Suomalaiset sen sijaan jäivät kauas kärjestä, vaikka itse odotin ainakin Martti Jylhän menestyvän. Mielestäni sekä naiset, että miehet jäivät alamäessä, mikä viittaa siihen, että suomalaisten välinehuolto epäonnistui jälleen, vaikka hiihtäjät eivät sellaisesta vihjanneetkaan.
* * *
Kerroin kahdessa aiemmassa viestissäni (ensimmäinen ja toinen), että hiihtäjien sijoittumisella puolivälieriin on huomattava merkitys sprinttihiihdon lopputulosten kannalta. Tämän päivän olympiasprintissä tuo käsitys sai vahvistusta: molemmat voittajat tulivat ensimmäisestä puolivälierästä.
Muutenkin sijoitukset ovat mielenkiintoiset: katsotaan niitä taulukon muodossa.
Ensin miehet
Ja sitten naiset
Taulukoista nähdään, että kolmannesta puolivälierästä meni jälleen eniten hiihtäjiä finaaliin. Koska tämä toistui myös kahdessa aiemmin tarkastelemassani aiheistossa, ilmiölle lienee olemassa jokin syy.
Samoin nähdään, että neljännestä ja viidennestä puolivälierästä finaaleihin pääsi yhteensä vain kaksi hiihtäjää. Tämä sopii hyvin aiempien analyysieni kanssa, ja vahvistaa että näistä puolivälieristä on käytännössä mahdotonta saavuttaa menestystä.
Kolmanneksi tarkastelen vielä hiihtäjien menestystä välierittäin. Se osoittaa, että ensimmäisestä välierästä selvisi finaaleihin kahdeksan hiihtäjää, kun toisesta välierästä vain kaksi.
| sijoitus | numero | puolivälierä | välierä |
| 1 | 1 | 1 | 1 |
| 2 | 6 | 3 | 1 |
| 3 | 5 | 3 | 2 |
| 4 | 4 | 2 | 1 |
| 5 | 2 | 5 | 2 |
| 6 | 15 | 3 | 1 |
Ja sitten naiset
| sijoitus | numero | puolivälierä | välierä |
| 1 | 1 | 1 | 1 |
| 2 | 6 | 3 | 2 |
| 3 | 4 | 2 | 1 |
| 4 | 7 | 2 | 1 |
| 5 | 5 | 3 | 1 |
| 6 | 9 | 4 | 2 |
Taulukoista nähdään, että kolmannesta puolivälierästä meni jälleen eniten hiihtäjiä finaaliin. Koska tämä toistui myös kahdessa aiemmin tarkastelemassani aiheistossa, ilmiölle lienee olemassa jokin syy.
Samoin nähdään, että neljännestä ja viidennestä puolivälierästä finaaleihin pääsi yhteensä vain kaksi hiihtäjää. Tämä sopii hyvin aiempien analyysieni kanssa, ja vahvistaa että näistä puolivälieristä on käytännössä mahdotonta saavuttaa menestystä.
Kolmanneksi tarkastelen vielä hiihtäjien menestystä välierittäin. Se osoittaa, että ensimmäisestä välierästä selvisi finaaleihin kahdeksan hiihtäjää, kun toisesta välierästä vain kaksi.
Lisäksi ensimmäisestä välierästä finaaliin päässeet hiihtäjät menestyivät toisen välierän kautta tulleita paremmin - sijoitusten keskiarvot finaaleissa olivat 3,25 ja 4,00.
Vaikka miesten finaalissa kolmen miehen kolarilla olikin iso merkitys lopputulokselle, olivat ensimmäisen välierän kautta finaaliin selvinneet Hattestad ja Peterson kolarin tapahtuessa jo karkaamassa muilta ja toisesta välierästä tullut Jönsson pudonnut. Jälkimmäinen kuitenkin nousi kolarin ansiosta kolmanneksi.
* * *
Vaikka miesten finaalissa kolmen miehen kolarilla olikin iso merkitys lopputulokselle, olivat ensimmäisen välierän kautta finaaliin selvinneet Hattestad ja Peterson kolarin tapahtuessa jo karkaamassa muilta ja toisesta välierästä tullut Jönsson pudonnut. Jälkimmäinen kuitenkin nousi kolarin ansiosta kolmanneksi.
Siten myös tämän tarkastelun perusteella hiihtäjien sijoittumisella puolivälieriin ja välieriin on lähes ratkaiseva merkitys sprinttihiihdossa.
Kuten jo aiemmin ole todennut, löytyy selitys puolivälierien merkitykselle hiihtojen väliin jäävästä lepoajasta. Lepoaikojen erot korostuvat vielä arvokisoissa, joiden sprinttiradat on pyritty tekemään tavallistakin raskaammiksi. Tämän perusteella toistan ehdotukseni sprinttihiihtosääntöjen muuttamiseksi.
Ensinnäkin ehdotan että sprinttihiihdossa ja etenkin arvokisoissa siirryttäisiin nykyistä oleellisesti lyhyemmille matkoille.
Toiseksi ehdotan että erävaiheen aikatauluja väljennettäisiin merkittävästi, jolloin puolivälierien ja välierien hiihtojärjestyksen suhteellinen vaikutus palautumisaikoihin vähenisi. Jopa kilpailun jakamista kahdelle päivälle kannattaisi harkita arvokisoissa.
Kolmanneksi ehdotan, että hiihtäjät saisivat karsinnan mukaisessa järjestyksessä valita puolivälieränsä. Tämä valintaprosessi toisi lisää taktisia kuvioita kilpailuihin ja voitaisiin tuotteistaa uutena mielenkiintoisena lisäjännittämisen kohteena katsojille.
Kuten jo aiemmin ole todennut, löytyy selitys puolivälierien merkitykselle hiihtojen väliin jäävästä lepoajasta. Lepoaikojen erot korostuvat vielä arvokisoissa, joiden sprinttiradat on pyritty tekemään tavallistakin raskaammiksi. Tämän perusteella toistan ehdotukseni sprinttihiihtosääntöjen muuttamiseksi.
Ensinnäkin ehdotan että sprinttihiihdossa ja etenkin arvokisoissa siirryttäisiin nykyistä oleellisesti lyhyemmille matkoille.
Toiseksi ehdotan että erävaiheen aikatauluja väljennettäisiin merkittävästi, jolloin puolivälierien ja välierien hiihtojärjestyksen suhteellinen vaikutus palautumisaikoihin vähenisi. Jopa kilpailun jakamista kahdelle päivälle kannattaisi harkita arvokisoissa.
Kolmanneksi ehdotan, että hiihtäjät saisivat karsinnan mukaisessa järjestyksessä valita puolivälieränsä. Tämä valintaprosessi toisi lisää taktisia kuvioita kilpailuihin ja voitaisiin tuotteistaa uutena mielenkiintoisena lisäjännittämisen kohteena katsojille.
Näiden ehdotusteni kautta sprinttihiihdon tulokset vastaisivat nykyistä paremmin hiihtäjien todellista paremmuutta. Jätän ehdotukseni hiihtokilpailuja järjestävien käytettäväksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.