Kansalaispalkka

Asia nousi esiin marjasadon kypsyttyä tavallista nopeammin: ulkomaiset poimijat olivat tulossa Suomeen vasta sadon kypsymisen jälkeen, jolloin osan sadosta pelättiin pilaantuvan pellolle. Samalla huomattiin, ettei mansikanpoiminta houkuttele suomalaisia nuoria tai työttömiä. Taustalla on mansikanpoiminnasta saatavan palkkion alhaisuus.

Marjanpoimijaongelma on vain yksi esimerkki niin sanotuista kannustinloukuista eli tilanteista joissa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan tekemällä enemmän töitä. Yleensä ongelma juontaa erilaisista sosiaalisista tulonsiirroista, jotka vähenevät henkilön saadessa mitä tahansa muuta tuloa.

Yksi selkeimmistä keinoista välttää kannustinloukut olisi kaikkia koskeva perustulo eli kansalaispalkka. Itse muistan kirjoittaneeni joskus keskikoululaisena ainekirjoituksen tulevaisuudesta, jossa robotit hoitaisivat "ikävien töiden" tekemisen ja ihmisille maksettaisiin kansalaispalkkaa. Visiossani työnteko olisi kuitenkin mahdollista ja siihen hakeutuisivat minimiä korkeampaa elintasoa, itsensä kehittämistä, sosiaalista arvostusta yms hamuavat.

No, en ollut murkkuikäisenä ajatuksen ensimmäinen esittäjä, vaan sen juuret juontavat ainakin 1700-luvun lopulle, jolloin Thomas Paine ensimmäisenä unelmoi kansalaispalkasta. Suomessa kansalaispalkasta ovat viime aikoina eniten puhuneet vihreät ja vasemmistoliittolaiset, mutta ajatus on saanut kannastusta kautta koko poliittisen kentän.

Kansalaispalkan on väitetty olevan liian kallis toteutettavaksi. Toisaalta nykyinen harkinnanvarainen tulonsiirtojärjestelmä elättää valtavan kallista byrokratiaa, josta voitaisiin pääpiirteissään luopua kun tulonsiirtojen tarvetta ei enää tarvitsisi pohtia.

Näin suurin osa Kelan kuudentuhannen työntekijän palkkatuloista ja muista kuluista vapautuisi jaettavaksi kansalaispalkkana. Samalla itse työntekijät vapautuisivat täyttämään yksityisen sektorin työntekijätarvetta ja helpottamaan väestörakenteesta syntyvää kestävyysvajetta.

Kansalaispalkka tulisi siis kaikkien kansalaisten käyttöön, eivätkä siihen vaikuttaisi muut tulot. Näin kannustinloukkuja ei syntyisi lainkaan. Samalla poistuisi ongelma elämiseen riittämättömistä työtuloista, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa pakottavat ihmiset tekemään kahta tai useampaa pienipalkkaista työtä.

Toisin sanoen minimipalkasta voitaisiin luopua kokonaan, jolloin monet sellaiset tehtävät, joita nykyisin ei kannata teettää tulisivat tekijöilleen kannattaviksi. Näin pienipalkkaisia työpaikkoja lisäämällä voitaisiin helpottaa työttömyyttä ja välttää esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Tässä ratkaisussa on vaikea nähdä häviäjiä.

Kansalaispalkalla olisi toinenkin seuraus: kansalaispalkan kokoinen summa voitaisiin vähentää suoraan työntekijöiden palkasta, jolloin yritysten kipailukyky luonnollisesti nousisi. Vaihtoehtoisesti verotusta voitaisiin kiristää kansalaispalkan verran, jolloin saataisiin lisärahoitusta yhteiskunnan kuluihin tai esimerkiksi kansalaispalkan rahoittamiseen. Käytännön ratkaisussa kannattaisi varmasti huomimoida molemmat näkökohdat.

Kuten lukija on havainnut, olisi kansalaispalkka mielestäni erinomainen ratkaisu moniin Suomen nykyisiin ongelmiin. Yhden valtavan suuren riskin kuitenkin näen mikäli se toteutuu - se on Euroopan Unionin lainsäädäntö.

Unionihan on määrittänyt, että EU-kansalainen on oikeutettu saamaan "asuinmaansa" sosiaaliturvaa. Toisin sanoen, vaarana on työtä vieroksuvien EU-kansalaisten massasiirtyminen Suomeen kansalaispalkan toivossa. Tämä ei vielä sellaisena aiheuta ongelma, sillä lähtömaan ja Suomen sosiaaliviranomaiset ratkaisevat jokaisen tukea hakevan "asuinmaan" - sitä ei siis voi ilmoittaa itse.

Yrittäjistä tuskin kuitenkaan olisi pulaa, enkä pitäisi mahdottomana tilanteita, joissa erilaiset hyvää tarkoittavat henkilöt hieman Anna Kontulan tapaan tarjoaisivat apuaan, jotta erilaiset huonossa asemassa olevat eurooppalaiset pääsisivät mukaan järjestelmään. Tämä voisi johtaa hallitsemattomaan kustannustason nousuun ja koko kansalaispalkkajärjestelmän kaatumiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Aikamme uskonsodat

Euroopan tunnetuin uskonsota lienee 30-vuotinen sota, jonka aikana luotiin muun muassa Ruotsin lähes sata vuotta kestänyt asema eurooppalaisena suurvaltana. Itse muistan tuon sodan parhaiten Topeliuksen Välskärin kertomusten eloisasta kuvailusta. Jotkut saksalaiset puolestaan pelottelevat lapsiaan ruotsalaisilla - viitaten ilmeisesti ruotsalaisten ja suomalaisten sotilaiden uskonsodan tiimellyksessä harrastamiin julmuuksiin.

30-vuotinen sota taisi olla myös se sota, jossa suomalaiset ensimmäisen kerran saavuttivat mainetta urheina sotilaina. Etenkin uudenlaisen taistelutaktiikan omaksuneet ratsumiehet eli hakkapeliitat saavuttivat suorastaan yliluonnollisen maineen Sen seurauksena Suomen tunnetuin talvirengas kantaa muinaisten ratsumiesten nimeä vielä 21. vuosisadalla.

Suomalaisittain ajatellen uskonsodat ovat siis historiaa. Valitettavasti näin ei ole kaikkialla maailmassa. Hindu-enemmistöisessä Intiassa väestön vähemmistö on muslimeja, ja erilaiset terroriteot ovat jättiläisdemokratiassa arkipäivää. Perimmäisenä motiivina niille näyttäisivät pääsääntöisesti olevan erilaiset uskonnolliset näkemykset.

Amerikkalaiset puolestaan veivät kahden sodan avulla demokratiaa Irakiin. Maassa esiintyy kahteen eri islamilaiseen haaraan kuuluvia väestöryhmiä, jotka uskonsodan perinteitä noudattaen luottavat erilaisiin terroritekoihin. Demokratiankin kanssa taitaa olla vähän niin tai näin.

Tämän hetken kimurantein uskonsota taitaa kuitenkin olla käynnissä Syyriassa, missä shiialaisiin alaviitteihin kuuluvaa diktaattoria yritetään syrjäyttää lähinnä muiden muslimien toimesta. Viimeisimpänä käänteenä kapinallisten joukoissa kiihkeämpää ja maltillisempaa sunnilaisen islamin tulkintaa edustavat joukot ovat ryhtyneet terrorisoimaan toisiaan.

Nigeriassa puolestaan terrorisoidaan muslimien ja kristittyjen välillä. Tai ainakin meille kantautuneiden uutisten perusteella lähinnä muslimit terrorisoivat kristittyjä.

Jos joku väittää, että uskonsodat liittyvät pelkästään muslimeihin, niin tahdon muistuttaa Irlannin tilanteesta. Siellä ei enää käydä suoraa terrorisotaa, mutta jännitteet ovat edelleen pinnassa. Eikä Serbien ja Kroaattien välisestä vihanpidostakaan kovin kauaa ole.

Mitä tästä uskonsotien kirjosta pitäisi oppia?

Itselleni nämä kaikki sodat kertovat ennen kaikkea moniuskontoisen yhteiskunnan epästabiiliudesta. Etenkin silloin, jos uskonto liittyy väestön muuhun kulttuuriseen tai geneettiseen jakautumiseen.

Suomen kannalta tämä tarkoittanee sitä, että jos ja kun maahamme muodostuu merkittäviä vähemmistöjä, saattaa historiassamme merkittävän pitkä tasaisen ja rauhallisen yhteiskuntakehityksen aika päättyä ennemmin tai myöhemmin.

Tulijamäärien määrän ja laadun kontrolloinnin lisäksi tällaisen kehityksen välttämiseksi olisi maahantulijoiden uskonnollista ja muuta kulttuurista eristäytymistä pyrittävä ehkäisemään. Oleellista tässä olisi varmasti etenkin meitä alhaisemman koulutustason maista tulevien ihmisten sivistyksellisen tason ja loogisen ajattelukyvyn nostaminen.

Onhan tutkimuksin osoitettu, että analyyttisen ajattelun vahvistuminen vähentää uskonnollista kiihkoa. Samalla se ehkäisee uskonnollisista tavoista (kuten huntu, kättelyrajoitteet, rukoustauot jne...) johtuvaa syrjäytymistä ja ylipäänsä väestöryhmien välisiä jännitteitä.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Veret seisauttava raiskausuutinen Egyptistä

Luin Iltalehdestä tämän uutisen. Sen mukaan "YK:n toukokuussa julkaiseman seksuaaliraportin mukaan jopa 99,3 prosenttia haastatelluista egyptiläisnaisista kertoi joutuneensa jonkinlaisen seksuaalisen väkivallan uhriksi." Lisäksi "raiskaajat jäävät ilman tuomiota, sillä yleinen asenne etenkin vallankumousjuhlien aikaan on, että paikalle saapuvat naiset kerjäävät tulevansa raiskatuiksi."

Yksin tämä uutinen saa minut vaatimaan, että mikäli Egypti sortuu sisällissotaan tai muuhun haalitsemattomaan väkivaltaan, ei Suomeen saa päästää yhtään ainutta tuon maan miespuolista kansalaista pakolaisena tai turvapaikan hakijana. Riski suomalaisten naisten seksuaaliturvallisuuden menetyksen suhteen on yksinkertaisesti liian suuri.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huomioita Egyptin vallankaappauksesta
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?

Huomioita Egyptin vallankaappauksesta

Egyptissä muslimiveli Mursi siirrettiin armeijan toimesta ja kansan tuella syrjään. Aika näyttää mitä tästä seuraa. On kuitenkin syytä panna muistiin muutama huomio.

Ensimmäinen huomattava seikka on se, että veli Mursi tuli valtaan demokraattisen prosessin kautta. Ja hän noudatti sellaista politiikkaa, jota voi olettaa muslimiveljeltä. Egyptin kansa sai siis mitä halusi, mutta todellisuuden valjettua veti tukensa pois presidentiltä. Mitä tämä kertoo egyptiläisten kyvystä ymmärtää demokratiaa?

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että länsi näyttää suhtautuvan varsin maltillisesti vallankaappaukseen. Taustalla lienee tyytyväisyys siihen, että radikaali islam koki ainakin väliaikaisen tappion. Mitä tämä kertoo länsimaiden halusta puolustaa demokraattista prosessia, mikäli epädemokraattiset toimenpiteet johtavat sitä miellyttävään lopputulokseen?

Kolmanneksi haluaisin lukijani havaitsevan, että muslimiveljeskunta ja sen kannattajat oivalsivat välittömästi olevansa tässä tilanteessa de facto demokratian puolustajia. Samalla he kokivat olevansa marttyyrejä. Mitä tämä tarkoittaa Egyptin demokratian ja koko maan tulevaisuudelle?

Neljäntenä hämmästyin sitä, että Mursin syrjäyttämistä väitetään juhlittavan jopa enemmän kuin Mubarakin kukistumista. Mitä tämä kertoo Mursin vallankäytöstä viimeisen vuoden aikana?

Viidenneksi haluaisin panna muistiin Egyptin armeijan pyrkimyksen saada vallalleen mahdollisimman laaja siviilituki. Lisäksi se on jo luvannut uudet vaalit. Mitä tämä kertoo Egyptin armeijan suhteesta demokratiaan?

Lopuksi totean, että vallankaappauksen jälkeen Egyptillä on edessään uusi alku. Se ei kuitenkaan ole paluu vuoden takaiseen tilanteeseen, sillä kansakunta on saanut maistaa islamistista valtaa. Siten mahdollisissa uusissa vaaleissa egyptiläisillä on äänestyspäätöksensä tueksi enemmän käytännön tietoa kuin Mursin voittamissa vaaleissa. On siis syytä toivoa, että Niilin laakson asukit onnistuvat toisella yrityksellä valitsemaan itselleen viisaan johtajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin suurähettiläs
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Irakille viedyn demokratian tulevaisuudesta