Tänään olemme saaneet kuulla useampiakin uutisia naisten asemasta maailmassa. Näiden uutisten vertailu on suorastaan hätkähdyttävää.
Ensimmäisen uutisen mukaan Suomi on maailman paras paikka äideille. Epäilemättä tämä tarkoittaa, että Suomi on varsin kelvollinen paikka muillekin naisille. On siis hienoa tietää olevansa suomalainen!
Toinen silmiini osunut uutinen puolestaan kertoo tapahtumista Indonesiassa. Siellä islamilaisessa Acehin maakunnassa kahdeksan miestä raiskasi naisen, koska he epäilivät tämän olleen avioliiton ulkopuolisessa suhteessa miehen kanssa. Raiskauksen jälkeen miehet luovuttivat raiskatun naisen viranomaisille.
Viranomaiset ottivat naisen tietenkin mielellään vastaan. Onhan Acehin maakunnassa vallitsevan Sharia-lain mukaan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta luvassa ruoskinta. Miesjoukon jo raiskaamalla toimittama rangaistus ei vaikuta asiaan, vaan myös ruoskintarangaistus on tarkoitus panna toimeen. Onkohan hienoa tietää olevansa acehilainen?
Eikä kahta ilman kolmatta, sillä silmiini osui myös uutinen, jonka mukaan Nigeriassa yli 200 koulutyttöä siepannut islamistisen Boko Haram liikkeen johtaja vaati tyttöjen koulutuksen lopettamista Nigeriassa. Samalla hän uhosi naivansa kaksitoista- tai jopa yhdeksänvuotiaan tytön.
Uutinen ei kerro onko jälkimmäisen uhkauksen taustalla profeetta Muhammedin ja Aishan esimerkki, mutta jäin pohtimaan, että tuntuukohan mahtavalta olla nigerianislamilainen mies? Ja romanttiselta olla nigerianislamilainen nainen?
Ai niin. Tuo ensimmäinen suomalaista äideistä kertova uutinen mainitsi myös, että Somalia on maailman huonoin paikka olla äiti. Jätän kaikille pohdittavaksi mitä yhteistä on Acehin maakunnalla, Boko Harumilla ja Somalialla? Ja onko Suomi naisen kannalta sen yhteisen tekijän vastakohta?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?
Huivituomion seuraus
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset
Hyvin ilmaisit asian ytimen. Islamin periaatteet ovat vastakkaisia länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen kanssa, kun puhutaan naisista.
VastaaPoistaAivan kuin muslimien silmissä nainen ei olisi ihminen.
Nuo kolme viimeksimainitsemaasi paikkaa ovat toki "arvokkaita" kulttuureja. Jopa siinä mielessä, että toivoisin heidän kulttuurinsa pysyvän siellä, enkä koskaan saapuvan tänne pohjolaan. No, myöhäistä toivomus ehkä jo on.
VastaaPoistaKulttuureissa on eroja, suhteessa kehitykseen, uskontoon tai naisiin (tasa-arvoon). En näkisi, että kehitysmaalaisella siirtolaisuudella, millä tarkoitan lähinnä Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaa siirtolaisuutta, olisi mitään rakentavaa tarjottavaa nyky-Euroopalle. Ikävää näin sanoa, mutta näin on.
Oishan se mukavaa, jos toi indonesianki uutinen olis valtamediassa, vai onko ollut? ja mikä mahtais olla Uudessa-Suomessaki päivystävien rasisminvastaisen taistelun parivaljakon Härkösten pariskunnan kommentointi ? :)
VastaaPoista-jpt-
Uutinen oli Ylen nettisivuilla, kuten linkistä seuraamalla huomaa.
VastaaPoistaNiinpä oli, pitäs kait otaa silmät päästä välillä ennenkuin kirjottaa :)
Poista-jpt-
Kun olen asunut muslimimaissa, monta kertaa on tullut mieleen, että Suomi on niiden vastakohta. Muslimit tuijottavat perinteisiin, rankaisuihin ja kostoon. Mikään ei edisty, kun ei sallita vapautta, luovuutta eikä poikkeamista oikeasta opista.
VastaaPoistaKeskiajalla ei Euroopassakaan naisella ollut sielua ja harhaopista rangaistiin kuolemalla - ihan niin kuin eräissä maissa vieläkin. Länsimainen ajattelu on kuitenkin päässyt paljon pitemmälle kuin muut suuntaukset.
En ole uskovainen, mutta mietityttää, olisiko kristinuskolla, joka korostaa anteeksiantoa ja suvaitsevaisuutta, osuutta länsimaiseen edistykseen. Onhan kristinuskossakin ollut ahdasmielisyyttä, mutta se on joustanut ja sopeutunut ja uudistunut aikojen mukana.
Minusta Boko Haram ei vaikuta mitenkään naisvihamieliseltä. Pikemminkin päinvastoin. Minä ainakin ottaisin mieluummin vastaan elämänohjeita kuin tulisin poltetuksi elävältä:
VastaaPoistaOn February 25, between 40 and 59 children were killed by the fundamentalist militant group. Early that morning, Boko Haram terrorists attacked a boarding school and shot many of children, aged 11 to 18, while they slept. Some of the students were gunned down as they attempted to flee. Others had their throats slit. In some buildings, Boko Haram militants locked the doors and set the building alight. The occupants were burned alive.
All of the victims were boys. Reports indicated that the young girls the militants encountered were spared. According to the BBC, the militants told the girls to flee, get married, and shun the western education to which they were privy.
Beyond wire reports and a handful of segments on globally-focused outlets like NPR, this atrocity went unremarked upon in the popular news media.
February 25 was not Boko Haram’s first atrocity. By March, more than 1,000 people had been killed in the country’s northeast since the first of the year. Prior to Boko Haram’s shift in tactics, from wholesale slaughter of young men to the kidnapping of young women, the group traveled from village to village where they killed children and razed buildings with near impunity.