Yksi harrastuksistani on kalastaminen. Uistimeeni, pilkkiini, onkeeni tai verkkooni on vuosien varrella tarttunut ainakin haukia, ahvenia, harjuksia, taimenia, rautuja, lohia, turskia, seitejä, simppuja, kuhia, siikoja, muikkuja, lahnoja, kiiskiä, särkiä, salakoita, kolmipiikkejä ja kivennuoliainen.
Päätin siis näin lomakauden keskellä muistuttaa arvoisaa lukijaani siitä, minkälaisia vesipetoja järvissämme ja merialueillamme uiskentelee. Siinä hyvänä apuna toimivat kalastajien ennätystilastot.
Yksi niistä on ahven-net. Sen mukaan suurin 2000-luvulla Suomesta pyydystetty kala oli vähemmän yllättävästi lohi, painoltaan 27,4 kiloa.
Sen sijaan veikkaan, ettei monikaan lukija olisi arvannut, että lohen jälkeen toiseksi suurin kala oli turska 26,09 kilon painollaan. Ja vielä yllättävämpi monille lienee ollut se karppi, joka painoi 21,44 kiloa. Suurin hauki, jota arvelen monen lukijani kuvitelleen top kolmeen, oli "vain" 18,8 kiloinen.
Mielenkiintoinen tieto ainakin itselleni oli suurimman muikun koko - se oli yli puolikiloinen! Enkä olisi arvannut siiankaan kasvavan yli seitsenkiloiseksi vonkaleeksi.
Anekdoottina todettakoon vielä samalta listalta, että suurin saaliiksi joutunut täplärapu oli lähes hummerimaisen suuri 19,8 sentin pituudellaan. Siihen verrattuna ennätysjokiravun 16,5 sentin pituus himmenee, vaikka komea äyriäinen sekin on ollut saksineen.
Oma ennätyskalani 2000-luvulla on hiukan yli kuusikiloinen. Siten on todettava, että on tullut pyydystettyä pelkkiä pikkusinttejä - vaikka kyllä kyseinen hauki metrin pituisena herättikin ihmetystä lähipiirissäni.
Lopuksi mainittakoon, että 1900-luvun suurin Suomessa pyydystetty kala oli 28,8 kiloinen lohi eli hiukan suurempi kuin tämän vuosituhannen ennätyskalat. Sitäkin suurempia - tai ainakin pidempiä - olivat sittemmin maastamme hävinneet monnit.
Wikipedian mukaan "Nyky-Suomen alueen viimeiset sisävesien monnit pyydettiin Janakkalan Kernaalanjärvestä vuonna 1866. Kaksi vuotta aiemmin samasta järvestä oli noussut 171 cm:n mittainen yksilö". Sen painoa ei mainita, mutta Italiasta saatiin jokin aika sitten 2,67 metrinen monni, joka painoi 120 kiloa.
Näillä tiedoilla toivotan arvoisalle lukijalleni mukavia uintireissuja isojen kalojen seurassa sekä kireitä siimoja ja muutenkin mukavia kesähetkiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä
Kalastus on hieno harrastus. Vielä kun itse perkaa, käsittelee ja valmistaa saaliin ruoaksi, omaksi ja toisten iloksi ja ravinnoksi, alkaa olla jonkin todellisen äärellä. Kaupan päälle tulevat hetket luonnossa.
VastaaPoistaMetka juttu tuolla Muonion- Tornionjoella. Kaloja lilluu pitkin poikin, mutta ei tunnu kiinostavan viranomaisia millään tavalla. Tuokaa kalat elävänä Ouluun niin otetaan näytteitä sanoo eviravalviraluken hutkija. No olishan se liikaa vaadittu, että virkahenkilö pakkaisi näytelaukun autoon ja ajaa karauttaisi Tornioon ottamaan näytteitä. Siinä kun ei menisi kuin päivä korkeintaan. Jäisi matkarahat ja hotellimajoitukset käyttämättä. Joku paikallinen on arvellut, että syy olisi ruåttin puolella oleva kaivos/metallitehdas ja sen päästöt. Sikis se ei kiinnosta ruåttalaisia eikä meikäläisiä, kun saattas tulla sanomista saasteista. Ja kun se saasteet todettaisiin tulevaksi suvaitsevasta suurvallasta. Siksiköhän meikäläiset "luonnonsuojelijatkin" on ihan kusi sukassa. Kovasti melttoovat venäjän ja sen rajan läheisyydessä olevista koskista, mutta ei tästä kalojen joukkokulolemasta, joka on ihan silmiinpistävä.
VastaaPoistaIhmettelee Huru-ukko
Kajaaninjoella eilen illalla hieman vastaava iso taimen. Pintoi useaan otteeseen ja ainakin yläleuka oli sienikasvun peitossa. Tällaisia kaloja näkynyt myös Vantaanjoessa. Näissä tapauksissa varmasti loukanneet itsensä koukkuun. Tornionjoen tapauksessa luultavasti muutakin kyseessä. Joskus nuorena olin Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla ja tuollaisia torniolaisia zombeja ajelehti virrassa.
Poista