Siksi ajattelin vähän valaista, mistä tässä ongelmassa on perimmältään kysymys. Ja samalla paljastaa todelliset syylliset, sillä he eivät ole tutkijoita.
* * *
Hiilitaselaskelmat muuttuivat merkittäviksi YK:n ilmastosopimuksen (1992) ja Kioton pöytäkirjan (1997) myötä. Niissä velvoitetaan sopimuksiin sitoutuneet maat raportoimaan LULUCF-sektorin nielut ja päästöt vuosittain. Lyhenne tarkoittaa maankäyttöa, maankäytön muutosta ja metsätaloussektorin hiilitasetta.
Luke perustettiin vuonna 2015 ja sen tehtäväksi keskitettiin samalla kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, jota oli aiemmin tehty useammassakin organisaatiossa. Toisin sanoen kyse on ollut ja on edelleen poliittisen päätöksentekokoneiston Lukelle ja sen tutkijoille määräämästä tehtävästä, eikä laitoksessa työskentelevien tutkijoiden tai edes laitoksen johdon omaehtoisesta tieteellisestä tutkimuksesta. Eikä myöskään heidän aloitteestaan, sillä tuskin kukaan tutkija haluaisi vielä käytäntöön pahasti keskeneräisten tutkimustensa tuloksia.
Todellisuudessa kasvihuonekaasulaskelmien taustalla ovat poliitikot, jotka sopivat keskenään hienolta kuulostavasta asiasta – ymmärtämättä sen teknisen suorittamisen vaikeutta. Ja Luken tutkijat pantiin tekemään näitä laskelmia riippumatta siitä, uskoivatko he itse tulostensa olevan jonkinlaista tieteellistä faktaa.
Lienee myös niin Luken tutkijat ovat tehneet tämän työn saatuaan parhaansa, jotta laskelmia saataisiin tarkemmiksi. Tämän seurauksena hiililaskennan menetelmiä ja käytäntöjä on aika ajoin muutettu vastaamaan tuoreinta tieteellistä käsitystä.
Kuten – arvoisat lukijani – olette huomanneet, ne ovat herättäneet valtavasti huomiota johdettuaan jopa arvioiden etumerkin muuttumisiin. Ja tultuaan samalla osoittaneeksi kuinka tolkuttoman hatarista lähtökohdista kasvihuonekaasulaskentaan lähdettiin.
* * *
Tämän ongelman puki pari päivää sitten sanoiksi Luken professori Annika Kangas kahdessa sosiaalisen median viestissään. Ensimmäisessä hän kirjoitti, että "muutos tulee siitä, että tässä välissä valmistui täydennetystä aineistosta uusi malli, jolla lasketaan puiden biomassat. Ja uusi malli ennustaa isompia latvusbiomassoja kuin vanha tietyn kokoisille puille. Eikä tämä jää viimeiseksi muutokseksi."
Toisessa viestissään hän totesi myös – epäilemättä todenmukaisesti – että "ei kukaan väitä NASAn tuloksia vääriksi. Ne eivät vaan mittaa sitä, mitä Luke mittaa. Eikä varsinkaan kukaan pidä Ruotsin tuloksia väärinä. Meidän vaan olisi pitänyt mitata 10000 maaperäkoealaa enemmän vuodessa kuin nyt jo 80-luvulta, jotta voitaisiin käyttää samoja menetelmiä kuin ne."
Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, on tähän tekstiin lisättävä vielä yhden professorin – eli Luken Hannu Ilvesniemen – perusteellisesti laadittu kommentti, jossa hän totesi, että "koska maan hiilivarastojen muutoksesta on mahdotonta saada tarkkoja arvioita, olisi tarkoituksenmukaista siirtyä kvantitatiivisiin lukuihin perustuvasta raportointikäytännöstä kuvailevampiin tarkasteluihin".
* * *
Lupasin aluksi paljastaa todelliset syylliset. Itse asiassa tulin jo tehneeksi sen, sillä todelliset syylliset nyt käsillä olevaan ongelmaan ovat ne poliitikot, jotka ovat päättäneet kasvihuonekaasujen laskennasta ennen kuin siihen on ollut päteviä tieteellisiä keinoja.
Tarkennettakoon tässä kuitenkin sen verran, että Suomi allekirjoitti Kioton pöytäkirjan vuonna 1998. Silloin maata johtivat SDP-taustainen presidentti Martti Ahtisaari (sd) ja pääministeri Paavo Lipponen (sd). Ympäristöministerin salkku oli Pekka Haavistolla (vihr).
YK:n ilmastosopimuksen aikana 1992 maatamme johtivat puolestaan presidentti SDP-taustainen Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho (kepu). Ympäristöministerinä toimi Sirpa Pietikäinen (kok).
Ikävintä tässä kaikessa on se, että luotettavan tieteellisen tiedon puuttuessa edellä mainitut poliitikot ovat päättäneet – tai heidän johdollaan on päätetty – myös siitä, että näihin puutteellisin tiedon tehtyihin – tai jos uskomme professori Ilvesniemeä, jopa teoriassa mahdottomiin – laskelmiin on kytketty valtavien rahavirtojen ohjailu paikasta toiseen. Ja sen seurauksena rakennettu byrokratia-automaatti, joka tuottaa epäreiluja päätöksiä valtioille, niiden yrityksille ja kansalaisille.
Onhan tämä ihan kauheata, että poliitikot määrää mihin tutkimuksiin pitää uskoa. Ja eikun maksamaan ties kenelle, kunnes toisin todistetaan. Nämä muka ajaa kansakunnan etua! Omia etujaan ajavat!
VastaaPoistaNämä luken laskelmat ovat malli-esimerkki lysenkkolaisesta tutkimuksen tulkinnasta joka on jo sanoisinpa valtavirtaa Euroopassa.
VastaaPoistaHaavisto on tullut kalliiksi Suomelle.
VastaaPoistaYmpäristöministeri Pekka Haavisto on yhtä aito, kuin putin camouflage vaatteissa.
VastaaPoistaPikkuisen on selittelyn makua Lukelta. Aika varmana tietona nuo puutteelliseen tietämykseen perustuvat luvut on esitetty, ja niitä sitten kaiken maailman ilmastopaneelit ja prosentti-ollikaiset saaneet varauksitta rummuttaa ja esittää vaatimuksia mm. hakkuiden rajoittamisesta. Kyllä tuossa nyt Luken kympin tytöiltä ja pojilta on uskottavuus rapissut. Suomen taloudenpito ei kestä pitkään tällaisia sutta ja sekundaa tuott avia asiantuntijoita
VastaaPoistaMInun nähdäkseni lukelaisten syyksi voi laittaa lähinnä sen, etteivät he ole tuoneet esille tehtävänsä mahdottomuutta ja kieltäytyneet tehtävästä. Toisaalta, kukapa sitä lähtisi kieltäytymään annetusta työtehtävästä, koska se on yksi harvoista yksiselitteisistä irtisanomoisen perusteista.
PoistaTuossa lähdettiin täysin laukalle, ja kyllä tuosta sellainen muistikuva jäi, että Luke oli tiukasti laskelmiensa takana, ja niille kyllä haettiin perusteluja, mutta ei niinkään esitetty niihin liittyviä epävarmuuksia. Lähinnä Metsä-lehti ihmetteli asiaa, ja siellä professori Annamari Lauren piti koko tutkimusta suurinpiirtein roskana. Luken hieno malli otti kai huomioon kaksi seikkaa, metsän pinta-alan ja lämpötilan.
PoistaPolitiikot tilasivat mahdottomilla spekseillä sontaa ja sitä saivat. Suomessa tehdään valitettavasti paljon vastaavaa poliittisesti ohjattua tutkimusta.
PoistaEikös näissä uusissakin tutkimuksissa väitetä, että saattaapi olla, mutta saattaapi olla olemattakin tämä Suomi hiilinieluna, koska arvot ovat vielä niin lähellä toisiaan. Aikoinaan, kun turpeesta tehtiin uusiutumaton luonnonvara, niin se ratkaistiin arpomalla. Olisiko hiilinielut ja hiilipäästöt ratkaistava samaa varman tuloksen antamaan tyyliin? Tiedoksi. Ruotsin rajalla turve muuttuu uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja Suomen turpeet energiaksi muutettuna vastaavat hyvinkin Norjan öljyvaroja, mutta niitä ei voi käyttää. Norjan öljyvarat ovat uusiutumattomia, mutta huoletta voi käyttää.
VastaaPoistaMissa poliitikko, siella ongelma.
VastaaPoista