Ihmisen parinvalinta on laaja prosessi, johon vaikuttavat esimerkiksi ulkonäkö, hajut ja sosiaalinen käyttäytyminen. Kuten kaikki joskus ihastuneet ihmiset tietävät, ei ihastumisella ja järjenkäytöllä ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa, vaan rakastumista säätelevät vaistonvaraiset toiminnot. Niihin liittyen on juuri ilmestynyt uusi mielenkiintoinen tutkimus.
Vallitsevan evolutiivisen teorian mukaan naisten parinvalintaa säätelee muun muassa tasapainoilu (a) lasten selviämisen kannalta hyviä geenejä tarjoavien mutta isänä huonojen maskuliinisten miesten ja (b) toisaalta lapsiinsa enemmän investoivien mutta pehmompia geenejä tarjoavien vähemmän maskuliinisten miesten välillä.
Jo aiemmin on osoitettu, että ovulaation aikana naisia viehättävät normaalia maskuliinisemmat miesten kasvot, jotka viestittävät hyvää terveydentilaa, mutta myös joitain epätoivottuja henkisiä ominaisuuksia (näistä lisätietoa esimerkiksi tässä). Tällaisesta käyttäytymisestä on tietenkin esihistoriallisena aikana ollut naisen (geenien) kannalta se järki, että hankkimalla lapset mahdollisimman maskuliinisen miehen kanssa hän saa heille hyvät geenit elämästä hengissä selviämistä varten, vaikka olisikin solminut pysyvän parisuhteen enemmän lapsiinsa (tai siis jonkun maskuliinisemman miehen lapsiin) investoivan pehmomiehen kanssa.
Teoria on saanut juuri lisävahvistusta kun Skotlannissa työskentelevä psykologi Lisa DeBruine ja kumppanit julkaisivat tutkimuksen, joka osoittaa, että terveydelle riskialttiissa ympäristössä eläviä naisia viehättävät kasvoiltaan maskuliiniset miehet, kun taas turvallisessa ympäristössä elävät naiset suosivat androgyynisiä eli naisellisia piirteitä omaavia miehiä. Ääripäitä tässä tutkimuksessa edustivat brasilialaiset ja toisaalta belgialaiset ja ruotsalaiset naiset. Näyttää siis siltä, että elinoloiltaan turvallisissa oloissa evoluutio on siirtynyt suosimaan aiempaa vähemmän maskuliinisia miehiä.
Minusta näyttää kaikkiaan varsin vahvasti siltä, että naisille on pitkän evoluution myötä kehittynyt varsin tarkoituksenmukaiset vaistot, jotka toimivat edelleen. Voitaisiinko tästä vetää jonkinlaisia ennusteita myös tulevaisuuteen? Voitaneen ainakin olettaa että stabiilina pysyvissä yhteiskunnissa naiset valitsevat myös tulevaisuudessa lastensa isiksi vähemmän maskuliinisia miehiä, jolloin "macho-miehille" syntyy yhä harvemmin lapsia. Sen seurauksena miesten keskimääräinen maskuliinisuus vähenee sukupolvi sukupolvelta.
Toisaalta epävakaissa oloissa miehet pysyvät yhtä maskuliinisina kuin tähänkin asti, elleivät sitten muutu entistäkin maskuliinisemmiksi, mikäli ilmastonmuutoksen, liikaväestön tai jonkun muun syyn seurauksena elinympäristö muuttuu entistäkin epäterveellisemmäksi.
Ja lopulta on tietenkin myös mahdollista että länsimaat muuttuvat nykyistä epävakaammiksi tai nykyisin epävakaat yhteisöt stabiloituvat. Tällöin muuttuvat myös naisten parinvalintakriteerit ja sitä kautta miesten keskimääräinen maskuliinisuus.
Entä korreloiko miehen maskuliinisuus hänen kykyynsä muodostaa stabiilia yhteiskuntaa. Ainoa tuntemani viite tähän suuntaan liittyy miesten testosteronitasoon, joka korreloi negatiivisesti parisuhteen muodostamiskykyyn. En kuitenkaan tiedä ulottuuko tämä kyvyttömyys myös yhteiskunnan rakenteisiin ja sen vakauteen. Siten joudun tältä osin tyytymään epätietoon.
Mutta näin suppeastikin tarkasteltuna naisen parinvalintakriteerit tarjoavat hienon esimerkin siitä, miten kulttuuri(evoluutio) on tuottanut uudenlaisen valintapaineen biologiselle evoluutiolle, jonka seurauksena länsimaisen ihmisen biologia ja kulttuuri sopeutuvat yhä paremmin toisiinsa.
Onhan yliopsitot nollatutkimusta täynnänsä. Nyt vaan heittääkseni jotain muistelen väitöskirjaa nimeltä'kuisti-ovenedusrakennelmat 1700-luvulta nykypäivään', muistelen myös jotain selvitystä, jossa todettiin, että viinasta tulee känniin, tämä tietty ajan patinoimaa/värittämää muistikuvaa. Histooriasta miellyttää mm. minua joskus 1700-lukuinen sukellusvene, miehen mentävä tynnöri, jossa vintiläkairalla ukko porasi reikiä vihollisaluksiin. Salaa, hiljaa yöaikaan teki tihutyönsä veden alla !
VastaaPoistaNollatutkimuksena pidettiin sitäkin kun eräät fyysikot ryhtyivät etsimään uusia luonnonlakeja bakteerien viruksista. Heille naureskelivat jopa heidän kollegansa. Ja totta tosiaan, ei niitä uusia luonnonlakeja sieltä sitten löytynytkään.
VastaaPoistaLöytyi kuitenkin paljon muuta, jonka seurauksena ovat syntyneet vaikkapa monet lääketeollisuuden valmistusprosessit, nykyaikaiset isyys- ja rikostutkintamenetelmät, uusimman sukupolven syövänhoitomenetelmät tai vaikkapa tietyt kasvinjalostuksen menetelmät. Tältä kantilta katsottuna eivät nuo fyysikot tainneet sittenkään tehdä nollatutkimusta.
Oppi tästä kai on se, että tutkimuksesta on yleensä mahdoton sanoa johtaako se johonkin hyödylliseen tai ei. Siksi tarvitaan kaikenlaista tutkimusta, jotta ne parhaat tieteelliset innovaatiot eivät jäisi tekemättä. Välttämättömänä sivutuotteena löytyy sitten paljon sellaista, jota sivustakatsoja pitää turhana ja tarpeettomana. Niin kuin se onkin.
ATK:ssa keskityttiin 80-luvun lopussa tekoälytutkimukseen, mm.postilla oli tekoälyryhmä. Nykyään ei mosia liene missään. Tietokone on arkistosihteeri, prosessori näyttää suuren tehonsa shakkia pelaamalla. Ei sen fantastisempaa. Tekoälytutkimuksen tulos on tämä - no, onhan sekin jotain. Siis en vitsaillut, tekoälytutkimusta voi varmasti hyödyntää vaikkapa teologiassa, Jumala on tekoälyyn rinnastettavissa luomistöineen ! Taas: tämä ei ollut vitsi !
VastaaPoistaMuistanpa parisen vuotta sitten YLE 1:ssä kolumnin, josta en muista tekijää, vanhempi herra kuiteski. Mies siinä manifestoi kaiken tutkimuksen puolesta, kaikki tutkimus on tarpeellista. Onhan kuitenkin jotenkin valittava, kaikkeen ei resurssit riitä.
Päivän sana on tutkimuksessa yliopistojen rakennemuutos, opiskeluaikoja koitetaan lyhentää, opinnäytetöihin haetaan rahoitusta firmoilta. Kari Raivio kehui ratkaisuja, minua kyllä vähän jännittää, kun niin mielin akateemisen vapauden, railakkaan opiskelijaelämän perään, näen moisessa jotakin 'elämän opiskelemista' vastakohtana tenttejä pakertava fakki-idiootti.
Kohdaltani opiskelut ovat jo 90-luvun alkupuolella ohi, railakas opiskelijaelämä johti opintojen keskeytymiseen, nyt koitan elää lievän päihdeongelmani kanssa.
Enpä ole tekoälyn asiantuntija, mutta googlaamalla senkin pohjalta tehtyjä sovelluksia löytyy esimerkiksi kielitieteen ja erilaisten asiantuntijajärjestelmien alalla. Myös robottitekniikka hyödyntää tekoälytutkimuksen tuloksia. Ei se siis kovinkaan tarpeetonta näyttäisi olleen; etenkin jos (kuten oletan) jatkossa sovellusten määrä vain lisääntyy.
VastaaPoistaItse näen tutkimuksen ja opetuksen suhteen siten, että jälkimmäinen on edellisen ekstensio. Yliopistoissa tutkitaan siis asioita kahdesta syytä: jotta opittaisiin ymmärtämään tämtä maailmankaikkeutta jossa elämme ja jotta näin opitut asiat voitaisiin välittää eteenpäin yhdessä aiemman tiedon kanssa. Tutkimus pakottaa yliopisto-opettajaa siis myös perehtymään varhaisempaan tietoon syvällisemmihn kuin hän vain opetusta "leipäpappina" hoitaakseen tekisi. Tämä nostaa opetuksen tasoa.
Railakas opiskelijaelämä ja vapaus kuuluvat tiettyyn ikään. Omissa muistoissani elämän parhaaseen vaiheeseen!
Tutkijat kuitenkin ovat tutkitusti varsin pitkää päivää tekeviä valkokaulustyöläisiä. Tilastotietoa tosin ei enää ole saatavissa, koska yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tutkijat on määrätty ilmoittamaan työtuntinsa voimassaolevan työlainsäädännön mukaisina. Muuten yliopisto joutuisi juridisiin ongelmiin laittoman suurten ylityömäärien takia.
Tieteellinen vapaus ei siis tarkoita vapautta olla tekemättä mitään, vaan vapautta tutkia omalla tieteenalallaan relevanttina pitämäänsä tutkimusaihetta olettaen että pystyy vakuuttamaan jonkun aiheesta siinä määrin, että työlle löytyy myös rahoitus.
Epäilen myös vahvasti sitä, että tutkija olisi tyypillisesti sellainen otus, joka silmän välttäessä heti pyrkisi tutkimaan jotain epärelevanttia ja mahdollisimman turhaa. Toki yksittäistapauksia voi olla.
Mutta olet oikeassa. resurssit eivät riitä kaikkeen, joten jokainen tutkija ja rahoittaja yrittävät katsoa, että heidän kontribuutionsa menee johonkin syystä tai toisesta tarpeelliseen. Toki lähinnä luonnontieteilijäksi itseni mieltävänä olen taipuvainen suhtautumaan moniin humanistisen tutkimuksen hankkeisiin melkoisella epäluulolla. Veronmaksajana toki toivon, että tämä on vain merkki omasta ennakkoluuloisuudestani eikä asioiden todellisesta laidasta.
HYVÄ !
VastaaPoistamiehen puhetta !
-osoitettu blogille+professorille, jonka sukupuolta tai sidonnaisuutta en muistaakseni ole koettanut käytännössä... no kesä -85 on muistoissamme.
Ja
VastaaPoistarobottien toimnta, kielenkäyttö. Kyllähän tämä on algoritmia(= toiminnan tulos on jo määritelty, edetään pisteestä A pisteeseen B ).
No, toi kieli vähän vielä tässä mättää, mutta Esa Saarinen aikoinaan funktionalisoi kieltä. Mää väitän, että tekoälytutkimus pikemminkin hyödynsi kielitiedettä kuin päinvastoin, Jok.tap. tekoälytutkimus on lopetettu siellä postissa, ja yliopistoissa kautta maamme.
Ja vielä
VastaaPoistaTekoäly tarkoittaa konetta, joka itsenäisesti päättelee ratkaisuja esim. asetettuihin ongelmiin. Erikoista on se, että ongelmia ei tällä oliolla ole vaan nekin on asetettuja, vrt. kuinka tietokone vitsailee !
Tietokone on arkistonhoitaja.
Erityisen milenkiintoista on tietokoneissa bugit, virukset ja virheet. Nyky-nykyään on laaja tietokoneverkosto olemassa ja yleisessä käytössä - net.
VastaaPoistaVielä 90-luvun alkussa pähkäiltiin moisesta kuulastavana tulevaisuutena: ' sitten joka ihminen maailmassa saa ongelmansa/mielipahansa julki !' Tosiasiassa Meitä ihmisiä on niin paljon, ettei kukkan viitti sun asiaas katsoa.
Andy Warhol-vainaa julisti tulevaisuudessa olevan ajan, jolloin kuka tahansa voi olla 5 minuuttia maailmanjulkkis. Tänään on näin. Ketä vittuu kiinnostaa ?
Mulla on näistä vituista vielä kommentteja jossain tän professorin sivuilla. Toivoisin jo eläväni maailmassa, jossa vittu on arvossaan !
"Entä korreloiko miehen maskuliinisuus hänen kykyynsä muodostaa stabiilia yhteiskuntaa. Ainoa tuntemani viite tähän suuntaan liittyy miesten testosteronitasoon, joka korreloi negatiivisesti parisuhteen muodostamiskykyyn. En kuitenkaan tiedä ulottuuko tämä kyvyttömyys myös yhteiskunnan rakenteisiin ja sen vakauteen."
VastaaPoistaTämä olisi itse asiassa hyvin loogista. Vaatiihan toimivan parisuhteen ylläpitäminen hyvin pitkälti samoja ominaisuuksia kuin toimivan yhteiskunnankin ylläpitäminen. Eli epäitsekkyyttä, muiden ihmisten huomioon ottamista, velvollisuuden tuntoa, aitoa empatiaa jne.
Joskus totaalisesti pieleen mennyt tutkimus ja kehitys onkin kääntynyt miljardiluokan tulokseksi ja yhteiseksi hyväksi. Tästä esimerkki lääketehdas, joka kehitti verenpaine(?)lääkettä todeten,että ei saa toivomiaan tuloksia. Muut vaikutukset olivatkin sitten mullistavia, ainetta myydään tänä päivänä nimellä Viagra. Eli näin voi tutkimus ja tuotekehitys erehtyä.
VastaaPoistaNäitä tosiaan sattuu silloin tällöin. Toinen hyvä esimerkki on Post-it-tarrat, joissa käytetystä liimasta piti tulla jonkinlainen superliima.
Poista