VTT:n johtajat tietovarkaissa

VTT:ssä ovat johtajat nähneet tarpeelliseksi vaientaa tutkijoiden äänen asioissa, jotka ovat poliittisesti tärkeitä ja joista he ovat jo etukäteen luoneet oman käsityksensä. Ottamatta kantaa juuri tähän nimenomaiseen tapaukseen haluaisin pohdiskella hiukan tutkimuksen luonnetta, tutkijan vastuuta sekä niiden valossa tutkimuslaitosten johtajien toimia.

Otan lähtökohdaksi ja esimerkiksi lajiutumisen, joka on keskeinen käsite evoluutioteoreettisessä viitekehyksessä. Noin 150 vuotta sitten Charles Darwin kehitti teorian, jonka mukaan biodiversiteetti on kehittynyt lajiutumisen kautta. Ajatus oli aikanaan vallankumouksellinen.

Sittemmin tutkimus on tuonut aiheeseen lisävalaistusta. Tiedämme, että esimerkiksi hedelmäkärpäsiin kuuluva Rhagoletis pomonella siirtyi ruokailemaan ja lisääntymään uuteen kasviin noin 150 vuotta sitten. Sen jälkeen hedelmäkärpäsen eri kasveilla elävät kannat ovat alkaneet erilaistua: Proceedings of the National Academy of USA lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tämä erilaistuminen on tapahtunut nopeasti ja hyvin monessa kohtaa genomia.

Vaikka hedelmäkärpästutkimus on vain pienen pieni palanen evoluutiotutkimuksesta, tarjoaa se yhden esimerkin siitä, miten evoluutiota on mahdollista seurata luonnossa. Hyvin tunnetun historiansa takia nämä hedelmäkärpäset tarjoavat myös ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata lajiutumisprosessia hetki hetkeltä. Näin niiden tutkiminen on tärkeää, vaikkei hedelmäkärpäsillä ole taloudellista, terveydellistä tai muuta suoraan hyödynnettävää arvoa. Tutkimuksen oikeutus tulee siitä, että tieteellisen tiedon kautta on helpompi ymmärtää ja haluttaessa hyödyntää eliökuntaa. Tai vaikka säätää lakeja sen suojelemiseksi.

Puhtaan perustutkimuksen tarkoituksena onkin lisätä ihmiskunnan ymmärrystä tästä maailmankaikkeudesta jossa elämme. Ilman tällaista uteliaisuuden motivoimaa tiedonkeruuta emme olisi havainneet erilaisten luonnonlakien olemassaoloa, emmekä olisi voineet niiden perusteella suunnitella mitä erilaisimpia hyvinvoinnin välineitä. Sen sijaan eläisimme edelleenkin keräillen ja metsästellen ruokamme, kuten ihmiset ovat tehneet suurimman osan lajimme esihistoriasta.

Yleisemmin ajatellen tieteellinen ymmärrys muodostaa tänä päivänä pohjan kaikelle edistykselle. Tekninen kehitys perustuu uusille tieteellisille löydöksille. Yhteiskunnallisia asioita on helpompi suunnitella, kun käytössä on tieteellistä tietoa päätöksenteon pohjaksi. Maanviljely kehittyy kun voimme evoluutiomekanismien tai molekyylibiologisen ymmärryksen kautta kehittää entistä tuottavampia viljelykasveja ja tuotantoeläimiä. Jopa ihmisten opettaminen sujuu parhaiten, mikäli hyödynnämme siihen liittyvien tutkimusten tuloksia.

Tästä taustaa vastaan tuntuvat pökerryttävän typeriltä eräiden virkamiesten vaatimukset sektoritutkimuslaitosten tutkijoiden puheoikeuden rajoittamisesta. Näiden laitosten johtajien ja muiden tulisi ymmärtää, että kaikkien tutkijoiden tehtävänä on tuoda kustakin yhteiskunnassa esiin nousseesta asiasta esiin hänen hallussaan oleva tieteellinen tieto. Vain näin se tulee hyödynnetyksi päätöksenteossa. Toisaalta pitäisi olla yhtä itsestään selvää, että tutkijan ja yliopiston/tutkimuslaitoksen nimikkeellä ei tule laukoa perustelemattomia mielipiteitä, vaan niitä esitellessä tulee toimia yksityishenkilönä.

Lopuksi haluan tähdentää sitä, etteivät yliopistojen tai tutkimuslaitosten johtajat ole tutkijoiden työnantajia, vaikka heidän esimiehiään ovatkin. Palkan maksaa kuitenkin tilaustutkimuksia lukuun ottamatta veronmaksaja. Ja maksajalla on oikeus saada käyttöönsä hänen rahoillaan tuotettu tieto. Kokonaisuudessaan ja lyhentämättömänä. Näin ajatellen VTT:n johtoportaan voi myös katsoa häikäilemättömästi varastaneen osan veronmaksajan varoilla tuotetusta tiedosta.

Puolueiden maahanmuuttoasenteista

Vuoden 2011 vaalit lähestyvät ja maahanmuutto näyttää nousevan yhdeksi niiden pääteemaksi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että vielä pari vuotta sitten asiasta ei puhuttu oikeastaan lainkaan.

Sitten esiin nousi Jussi Halla-aho, jonka blogitekstit on kirjoitettu ärsyttävän kärkevästi, mutta joiden argumentointi perustuu lähes tieteellisen tarkasti lähdemateriaaliin: tilastoihin, oikeustapauksiin ja lehtijuttuighin. Kyseessä oli siis meidän mediakentässämme lähes täysin uudenlainen mielipidekirjoittelu.

Halla-aho joutui oikeuteen, minkä seurauksena suuren yleisön huomio kiinnittyi häneen. Miestä haukuttiin rasistiksi ja hänen kirjoituksiaan perustelemattomiksi. Näin minunkin kaltaiseni passiivinen henkilö päätyi katsomaan mitä siellä Scriptassa oikein lukee. No, yllätys oli suuri kun huomasin ristiriidan miehen kirjoitusten ja niistä julkisuuteen välitetyn kuvan välillä.

Se Halla-ahosta. Tällä hetkellä on mielenkiintoisempaa tarkastella eri puolueiden asemaa suhteessa maahanmuuttoon.

SDP:stä on puhuttu eniten, sillä se on lähtenyt ristiretkelle halpatyövoiman käyttöä ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä vastaan. Sen sijaan puolueen suhtautuminen sekä korkeasti koulutetun työvoiman että humanitaarisen maahanmuuton eri muotoihin on ainakin jonkinasteisen usvan peitossa. Näin voisi ainakin päätellä Jutta Urpilaisen, Paavo Lipposen, Michael Jugnerin ja Eero Heinäluoman erilaisia lausuntoja vertailemalla. Kaukana ei ole ajatus siitä, että SDP pyrkii tietoisesti ajelemaan kohti tulevia vaaleja kaksilla rattailla.

Kokoomus on maahanmuuttoasioissa eduskunnan erikoisin puolue. Se suhtautuu erittäin myönteisesti kaikenlaisen työvoiman liikkuvuuteen, eikä ilmeisesti halua tosissaan rajoittaa edes ulkolaisen halpatyövoiman käyttöä. Sen sijaan humanitaarisen maahanmuuton osalta kokoomuksen rivit ovat pahasti sekaisin. Siinä missä Ville Rydman tai Ben Zyskowicz näkevät suuria ongelmia, ovat Jyrki Katainen ja varsinkin Alexander Stubb aivan tosilla linjoilla. Kokoomuksesta voisikin todeta, että selvemmin kuin mikään muu puolue se ajelee häpeämättömän röyhkeästi älyllisen epärehellisyyden kaksilla rattailla.

Keskusta ei ole juuri profiloitunut maahanmuuttokysymyksissä. Tosin puheenjohtaja Kiviniemi näyttäisi olevan enemmän monikulttuurin suosija kuin sen vastustaja. Mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on kuultu esimerkiksi Paavo Väyrysen suusta. Jotenkin minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että keskusta on maahanmuuttoasioissa ikään kuin kokoomuksen väljähtäneempi versio.

Vihreät, RKP ja vasemmistoliitto muodostavat oman äärijoukkonsa. Ne eivät juurikaan näe ongelmia minkäänlaisessa maahanmuutossa. Tai jos ongelmia on, ne ovat ratkaistavissa maahanmuuttajien kotoutumisrahoitusta lisäämällä.

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan varsinaista kritiikkiä löytyy sitten kristillisistä ja etenkin perussuomalaisista. Kristillisiä näyttäisi hirvittävän etenkin islamilaisen uskonnon rantautuminen Suomeen. Perussuomalaiset taas näyttäisivät olevan huolissaan sekä ulkomaisen halpatyövoiman että humanitaarisen maahanmuuton vaikutuksista. Ilmeisesti Halla-ahon vaikutuksesta sen asenne on selvästi selkeämpi ja analyyttisempi kuin muiden puolueiden: koulutettu tai muuten Suomen lakien mukaisesti työllistyvä maahanmuuttaja on tervetullut, mutta hänen laittomasti maahan saapuva tai veronmaksajalle kuluja tuottava kollegansa ei.

Eduskunnan ulkopuolisista liikkeistä pitänee maahanmuutosta puhuttaessa mainita myös piakkoin puoluekartalle nouseva Muutos 2011. Se ajaa sveitsiläistyylistä suoraa demokratiaa, joka toteutuessaan johtaisi humanitaarisen maahanmuuton voimakkaaseen rajoittamiseen. Aika näyttää haluaako osa kansasta ottaa vallan suoraan omiin käsiinsä äänestämällä puolueen eduskuntaan, vai onko edustuksellisella demokratialla äänestäjien jakamaton kannatus.

Näistä lähtökohdista on mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi muotoutuvat tulevat vaalit. Nousevatko maahanmuuttoasiat yhdeksi johtavaksi vaaliteemaksi, vai jäävätkö ne lopulta taustalle. Jotenkin itselläni on sellainen hytinä, että nyt saatamme nähdä kaikkien aikojen suurimmat muutokset eduskunnan paikkajakaumassa. Jos näin käy, niin muutosten aiheuttajana on mitä suurimmalla todennäköisyydellä maata viime vuosina johtaneiden puolueiden kansan näkemyksistä täysin piittaamaton politiikka monien asioiden suhteen, joista yksi räikeimmistä on ollut maahanmuuttopolitiikka.

Finnairin asiakaspalvelu ala-arvoista

Eräs tuttavani joutui toteamaan että Finnair myy täysille lennoilleen ylimääräisiä lippuja siltä varalta että joku ei mahdollisesti saavu lennolle. Jos ja kun kaikki sitten saapuvat lähtöselvitykseen, jätetään pari viimeisenä saapuvaa matkustajaa rannalle uikuttamaan.

Tuttavallani oli matkalleen tiukka ohjelma, jonka aikana hänen olisi pitänyt saada koulutus kokonaan uuteen työtehtävään. Koulutuksen jälkeen oli tarkoitus, että hän ottaa kansainvälisen toimijan Suomen vastuun kyseisestä tehtävästä. Finnairin ylibuukkauksen seurauksena koulutus jäi suurelta osin toteutumatta, joten tuttavalle aiheutui ylimääräistä stressiä paitsi matkan aikana, niin myös matkan jälkeen työtehtäväänsä vajaalla koulutuksella hoitaessaan. Myös hänen työnantajalleen tulee taloudellista tappiota, mikäli työtehtävä tulee vajaan koulutuksen takia huonommin hoidetuksi. Lisää tappiota syntyy, mikäli tuttavani joutuu matkustamaan ulkomaille vielä uudelleen täydentääkseen vajaaksi jääneen koulutuksensa.

Tämän episodin seurauksena kysyn, mitä ihmettä ajattelevat Finnairin matkavarauksista vastaavat henkilöt? Ovatko he seinähulluja vai miksi he arvelevat firamlle olevan eduksi jättää pari matkansa maksanutta matkustajaa ulos koneesta. Arvelevatko he sellaisen kohtalon kohteeksi joutuneiden kenties joskus tulevaisuudessa käyttävän sinivalkoisia siipiä mikäli tarjolla on minkäänlaista vaihtoehtoa? Kyllä on taas tyhmyys huipussaan. Eikä ole ihme, että Finnairilla on talousvaikeuksia.

Finnairin vastuusta. Toistaiseksi on auki, minkälaisen korvausvaatimuksen tuttavani/hänen työnantajansa tulee firmalle jättämään: omasta mielestäni sopiva korvaus olisi uudet lentoliput koulutuksen täydentämiseksi + tarvittavan koulutuksen kaikki kustannukset koulutuksen antajalle + tuttavani täydennyskoulutuksen ajan palkan ja päivärahojen korvaaminen tuttavani työnantajalle + esimerkiksi 500 euron korvaus aiheutetusta vaivasta. Lisäksi olisi kohtuullista, mikäli Finnair korvaisi tuttavani työnantajalle sen menetyksen, joka aiheutuu hänen Finnairin ylibuukkauksen takia ylimääräisen koulutukseen käyttämän ajan takia jääneistä muista työtehtävistä.

Episodin seurauksista. Teen vuosittain muutaman matkan eri puolille maailmaa ja tähän mennessä olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan suosimaan sinivalkoisia siipiä. Tuttavani kertoman kauhutarinan seurauksena tähän tulee nyt muutos. Jatkossa tulen käyttämäään mitä tahansa muuta lentoyhteyttä mikäli se vain on mahdollista, sillä en voi mitenkään ottaa sellaista riskiä, että minut jätetään noin vain pois joltain lennolta. Ja jos Finnair siihen kaatuu, se ei ole minun ongelmani.

Uutta tietoa viherpesusta

Viime vuosina yritykset ovat yhä enemmän korostaneet sosiaalista vastuutaan. Tyypillisiä ovat olleet kampanjat, joissa pieni osa tuotteen hinnasta menee hyväntekeväisyyteen (esimerkki). Usein nämä kampanjat ovat maksaneet enemmän kuin niistä on saatu tuloja tilitettäväksi. Kampanjoita on kuitenkin jatkettu, sillä niistä on ajateltu saatavan yritykselle imagoetua.

Nyt on kuitenkin Sciene-lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan hyväntekeväisyys voi olla yritykselle hyvinkin kannattavaa.

Koejärjestelyssä myytiin huvipuistossa huvittelijoista otettuja valokuvia laitteesta poistumisen jälkeen. Koejärjestelyjä oli neljä. Ensimmäisessä kuvia myytiin noin kympillä. Toisessa kuvia myytiin kympillä ja kerrottiin että puolet menee tunnetulle hyväntekeväisyysjärjestölle. Kolmannessa kuvia myytiin vapaaehtoista maksua vastaan (mukaanlukien ilmainen). Neljännessäkin sai maksaa mitä itse halusi (tai olla maksamatta), mutta samalla ilmoitettiin että puolet hinnasta menee hyväntekeväisyyteen.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa kauppa kävi huonosti, vain yksi kahdestasadasta osti kuvan. Toisessa vaihtoehdossa myynti kävi hiukan paremmin, mutta ero oli pieni. Kolmannessa vaihtoehdossa kauppa kyllä kävi yli kymmenkertaisella tahdilla sillä 8% ihmisistä osti tai otti kuvan, mutta he maksoivat niistä keskimäärin alle euron. Tämä hinta kattoi juuri ja juuri kuvien ottamisen kustannukset.

Uutta ja yllättävää tutkimuksessa oli sitten neljäs vaihtoehto. Silloin kuvia meni kaupaksi lähes kymmenen kertaa enemmän kuin kiinteällä hinnalla ja niistä maksettiin keskimäärin lähes vitonen. Niinpä kuvien jakaminen vapaaehtoista maksua vastaan (josta puolet meni hyväntekeväisyyteen) tuotti selvästi paremmin yritykselle kuin sen myyminen kiinteällä hinnalla (luvattiin sitten hyväntekeväisyyttä tai ei) tai korttien jakaminen vapaaehtoista maksua vastaan (mutta lupaamatta antaa rahaa hyväntekeväisyyteen).

Näyttää siis siltä, että hyväntekeväisyys voi todellakin olla myyntivaltti. Ei kuitenkaan väärällä tavalla tehtynä, vaan oikein oivaltaen. Ongelman hyväntekeväisyysoption hyödyntämiselle näyttää siis muodostavan oikean toimintatavan löytäminen. Se kun ei aina näyttäisi olevan etukäteen ajatellen ilmeinen.

Lopuksi kaino toivomus. Toivottavasti mahdollisimman suuri joukko kotimaisia yrittäjiä oivaltaa oikean tavan hyödyntää hyväntekeväisyyttä ja sitä kautta vilkastuttaa talouselämäämme! Ja näin lisää kaikkien suomalaisten hyvinvointia!