Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

YLE:n uutisten mukaan Helsingin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsanderin mukaan somalit ovat Suomessa sulautuneet yhteiskuntaan huonosti, mutta muualla hyvin. Syyksi hän ilmoittaa suomalaisten työnantajien syrjinnän.

Tässä on taas malliesimerkki virkamiehen tahallisesta valehtelusta ja työnantajansa (veronmaksajan) harhauttamisesta. Tosiasia nimittäin on, että somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008. Mikäli lukija ei halua uskoa tunnettua maahanmuuttoasioissa profiloitunutta kaupunginvaltuutettua, niin hän voi tarkistaa asian myös esimerkiksi näistä lähteistä: Wikipedian mukaan somalit ovat sopeutuneet huonosti Ruotsiin ja Henrik Emilssonin raportin perusteella Tanskaan. Internetin hakukoneilla löytynee tarvittaessa lisää.

Nyt puheena olevassa YLE:n uutisessa minua huolestuttaa kaksi asiaa.

Ensiksi minua huolestuttaa suomalaisten virkamiesten piiriin pesiytynyt tapa valehdella silloin kun tarkoitus on heidän omasta mielestään hyvä. Tämä osoittaa heidän moraalinsa samantasoiseksi kuin kreikkalaisten, jotka tietoisesti valehtelivat Europpan Unionille päästäkseen hyötymään valuuttaunioinin eduista. Suomalaisena veronmaksajana en voi tätä hyväksyä, vaan vaadin oikeutta saada virkamiehiltä kaikista asioista oikeaa ja puolueetonta tietoa.

Toinen minua huolestuttava seikka on se, että emme kansakuntana pysty reagiomaan somalien sopeutumisongelmaan. Tämä on vaarallista, sillä nykyisellä politiikalla tuotamme maahamme suuren syrjäytyneen ja etnisesti erottuvan ihmisryhmän, jonka piirissä väistämättä tapahtuva radikalisoituminen johtaa yhteiskunnan kannalta epäsuotuisaan kehitykseen.

Nähdäkseni meillä on tässä asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko minimoida somalialaisperäisten maahanmuuttajien määrä tai investoida heidän kotouttamiseensa niin paljon varoja, että syrjäytyminen estyy.

Somalien ja muiden huonosti sopeutuvien kansallisuuksien määrän vähentäminen voidaan toteuttaa sisällyttämällä muun muassa eri etnisten ryhmien aiemman sopeutumisen huomioiva maahanmuuttajan arviointi päätettäessä oleskeluluvasta. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan tässä, että henkilökohtaista vainoa pakenevat ja sen osoittamaan pystyvät ja sitä kautta turvapaikan saavat kotimaassaan vainotut ihmiset ovat asia erikseen. Heille tällaisen arvioinnin tekeminen olisi perusteetonta. Sen sijaan kaikkiin muihin oleskelulupaa hakeviin pitäisi ulottaa tällainen arviointi.

Tehokas somalien sopeuttaminen puolestaan vaatii yksinkertaisesti suuren lisäpanostuksen veronmaksajien rahaa ja suomalaista työvoimaa. Se vaatinee myös nykyisten kotouttamisperiaatteiden muuttamista. Mikäli vakavasti otettavaan sopeuttamisvaihtoehtoon päädytään, pitää sillä olla myös maksajan eli kansan tuki takanaan. Suomalaisille pitää siis kertoa mitä kantaväestöön kohdistuvia palveluja heikennetään tai kuinka paljon korotetaan veroja.

Tässäkin asiassa tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku. Niin virkamiehillä, poliitikoilla, työnantajilla kuin muullakin kansalla.

Lopuksi kerron tositapauksen. Olen itse ohjannut yhden somalialaisen nuoren miehen opinnäytteen. Myöhemmin minulle soitti erään työnantajan edustaja tiedustellen millainen henkilö on kyseessä. Kerroin hyvät ja huonot kokemukseni sellaisina kuin ne olivat, jolloin minulle soittanut työhönottaja totesi että maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus jos he sellaisen ansaitsevat ja palkkasi kyseisen somalin.