Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen

Koska olen tässä blogissa tarkastellut usein ilmaston muuttumista ja siihen liittyvää uutisointia, on tänä aamuna syytä julkaista myös tieto siitä, että pohjoisen napajään keskimääräinen laajuus oli juuri päättyneen helmikuun aikana pienempi kuin yhtenäkään helmikuuna tilaston alkamisen eli vuoden 1979 jälkeen. Asia näkyy alla olevasta kuvasta.

Ero viime vuoteen oli hiuksen hieno, vain 0,03 miljoonaa neliökilometriä - eli noin 2,5 promillea, mutta ero kuitenkin. Vielä tammikuussa jää oli noin kolme prosenttia eli 30 promillea suurempi kuin viime vuonna.

Olen aiemmin todennut napa-alueiden jään pinta-alan erinomaiseksi maapallon globaalin ilmaston kehityksen indikaattoriksi, joten edelle kirjaamani havainto on äärimmäisen mielenkiintoinen. Keskeinen kysymys luonnollisesti kuuluu, että osoittaako nyt nähty helmikuun pinta-alaminimi pohjoisen napajään koossa ilmaston lämpenemisen jatkuneen myös sen valossa - toisin kuin aiemmin on nähty.

Nähdäkseni se ei kuitenkaan tee sitä, sillä tässä käsitelty minimi selittynee parhaiten paikallisesti poikkeavalla säällä. Arktisella napa-alueellahan oli helmikuussa poikkeuksellisen lämmintä kylmien ilmamassojen siirryttyä etelämmäs. Asiasta kerrottiin myös suomalaisessa lehdistössä.

Tätä näkemystä tukee myös se, että tuoreen RSS-satelliittidatan mukaan kuluneen helmikuun globaali keskilämpö ei ollut erityisen korkea. Päin vastoin, se oli vuosien 2016-16 El Niño-piikin jälkeisen ajan keskitasolla, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

 

Paikallisuuteen perustuvaa selitystä tukee vielä sekin, että napajään koko romahti myös helmikuussa 1984 (kuten ylemmästä kuvasta näkyy), jolloin se oli vain 3,2 promillea nykyistä suurempi. Tuolloin syynä ei ole voinut olla ilmaston globaali lämpötila, koska sen nousun merkittävin vaihe osui vasta 1980-luvun lopulle ja 1990-luvulle.

Edellä esittämästäni varauksista huolimatta on nyt nähty napajään pinta-alan ennätyspieni koko tärkeä huomio. Ensinnäkin se osoittaa, ettei napajää ole lyhyiden aikajaksojen luotettava mittari globaalille keskilämmölle, vaan pitkien ajanjaksojen kehityksen indikaattori.

Toiseksi havainto on tärkeä, sillä ilmeisen oikeista paikallisiin olosuhteisiin perustuvista selityksistä huolimatta se saattaa kuitenkin olla merkki ilmaston uuden lämpenemisen alkamisesta. Siksi on erityisen mielenkiintoista seurata napajään pinta-alan kehitystä seuraavina kuukausina, jolloin paikallisten olosuhteiden luoma mittaustarkkuuden satunnaisvaihtelun merkitys katoaa kokonaiskuvasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun
Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista
Kuinka ilmastonmuutos näkyy arktisessa jääpeitteessä?