Muistamme edelleen kuinka Lilo heti vankilasta päästyään kirjoitti avustuksellaan tapetun nuoren naisen Facebook-sivulle törkyviestin, jossa riemuitsi tuomionsa lyhyydestä. Ja seuraavalla viikolla uhkaili haudan häpäisyllä.
Lilon törkykäyttäytyminen ei ole jäänyt tähän, vaan hänet tuomittiin tänään lähestymiskieltoon. Syynä oli Lilon entiselle tyttöystävälleen lähettämä uhkaava sähköpostiviesti. Iltalehden mukaan oikeus totesi päätöksessään, että "on perusteltua olettaa, että Lilo tulisi tekemään naisen henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä".
Seuraavaksi jäämme odottamaan riittääkö lähestymiskielto pitämään Lilon kaidalla tiellä. Valitettavasti tapauksesta tulee hakematta mieleen tapaus Shkupolli, joka oli myös tuomittu lähestymiskieltoon entistä tyttöystäväänsä kohtaan. Toivon sydämestäni, ettei historia toista itseään.
* * *
Tapaus Joel Lilo herättää mielessäni yhden oikeuspoliittisen ja yhden ihmisoikeuskysymyksen.
Oikeuspoliittinen kysymys liittyy rangaistusten tarkoitukseen. Senhän sanotaan olevan rikokseen sortuneen kansalaisen saattaminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi. Kaiken tähän mennessä tapahtuneen jälkeen voidaan selvästi nähdä, että hovioikeuden lieventämä rangaistus ei ole johtanut tähän päämäärään Lilon tapauksessa. Kysymykseni siis kuuluu: miksi lainsäädännössämme ei ole keinoja korjata tämänkaltaista epäonnistumista? Vai onko?
Ihmisoikeuskysymys liittyy epäonnistuneen rangaistuksen seurauksiin. Eli mikä on tässä tilanteessa Lilon avustuksella murhatun nuoren naisen perheen oikeus surra rauhassa oman läheisensä poismenoa? Entä mikä on Lilon entisen tyttöystävän oikeus elää pelkäämättä Shkupollin entisen tyttöystävän kohtaloa? Ovatko heidän oikeutensa vähäisemmät kuin Lilon oikeus häiritä ja mahdollisesti jopa tuhota näiden ihmisten elämä?
Lopuksi. Näiden kahden kysymyksen jälkeen joudun kysymään, mikä on oikeuslaitoksemme ja erityisesti hovoioikeudessa päätöksen tehneiden juristien näkemys ja vastuu edellä esittämistäni oikeuspoliittisesta ja ihmisoikeuskysymyksestä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Lallukka vapaaksi - syntyikö tässä oikeusmurha?
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Hyviä kysymyksiä esität. Jos oikeutta ei saa, sitä aletaan jossain vaiheessa kysellä pärinäpoikien kerhoilta. Tai sitten kostetaan itse, kun kerran parin vuoden istumisella selviää. Kenties vähemmälläkin, jos ajaa autolla vahingossa huolimattomasti.
VastaaPoistaJa tuo autolla ajaminen pitää tehdä kännissä: tulee pitää taskumatti hanskalokerossa "päivystyspakkauksena". Näin tuokin tuomio olisi "suojaavan sateenvarjon" alla.
VastaaPoistaJuridinen järjestelmämme on siinä määrin kaukana siitä, mitä oikeudella yleisessä kielenkäytössä tarkoitetaan, että olisi selvempää olla käyttämättä tuota sanaa tuomioistuintemme yhteydessä. Tulisi siis puhua tuomioistuinlaitoksesta (ei oikeuslaitoksesta), lain sovellusjärjestelmästä, lainkäytöstä ja -tulkinnasta jne.
VastaaPoistaOn hyvä, ettei lakikirjamme tunne oikeuden halventamista, sillä muussa tapauksessa oikeuslaitoksemme joutuisi vähän väliä omien päätöstensä takia tuomiolle.
VastaaPoistaEhkä lainsäätäjämme ovat kerrankin olleet kaukaa viisaita, kun eivät ole moista pykälää lakeihimme lisänneet.
Vankilarangaistuksellehan on useita syitä, joiden jonkunlainen kompromissi kunkin tuomion pitäisi olla.
VastaaPoistaYksi syy on tuo mainitsemasi yhteiskuntakelpoiseksi saattaminen. Sen toimivuus yleensäkin on vähän kyseenalaista, mutta tässä tapauksessa ainakin epäonnistunut.
Toinen syy on vaarallisten ihmisten eristäminen. Siltäkään kannalta tämä rangaistus ei oikeen näytä onnistuneelta, mutta sen näkee varmasti vasta tulevaisuudessa.
Kolmas syy on rikosten ennaltaehkäisy rangaistuksen pelolla. Siltäkään kannalta tässä ei olla onnistuttu. Kyseessä oli niin harkittu teko, että rangaistus voisi toimia pelotteena, mutta ei varmaan näin lyhyt. Harkitussa teossa ensikertalaisuuden ei pitäisi olla lieventävä asia, koska sitä lievennystäkin rikolliset osaavat harkita.
Viimeinen syy, joka minulle tulee mieleen on ihmisten oikeudenmukaisuuden tarpeen tyydyttäminen, jotta kostotoimilta vältytään. Siitäkään näkökulmasta tuomio ei ole onnistunut.
Surkea tuomio siis kaikin puolin.
Olen kaikin puolin samaa mieltä.
Poista"Miehistä kolme prosenttia ja naisista prosentti syyllistyy yli puoleen kaikista oman sukupuolensa tekemistä rikoksista, kertoo Turun yliopiston FinnCrime-tutkimus."
VastaaPoistaToimenpiteiden kohdistamisella tähän ongelmayksilöiden pieneen joukkoon saataisiin aikaan romahdus rikostilastoissa?
Mielestäni vakavista rikoksista, varsinkin väkivaltarikoksista langetettavissa rikokstuomioissa pitäisi ottaa käytäntöön progressiivinen asteikko jossa rikoksen uusiminen lisää tuntuvasti rangaistuksen ankaruutta.
Ensikertalaisellle pitää antaa mahdollisuus korjata elämä oikeille raiteille mutta jos korjausta ei tapahdu pitää yhteiskunnan todeta jossain vaiheessa peli menetetyksi ja eristää nämä ihmiset lopullisesti muun yhteiskunnan ulkopuolelle.