yhteiskunnassa. Siksi haluan rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa siten, ettei sen turvallisuus- ja kulttuurinen vaikutus omaan yhteiskuntaamme ole liian suuri eikä ainakaan kovin negatiivinen.

Niinpä homoseksuaalien maailmanlaajuiset ongelmat on ratkaistava jotenkin muuten kuin kutsumalla heidät turvaan Suomeen ja muihin sivistysmaihin. Sama koskee myös esimerkiksi kotimaidensa rauhattomia oloja pakenevia, joita lienee monin verroin enemmän kuin homoseksuaaleja. Eivät Suomi ja Eurooppa voi majoittaa heitäkään kaikkia.

Mitä siis tehdä venäläisten turvapaikkaa hakevien homomiesten kanssa? Entä Välimeren yli henkensä kaupalla tulevien syyrialaisten kanssa? Tai ties mistä yksinään saapuvien lasten tai asiallista hoitoa kotimaissaan vailla olevien vanhusten kanssa?

Itse en näe edelle nostamiini kysymyksiin kuin yhden vastauksen. Heidän lähtömaidensa olosuhteisiin pitää yrittää vaikuttaa. Ja parhaitenhan siihen voivat vaikuttaa juuri noissa maissa elävät ihmiset kun jopa hyvää tarkoittava suomalainen kehitysapukin on mennyt pääsääntöisesti hukkaan.

Vaikuttaminen tarkoittaa syntyvyyden säännöstelyä, etnisen ja uskonnollisen kiihkon välttämistä, koulutustason nostamista, oikeudenmukaisuutta sekä taloudellista yritteliäisyyttä kotimaissa. Länsimaiden rooliksi tässä jää rajattu, lähinnä naisten koulutukseen liittyvän avun antaminen, mahdolliseen väkivaltaiseen kriisiin ajautuneiden maihin ulkoapäin sotkeutuvien tahojen taloudellinen painostus sekä sekasortoon joutuneiden yhteiskuntien lähialueille sijoittuvien pakolaisleirien huollon varmistaminen.

Länsimaiden sotatoimia kriisialueilla en pääsääntöisesti kannata, koska ne eivät näytä juuri missään johtavan kestäviin ratkaisuihin. Muutoksen on lähdettävä syvemmältä kuin vallanvaihdosta: ihmisten asenteiden ja kulttuurin on kertakaikkiaan muututtava. Ja sen voivat tehdä ainoastaan ihmiset itse.

Turvapaikat on siis rajattava niille harvoille henkilöille, jotka pystyvät osoittamaan joutuneensa vainon kohteeksi toimittuaan hirmuhallintoa vastaan rauhanomaisesti sekä pyrkiessään näin edistämään demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymistä.

Toisin sanoen jättäisin turvapaikka vaille esimerkiksi oman uskonlahkonsa puolesta kilpailevaa uskonlahkoa vastaan toimivat, oman etnisen ryhmänsä puolesta taistelevat, yleisesti kurjia elinoloja tai (rajoiltamme kaukana käytävän) sodan kauhuja pakenevat sekä seksuaalisen syrjimisen perusteella uutta kotimaata hakevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!

Likaista, sanoi media

Tänään meille on kerrottu, että leikkuulaudassa, työpöydällä, pesusienessä ja puolison suussa on likaisempaa kuin vessanpöntössä. Perusteluna väitteelle on se, että niissä on enemmän bakteereita.

Oletan, että bakteerimäärät ovat oikeita. Samalla perusteella kaikista puhtaimpia asioita maailmassa on vastalaskettu ihmisen virtsa, koska siinä ei ole virtsarakosta liikkeelle lähtiessään lainkaan bakteereja. Tai jos on, sitä kutsutaan virtsatieinfektioksi. Sama koskee vaikkapa kissan pissaa.

Puhdasta on myös vasta laskettu ihmisen veri, sillä eihän siinäkään ole juuri lainkaan bakteereja. Tai jos on, sitä kutsutaan verenmyrkytykseksi. Sama koskee vaikkapa rotan verta.

Sen sijaan bakteereja on ihan älyttömästi vaikkapa hapankaalissa tai jogurtissa. Ovatko ne siis likaisempia kuin rotan veri tai kissan pissa?

Ja mitä me tästä opimme?

Tuskin muuta kuin sen, että toimittajat tekevät toisinaan harhaanjohtavia, mutta todennäköisesti myyviä juttuja. Ja ettei bakteeripitoisuus ole sama asia kuin likaisuus.

Itse asiassahan bakteerit ovat kaiken ravinnekierron perusta. Ilman niitä ja apunaan toimivia sieniä, matoja ja muita ötököitä maailma muuttuisi todella nopeasti pelkäksi jätteeksi.

Niiden esiintyminen melkein missä tahansa paikassa on siis oikein hyvä juttu. Ja tarkoittaa, että kyseinen paikka puhdistuu ajan myötä jätteestä.

Ja onhan ihminen itsekin superorganismi, jonka hyvinvointi riippuu suurelta osin bakteereista. Ei siis ole syytä pelätä sen enempää suudelmia, työpöytää, leikkuulautaa kuin vessanpönttöäkään; ellei samalla paikalla ole hetkeä aikaisemmin vieraillut ihmistä, joka kantaa mukanaan taudinaiheuttajaa - joko bakteeria, virusta tai alkueläintä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Osta tanskalainen kinkku - saat kaupan päälle bakteerin!
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"
Ihminen - superorganismi

Poliittisia näkökulmia Kreikan vaalien vaikutuksiin Suomessa

Helsingin Sanomissa pohdittiin tänään Kreikan vaalien vaikutusta kotoisiin eduskuntavaaleihimme. Parasta antia tässä kokonaisuudessa olivat merkittävimpien puolueidemme edustajien suorat kommentit. Koska arvelen myös arvoisan lukijoideni olevan kiinnostuneita niistä, kopioin ne tähän.

Puheenjohtaja Juha Sipilä, kesk: "Keskustan kannalta en usko, että Kreikan vaalituloksella on mitään merkitystä. Kreikka oli jo hyvällä tiellä, reformeja tehtiin. Ikävä, jos populismi voittaa. Perussuomalaiset varmaan ottavat siitä irtopisteitä, että vasemmistoliitto on ollut päättämässä paketteja hallituksessa. Toisaalta luulen, että aiheeseen on vähän kyllästytty. Kiihottaako tämä enää niin suomalaisia?"

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, vas: "Syriza hakee muutosta. Se vaikuttaa vasemmistoliittoon niin, että ihmiset näkevät toisenlaisen talouspolitiikan olevan mahdollista. Vasemmisto nousi EU-vaaleissa ja nyt Kreikassa. Se mahdollistaa vasemmiston kasvun vaaleissa. Syntyy keskustelua, että jos Kreikka menee selvitystilaan, mitään rahoista ei saada takaisin. Jos tulee velkajärjestely, tulee kasvua."

Puheenjohtaja Alexander Stubb, kok: "Kreikan vaaleilla on seurausvaikutuksia yleiseen keskusteluun. Usein unohtuu, että mitä muualla tapahtuu, vaikuttaa myös meihin. En lähde arvioimaan tulosta tai vaikutusta puolueiden kannatuksiin Suomessa. Varmasti Kreikan vaalitulos keskusteluttaa vaalikampanjoissa. Omastani ja Suomen kannasta ei ole epäselvyyttä. Suomi ei anna anteeksi Kreikan velkoja."

Puheenjohtaja Timo Soini, ps: "On vaalituloksella merkitystä. Kreikan kriisi on ihmisten huulilla. He tajuavat, että tässä on ollut yhteys siihen, miksi Suomen talous ei kasva. Välikysymyskin tehtiin sen takia, että asia on Suomessa keskustelussa, eli mitä se on aiheuttanut näille maille ja Suomen kilpailukyvylle. Totta kai sillä on sisäpoliittista vaikutusta, eikä sellaista toria ole, jossa en tätä kerro."

Varapuheenjohtaja Antti Lindtman, sd: "Kreikan vaalituloksella on turha spekuloida. On tärkeää, että demokratia toimii. Ei ole muiden maiden asia puuttua vaaleihin. Kreikan on pidettävä kiinni velvoitteistaan riippumatta siitä, miten vaaleissa käy. Se on myös Suomen etu. Tärkeintä on, että Kreikassa saadaan palautettua poliittinen vakaus. Se on edellytys sille, että Kreikka pystyy jatkamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia."

Varapuheenjohtaja Touko Aalto, vihr "Perussuomalaisten oljenkorsi on puhua Kreikasta ja Suomen saamatta jäävistä euroista. Puolue elää ja hengittää siitä kysymyksestä ja saa empiviä äänestäjiä Sdp:stä takaisin. Sdp vähän kärsii. Arhinmäen puheet ja teot ovat ristiriidassa. Hänen pitää miettiä, mitä sanoo, Soinin ei tarvitse, koska hänen linjansa on pysynyt samana. Vihreillä on kysyntää ääripäiden välissä."

Copy/paste -toiminnon menestyksellisen suorittamisen jälkeen haluaisin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin.

Ensimmäinen suomalaista äänestäjää kiinnostava asia on tietenkin se, kuinka moni puolueista on kiinnostunut pitämään kiinni siitä, että ns. Kreikalle eli oikeammin saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille annetut tukiaiset saataisiin joskus kreikkalaisilta takaisin.

Tässä kysymyksessä ehdottomia ovat Alexander Stubb ja Antti Lindtman. Muista ainakin Arhinmäki näyttäisi pitävän Kreikan velkojen anteeksiantoa positiivisena asiana. Muut eivät ota tähän asiaan kantaa, mutta ainakin Timo Soini on jo ajat sitten todennut, ettei Kreikka edes pysty maksamaan velkojaan. Hän on tässä asiassa lähes varmasti oikeassa.

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota miten vastaajat näkevät Syrizan vaalivoiton vaikuttavan Suomen talouteen? Oman näkemykseni, eli Kreikan kriisin keskeisen osuuden eurooppalaisen ja siis myös suomalaisen taloustaantuman taustalla mainitsi Timo Soini. Arhinmäki taas arveli Syrizan vaalivoiton jopa nostavan taloutta. 

Sen sijaan Lindtman piti tiukasti kiinni siitä, että Suomen etu olisi kreikkalaisten pysyminen sitoumuksissaan. Myös Stubb totesi lainojen takaisinmaksusta kiinni pitämisen omaksi ja puolueensa linjaksi. 

Sen enempää Lindtman kuin Stubbkaan ei maininnut siitä oman linjansa todennäköisestä seurauksesta, että ellei lainoja anneta suoraan anteeksi, niiden takaisinmaksu ajoitetaan pitkälle tulevaisuuteen (inflaation hoidettavaksi) samalla vapauttaen Kreikka koroista. Se on de facto sama asia kuin lainojen anteeksianto. Ja niin tulee tapahtumaan koska Kreikka ei pysty mitenkään maksamaan lainojaan oikeasti takaisin.

Kolmanneksi on syytä huomata, kuinka taitavasti Sipilä, Stubb  ja Lindtman vastaavat sanomatta oikeastaan mitään Syrizan mahdollisen vaalivoiton vaikutuksista kevään eduskuntavaaleiien tuloksiin. Sipilä vähättelee koko asiaa ja sekä Stubb että Lindtman kieltäytyvät kommentoimasta. Tämä on ainakin minusta hyvin mielenkiintoista. 

Sen sijaan Soini ja Arhinmäki näkevät Syrizan nousun mahdollisuutena omille puolueilleen. Ja vihreät korostaa olevansa vaihtoehto näille. Mielenkiintoista tämäkin.

Joka tapauksessa on selvää, että Kreikka äänestää huomenna ja tulokset lasketaan aikanaan. Sen jälkeen voimme odottaa näkevämme kirjavan ja kiihkeän vaiheen, jossa niin kreikkalaiset kuin koko Eurooppa yrittää sopeutua niiden tulokseen. 

Yksi ei kuitenkaan muutu: pelastamalla aikanaan Euroopan vauraimman talouden eli saksalaisten (ja siinä sivussa ranskalaisten) pankit, tulimme syösseeksi kreikkalaiset kurjuuteen ja oman taloutemme pitkittyneeseen epävakauteen. Vaihtoehto olisi ollut päästää pankit konkurssiin, kuten Ydysvalloissa tehtiin pari vuotta aiemmin, jolloin hetkellisen sekasorron jälkeen unionin talous olisi kääntynyt nopeasti jälleen nousuun ja parantanut aiheutuneet tuhot jo tähän päivään mennessä. 

Tämä on sikäli poikkeuksellista historiaa, että meillä on kerrankin käytettävissämme kahden ratkaisun seuraukset. USA:n taloushan kasvaa nyt nopeasti kun Eurooppa ja etenkin Suomi samanaikaisesti riutuvat.

Valitettavasti saksalais- ja ranskalaispankkien pelastamisen tähän mennessä aiheutuneiden seurausten korjaaminen kestää pitkään. Kreikassa ehkä jopa vuosikymmeniä ja muualla Euroopassa luultavasti joitain vuosia sen jälkeen, kun asia on tavalla tai toisella hoidettu päiväjärjestyksestä. 

Onneksi elämme demokratiassa, ja kärsimme vain sellaisista tyhmyyksistä, joita ovat tehneet itse valtaan äänestämämme poliitikot. Tämä koskee myös omat korruptoituneet poliitikkonsa aikanaan valtaan nostaneita kreikkalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kreikan absurdit vaalit

Fantastista, sanoisi Angela

EU luopui tulevasta talouskasvusta

Missi, tissi ja pissi

Huokaiskaamme näin perjantai-iltana helpotuksesta. Libabonilainen missi on nimittäin saanut synninpäästön jouduttuaan israelilaisen kollegansa kanssa samaan kuvaan.

Synninpäästön on antanut Libanonin kristitty turismiministeri, jonka mukaan "saamamme tiedon mukaan Miss Libanonilla ei ollut mitään pahoja aikeita, jotka olisivat vaatineet hänen tittelinsä luovuttamisen rangaistukseksi." Ja jatkaa, että "miss Libanon on joutunut rasistisen kampanjan kohteeksi. Meidän pitäisi tukea häntä."

Uutinen on absurdiudessaan suorastaan häkellyttävä. Voiko tosiaan vielä tällä vuosisadalla syntyä tilanne, jossa johonkin kilpailuun osallistuneiden henkilöiden joutuminen samaan kuvaan johtaa ministerin kannanottoon. Tämä olisi huvittavaa, ellei se olisi karmeaa.

Liittyyköhän tämä jotenkin siihen, että Libanon on maailman korruptiolistauksessa samoilla sijoilla Venäjän, Iranin, Kirgisian ja Nigerian kanssa? Vai siihen, että maa on täynnä sotaa pakenevia syyrialaisia? Vai kenties siihen, että valtakunnassa asuu paljon sotimaan valmiita köyhiä?

Tai ettei sittenkin kyseessä olisi Libanonin monikulttuuriselle yhteiskunnalle tyypillisestä suvaitsevaisuuden tasosta johtuva kaunis kukkanen...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kreikan absurdit vaalit

Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan

Kreikan absurdit vaalit

Kreikan vaalikamppailu on huipentumassa juuri nyt. Tämän huomaa siitä, että historiallista vaalivoittoa hakevan Syriza-puolueen puheet kovenevat päivä päivältä.

Esille on nyt noussut mm. se, että puolue haluaa itselleen ehdottoman enemmistön, jonka varassa Syriza pystyisi yksinään hallitsemaan maata. Se vaatii myös 162 miljardin korvauksia saksalaisten toisen maailmansodan aikana tekemien hirmutekojen seurauksena.

Lisäksi Syriza aikoo vesittää monet jo tehdyistä talousuudistuksista. Esimerkiksi minimipalkkaan lupaillaan 50 prosentin korotusta ja julkiselta sektorilta jo irtisanottuja luvataan ottaa takaisin veronmaksajien elätettäväksi. Samaan aikaan puolue ilmoittaa haluavansa pysyä eurojärjestelmässä.

Käytännössä Kreikan tulisi eurossa pysyäkseen pystyä neuvottelemaan muiden unionimaiden kanssa sopimus siitä, ettei sen tarvitse lyhentää velkojaan eikä edes maksaa niistä korkoja. Näin siis parhaassakin tapauksessa, jolloin talous ei romahtaisi lopullisesti Syrizan "talousuudistusten" seurauksena. Nythän se olisi elinkelpoinen, ellei velkoja olisi.

Syrizan talousyhtälö on luonnollisesti mahdoton, joten vaalit näyttävät kreikkalaisten realismin tason. Syrizan voiton jälkeen maan vaihtoehdot olisivat lähinnä siinä, että puolue jättää radikaalit uudistukset tekemättä ja pitäytyy tiukassa talouspolitiikassa tai sitten se tekee uudistuksensa ja erotetaan eurosta.

Ensimmäiseen vaihtoehtoon liitettäisiin todennäköisesti EU:n vastaantulona velanmaksun lykkääminen niin kauas, että inflaatio hoitaa korottomaksi sovittavat lainat pois, jolloin esimerkiksi suomalaisilta jäävät Kreikalle myönnetyt tukirahat saamatta takaisin. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta puolestaan seuraisi paluu drakmaan, jonka arvo asettuisi selvästi euroa alemmaksi ja parantaisi aikanaan maan kilpailukykyä.

Samalla Syriza voisi jättää yksipuolisella päätöksellään maan velat maksamatta. Sen seurauksena syntyisi paljon puhetta ja ääneen julmistelua, mutta tuskin sen kummempaa.

Aika yksin näyttää kuinka käy, mutta meidän eurooppalaisten on syytä muistaa kuinka ikävään tilanteeseen voi kokonainen kansakunta ajautua silloin kun hallinto on täysin korruptoiotunut ja sitä lainoittavat ulkomaiset pankit, jotka luottavat veronmaksajien kuittaavan riskit, mikäli ne toteutuvat. Tästähän Kreikan ajautumisessa nykyiseen ahdinkoonsa oli viime kädessä kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fantastista, sanoisi Angela
Kreikka aloittii prosessin, jonka lopuksi se jättää velkansa maksamatta
Faktoja Kreikan ja Iso-Britannian tukieuroista

Alkavatko poliisin vastaiset mielenosoitukset Suomessa?

Oulussa somalitaustaisen henkilön tekemä kirvessurma on saanut huomattavan paljon palstatilaa. Kaksi miestä - ilmeisesti ravintolaan pääsyn eväämisen takia kostoksi - tappaneen kirvesmiehen toiminta oli brutaalia, ja lopuksi hän vielä kuoli hyökättyään murhavälineen kanssa poliisin kimppuun.

Somalimiehen uuden aggression välitön syy oli se, että poliisi tuli ottamaan kiinni häntä surmista epäiltynä. Tämän päivän pikku-uutinen puolestaan kertoo, ettei kirvesmiehen ampuneen poliisin toiminta joudu edes esitutkintaan, koska tämän ei ole syytä epäillä toimineen sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.  

Tapahtuneen perusteella voidaan siis hyvällä syyllä kysyä, onko tämä rasismia. Tai voitaisiin, jos eläisimme Yhdysvalloissa. Siellähän on jo pitkään mellakoitu samantapaisista tapauksista, joissa valkoinen poliisi on ampunut päällensä käyneeen erivärisen henkilön. 

Miksi meillä Suomessa siis ei ole odotettavissa mielenosoituksia? Onko suomalaisten kansanluonne erilainen kuin amerikkalaisten? Vai toimiiko media eri tavalla? Vai onko luottamuksemme poliisin toimintaan suurempi.

Ehkäpä osansa on noilla kaikilla. Lisäksi on huomattava, ettei Suomessa ole historiallisena painolastina suurta mustaihoista vähemmistöä. Koska sellaista kuitenkin ollaan rakentamassa kovaa vauhtia  ja pahasti Ruotsin perässä ns. humanitaarisen maahanmuuton keinoin, voitaneen tulevina vuosikymmeninä myös meillä varautua siihen, että poliisin ammuttua tummempihipiäisen saamme seurata jälkinäytöksinä eriasteista tuhoa aiheuttavia mielenosoituksia.

Eikä niihin osallistu pelkästään maahanmuuttajia, vaan mukana tulee olemaan poliittisen kenttämme vihervasenta laitaa kulkevia kantasuomalaisia nuorukaisia. Tästähän olemme saaneet esimakua kaikenlaisten kuokka- ja kiekkovieraiden muodossa. 

Lähitulevaisuudessa saatammekin joutua komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen lailla totemaan, että "tot­ta kai ha­vah­dut­taa, kun yht­äk­kiä on so­ti­laat ka­dul­la unio­nis­sa, jo­ka on pe­rus­tet­tu rau­hal­le ja va­pau­del­le". Mutta onneksi hiljainen, yksituumainen ja rauhallinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on silloin jo kauas taakse jäänyttä elämää, jota vain vanhemmat ihmiset muistelevat. 

Ellemme sitten päätä toisin demokraattisissa vaaleissa kun se vielä on mahdollista. Seuraavaa mahdollisuus siihen on ensi huhtikuun 19. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Persialaista pallopeliä

Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan

Persialaista pallopeliä

Jalkapallo mainitaan usein erinomaisena keinona kotouttaa humanitaarisia maahanmuuttajia. Tähän on helppo uskoa etenkin silloin kun maahanmuuttaja pelaa pääosin kantasuomalaisista koostuvassa jalkapallojoukkueessa. Näin siksi, että sekajoukkueessa syntyy luonnollisia ystävyyssuhteita ja sitä kautta sosiaalisia verkostoja pelaajien välille.

Sen sijaan jalkapallosta ei ole paljon hyötyä kotouttamisen kannalta, jos koko joukkue koostuu jalkapalloilijoista. Näin on asian laita "turkulaisen" FC Persian suhteen.

Tähän asti FC Persia on pelannut ykkössarjassa, mutta 11. tammikuuta pelatun ottelun tapahtumien seurauksena se on suljettu siitä ulos. Syynä on joukkueen käytös tuomareita kohtaan ottelun aikana sekä lopulta pelin keskeyttäminen. Seuran mukaan heitä vastaan on oltu tämän ja viime vuoden aikana puolueellisia.

Tapaus on harmillinen. En epäile hetkeäkään tuomareiden systemaattista puolueellisuutta, vaan tapahtuneen taustalla on lähes varmasti iranilaisten kuuman veren aiheuttama tunne inhimillisen tuomarivirheen jälkeen.

Tiedän tuon tunteen itsekin, koska nuoruudessani myös minä olen harrastanut joukkueurheilua ja kokenut saman tunteen monet kerrat. Persialaisista poiketen ymmärsin kuitenkin viimeistään jälkikäteen, ettei kyse ollut tuomarin puolueellisuudesta vaan virheestä.

Joka tapauksessa nyt tapahtunut antaa aihetta peiliin katsomiselle. Ensimmäiseksi siihen pitäisi tietenkin katsoa iranilaisten. Ja toiseksi siihen pitäisi katsoa niiden, jotka suunnittelevat käyttävänsä jalkapalloa maahanmuuttajien kotouttamiseen jatkossakin.

Molempien tulisi vakavasti miettiä miten nyt nähdyn tapaiset tapahtumat vältettäisiin. Onhan selvä, ettei "turkulaisjoukkueen" käytös edistänyt sen enempää pelaajien kotoutumista kuin suomalaisten positiivista suhtautumista maahanmuuttajiinkaan. Pahimmillaan se saattoi myrkyttää myös maahanmuuttajien suhtautumista heidät ystävällisesti vastaanottaneisiin suomalaisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amatöörien puuhastelua
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Ulkoministeriön virkamies Matti Kääriäinen sanoo ääneen sen, minkä jokainen aikaansa seuraava kansalainen on tiennyt jo pitkään. Kehitysapu ei toimi eikä luo vaurautta ainakaan kohdemaiden köyhille.

Epäsuoran todisteen kehitysavun hyödyttömyydestä tajoaa se, että maailman apua saavista kehitysmaista yksikään ei ole noussut vaurauteen. Tämä koskee myös suomalaisen kehitysavun kohteita, vaikka niihin pumpataan vuosittain noin 800 euroa per lapsiperhe. Siis puolen tusinan lastensairaalan kustannukset.

Mutta annetaanpa ulkoministeriön virkamiehelle puheenvuoro.

"Kun nuorempana virkamiehenä olin hankevastuuvirkamies, niin meillä oli epäonnistuneiden hankkeiden pörssi siellä kuppilassa. Siinä esitettiin puolivitsinä, kenellä oli surkein hanke, mistä syystä ja kuinka korkealle siinä listassa pääsi."

Toisin sanoen kehitysapukoneisto on itsekin ollut tietoinen toimiensa järjettömyydestä. Ja lienee edelleen. Asia lienee salattu siksi, että asiasta ensikäden tietoa omaavien on parempi saada kehitysapuvaroista palkkaa kuin olla saamatta. 

Nyt suunsa avanneen virkamiehen esille tuoma kehitysapuvarojen turhuuskin yritetään vaieta. Tai ellei se onnistu, nostetaan mediamylläkkä, jossa kiistetään varojen hukkaan heittäminen ja listataan onnistuneiksi väitettyjä hankkeita. Sekä ennen kaikkea ristiinnaulitaan Matti Kääriäinen, sanansaattaja. 

Hiljaisuudesta tai vaihtoehtoisesti älämölöstä riippumatta "äärimmäinen köyhyys on jopa lisääntynyt niissä Saharan etelänpuoleisissa Afrikan maissa jotka ovat olleet kehitysyhteistyön kohteena." Se on surullista.

Niin on myöskin se, että "emme tiedä todellisuudessa monienkaan suurien jopa 15–20 vuotta kestäneiden hankkeiden todellista vaikutusta. Niitä ei ole koskaan evaluoitu jälkikäteen."

Siis ymmärsinkö oikein. Kehitysapuvaroin tehdään surkeiksi tiedettyjä hankkeita, eikä jälkikäteen edes selvitetä oliko rahojen polttamisesta muuta hyötyä kuin kehitysapubisneksen tekijöiden mukava elämä Afrikassa. Tämähän kuulostaa suorastaan sellaiselta, että nyt pitäisi soveltaa Jalasjärven oppia. Mutta keneen?

Entä kehitysavun yhteiskunnalliset vaikutukset? "Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen." Eli kehitysavun vaikutus kohdemaassaan ei ole pelkästään olematon, vaan se on suorastaan haitallinen.

Mutta miksi asiasta ei puhuta julkisuudessa. Sekin syy taitaa selvitä virkamiehen kommentista. "Yritän olla hiljaa. Olen huomannut, että jään toiselle puolelle omien ajatusteni kanssa."

Kommentti on pysäyttävä. Olen näkevinäni siinä vihervasemmistolaisten maailmanparantajien hätkähdyttävän mielipideterrorin vaikutuksen ikäviä tosiasioita puhuviin. Näin on valitettavasti monissa muissakin asioissa: maahanmuutto, ilmastonmuutos, islam, sosialismi jne... 

Olenkin sitä mieltä, että on aika lopettaa Suomesta maailmanparantajien valta ja siirtyä rehelliseen analyysiin ja sen pohjalta johdettuun toimintaan. Ehkäpä sen seurauksena rajusti supistettavat kehitysyhteistyövaratkin tuottavat jonain päivänä positiivisia tuloksia. Ja maailma pelastuu!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Feissarin ongelma: kuinka maksimoida keräystulos?

800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Auta siinä sitten

Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Mikä yhdistää Afganistania, Irakia, Syyriaa, Egyptiä, Libyaa ja Jemeniä? No tietenkin länsimaiden avulla tehty sekasortoon johtanut "demokraattinen vallankumous".

Afganistanissa Taleban-hallintoa seurannut länsimielinen hallitus pitää valtaa suurimmissa kaupungeissa. Maaseutu lienee paikallisten heimopäälliköiden ja äärimuslimien hallussa. Maan uusi presidentti pyysikin pari viikkoa sitten amerikkalaisia harkitsemaan maasta lähtemistä.

Irakissa länsimielinen hallitus on saanut massiivista apua länsimailta ja hallitsee pientä osaa maasta. Nyt vallassa olevat shiiat aloittivat kostamalla aiemman maallistuneen sunni-hallinnon vääryyksiä ja lopulta tätä eripuraa käytti hyväkseen ääri-islamistinen ISIS-järjestö, joka otti viime kesänä valvontaansa laajoja alueita.

Kun kansa nousi Assadin hallintoa vastaan Syyriassa oli jälleen länsimaiden optimisteilla aika iloita. Seurauksena ei kuitenkaan ollut demokratia, vaan pitkittynyt sisällissota, jonka pyörteisiin on sekaantunut myös islamilaisisten kiihkoilijoiden synnyttämä ISIS.

Egyptissä käytiin diktaattorin kaatumisen jälkeen jopa demokraattiset vaalit, joissa kansa osoitti olevansa ääri-islamilaista äänestäessään muslimiveljeskunnan valtaan. Maan siirtämistä kohti keskiaikaa kesti hetken, kunnes armeija puuttui peliin ja otti vallan.

Maahan on nyt luvattu uudet demokraattiset vaalit, joihin muslimiveljeskunnalla ei tule olemaan osanotto-oikeutta. Aina näyttää löytääkö maan ääri-islamia edellisellä kerralla äänestänyt enemmistö uuden edustajan näkemyksilleen - tai ovatko vaalit edes rehelliset.

Libyassa länsimaat osallistuivat näyttävästi entisen diktaattorin kaatamiseen. Voittajat kiittivät ja julistivat maahan sharian. Tosin jäljelle jäi joukko aseistettuja porukoita, jotka nyttemmin ovat käyneet sisällissotaan Gaddafin jälkeistä hallitusta vastaan - mukaan on liittynyt myös ISIS.

Ja tänään saimmekin lukea Jemenistä, jossa myös kaadettiin arabikevään pyörteissä vanha diktatuurihallitus. Myös siellä on valta lähiaikoina siirtymässä äärimuslimeille, mutta ei ISIS:ille vaan Al-Qaidalle.

Arabikevään demokratiavallankumouksen tähtimaista vain Tunisia ei kuulu joukkoon. Siellä käytiin vaalit ja maltillisten islamilaisten voitettua valta näyttää pysyneen yksissä käsissä. Tai ainakaan maa ei ole joutunut sekasorron valtaan, vaikka sielläkin on esiintynyt poliittisia vaikeuksia.

Edelle lyhyesti referoimieni tapahtumien, eli länsimaiden tuella toteutettujen vallankaappausten, seurauksena olemme saaneet länteen islamistiterrorismin. Syyskuun 11 päivän terrori-iskujen syyksi Al Qaida ilmoitti amerikkalaisten läsnäolon muslimimaissa. Madridin vuoden 2004 junahyökkäys lienee motivoitunut Irakin sodan tapahtumilla ja seuraavan vuoden Lontoon metro-iskut länsimaiden läsnäololla Irakissa ja Afganistanissa.

Toisaalta pilakuviin ja taiteeseen liittyvät terrori-iskut lienevät liittyneet lähinnä muslimien vaikeuteen hyväksyä länsimaista sananvapauskäsitettä. Jäädessään verbaalisesti ja taiteellisesti länsimaalaisten jalkoihin, muslimimaahanmuuttajat pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa siten kuin heidän kulttuuripiirissään on totuttu tekemään; siis väkivallalla.

Suomalaisena ihmisenä näen tässä asiassa kaksiosaisen ratkaisun. Ensin länsimaiden tulisi lopettaa sekaantuminen muslimien hallitsemien maiden politiikkaan ja toiseksi sulkea rajat länsimaiden poistuessa todennäköisesti entistä sekasortoisemmiksi muuttuvia oloja pakenevilta.

Jälkimmäinen on välttämätöntä sekä meidän sisäisen turvallisuutemme kannalta, että osoittaaksemme länsimaiden poistuvan muslimimaista rationaalisista syistä. Terroristejahan ei kannata palkita myöntämällä heidän voittonsa, vaikka se onkin de facto tässä tapauksessa järkevää.

En kuitenkaan odota, että ehdottamaani kaksiosaista ratkaisua tultaisiin näkemään nyt tai tulevaisuudessa. Sen sijaan yksi kaikkien aikojen suurimmista kansainvaelluksista tulee jatkumaan ja aiheuttamaan turbulenssia pitkälle tulevaisuuteen.

Syntyykö sen jälkeen seesteisempiä aikoja jää nähtäväksi, mutta varmaa lienee, ettei sellainen turvallinen ja tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä, joka nähtiin 1980-luvun pohjoismaissa tule aivan pian palaamaan. Ruotsista se on monin paikoin jo kadonnut, ja myös Tanskassa, Norjassa ja Suomessa on syntymässä uskonnollis-etnisesti leimautuneita sosiaalis-taloudellisesti erottuneita asuinalueita ja ihmisryhmiä.

Rikkaimmat siirtynevät muurien ja vartijoiden taakse jo lähiaikoina Ruotsin suurimmissa kaupungeissa ja myöhemmin myös täällä. Samalla uskonnollis-etnisesti leimautuneiden köyhien katkeruus valtaa pitäviä kohtaan kärjistyy; rikkaan valkoisen yläluokan epäluottamus etnistä alaluokkaa kohtaan kohtaan kasvaa ja köyhiin oloihin syntyneiden nuorten mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun omin ansioin vaikeutuu entisestään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin
Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Amatöörien puuhastelua

Tätä kirjoitettaessa on kilpailtu ensimmäinen päivä Otepäässä maailmancupin sprinteissä ja Vantaalla Suomen cupin viesteissä. Eilen jo vuoden 2013 MM-hiihdoissa kahdeksanneksi väläyttänyt Toni Ketelä nousi maailman parhaiden joukossa palkintopallille, kun taas norjalaisia viikko sitten kyykyttänyt Matti Heikkinen osoittautui parhaaksi, mutta ei ylivoimaiseksi, kotimaisten kilpakumppaniensa joukossa.

En tällä kertaa kuitenkaan kirjoita huippuhiihdosta, sillä silmiini osui pieni uutinen pohjoisesta Karugin kylästä Tornion kaupungissa. Sen mukaan kylässä järjestetään viikottain karkkihiihdot lapsille, joita osallistuu kilpailuihin parhaimmillaan yli puolen sataa.

Lukema on melkoinen, kun huomioidaan Karungin kylän koko: siellähän asuu vain noin 650 asukasta. Jos koko 22000 asukkaan Tornion kaupungissa lapset hiihtäisivät samalla innolla, osallituisi kaupungin lastenhiihtoihin lähes 1700 lasta. Tai miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla lähes 80000 toisistaan suksilla mittaa ottavaa keskenkasvuista.

Näin ei kuitenkaan ole. Pääkaupunkiseudun lastenhiihtojen suhteen menestyksellisimmän hiihtoseuran, Espoon Hiihtoseuran, järjestämiin lasten hiihtokilpailuihin näyttäisi osallistuvan sadan ja kahdensadan välillä oleva hiihtäjämäärä. Muut pääkaupunkiseudun seurat saavat yhteensä liikkeelle hiukan vähemmän pikkuhiihtäjiä.

Hienoa työtä tämäkin, mutta ei varmasti koko pääkaupunkiseudun lahjakkuuspotentiaalia keräävää. Ainakin lajien välinen kilpailu vie osansa sillä etenkin joukkuelajit houkuttelevat. Ja ehkäpä Helsingin seudun kiireinen elämänrytmi aiheuttaa puutetta myös vapaaehtoisista.

Mutta kyllä Karungin kylässäkin on muiden lajien aiheuttamaa kilpailua, sillä Tornion kokoisessa kaupungissa myös joukkuelajiseurat toimivat tehokkaasti. Niinpä karunkilaisten lasten innostus liittyy epäilemättä erityisesti paikallisten hiihtoihmisten aktiivisuuteen.

Vasta aika kuitenkin näyttää, kuinka moni Karungin karkkihiihtoihin osallistuvista lapsista valitsee kilpahiihdon omaksi lajikseen ja päättää katsoa mihin omat kyvyt riittävät. Toisaalta ainakaan lähiseutujen esikuvasta se ei liene kiinni. Onhan toinen vuoden urheilija eli olympiavoittaja Sami Jauhojärvi kotoisin hiukan pohjoisempaa Ylitorniosta.

Koko suomalaisen maastohiihdon tulevaisuuden menestys pohjautuu karunkilaisten hiihtoihmisten kaltaisten vapaaehtoisten toimijoiden työn pohjalle; ilman heitä ei olisi hiihtäjiä eikä ilman hiihtäjiä laduilla nähtäisi Suomen kansaa sykähdyttäviä hetkiä.

Merkittävää tässä on, ettei Suomessa ole tapana maksaa hiihtoseurojen nuorison parissa toimiville ohjaajille minkäänlaista palkkaa. Esimerkiksi Espoon Hiihtoseura palkkasi ensimmäisen seuravalmentajansa, nykyisin maajoukkueen palveluksessa toimivan, Teemu Pasasen vasta viitisen vuotta sitten. Suomen parhaisiin kilpahiihtoseuroihin (eilen toisena viestissä) kuuluva Vantaan Hiihtoseura puolestaan näyttää palkanneen ensimmäisen valmentajansa Joona Viholaisen vasta tälle kaudelle.

Toisin sanoen suomalaisille lähes vuosisadan arvokisamenetystä tuonut talvinen kansallislajimme on perustunut puhtaasti vapaaehtoistoimintaan. Siihen nähden tulokset ovat oleet suorastaan loistavia.

Kiitos siis kaikille hiihdon parissa toimineille vapaaehtoisille: olette löytäneet hienon harrastuksen, joka tuottaa iloa koko penkkiurheilevalle kansallemme. Siis nuorisotyötä parhaimmillaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?
Seuratkaa Tour de Skillä myös Perttu Hyvärisen suoritusta
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?

Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin

Pariisin terrori-iskujen jälkeen on Ranskassa korotettu turvatasoa hälyttäen 120 000 poliisia ja sotilasta valmiustilaan.

Kun OECD:n raportissa kerrotaan maahanmuuton tuovan vastaanottajamaalle puhdasta rahaa, niin lasketaanko tulevissa selvityksissä mukaan myös näistä 120 000 turvallisuuden takia työllistetystä aiheutuneet kulut? Entä Ruotsin rakettisodan aiheuttamat kulut? Tai Helsingin juutalaisen seurakunnan turvatoimien kulut? Tai Belgialaisen terrorismin ehkäisemiseksi tehdyn operaation kustannukset?

Entä lasketaanko niille löysän eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneen Välimeren hukkumiskatastrofiketjun seurauksena syntyneiden operaatioiden kustannukset? Tai Syyriasta palaavien maahanmuuttajien kuntoutustoimet?

Jos ei lasketa, niin mikä tarkoitus tuollaisilla laskelmilla on? Epärehellisen perustelun antaminen propagandistiselle kantaväestön harhaanjohtamiselleko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Kyllä romanit opettavat

Tämän aamun uutinen kertoo siitä, kuinka Romanian romanit pelastivat lumenluontiyrittäjän, joka ei muuten olisi saanut työvoimaa. Yrittäjän mukaan siksi, että suomalainen systeemi rokottaa työttömältä suomalaiselta työttömyyspäivärahaa, mikäli nämä ottavat vastaan lyhytaikaista työtä.

Olettaen ettei romanien työehtoihin, asumiseen ja maassaoloon liity mitään laitonta, on uutinen sekä erittäin positiivinen että jälleen kerran suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimman ongelman osoittava. Siis yhtäaikaisen kannustuksen sekä työttömyyteen että työvoimapulaan.

Samalla uutinen kertoo siitä, ettei kaikilla Romanian romaneilla ole ongelmia työnteossa, vaikka isolla osalla onkin. On hyvä, että näistä ahkerista romaneista uutisoidaan suomalaisessa mediassa, ja olisi vieläkin parempi, jos heistä tehtäisiin esikuva muille Suomeen saapuneille Itä-Euroopan romaneille.

* * *

Suomalaisille poliitikoilla on jo vuosikymmenten ajan on riittänyt parranpärinää ja heltanheilutusta suomalaisen verotuksen kannusteloukuista. Miten olisi, jos niille lopultakin tehtäisiin jotain?

Minä ehdotan ratkaisuksi samaa kuin olen aiemminkin tehnyt, eli kansalaispalkkaa. Sen tasona voisi olla sama kuin romanit saisivat päivän uutisen mukaan työttömänä kotimaassaan eli 300 euroa. Harkinnanvaraista tukea ei olisi, eikä syntyisi kannustinloukkuja.

Näin työllistäminen tulisi työnantajille merkittävästi nykyistä halvemmaksi, koska palkkatasoa voitaisiin pudottaa tuolla yhteiskunnan maksamalla 300 eurolla työntekijän tulojen kärsimättä. Samalla työttömyys käytännössä katoaisi, koska Suomessa on paljon sellaista nyt teekemättömäksi jäävää työtä, jota kannattaisi teettää 300 euroa halvemmalla kuin nykyinen minimipalkka.

Näin ei myöskään tarvittaisi romanialaista halpatyövoimaa, koska muutamalla sadalla eurolla ei juuri kukaan halua elää Suomessa, joten myös kantaväestölle alkaisi taas kelvata kaikenlainen työ. Etenkin kun pääkaupunkiseudulla muutamalla sadalla eurolla ei saa edes asuntoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Kansalaispalkka

Olutta valtoihin

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tähyää Yhdysvaltojen olutmarkkinoille, mikäli tekeillä oleva lakimuutos tekee sen verotusteknisesti kannattavaksi. Uutinen on monessakin mielessä ajatuksia herättävä.

Ensinnäkin toivon, että Laitila menestyy pyrkimyksissään valloittaa rapakon takaiset gluteenittomien oluiden markkinat. Olisihan se hienoa suomalaiselle pienpanimolle ottaa haltuun tällaisen erikoistuotteen käyttäjät tarunhohtoisilla Ameriikan markkinoilla. Saisi siinä sivussa mainetta kotimaakin.

Toiseksi toivon, että myös muut kotimaiset pienpanimot käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Ammattini puolesta aika paljon maailmaa nähneenä voin todeta, ettei suomalaisten pienpanimoiden parhaiden tuotteiden tarvitse hävetä millään markkinoilla.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä osata tehdä ero parhaiden ja muiden pienpanimo-oluiden kanssa. Ja lisäksi suunnata kunkin oluen vienti sellaisiin maihin, joiden paikallisesta tarjonnasta puuttuu vientiin suunnitellun tyyppinen hyvätasoinen olut.

Kolmanneksi käännän katseeni tuontiin. Meille Suomeen on jo pitkään tuotu kaikenlaisia maailmankuuluja olutmerkkejä. Siis kauniisti sanottuna lähinnä bulkkioluita.

Koska olen maailmalla pyrkinyt maistelemaan paikallisten pienpanimoiden oluita, voin vakuuttaa että oluiden maahantuojilla ja erityisesti ns. olutravintoloilla olisi mahdollisuuksia paljonkin monipuoliseen tarjontaan. Esimerkkinä vaikka kanadalainen Boreale rousse tai huumorimiehille sopiva Polygamy porter, joista kumpaakaan en ole eläissäni nähnyt Suomessa - paitsi omina matkatuliaisina.

Näillä sanoilla päätän oluenhuuruisen kirjoitukseni ja jään odottamaan mitä asian tiimoilla tapahtuu. Sekä toivotan Laitilalle ja muille suomalaisille oluenpanijoille menestystä heidän pyrkimyyksissään!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ABC kriisissä?
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä

Saksan liittokansleri Angela Merkel pyysi selitystä imaameilta siitä, miksi islamin nimissä tehdään niin paljon väkivaltaa. Hän kaipasi kysymykseen pikaista vastausta. Niin kaipaan minäkin.

Suomessa puolestaan Helsingin juutalainen seurakunta pyysi poliisilta suojelusta islamilaista terrorismia vastaan. Reilun tuhannen jäsenen seurakunta on käyttänyt turvajärjestelmiinsä viime vuosina satoja tuhansia euroja. Minä puolestani kysyn onko nämä rahat sisällytetty maahanmuuton kustannuksiin?

Ruotsissa taas kerrotaan juutalaisiin kohdistuneiden uhkausten kaksinkertaistuneen Pariisin tapahtumien jälkeen. Minä puolestani ihmettelen mitä tämä kertoo monikulttuurisesta yhteiskunnasta, jossa kritiikin ääni on suljettu poliittisen keskustelun ulkopuolelle?

No, onneksi Algeriasta on sentään löydetty yksi kadoksissa ollut pää. Muu ruumishan löytyi jo aiemmin. Minä puolestani ihmettelen miksi ihmeessä länsimainen ihminen haluaa matkustaa muslimimaihin?

Ja lopuksi. Suomessa on muuan ilmeisen hyvin kotoutunut somalimies ottanut oppia kansanrunoutemme "sankarista", joka nähdessään lastun ajelehtivan virran mukana lähti kirveen kanssa ylävirtaan tappamaan sen tekijää. Minä puolestani kysyn pitäisiköhän näin hienosta kotoutumisesta riemuita?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa
Fantastista, sanoisi Angela
USA:n murhapääkaupungit

ABC kriisissä?

Osuuskaupparyhmän ABC-ketju on viime vuosien aikana valloittanut pallosalaman lailla suomalaiset huoltoasemamarkkinat. En tiedä onko syitä siihen tutkittu oikein tieteellisesti, mutta minun käsittääkseni se perustui muutamaan oivallukseen.

Tärkein oli siistien ja tilavien WC-tilojen luominen. Ennen ABC-ketjuja huoltoasemien saniteettitilat olivat pääsääntöisesti likaisia, ahtaita ja haisevia.

Lisäksi uusissa ABC-asemissa WC-tilojen sijoittelu oli sisäänkäynnin vieressä, jolloin asemalle saattoi poiketa pelkästään tarpeiden tekemistä varten ilman että kukaan henkilökuntaan kuuluva kiinnitti huomiota käyntiin. Ei ollut tarvetta ostaa jotain turhaa pelkästään WC-käynnin takia, kuten ennen ketjun nousua oli tapana.

Toinen merkittävä seikka oli ABC-ketjun ruoka, joka varsinkin alkuun oli hinta-laatu -suhteeltaan erinomaista. Muistan itse ensi kertaa ABC:llä käydessäni hämmästelleeni ruuan herkullisuutta.

Olihan edellinen syöntiyritykseni eteläpohjalaisella Shellillä ollut peräti karmea: minä ja puolisoni ostimme eri eläinten lihaksi kutsutun annoksen ja molempien lautasella oli täsmälleen samanlainen pahvinmakuinen lihalätystkä. Tällaisten kokemusten perusteella syntyi käytäntö, että etenkin oudommilla seuduilla kulkiessa pysähdyimme ABC-asemalle syömään, koska ruuan laatu on siellä taattu; ja kilpailijoiden tiloissa ruokailuun liittyi riski kelvottomasta ruoka-annoksesta.

Kolmantena ABC:n nousun taustalla olevana seikkana oli kohtuullisen hyvän ruokakaupan sijoittaminen saman katon alle. Näin matkustaja sattoi ostaa huoltoasemalta edulliseen ruokakaupan hintaan erilaisia ostoksia silloin jos ei halunnut käyttää kahvilapalveluita. Samalla monilla paikkakunnilla nämä kaupat kilpailivat tehokkaasti vanhojen kauppaliikkeiden kanssa - ja houkuttivat ihmiset täyttämään siinä yhteydessä myös kulkuneuvojensa tankin.

Ja vielä on mainittava neljäs seikka: alkujaan ABC:n hinnat olivat hyvin edulliset. Listahinta vastasi usein muiden huoltoasemien hintoja, jolloin bonusten kanssa laskettuna hintataso oli todella alhainen.

Nyt meille on kerrottu, että ABC-ketjun nousukiito on 16 vuoden jälkeen lopulta katkennut. Samassa uutisessa brändiasiantuntija arvelee, että syynä on keskinkertaisuus ja ketjumaisuus. En ole vakuuttunut.

Minä etsisin syitä muualta. Kilpailijoiden taso on noussut, ja monet niistä ovat seurannet ABC-ketjujen osoittamaa tietä siisteydessä ja ruuan tasossa. Samalla moni ABC-ketjun läpilyönnin avaintekijöistä on menestyksen myötä väljähtänyt. Näin ketju ei enää erotu muiden joukosta - ei ainakaan yhtä selvästi.

ABC-huoltoasemien WC-tilat sijaitsevat toki edelleen asiakasystävällisellä paikalla, mutta niiden siisteyden taso on pudonnut vuosi vuodelta. Ei se vielä ole katastrofaalinen, mutta ei myöskään eroa edukseen muiden huoltamoketjujen siistiytyneistä saniteettitiloista.

Myöskään ruoka ei enää tarjoa elämyksiä. Ei sekään ole varsinaisesti kehnoa, mutta jälkipolveani siteeraten "taas ABC-ruokaa". Eli liian monet annokset ovat kovasti saman makuisia. ja jos niitä on vuosien aikana sillon tällöin syönyt, eivät ne enää tahdo maistua. Toisin sanoen hinta-laatu -suhde on romahtanut.

ABC:n yhteydessä olevat ruokakaupat ovat kuitenkin pitäneet pintansa, joten niiden suhteen ei ole valittamista. Sen sijaan ABC:n polttoaineiden hintataso on poikkeuksellisen korkea niille, joiden kuukausittaiset ostomäärät osuuskaupoista eivät ole kovin suuret. Jopa suurilla ostomäärillä polttonesteiden hinnat jäävät huoltamoiden keskitasolle.

Itse osuuskaupan asiakasomistajana toivoisinkin huoltamoketjujen kiinnittävän huomiotaan erityisestä tähän tekstiin kirjoittamiini asioihin. Ja myös kilpailijoiden miettivän samoja tekijöitä. Näin suomalaisen autoilijoita palvelevan huoltoasemaverkoston jo nyt kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkea taso voisi parantua edelleen; ja matkustusmukavuus pitkien etäisyyksien maassamme säilyisi edelleen mainiona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Yrittämisen kannukset kuntoon!
Iloitkaamme irtisanomisesta
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?

Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!

Eduskunnassa käytiin eilen keskustelua laittomasti maassa oleskeleville tarjottavasta terveydenhuollosta. Ministeri Susanna Huovinen (sd) esitteli hallituksen lakiehdotusta, jonka mukaan näille ihmisille tarjottaisiin terveydehuoltopalvelut mm. kroonisiin sairauksiin. Lisäksi alaikäiset laittomasti maassa oleskelevat saisivat kaikki samat terveyspalvelut kuin Suomen kansalaiset. Kustannuksiksi hän arveli puoli miljoonaa euroa ja käyttäjämääräksi alle 2000 henkeä vuodessa.

Hallituksen esitys voidaan muotoilla seuraavasti. "Kaikki maailman pitkäaikaissairaat: olette tervetulleet Suomeen saamaan hoitoa vaivoihinne kunhan vain onnistutte jollain tavalla keplottelemaan itsenne maamme rajojen sisäpuolelle."

Tämä asia on jokaisen suomalaisen syytä ymmärtää ja luoda sen pohjalta käsitys nykyisten hallituspuolueiden (Kokoomus, SDP, RKP ja Kristillisdemokraatit) intresseistä terveydenhuollon vaikeuksien keskellä. He asettavat laittomat maahantulijat omien kansalaistemme terveydenhuollon edelle tilanteessa, jossa terveydenhuollon rakenteiden muutoksilla yritetään epätoivoisesti saada rahat riittämään näiden terveydenhuoltoon.

Samalla hallitus haluaa luoda uuden vetovoimatekijän, jolla houkutellaan erityisesti Itä-Euroopan romaneita ja kehitysmaiden ihmisiä maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista
Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?
Portugalin ja Suomen eläkeläiset

Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja entinen panttivanki Atte Kaleva on ottanut hyvin järkevällä tavalla kantaa islamin ja islamisti-terrorismin väliseen suhteeseen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: islamismi liittyy aina islamiin.

Samalla tahdon tuoda esiin sen, että meillä on islamiin liittyen kaksi ongelmaa ratkaistavana. Ensinnäkin, pitäisi selvittää onko islamin ja islamismin väliselle yhteydelle tehtävissä jotain. Siis voisiko islamia muuttaa niin, ettei riittävän suureksi kasvaneissa islamilaisissa yhteisöissä syntyisi säännönmukaisesti terroriin taipuvaista islamistivähemmistöä.

Toiseksi meidän pitää varmistaa se, ettemme me, eivätkä meidän jälkeläisemme, joudu islamistiterroristien maalitauluksi. Luonnollisesti edellä mainitsemani islamin ja islamismin välisen säännönmukaisen yhteyden katkaiseminen toisi tähän ratkaisun.

Olisi kuitenkin myönnettävä, että ennen tuota, varmasti ainoastaan muslimien omien toimien seurauksena syntyvää, islamin ja islamismin välisen yhteyden katkaisemista, ainoa tapa suojautua on huolehtia muslimien määrän pysymisestä niin pienenä, ettei ongelmia synny - siis selvästi alle 100 000 ihmisessä.

Tuo jälkimmäinen asia on sitten se, jonka takia innostuin kirjoittamaan tämän tekstin. Kansallisessa Kokoomuksessahan on esiintynyt vuosien saatossa useitakin poliitikkoja, jotka ovat esittäneet minun kanssani samanmielisiä näkemyksiä islamilaisesta tai yleisemmin humanitaarisesta massamaahanmuutosta (näiden kahden yhteys tulee siitä, että islamilainen maahanmuutto on vain hyvin pieneltä osin työperäistä).

Edellä mainitsemistani järkevän oloisia puhuvista tunnetuin lienee Ben Zyskovicz, joka ei ole varsinainen maahanmuuttokriitikko, mutta on usein nostanut esiin epäkohtia. Siitä huolimatta hän on eduskunnassa äänestänyt aina Kokoomuksen ryhmäpäätöksen mukaisesti siten, ettei ongelmallista maahanmuuttoa ole saatu korjatuksi.

Muita tunnettuja Kokoomuksessa vaikuttavia ja maahanmuuttopolitiikasta kriittisiä näkemyksiä esittäneitä henkilöitä ovat esimerkiksi Wille Rydman ja Kai Pöntinen. Myöskään heillä ei ole ollut vaikutusta kokoomukseen eikä siis myöskään Suomen hyvinvointia ja turvallisuutta vahingoittavaan nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan, s.o. Suomeen suuntautuvan humanitaarisen maahanmuuton kokoon, laatuun tai ennen kaikkea taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin.

En epäile, etteivätkö edellä mainitut kokoomuslaiset poliitikot olisi tosissaan maahanmuuttokritiikkinsä kanssa. Suomalaisessa politiikassa puolueet kuitenkin toimivat pääsääntöisesti muodostaen sisällään kannan kuhunkin asiaan ja sen jälkeen kaikki äänestävät tämän kannan puolesta. Kokoomuksessa siis tuhoisan maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Edelle kirjoittamani seikkojen valossa onkin selvää, ettei Kokoomuksen pienellä maahanmuuttokriittisellä vähemmistöllä (Kaleva, Zyskowicz, Rydman, Pöntinen) ole mitään merkitystä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kannalta. Sen sijaan se pahentaa tilannetta syömällä kannatusta aidosti maahanmuuttokriittisiltä puolueilta, jotka ovat sitoutuneet tässä asiassa järkevään muutokseen linjaamalla kantansa jo ennen vaaleja kuten tässä on tehty. Tai tässä.

Äänestäjän on siis hyvä tuntea suomalaisen demokratian käytännöt, eikä äänestää todellista tahtoaan vastaan vain siksi, että joku puolue kalastelee heidän ääniään keräämällä ehdokkaikseen järkevästi puhuvia henkilöitä, joiden näkemyksillä ei tiukan paikan tullen ole mitään merkitystä. Paitsi itse äänestystilanteessa harhaanjohdettujen antamien äänien kerääjinä.

Näillä sanoin toivon, ettei ainakaan arvoisa lukijani sortuisi kevään vaaleissa järkevän oloisten puheiden edessä harhaanjohdetuksi.

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta