torstai 28. elokuuta 2014

Ilmastoselitys olikin vain selittelyä

Kirjoitin kolmisen vuotta sitten arvostetussa amerikkalaisessa tiedesarjassa julkaistusta mallinnustyöstä, jonka mukaan globaalin ilmaston lämpenemisen pysähtymisen syynä ovat itäaasialaiset ilmastopäätökset. Mallinnus oli yksi niistä tutkimuksista, joiden avulla yritettiin selittää niinikään ilmastoa simuloivien tietokonemallien ja todellisuuden välistä ristiriitaa, joka oli (ja on) käynyt vuosi vuodelta yhä silmiinpistävämmäksi.

Nyt Yle uutisoi, että pienhiukkaspäästöt eivät sittenkään ole syynä ilmaston lämpenemisen loppumiselle. Tutkijoiden käyttämä työkalu on ollut tietokonemallinnus, joka osoitti itäaasialaisten päästöjen pikemminkin lämmittäneen kuin jäähdyttäneen ilmastoa.

Silmiini on toki osunut muitakin selityksiä ilmiölle. Niistä ensimmäinen oli Ylen jutussakin mainittu luonnollinen vaihtelu, joka tosin tuli ilmastotutkijoiden ilmoittamien alkuperäisten kriteerien mukaan falsifioiduksi viime vuonna.

Tämän selityksen myöhempiä variantteja ovat olleet lämpötilan siirtyminen meren syvyyksiin, jota Ylen nyt uutisoiman tutkimuksen sanotaan vahvistavan, sekä ilmastonmuutoksen muuttuminen paikalliseksi. Näistä jälkimmäinen on selityksenä vähintäänkin erikoinen puhuttaessa globaalista muutoksesta.

Edellä mainittujen selitysten lisäksi on esitetty, että ilmaston lämpeneminen viime vuosituhannen lopulla olisi sittenkin ollut ainoastaan auringon aktiivisuudesta johtuvaa luontaista vaihtelua. Tämä käsitys perustuu puiden vuosilustojen avulla määritettyjen lämpötila-aikasarjojen ja auringon aktiivisuuden välisiin korrelaatioihin.

Ongelman ratkaisemiseksi on lämpötila-aineistoja myös analysoitu uudelleen. Näissä uusissa laskelmissa olemassaolevien mittaustulosten perusteella on määritetty uusille havaintopisteille lämpötilaestimaatit, jolloin havaittiin, ettei ilmastonmuutos ole sittenkään pysähtynyt. Asian varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lämpötilatietoja niiltä alueilta, joilla havaintoverkosto on harva. Lähinnä napa-alueilta.

* * *

Lopuksi pieni katsaus tämän vuoden globaaleihin ilmastotilastoihin. Esimerkiksi amerikkalaisen GISS:in mukaan kuukaudet maaliskuusta kesäkuuhun olivat poikkeuksellisen lämpimiä: maaliskuu oli tämän vuosituhannen kolmanneksi, huhtikuu toiseksi, toukokuu ensimmäiseksi ja kesäkuu toiseksi lämpimin.

Sen sijaan Suomessa helteinen heinäkuu oli GISSin mukaan vasta tämän vuosituhannen kymmenenneksi lämpimin. Onkin mielenkiintoista nähdä jatkuuko viime kuussa keskeytynyt neljän kuukauden lämpökausi palauttaen globaalin ilmaston lämpenemisen, vai jääkö ajanjakso ainoastaan tilastolliseksi sattumukseksi.

Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että noin kolmanneksen jääkauden jälkeisestä ajasta on maapallon ilmasto ollut nykyistä lämpimämpi. Emme siis ainakaan toistaiseksi elä ilmaston suhteen mitenkään poikkeuksellista aikaa. Sellainen vaatisi globaalin lämpötilojen kohoamisen paluun useiksi vuosikymmeniksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittavatko kesäkuun kylmät ilmastonmuutoksen loppuneeksi?
Uusien laskelmien mukaan maapallon ilmasto lämpenee sittenkin
HadCRUT3, hiilidioksidi ja lämpötila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.