Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?

Satuin lukemaan Science-lehden letters-palstalta seuraavan tiedonjyvän: tutkijat Reidenberg ja Erle olivat selvittäneet kuinka kauan uuden lääkkeen viranomaishyväksymiseen kuluu keskimäärin aikaa sen jälkeen kun lääkkeeseen johtanut perustutkimus on saavuttanut uuden sovelluksen mahdollistavan tiedon tason. Vastaus oli ruhtinaalliset 16 vuotta. Se on varsin hyvin sopusoinnussa aiemman selvityksen tuottaman 13,5 vuotta kanssa.

Tätä taustaa vasten haluan nostaa esiin pitkäjänteisen perustutkimuksen merkityksen. Siitä ei synny uusia lääkkeitä (tai muilla aloilla muita innovaatioita) suoraan. Perustutkimuksen tarkoituksena nimittäin on vain ja ainoastaan ymmärtää asioita. Ja sen voimakkaimpana moottorina toimii inhimillinen uteliaisuus.

Tästä näennäisestä tarkoituksettomuudestaan huolimatta perustutkimus luo pohjan uusille innovaatioille, joita edellä referoimani tiedonjyvän mukaan syntyy noin puolentoista vuosikymmenen kuluttua. Tätä varten yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään perustutkimuksen lisäksi soveltavaa tutkimusta ja yritysmaailmassa edelleen sen pohjalta tuotekehitystä.

Kaiken edellytyksenä ja lähtökohtana on kuitenkin aina perustutkimus, eli asioiden syvällinen ymmärtäminen. Ilman sitä jäisivät kaikki uudet innovaatiot - niin nanosellut, uudenlaiset lääkeaineet kuin tietotekniset laitteetkin - syntymättä. Tästä parhaana esimerkkinä toimii vertailu perustutkimusta tukevien ja pelkästään sovelluksiin pyrkivien yhteiskuntien menestys kansainvälisessä kilpailussa. Tämän asian näyttää ymmärtäneen myös Kiina.

Vaikka Suomessa tutkimuksen merkitys on jopa poliitikkojen piirissä ymmärretty yleisellä tasolla, oli äskettäinen yliopistouudistus omiaan rapauttamaan perustutkimuksen pohjaa siirtäessään rahoitusvastuuta julkiselta sektorilta yksityiselle. On nimittäin varsin kohtuutonta vaatia yksityistä yritystä odottelemaan puolitoista vuosikymmentä mahdollista innovaatiota, jota voisi sitten kaupallisesti hyödyntää.

Mielestäni perustutkimus tulisikin rinnastaa sellaisiin julkisiin palveluihin kuin koulutus tai terveydenhoito, joiden tarkoituksena on luoda pohja terveen yrityselämän toiminnalle ja sitä kautta kansakunnan vauraudelle. Tällaisiin tarkoituksiin käytetty veroeuro tuottaa sijoitetun rahan takaisin moninkertaisesti, mutta vasta pitkällä aikavälillä ja epäsuorasti.

Nyt ollaan myös tutkimuslaitosten perusrahoitusta siirtämässä ulkopuoliselle tilaajalle. Toistaiseksi tämän tilaajan identiteetti on epäselvä, mutta kyseeseen tulevat eri ministeriöiden virkamiehet, poliitikot ja kenties yrityselämän edustajat. Nämä tahot varmasti pitävät hyvän suunnitelmatalouden keinoin huolen siitä, että poliitikkojen ja yritysten välitön tiedonsaanti ja selvitystoiminta tulevat hoidetuksi.

Mutta miten tässä uudistuksessa käy kaiken innovaatiotoiminnan pohjana olevan perustutkimuksen, jossa viisaus ei tule hallintovirastoista eikä johtamisjärjestelmistä vaan ihmisten omaehtoisesta uteliaisuudesta, innostuneisuudesta ja omistautumisesta työhönsä?

Suurin osa ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä on syntynyt yksittäisten henkilöiden oivalluksina, joiden taustalla on ollut syvällinen ymmärrys keksinnön taustoista - siis perustutkimus. Toivottavasti yliopistouudistuksen ongelmat saadaan korjatuksi siten, ettei tällainen syvällisen ymmärryksen hankkiminen käy mahdottomaksi. Samalla olisi myös huolehdittava siitä, ettei tutkimuslaitosten anneta valua konsulttityyppisten selvitysten tekijöiksi, vaan myös niiden puitteissa voitaisiin edelleen selvittää asioita pintaa syvemmälle.

Vain siten toimimalla luomme edellytyksiä suomalaisille innovaatioille myös 2020-luvulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
VTT:n johdolle oppia sananvapaudesta
Luonnollinen innovaattori
Kiinan tie

Kunnallisvaalit 2012

Vaalitulokset on nyt laskettu ja ainoaksi voittajaksi jäivät perussuomalaiset 12,3 prosentin kannatuksellaan. Näin siitä huolimatta, että Timo Soini näytti ennakkoäänien julkaisemisen yhteydessä pohjattoman pettyneeltä. Häviäjiä olivat kaikki muut, mutta erityisesti suomalainen demokratia.

Äänestysaktiivisuus nimittäin jäi 58,2 prosenttiin. Toisin sanoen 41,8 prosenttia ihmisistä ei löytänyt tarjolla olevista ehdokkaista itselleen sopivaa. Tai ei vain ollut kiinnostunut siitä, kuka hänen asioistaan päättää.

Kuten julkisuudessa on jo todettukin, perussuomalaisten vaalivoitto jäi odotettua pienemmäksi ilmeisesti juuri äänestysaktiivisuuden laskun takia. Näyttäisi siltä, että puolueen maahanmuuttokriittisten kannatus piti paremmin kuin ns. soinilaisten ja etenkin paskalakikapinallisten. Mutta maahanmuuttajakriittistenkin kohdalla on pantava merkille puolueen keskimääräistä vaatimattomampi kannatus monikulttuurisiksi muotoutuvissa Helsingissä ja Turussa. Niiden vastapainoksi turvapaikanhakijoistaan kuuluisissa Lieksassa ja Ruovedellä puolue oli kuitenkin todella vahva.

Kun soinilaisten lisäksi myös alhaisesta äänestysaktiivisuudesta perinteisesti kärsivä SDP saavutti historiansa surkeimman kuntavaalituloksen eikä vasemmistoliittokaan oikein menestynyt, voidaan ihmisten passiivisuuden nähdä vaikuttaneen erittäin merkittävästi vaalien lopputulokseen. Tosin SDP:n omituinen ehdokasvalinta Oulussa, eli Abdul Mannan, saattoi vielä viime metreillä syödä joitain ääniä.

Vaalien suurimman torjuntavoiton saavutti keskusta, jonka taakse maaseudun ihmiset pitkälti palasivat. Näyttääkin siltä, että puheenjohtaja Juha Sipilä seuraa edeltäjiään siinä, että hän onnistuu kautensa alussa näyttämään aivan erinomaiselta poliitikolta. Aika näyttää seuraako hän myös jatkossa Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen viitoittamaa epämääräistä tietä.

Kokoomus puolestaan oli kokonaiskilpailun voittaja, mutta samalla SDP:n jälkeen suurin häviäjä. Eli puolue saavutti suurimman äänisaaliin, mutta myös menetti paljon kannatustaan. Jyrki Katainen kuitenkin jatkanee tästä tyytyväisenä etenpäin, ja ajaa entistä vankemmin kokoomukselle tärkeitä kuntapalveluiden ulkoistuksia ja kuntien yhdistämisiä. Hän voi hyvin katsoa äänestystuloksen oikeuttavan nämä toimet.

Lopuksi pari sanaa valtakunnan politiikasta. Perussuomalaisten voiton jäätyä odotettua pienemmäksi, vähenee hallituspuolueiden "persunpelko", minkä seurauksena ainakin europolitiikka muuttunee nykyistä lepsummaksi. Myöskään välillä horjuvalta näyttänyt hallitusyhteistyö ei saanut lisäpaineita. Siten Kataisen kabinetti jatkanee ainakin seuraaviin vaaleihin asti, olettaen että ajoittain kiivaaksi käynyt vaalitaistelu ei aiheuttanut korjaamattomia haavoja vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen väleihin. Tätä en kuitenkaan usko.

Niin tai näin: Johannes Virolaisen sanoi aikanaan "pulinat pois, kansa on puhunut", eli tähän meidän on tyytyminen. Näin siitä huolimatta, että yli 40 prosenttia kansasta ei sanotut sanaakaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia

Suomen sosialidemokraattinen puolue on ottanut ehdokkaakseen imaami Abdul Mannanin. Tämähän on sinänsä hienoa; siis se, että maahanmuuttaja on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan niin hyvin, että asettuu vaaleihin ehdolle.

Vai onko?

Tämän sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia löytyy muun muassa täältä. Lainaan tekstistä tähän muutaman imaamin sosiaalidemokraattista ajatteluaan kuvaavan hyytävän yksityiskohdan, jotka valaissevat hänen kotoutumisastettaan.

• "Abdul took the Koran literally, claiming that it was ‘science’ and doesn’t need to be updated for the modern world ‘because it’s already been updated.’" 

Sosiaalidemokraatin mukaan Koraani on siis tiedettä, jota ei tarvitse päivittää, koska se on jo päivitetty. Mielenkiintoista.

• "This included propagating ‘True Islam’ and instituting ‘Sharia Law’ in ‘Muslim states’, something which Abdul defended. ‘The cutting off of hands for the thieves is in Sharia Law . . . Sharia is from God and I think God knows which is the right law for humans.’" 

Sosiaalidemokraatin mukaan varkaiden käden katkaiseminen on siis oikein, ja tämän rangaistuksen sisältävä Sharia-laki hyväksi ihmisille. Mielenkiintoista. 

• "In his view, 9.11 was very positive for Islam. ‘I offer thanks to Mr Bush for his propaganda!’ laughed Abdul." 

Sosialidemokraattien ehdokas pitää siis New Yorkin Twin Towersin tuhansia ihmisiä tappanutta tuhoamista hyvänä asiana islamille ja kiittää Bushia propagandasta. Mielenkiintoista.

* * *

Tämän perusteella näyttää siltä, että sosiaalidemokraattinen aate on muuttunut sitten minun nuoruuteni. Se näyttää nykyisin hyväksyvän aatemaailmaansa uskonnollisen fanatismin, löytää terrorismista hyviä puolia ja pyrkii muuttamaan lainsäädäntömme yli tuhannen vuosien takaisiin barbaarisiin käytäntöihin. Mielenkiintoista.

Tai sitten SDP ei ole tullut tarkastaneeksi kaikkien ehdokkaidensa taustoja riittävän hyvin, kuten ei moni muukaan puolue. 

Tässä yhteydessä on myös huomattava, ettei media ole nostanut juuri tätä ehdokasta esille muiden hörhöjen tapaan. Näin siitä huolimatta, että internet on jo jonkin aikaa kuhissut hänestä (vaikkapa täällä ja täällä). Myös tämä on mielenkiintoista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Maahanmuuttajat raiskaajina
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli

Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite

Vietnamilaissyntyinen karkotuspäätöksen saanut maahanmuuttaja ammuskeli taannoin Helsingin yössä. Tämän seurauksena rikollisten maahanmuuttajien karkotuksiin liittyvät ongelmat nousivat esille myös eduskunnassa. Erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicz sai itselleen "ansaittua" mediahuomiota letkautuksellaan.

Tapauksen herättämän mediahuomion jälkeen oli mielenkiintoista lukea kansanedustaja Halla-ahon blogista, että myös hän on ryhtynyt tapahtuneen johdosta toimiin. Hänen kohdallaan ei kyse kuitenkaan ollut Zyskowiczmaisesta letkautuksesta, vaan lakimuutosesityksistä. Niiden perusteella Helsingissä ammuskelleen vietnamilaisen kaltaiset vaaralliset maahanmuuttajat toimitettaisiin aina pois kaduilta uhkaamasta muita ihmisiä joko kotimaahansa - tai mikäli se ei ole mahdollista - muuten vain talteen.

Uskon, että Halla-ahon lakialoite vastaa hyvin kansan tuntoja. Mielestäni se poistaisi samalla yhden suomalaisen maahanmuuttopolitiikan merkittävimmäistä ongelmista, ja sitä kautta myös muokkaisi suomalaisten suhtautumista kaikenlaiseen maahanmuuttoon nykyistä positivisemmaksi.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten perussuomalaisen kansanedustajan aloite otetaan vastaan eduskunnassa. Kuten nimimerkki Axel Cardan pahamaineisella keskustelufoorumilla huomasi; aivan erityisellä mielenkiinnolla odotan kansanedustaja Ben Zyskowiczin suhtautumista aloitteeseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat raiskaajina
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle

Biologiset syyt tekevät amerikkalaistuomareiden mielestä psykopaattien teoista ymmärrettäviä

Kirjoittelin aiemmin rikoksentekijöiden ihmisoikeuksista. Palaan aiheeseen, koska asiasta on nyt saatu uutta tietoa, joka herätti omassa mielessäni paljon ajatuksia.

Julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin amerikkalaisia tuomareita raa´asta, mutta keksitystä rikoksesta, joka perustui löyhästi todellisiin tapahtumiin. Tarinan mukaan ravintolaa ryöstämässä ollut syytetty raivostui kun ravintoloitsija ei antanut rahaa ja sen seurauksena löi tätä asella useita kertoja, jolloin ravintoloitsijalle syntyi  pysyvä aivovaurio. Tarinaan liitetyissä todistajanlausunnoissa tekijän todettiin olevan psykopaatti, mutta osalle tuomareista lisättiin lausuntoon osa, jonka mukaan psykopaatin käyttäytymiselle oli selkeä perinnöllinen/biologinen syy.

Tällaisen ns. biomekaanisen syyn voi nähdä kahdella eri tavalla rikoksen yhteydessä. Sitä voi pitää merkkinä siitä, ettei rikollinen pysty hallitsemaan itseään myöskään jatkossa. Näin sen voi nähdä rikoksen uusimisen riskiä kasvattavana. Ja siten rikoksen tekijän vaarana yhteiskunnalle myös tulevaisuudessa, koska rikos tapahtuu mekaanisesti, ilman tekijän varsinaista tahtoa.

Toisaalta, mikäli tekijä ei ole vastuussa teoistaan, voidaan biomekaaninen syy katsoa lieventäväksi asianhaaraksi. Tekijän oman tahdon vaikutuksen itse rikokseen voidaan näin ajatellen nähdä alentuneen. Näin on perusteltua lieventää rangaistusta, koska rikoksen tapahtuminen on ikään kuin luonnonlaki, eikä tekijää sen takia voida rangaista yhtä rankasti kuin harkiten tekonsa tehnyttä henkilöä.

Nyt julkaistun tuloksen tulokset osoittavat selkeästi, että jälkimmäinen tulkinta on ainakin amerikkalaisten tuomareiden mielissä yleisempi. Biologisen syyn lisääminen todistajalausuntoihin alensi tuomiota keskimäärin noin vuodella.

En tiedä miten arvoisa lukijani kokee tämän tutkimustuloksen, mutta minusta on pöyristyttävää, että oikeusoppinut näkee tärkeämmäksi huomioida psykopaatin tahdon vaikutuksen rikoksen tekoon tärkeämpänä kuin kanssaihmisiin kohdistuvan tulevaisuuden riskin joutua uhriksi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ehdottomasti todennut psykopaatin riskiksi yhteiskunnalle ja käyttänyt biologista syytä tuomion koventamisperusteena.

Olisi mielenkiintoista tietää, jakaako suomalainen oikeusjärjestelmä amerikkalaisen vastineensa piittaamattomuuden ihmisten turvallisuudesta. Sekä korostuksen rikollisen oman tahdon merkityksestä rikoksen lievenptämisperusteista. Tähän voisi viitata se, että myös meillä on esiintynyt tapauksia, joiden ratkaisut eivät juurikaan vastaa ihmisten oikeustajua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Terrorismin anatomiaa
Vielä Hyvinkään tragediasta
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Johan Bäckman

Venäjälle suunnatuista lausunnoistaan tunnetuksi tullut dosentti Bäckman on YLE:n mukaan väittänyt itäisen naapurimme mediassa että Suomessa olisi annettu ohje, jonka mukaan "venäläisäideiltä pitää ottaa lapset huostaan, koska Venäjällä valtio muka suosittelee lasten lyömistä."

Jos Bäckmanin väite pitää paikkansa, on mitä pikimmin muutettava suomalaisia lastensuojeluohjeita, ja saatettava suosituksen antajat vastuuseen epäasiallisesta, ellei suorastaan rasistisesta, ohjeestaan. Oikeusvaltion periaatteisiinhan kuuluu se, että ihmiset ovat syyttömiä, ellei toisin ole osoitettu. Siten Bäckmanin väitteen kaltainen ohje ei mitenkään voi olla oikeutettu sivistyneessä länsimaassa. 

Sopivaa seurausta, mikäli tällainen ohje siis on annettu, voitaisiin hakea vaikkapa henkilön siirtämisestä hänelle ilmiselvästi liian vastuullisesta tehtävästä toiseen, työnantajan antamasta varoituksesta tai jopa kyseisen ohjeen antajan irtisanomisesta.

Sen sijaan, mikäli Bäckman valehtelee, on hänet mitä pikimmin saatettava vastuuseen kunnianloukkauksesta suomalaisisa lastensuojelun työntekijöitä kohtaan, etenkin kun hänen väitteensä on vaikuttanut Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Bäckman vetoaa osaltaan sananvapauteen, mutta sananvapaus ei oikeuta valehtelua. Valhehan ei ole mielipide, vaan pelkästään tahallista väärän tiedon levittämistä. 

Mahdollista syytettä voisi näin maallikon mielestä lähteä hakemaan esimerkiksi kunnianloukkaus- ja/tai maanpetoslainsäädännön pohjalta. Tosin saattaa olla (mikäli Bäckmanin väite osoittautuu valheeksi), että tässä puheena oleva dosentti kannattaisi myös laittaa mielentilatutkimuksiin ja sitä kautta tarvittaessa hoitoon. 

Oli totuus sitten mikä tahansa, olen sitä mieltä, ettei tätä Suomen ja sen itäisen naapurin välejä hiertänyttä Bäckmanin lausuntoa voi jättää virallisesti käsittelemättä. Bäckmanin väitteen todenperäisyyden selvittyä on sen jälkeen toimittava löydöksen pohjalta kuten olen edelle kirjoittanut: jonkinlainen seuraus on tultava joko ohjeen antajalle tai väärän tiedon levittäjälle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa

Positiivinen syrjintä

Yhdysvalloissa nuori nainen haki yliopistosta opiskelupaikkaa. Hänen arvosanansa olivat paremmat kuin monella opiskelemaan päässeellä, mutta siitä huolimatta hän jäi ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Syynä oli vähemmistöjen positiivinen syrjintä, jonka perusteella valkoinen opiskelija syrjäytettiin. Hän vei asian oikeuteen.

Reilu vuosi sitten Ruotsissa palomiehen koulutuksen saanut henkilö ei saanut kesätöitä palolaitokselle, koska hän oli mies ja työpaikat oli varattu naisille ja maahanmuuttajille. Ruotsalainen vei asian oikeuteen.

Nämä esimerkit osoittavat, ettei niin sanottu positiivinen syrjintä ole ongelmatonta. Se herättää katkeruutta niissä, jotka sen seurauksena joutuvat negatiivisesti syrjityksi sukupuolensa ja/tai ihonvärinsä takia. Tällainen negatiivinen kohtelu tarjoaa ymmärrettävästi myös kasvualustan väestörymien väliselle katkeruudelle.

En usko, että varsinaisella poistiivisella syrjinnällä on juurikaan kannatusta suomalaisten parissa. Ainakaan itse en kannata sitä siinä muodossa kuin edelle siteeraamani tapaukset kuvaavat. Kuitenkin myös Suomessa on ihmisten negatiiviselle syrjinnälle avattu ovi, sillä lakiin on kirjattu seuraavaa: "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Epäselväksi tässä tosin jää mitä sanalla "hyväksyttävä" tässä tarkoitetaan.

Edelle kirjoittamastani huolimatta olisin valmis hyväksymään sellaisen positiivisen syrjinnän, jossa tasatilanteessa valitaan vähemmistöön kuuluva. Eli kahdesta tasavertaisesta hakijasta valitaan se, joka edustaa kyseisessä asiassa vähemmistöä: siis miesvaltaisella alalla naisen ja niin edelleen. Näin siksi, että ymmärrän toki sen tarpeen, mihin tämä ongelmia aiheuttava positiivinen syrjintä on keksitty. 

Lopuksi kuitenkin pari sanaa omista kokemuksistani. Akateeminen maailma on viime aikoina naisistunut. Samoin se on yhä enemmän kansainvälistynyt. Sen seurauksena: yhä useampi omankin laitokseni tutkija on syntynyt muualla kuin Suomessa. 

Kun laitokseni naisten tai maahanmuuttajien kanssa on keskusteltu positiivisesta syrjinnästä, en ole kertaakaan kuullut kenenkään vaativan positiivista syrjintää. Sen sijaan näiden henkilöiden kuulee sanovan, ettei heidän mielestään sen enempää sukupuolella kuin etnisellä taustallakaan saisi olla mitään merkitystä, vaan rekrytointien tulee tapahtua akateemisten meriittien perusteella. 

Positiivisen syrjinnän kannalla eivät siis ole ainakaan ne naiset tai maahanmuuttajat, jotka omalla järjellään ja ahkeruudellaan ovat saavuttaneet asemansa akateemisessa maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Muut syyt hukassa
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!

Yksisarvisia

Tieteen suuri tehtävä on tuottaa parasta mahdollista tietoa maailmankaikkeuden eri ilmiöistä. Yksi kiehtovimmista ilmiöistä on eliökunnan evoluutio - ja evoluutiossa se, miten eliöille kehittyy uusia ominaisuuksia.

Uusien ominaisuuksien kehittymisen mekanismista on pitkään ollut erilaisia teorioita. Darwinin evoluutioteorian syntymisen jälkeen tuntui vaikealta käsittää, miten uusia ominaisuuksia oikeastaan voi kehittyä luonnonvalinnan kautta.

Synteettisen evoluutioteorian kehittyessä voitiin matemaattisesti osoittaa, miten eliöille voisi kehittyä uusia ominaisuuksia vähittäisten muutosten kautta. Tällaisesta kehityksestä on paljonkin viitteitä vertailtaessa eri eliöiden ominaisuuksia ja geenejä, mutta suurimmille skeptikoille se ei ole riittänyt.

Tänä vuonna on kuitenkin raportoitu uusien ominaisuuksien kehittymisen kannalta erityisen mielenkiintoisia havaintoja. Molemmat ovat peräisin amerikkalaisen Richard Lenskin laboratoriosta, jossa jo 1980-luvun lopulla alettiin kasvattaa yhden kolibakteerin jälkeläisiä 12 rinnakkaisena linjana. Nyt on menossa jo yli 40 000. sukupolvi. Tänä aikana on nähty mielenkiintoisia tapahtumia, joista kahteen paneudun seuraavassa.

* * *

Ensimmäisessä tapauksessa osaa kolibakteerin jälkeläistöstä ruvettiin kasvattamaan yhdessä bakteeriviruksen kanssa. Tällöin suurin osa kolibakteereista kuoli, mutta osaan ilmaantui mutaatioita, joiden avulla ne selvisivät vaikeasta paikasta. Nämä mutaatiot osuivat siihen bakteerin rakenteeseen, johon virus normaalisti tarttui siirtääkseen DNA:nsa bakteerin sisään. Nämä mutanttibakteerit sitten runsastuivat koeputkessa ja viruksille alkoi tulla vaikeuksia löytää sellainen isäntä, johon ne olisivat saattaneet tarttua.

Osassa koeputkista jotkin virukset kuitenkin mutatoituivat siten, että ne kykenivät tarttumaan aivan toiseen bakteerin pintarakenteeseen. Virus oli siis kehittänyt itselleen aivan uudenlaisen ominaisuuden, jonka avulla se kykeni jälleen infektoimaan isäntäsolun käyttäen aivan eri mekanismia kuin aiemmin.

Toisin sanoen virukselle oli kehittynyt aivan uusi ominaisuus; sellainen jota tällä viruslajilla ei ollut aiemmin esiintynyt. Erityisen mielenkiintoiseksi havainnon tekee se, että ominaisuuden kehittyminen vaati vain neljä mutaatiota, jotka kaikki osuivat yhteen geeniin.

Toisessa tutkimuksessa uuden ominaisuuden kehittyminen huomattiin yhdessä Lenskin ryhmän peruskasvatuslinjassa. Siis siinä, jota oli kasvatettu jo 40 000 sukupolvea tavallisessa kasvatusalustassa.

Kasvatusalustassa oli muun muassa sitruunahappoa, jota kolibakteerin ei tiedetä käyttävän hyväkseen aerobisissa olosuhteissa. Myöskään Lenskin laboratorion kolibakteerit eivät olleet käyttäneet hyväkseen sitruunahappoa, kunnes eräänä päivänä 40 000 sukupolven jälkeen näin havaittiin tapahtuneen. Koska tutkimusryhmä oli ottanut kasvatuksestaan syväjäädytettyjä näytteitä tasaisin väliajoin, voitiin viljelmän historiassa palata taaksepäin ja selvittää miten tämä uusi ominaisuus oli syntynyt. 

Aiempia sukupolvia analysoitaessa havaittiin kolmen geenin kesken tapahtuneen ensin genomin uudelleenorganisoitumisen sekä sen jälkeen saman genomialueen monistumisen. Näiden sinänsä vähäisten mutaatioiden seurauksena kolibakteeri oli saanut uuden ominaisuuden. 

Lenskin itsensä sanoin: "In other words, it’s not that we claim to have glimpsed ‘a unicorn in the garden’ — we have a whole population of them living in my lab!" eli "toisin sanoen, ei ole niin, että olisimme nähneet vilauksen yksisarvisesta puutarhassa, vaan meillä on kokonainen populaatio niitä asumassa laboratoriossani".

* * *

Tieteen kannalta edellä kuvatuissa tutkimustuloksissa merkittävintä on se, että nyt on ensimmäisiä kertoja voitu livensä se, kuinka aivan uusia ominaisuuksia syntyy eliöihin - ja ennen kaikkea osoittaa ettei se vaadi varsin epätodennäköisia uusien geenien syntymisiä tyhjästä tai onnekkaita sattumia, vaan ainoastaan muutamia pieniä muutoksia jo olemassaolevaan geneettiseen ainekseen. Evoluutio siis rakentaa uutta muokkaamalla pienin askelin jo olemassaolevaa geneettistä ainesta.

Näin ymmärryksemme evoluution toiminnasta on lisääntynyt entisestään. Ja yli 150 vuotta vanha teoria, jonka pääperiaatteet Charles Darwin onnistui oivaltamaan vain eliökuntaa tarkkailemalla, on osoittautunut entistä suuremmalla todennäköisyydellä oikeaksi mekanismiksi selittää eliökunnan monimuotoisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
RNA-maailma sai vahvistusta