maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mitäs minä sanoin?

Suomen pankin ex-johtaja Heikki Koskenkylä on todennut, että "käytännössä se (euroalue) on jo nyt vajonnut pitkäaikaisen hitaan kasvun ja kasvavan työttömyyden kierteeseen Japanin malliin. Sosiaaliset ja poliittiset ongelmat tulevat lähivuosina kärjistämään tilannetta".

Totesin itse viime syksynä otsikolla EU luopui tulevasta talouskasvusta seuraavaa: "Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista". Toisin sanoen saman kuin Heikki Koskenkylä nyt. 

Omituista tässä kaikessa on se, että Suomen hallitus ja Euroopan Unionin päättäjät ovat olleet kykenemättömiä näkemään ongelman syvyyttä. Syynä lienee se, minkä itsekin edellä lainaamassani kirjoituksessa totesin, että " monet pelkäävät Kreikan eron ja sen myötä todennäköisesti tapahtuvan velkojen hoitamatta jättämisen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Sen kustannukset voisivat olla moninkertaiset Kreikan tukemisen kuluihin verrattuna."

Analyysi on kuitenkin virheellinen, sillä nyt noudatetun politiikan seuraukset ovat vielä monin verroin kalliimmat Koskenkylän toteaman pitkäaikaisen hitaan kasvun kierteen takia. Tällaisen taloudellisen stagnaation kustannukset tulevat nimittäin menetetyn talouskasvun kautta monin verroin kalliimmiksi kuin uuden kasvun mahdollistavan radikaalin ratkaisun tekeminen. 

Tässä tilanteessa uuden talouskasvun tuottamiseksi on vain kaksi mahdollista ratkaisua. Joko eurojärjestelmästä 1. poistetaan sellaiset maat, jotka eivät Koskenkylän ilmaisutavalla kykene noudattamaan tiukkaa ja kurinalaista talouspolitiikkaa. Tai sitten 2. Suomi irtautuu eurojärjestelmästä, ja ottaa vastaan lyhytaikaisen kriisin ja sen jälkeisen vahvan talouskasvun. 

Itse kannatan, toisin kuin Koskenkylä, ensisijaisesti vaihtoehtoa 1, mutta mikäli se ei ole mahdollista, näen turvautumisen vaihtoehtoon 2 välttämättömäksi. Valitettavasti en vain usko, että sen enempää EU kuin Suomen hallituskaan kykenee luopumaan nykyisestä virheelliseen analyysiin perustuvasta politiikastaan, ja pelastamaan EU:n ja/tai Suomen talouskasvun nähtävissä olevan tulevaisuuden aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

1 kommentti:

  1. Tässä tosiaan kaipailee vaihtoehtolaskelmia, mutta niitä ei ole saatu. Ilmeisesti syynä on se, että tulokset voisivat olla vääriä. Komissaari Rehn vähän moitiskeli tutkijoita, kun nämä olivat eri mieltä kuin komissio. Luultavasti kaiken takana on Monnet'n oppi eli hyvä kriisi ei saa mennä hukkaan vaan sitä pitää hyödyntää liittovaltion ajamiseen. Aika vain taitaa tällä kertaa loppua kesken, Kreikka, Espanja ja Portugali eivät enää kovin kauan kestä deflaatiopolitiikkaa. Yhteiskunnat hajoavat.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.