Haluaisin kiinnittää huomiota Himas-kohun viimeisimpään käänteeseen. Näin siksi, että se kertoo jotain oleellista poliitikkojen ja median suhteesta.
Meillehän on jo aiemmin selvinnyt, että filosofi Pekka Himanen sai poikkeuksellisen menettelyn kautta käyttöönsä 700 000 euroa hahmotellakseen tulevaisuutta. Poikkeuksellisuus tässä yhteydessä tarkoittaa pelkästään kilpailun kautta rahaa myöntävien organisaatioiden höveliyttä pääministeri Kataisen edessä. Ja asiaa ei näytä parantavan se, että kaiken käytettävissä olevan tiedon peusteella Himasen työstä on tulossa hmh... kevyt.
Kohkaus sai uuden käänteen, kun kohuun kyllästynyt Himanen nosti keskustelun uudelle tasolle 16.4. pitämässään tilaisuudessa. Hän nimittäin väitti, että koko medianäkyvyyden takana olisi lehdistön hyökkäys kokoomuslaista pääministeriä vastaan. En epäile hetkeäkään, ettei Himasen väitteessä ole ainakin vähän perää huomioiden vihreiden ja vasemmistolaisten yliedustuksen toimittajien ammattikunnassa.
Merkille pantavaa tässä tilanteessa on kuitenkin pääministeri Kataisen reaktio. Hän tyrmäsi selvin sanoin Himasen väitteen. Kysymys kuuluukin: miksi?
Lähestyn asiaa ajatusleikin kautta. Oletetaan, että Katainen olisi hyväksynyt Himasen väitteen. Olisiko lehdistön arvostelun seurauksena ollut journalistien tuki Kataisen tulevina pääministerivuosina vai pikemminkin kosto median puolueettomuuden kyseenalaistavalle poliitikolle? Jos jälkimmäinen, niin mitä siitä olisi seurannut muutenkin horjuvalle maan hallitukselle? Ja Kataisen asemalle vallankahvassa?
Vastaan itse: moni toimittaja olisi varmasti tahtoen tai tahtomattaan ryhtynyt nykyistä "kataiskriittisemmäksi", ja pääministerin asema olisi vaikeutunut. Näin lienee ajatellut pelimieheksi osoittautunut Katainenkin ja tuli nahkaansa pelastaessaan samalla hylänneeksi filosofiystävänsä. Näin raadollista on poliitikon ystävyys - yhtenä päivänä poikkeuksellisia tukitoimia, toisena yksin tuleen jättäminen.
Pääasia on kuitenkin se, että tämä pieni episodi osoittaa lehdistön tarvittaessa erittäin suuren vallan jopa valtakunnan huipulla oleviin poliitikkoihin. Kysymykseksi jääkin se, miksi tämä valta näkyy vain lehdistön omaan moraaliin liittyvässä asiassa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää
David Cameron ja pullon henki
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Juuri näin taisi tässä käydä. Himanen ei osannut hallita poliittisen pelin dynamiikkaa, vaan töräytti ilmoille sisäpiirinsä oletettavasti jakaman näkemyksen. Samalla hän tietysti asemoitui itse vankasti "toiselle puolelle", eli porvarileiriin. Pitäisikö Pekan välillä tutkia ihan oikeasti suomalaisen yhteiskunnan instituutioita....?
VastaaPoista