Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping

Luin taas mielenkiintoisen tutkimusraportin. Siinä oli poistettu yksittäisiä perintötekijöitä eli geenejä kahden eri hiivasieniyksilön genomista ja katsottu mitkä niistä ovat hiivalle välttämättömiä. Jutun suuri yllätys oli siinä, että molemmilla yksilöillä oli sellaisia perintötekijöitä, jotka kyllä olivat niille itselleen välttämättömiä, mutta eivät toiselle yksilölle. Selitykseksi löytyi se, että eliön perimän muut perintötekijät vaikuttavat siihen tarvitaanko jotain geeniä vai ei.

Voidaan olettaa että kaikkien eliöiden geenituotteista huomattava osa interaktoi toistensa kanssa. Sen seurauksena kunkin perintötekijän vaikutus eri eliöissä on erilainen. Siten nyt lukemani julkaisun perusteella voidaan todeta, että geenien perusteella on vielä vaikeampi ennustaa kunkin yksilön ominaisuuksia kuin olemme aiemmin olettaneet.

Miksi sitten kirjoitin tästä blogiini?

Siksi, että olen hyvin kiinnostunut muun muassa puhtaasta urheilusta ja sen halpamaisesta halveksunnasta eli dopingista. Yksi eniten pelätyistä tulevaisuuden dopingin muodoista on niin sanottu geenidoping, jossa urheilijan ominaisuuksia yritetään muokata geeniteknologisin keinoin.

Koska nyt hiivalla tehty tutkimus osoittaa, että perintötekijöiden vaikutus yksilön ilmiasuun, kuten urheilussa tärkeisiin ominaisuuksiin, on vielä vaikeammin ymmärrettävissä kuin aiemmin on ajateltu, voidaan geenidopingin aiheuttaman uhan olettaa siirtyvän yhä kauemmas tulevaisuuteen. Ja hyvä niin!

Yleisemmällä tasolla olisi kuitenkin doping-testauksessa otettava uusia askeleita. Nykyinen periaate, jossa elimistölle vieraita aineita osoittamalla pyritään saamaan vilppiurheilijat kiinni on tuomittu epäonnistumaan. Siten mielenkiinto olisi siirrettävä käytetyistä aineista niiden vaikutusten testaamiseen.

Teoriassa eniten olisi saavutettavissa geenien ilmentymisen eli geeniekspression analyysimenetelmillä. Erityisesti pyrosekvensointiin perustuvat uudet menetelmät mahdollistaisivat urheilijan fysiologisen tilan hyvinkin tarkan analysoinnin, jolloin dopingtuomio voitaisiin tuomita pelkästään poikkeavan fysiologisen tilan perusteella. Tämä on hiukan sama asia kuin nykyään käytetty verenkuva, jonka muutosten perusteella testit voidaan suunnata tiettyihin urheilijoihin. Analyysin tulos vain olisi paljon tarkempi ja kertoisi kaikista mahdollisista fysiologisen tilan muutoksista.

Ainoan ongelman tässä muodostaa raha - yhden ihmisen analysointi kun maksaa tällä haavaa noin kymmenen tuhatta euroa. Sen takia edes ihmisten välisen luonnollisen vaihtelun rajoja ei ole voitu selvittää - eikä siis myöskään havaita poikkeamia siitä. Mutta kehityksen kehittyessä ja analyysihintojen laskiessa näen tässä tien, jonka lopputuloksena puhdas urheilu lopulta voi voittaa vilunkipelaajien pyrkimykset.

Alkuperäisistä euraasialaisista juuristamme!

Tänään Science-lehdessä julkaistiin neandertalin ihmisen genomisekvenssi. Uskomaton saavutus työn tehneeltä Svante Pääbon tutkimusryhmältä.

Tutkimus tuotti varsin kiehtovia tuloksia: meissä eurooppalaisissa ja aasialaisissa on pari prosenttia neandertalinihmisen geenejä. Toisin sanoen Afrikasta myöhemmin tulleet ja Euroopassa ja Aasiassa jo aiemmin asuneet neandertalilaiset pariutuivat ja saivat lapsia jossain evoluutiomme vaiheessa keskenään toisin kuin pitkään on luultu.

Sen sijaan nykyafrikkalaisilla ei ole neandertalinihmisen geenejä lainkaan. Eurooppalaiset ja aasialaiset ovat siis afrikkalaisia läheisempää sukua neandertalilaisille. Tai toisin päin, kymmeniä tuhansia vuosia sitten kadonneiden ihmisten geenit elävät edelleen meissä - ja voimme olla ylpeitä satojen tuhansien vuosien taakse ulottuvista euraasialaisista juuristamme; vaikka toki suurin osa geeneistämme lähtikin Afrikasta vasta kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Kaikkiaan neandertalilaisen ja nykyihmisen genomien välillä näyttää olevan erittäin vähän eroja. Genomien sekvenssit ovat 99,84 prosenttisesti samoja. Valkuaisaineiden aminohappoja muuttavia, eli käytännössä yksilön ilmiasuun suoraan vaikuttavia, muutoksia löytyi vain 78 kappaletta (lisäksi lienee vaikeammin identifioitavia, mutta merkittäviä säätelyalueiden eroja, jotka voivat selittää suuriakin eroja lajien välillä).

Nykyihmisen ja neandertalilaisen geneettisten erojen määrä on yllättävän pieni. On kuitenkin varsin mielenkiintoista että muutokset löytyivät geeneistä, jotka vaikuttavat muun muassa ihon pigmentaatioon, hiuksiin, haavojen paranemiseen, geenien ilmentämiseen, ruumiinlämmön säätelyyn ja siittiön hännän rakenteeseen. Jatkotutkimuksissa selvinnee tarkemmin, millä tavalla neandertalilaiset näiden erojen takia poikkesivat meistä.

Kaikkiaan nyt julkaistu tutkimus kertoo tieteen mahdollisuuksista tuottaa tietoa jopa aiemmin täysin mahdottomina pidetyistä asioista. Tuskin kukaan olisi nimittäin 20 vuotta sitten pitänyt realistisena, että voisimme verrata nykyihmistä ja ammoin hävinnyttä neandertalinihmistä toisiinsa genomin emäsjärjestyksen tasolla. Nyt se on kuitenkin tehty, ja omalta osaltaan avartaa koko ihmiskunnan maailmankuvaa samalla tavalla kuin vaikkapa Kopernikuksen, Darwinin tai Einsteinin havainnot ovat aikanaan tehneet.

On siis jälleen kerran hyvä muistuttaa, että ilman inhimillistä uteliaisuutta ja sen seurauksena syntyneitä tietoja ja oivalluksia eläisimme edelleenkin metsästellen ja keräillen ravintomme sekä peläten jumalallisten voimien aikaansaamiksi oletettuja luonnonilmiöitä ja sairauksia. Onneksi on siis olemassa inhimillinen uteliaisuus ja sen tyydyttämiseksi luotu länsimainen tiede!

Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

YLE:n uutisten mukaan Helsingin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsanderin mukaan somalit ovat Suomessa sulautuneet yhteiskuntaan huonosti, mutta muualla hyvin. Syyksi hän ilmoittaa suomalaisten työnantajien syrjinnän.

Tässä on taas malliesimerkki virkamiehen tahallisesta valehtelusta ja työnantajansa (veronmaksajan) harhauttamisesta. Tosiasia nimittäin on, että somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008. Mikäli lukija ei halua uskoa tunnettua maahanmuuttoasioissa profiloitunutta kaupunginvaltuutettua, niin hän voi tarkistaa asian myös esimerkiksi näistä lähteistä: Wikipedian mukaan somalit ovat sopeutuneet huonosti Ruotsiin ja Henrik Emilssonin raportin perusteella Tanskaan. Internetin hakukoneilla löytynee tarvittaessa lisää.

Nyt puheena olevassa YLE:n uutisessa minua huolestuttaa kaksi asiaa.

Ensiksi minua huolestuttaa suomalaisten virkamiesten piiriin pesiytynyt tapa valehdella silloin kun tarkoitus on heidän omasta mielestään hyvä. Tämä osoittaa heidän moraalinsa samantasoiseksi kuin kreikkalaisten, jotka tietoisesti valehtelivat Europpan Unionille päästäkseen hyötymään valuuttaunioinin eduista. Suomalaisena veronmaksajana en voi tätä hyväksyä, vaan vaadin oikeutta saada virkamiehiltä kaikista asioista oikeaa ja puolueetonta tietoa.

Toinen minua huolestuttava seikka on se, että emme kansakuntana pysty reagiomaan somalien sopeutumisongelmaan. Tämä on vaarallista, sillä nykyisellä politiikalla tuotamme maahamme suuren syrjäytyneen ja etnisesti erottuvan ihmisryhmän, jonka piirissä väistämättä tapahtuva radikalisoituminen johtaa yhteiskunnan kannalta epäsuotuisaan kehitykseen.

Nähdäkseni meillä on tässä asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko minimoida somalialaisperäisten maahanmuuttajien määrä tai investoida heidän kotouttamiseensa niin paljon varoja, että syrjäytyminen estyy.

Somalien ja muiden huonosti sopeutuvien kansallisuuksien määrän vähentäminen voidaan toteuttaa sisällyttämällä muun muassa eri etnisten ryhmien aiemman sopeutumisen huomioiva maahanmuuttajan arviointi päätettäessä oleskeluluvasta. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan tässä, että henkilökohtaista vainoa pakenevat ja sen osoittamaan pystyvät ja sitä kautta turvapaikan saavat kotimaassaan vainotut ihmiset ovat asia erikseen. Heille tällaisen arvioinnin tekeminen olisi perusteetonta. Sen sijaan kaikkiin muihin oleskelulupaa hakeviin pitäisi ulottaa tällainen arviointi.

Tehokas somalien sopeuttaminen puolestaan vaatii yksinkertaisesti suuren lisäpanostuksen veronmaksajien rahaa ja suomalaista työvoimaa. Se vaatinee myös nykyisten kotouttamisperiaatteiden muuttamista. Mikäli vakavasti otettavaan sopeuttamisvaihtoehtoon päädytään, pitää sillä olla myös maksajan eli kansan tuki takanaan. Suomalaisille pitää siis kertoa mitä kantaväestöön kohdistuvia palveluja heikennetään tai kuinka paljon korotetaan veroja.

Tässäkin asiassa tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku. Niin virkamiehillä, poliitikoilla, työnantajilla kuin muullakin kansalla.

Lopuksi kerron tositapauksen. Olen itse ohjannut yhden somalialaisen nuoren miehen opinnäytteen. Myöhemmin minulle soitti erään työnantajan edustaja tiedustellen millainen henkilö on kyseessä. Kerroin hyvät ja huonot kokemukseni sellaisina kuin ne olivat, jolloin minulle soittanut työhönottaja totesi että maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus jos he sellaisen ansaitsevat ja palkkasi kyseisen somalin.

Poliitikot ja Kreikka

Olipa mielenkiintoista seurata lehdistöstä kansanedustajiemme edesottamuksia Kreikan tilanteeseen liittyen. Mielipiteet noudattivat hienosti poliittisia linjoja: oikean laidan Katainen ei nähnyt virheitä kuin Kreikassa kun taas vasemman laidan kulkijat syyllistivät lainat antaneita rahoitusinstituutioita.

Tosiasiassahan molemmat ovat sekä oikeassa että väärässä. Vikaa on tietenkin sekä onnettomaan elämäntapaan vajonneessa Kreikan kansassa, kansaa nuoleskelleissa poliitikoissa että holtittomaan lainanantoon syyllistyneissä luotonantajissa. Ja lisäksi sellaisissa EU-maiden poliitikoissa, jotka tiesivät Kreikan menosta, mutta eivät puuttuneet siihen.

Ehkä eniten minua tässä mietityttää jälleen kerran tämä meikäläisten poliitikkojen epärehellisyys. Miksei tätäkin asiaa voisi tyynesti ottaa tosiasiana ja samalla nähdä sen kaikki puolet? Eli miksi ihmeessä täytyy tämäkin ikävä asia nähdä omien ennakkoluulojen läpi?

Entä itse ratkaisu valtavasta luotosta? Omasta mielestäni kreikkalaisten auttamista voi harkita vasta siinä vaiheessa, kun he osoittavat haluavansa muutosta huonoihin tapoihinsa. Eli minä en halua verorahojani käytettävän sellaisen kansan auttamiseen, joka on suoraan valehdellut muille, ja pitänyt samaan aikaan kulutusjuhlaa heidän kustannuksellaan, eikä osoita merkkejä tapojensa parantamisesta.

Miniminä luotonantoon pitäisin sekä Kreikan hallituksen uskottavaa ohjelmaa maan taloudenpidon korjaamiseksi että kansan selkeästi ilmaistua tahtoa maan tapojen muuttamiseksi. Ohjelman olemme saamassa, mutta ennen lainanantoa on odotettava myös nykyisen kaltaisten mielenosoitusten loppumista.

Entä luottolaitokset? Jos tilanne päätyisi siihen, ettemme tarjoa lainaa Kreikalle, seuraa siitä ongelmia pankeille ja muille sijoittajille. Hehän ovat ottaneet voitonhimossaan luottoriskin, mutta haluaisivat nyt päästä kuin koira veräjästä kun riski uhkaa toteutua. Tämän hyväksyminen olisi tietenkin väärin, joten vastikkeetonta tukea ei niillekään pidä antaa.

Koska etenkin pankkien kaatuminen kuitenkin suurella todennäköisyydellä johtaisi muualla Euroopassa ongelmiin, on niiden pelastamiseksi joka tapauksessa tehtävä jotain. Tässä lähtisin siitä, että sijoittaja (esim. pankki) saa EU:lta tukea osakkeita tai muuta omistusosuutta vastaan siten, että sillä on tulevaisuudessa oikeus ostaa tämä osuus takaisin hinnalla, johon sisältyy sekä veronantajan sijoittama pääoma, että kohtuullinen tuotto. Nähdäkseni tätä kautta vältettäisiin suurimmat Kreikan ongelman eskaloitumisen riskit ja samalla varmistettaisiin veronmaksajien omaisuuden turva.