Ottawan sopimus täytäntöön!

Tarja Halosen johdolla Suomi liittyi niin sanottuun Ottawan sopimukseen, jonka toteuttaminen on nyt sitten alkanut. Näin Suomi on säilyttänyt puhtoisen maineensa rauhaa rakastavana maana.

Jalkaväkimiinat ovat olleet Suomessa sikäli harmiton ase, että viime sotien aikana oma armeijamme merkitsi miinakentät maastoon, mikä mahdollisti niiden purkamisen sitten, kun kentät kävivät tarpeettomiksi.

Sen sijaan Pohjois-Suomessa saksalaiset levittelivät Lapin sodan aikana miinoja huolettomasti, ja niiden seurauksena sattui lukuisia onnettomuuksia aivan samoin kuin nykyisin kehitysmaissa. Muistan itse poikasena isän kanssa Lapissa vaeltaessani pelänneeni noita miinoja.

Ottawan sopimus lienee tehty paitsi miinojen kehitysmaissa tapahtuvan väärinkäytön, niin myös Suomen YK:n turvallisuusneuvostoon tähtäävien pyrkimysten takia. Hintaa tälle toimenpiteelle kertyy ainakin 300 miljoonaa euroa - ja jatkossa enemmän, koska perinteisten miinojen käyttöikä on pitkä, mutta niitä korvaavat asejärjestelmät kaipaavat melko nopeasti modernisointia. Jotkut korvaavat asejärjestelmät ovat myös perinteisiä jalkaväkimiinoja vaarallisempia siviileille, mistä syystä nekin halutaan kieltää.

Toiveeni on, ettei maamiinoista luopumisen vaikutusta Suomen kykyyn puolustautua tulla koskaan testaamaan tositilanteessa. Oma käsitykseni kuitenkin on ollut jo aiemminkin, ettei miinoja pystytä täysin korvaamaan harvaan asutussa maassamme, eivätkä Ottawan sopimuksen perusteet päde suomalaisiin miinoihin - enkä ole ainoa (esimerkki - ja täällä kansanedustajien näkemyksiä).

On siis mielenkiintoista havaita, että eduskunnan enemmistö on ollut valmis lähtemään tähän maanpuolustuskykyämme uhkaavaan operaatioon kansainvälisen imagokilpailun ja mahdollisesti myös turvallisuusneuvostossa kumileimasimen paikalle pääsemisen takia. Mitä tämä kertoo suomalaisesta politiikasta ja poliitikoista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta
Diplomatian kukkasia
Valtion tehtävät

Maahanmuuttajat raiskaajina

Iltalehden maahanmuuttajien raiskauksia käsittelevän jutun mukaan "Suomen vankiloissa istui toukokuussa noin sata miestä seksuaalirikoksista, joista 25 oli ulkomaalaisia. Suomessa asuu kaiken kaikkiaan hiukan alle 200 000 ulkomaalaista, jolloin raiskaajien määrä kyseisestä ryhmästä on todella pieni." 

Tarkalleen ulkomaalaisten todennäköisyys joutua vankilaan raiskauksesta on tämän mukaan 0,000125, eli noin yksi kymmenestätuhannesta.

Pureskellaan hiukan näitä lukuja.

Jos vajaa viisi miljoonaa suomalaista raiskaisi yhtä useasti kuin ulkomaalaistaustaiset, olisi meillä vankilassa yli 620 suomalaista raiskaajaa nykyisen noin 75 sijaan (luku laskettu Iltalehden jutusta). Näin ei kuitenkaan ole, ja vankilassa istuukin raiskauksen takia vain yksi noin yksi sadastatuhannesta - tarkalleen ottaen suomalaisten näin laskettu todennäköisyys joutua vankilaan raiskauksesta on 0,000015.

Toisin sanoen keskimääräisen maahanmuuttajan raiskausfrekvenssi on noin kahdeksankertainen verrattuna suomalaiseen mieheen.

Tässä täytyy kuitenkin pysähtyä. Kaikki maahanmuuttajathan eivät ole samanlaisia. Raiskaukselle altteimpia näyttäisivät olevan irakilaiset. Iltalehden jutun pohjana olleessa A-studiossa nimittäin todettiin noin 6000 Suomessa asuvan irakilaisen joukosta seitsemän istuvan tuomiota raiskauksesta. Irakilaisen riski joutua raiskauksesta vankilaan on siis 0,001167. Siis noin yksi tuhannesta. 

Tai jos halutaan ilmaista suhdelukuna niin yhden irakilaisen riski joutua vankilaan raiskauksesta on noin 77-kertainen verrattuna suomalaiseen. 

Ero ei siis lltalehteä mukaellakseni ole "todella pieni" vaan järkyttävän suuri.

* * *

Kuten edelle kirjoittamani tarkastelu osoittaa, eri väestöryhmien alttius raiskata poikkeaa erittäin merkittävästi toisistaan. Tähän on esitetty erilaisia maahanmuuttajien geenien, kulttuurin ja tapojen lisäksi erilaisia ikään kuin "hyväksyttävämpiä" tai "poliittisesti korrekteja" syitä, kuten maahanmuuttajien väestörakennetta (paljon nuoria miehiä) tai naisten suurempaa herkkyyttä ilmoittaa ulkomaalaisen tekemä raiskaus.

Näistä ensimmäisellä eli nuorten miesten suurella osuudella lienee osansa ulkomaalaisten suurissa raiskausluvuissa, vaikka en uskokaan sen voivan selittää irakilaisten 77-kertaista ylivoimaa raiskaajina. Mutta pienen osan kuitenkin.

Sen sijaan tämä jälkimmäinen, eli naisten ilmoitusherkkyys lienee yksinkertaisesti virheelliseen logiikkaan perustuva urbaani legenda. Perusteluksi esitän sen, ettei kaapuun alistettu nainen, joka on pienestä pitäen opetettu siihen, että aviomiehelle kuuluu mitä hän haluaa, kerro kenellekään häneen kohdistuneesta raiskauksesta. Ei etenkään perheen sisäisestä.

Lisäksi on huomattava, että myös maahanmuuttajanaisen maahanmuuttaja-aviomiehelle on opetettu, että hän voi ottaa aina halutessaan sen mikä mieheelle kuuluu. Tämän seurauksena näissä perheissä voidaan hyvällä syyllä olettaa tapahtuvan perheensisäisiä raiskauksia merkittävästi enemmän kuin suomalaisia/länsimaisia arvoja noudattavissa perheissä.

Edelle kirjoittamani perusteella on käytännössä varmaa, että suomalaisten tekemät raiskaukset uutisoidaan merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä kuin maahanmuuttajataustaisten, ja että jälkimmäiset tekevät tuttujen kesken (etenkin perheen sisäisiä) raiskauksia merkittävästi useammin kuin kantaväestö.

Perusteluni ovat kuitenkin pelkkää loogista päättelyä, ei tutkimustietoa. Niinpä ulkomaalaisten raiskaukset tulisikin ehdottomasti tutkia pohjamutia myöden. Näin erityisesti siksi, että naisten raiskausilmoittamiseen liittyvän yleisen, mutta mitä todennäköisimmin virheellisen, urbaanin legendan levittäminen vaikeuttaa tähän vakavaan - ja etenkin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaan - ongelmaan puuttumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta