Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu harmaa- ja punaoravan eli meikäläisen oravan välisestä kilpailusta, jonka seurauksena alkuperäinen oravalaji uhkaa kadota kokonaan Iso-Britanniasta. Uutinen on merkittävä kahdesta syystä.
Ensinnäkin se kertoo siitä, mitä biodiversiteetille tapahtuu ihmisten siirrellessä eliölajeja paikasta toiseen. Ekologisesti (ja yleensä myös taksonomisesti) läheisten lajien välille syntyy kilpailua, jonka seurauksena alkuperäinen laji saattaa taantua ja jopa hävitä kokonaan.
Tästä on useita esimerkkejä Suomessakin, tunnetuimpina vesikon tappio amerikkalaiselle minkille sekä menossa oleva jokiravun katoaminen täpläravun vallatessa vesistön toisensa jälkeen. Rapujen tapaus muistuttaa erityisen paljon Englannin oravatragediaa, sillä myös siinä lajien väliseen kilpailuun liittyy eläimen mukana siirtynyt taudinaiheuttaja (vieraslaji sekin). Oravan tapauksessa kyseessä on virus, ravun tapauksessa rapuruttoa aiheuttava munasieni.
Toiseksi oravien tragedia kertoo hyvää tarkoittavien ihmisten pohjattomasta typeryydestä. HS:n jutussa kerrottiin BBC:n luontoreportterin kutsuvan punaoravan pelastamista yrittäviä ihmisiä "hulluiksi ja tunteellisen rasismin sokeuttamiksi". Näkemys perustunee reportterin vastenmielisyyteen pörröisten harmaaoravien tappamista kohtaan. Samalla hän kuitenkin on täysin kylmä kokonaisen lajin säilymisen suhteen: onko se viisasta ja rationaalisen suvaitsevaista tarkkasilmäisyyttä?
Asiaan liittyy vielä HS:n jutussa mainitsematta jäänyt nyanssi Italiasta (valitan, en löytänyt viitettä), jonne harmaaorava on myös levinnyt. Siellä vieraslaji havaittiin ajoissa ja sen hävittäminen olisi aluksi ollut hyvinkin mahdollista. Myös viranomaiset ymmärisivät asian tärkeyden ja myönsivät tappoluvat nopeasti.
Valitettavasti eläintensuojelijat saivat vihiä tapahtumista ja masinoivat tunteellisen vastalausemyrskyn. Sen seurauksena paikalliset poliitikot peruivat harmaaoravien tappoluvat väliaikaisesti. Näin laji pääsi leviämään niin laajalle alueelle, ettei sen eliminointi ole enää mahdollista.
Toisin sanoen italialaisten eläintensuojelijoiden aktiivisuuden seurauksena on vaarannettu koko Euroopan alueella elävien punaoravien tulevaisuus. Itse tulenkin nykyisin aina surulliseksi katsellessani oravia, koska koen näkeväni "elävän, mutta kuolleen" lajin edustajan.
Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, ja HS:n jutussa mainittu Petri Nummi oikeassa: ehkäpä boreaalinen metsä on sellainen elinympäristö, jossa punaorava pystyy voittamaan harmaaoravan kilpailussa ekologisesta lokerosta viruksesta huolimatta.
Jokiravulla ei liene sitäkään pientä mahdollisuutta. Kiitos joidenkin ravustajien pohjattoman typeryyden tuhota saalistusvetensä joko desinfioimattomilla välineillä tai suorastaan täplärapua uusiin vesistöihin levittämällä.
Näin on käynyt omillakin ravustusvesilläni, ensin jokirapu tuhottiin ja nyt odotellaan täplärapujen kasvamista. Samalla alkuperäisen suomalaisen ravun potentiallinen elintila väheni ja sukupuutto lähestyi yhdellä vesistöllä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sus siunatkoon
Vieraita tuholaisia metsissä
Influenssavirus ja sen kaveri?
Tekstit
-
Lajit vaihtuu se on elämän laki.
VastaaPoistaNäin toki, mutta ei ihmisen sitä tarvitse edesauttaa omalla typeryydellään.
PoistaYmmärsitkö ollenkaan kirjoituksen ideaa? Ei siinä kauhisteltu lajien vaihtumista sinänsä, vaan siihen johtavia seikkoja jotka näissä tapauksissa ovat kaukana luonnollisesta.
PoistaYmmärsin kyllä kirjoittajan tarkoituksen. Elämään kuitenkin väistämättä kuuluu muutokset. Lajit TODELLAKIN vaihtuvat. Tämä luonnollisesti koskee myös ihmistä sen kaikissa variaatioissa. Vähänkään pidemmällä aikavälillä muutokset maapallolla ovat olleet aikarajuja.
PoistaSuomessa taisi olla pieni kiistanpoikanen siitä, että vieraslaji kanadanmajava pyrittäisiin hävittämään jotta europpalainen laji saisi lisempää lebensraumia. Toki suomalainen euroopanmajavakanta on norjalaista alkuperää, mutta silti eurooppalainen laji.
VastaaPoistaOravauutinen toiminee peiteltynä monikulttuuriin ja maahanmuuton vastustuksena. Saapa nähdä milloin suvaitsevaiset heräävät tällaisia vieraslajiuutisia paheksumaan.
VastaaPoistaEhkä tulevaisuudessa heräämme huomaamaan, että valtamedia ei ole julkaissut vuosiin vieraslajien haitoista kertovia uutisia vaan päinvastoin kerrotaan jokiemme ja metsiemme lajiston rikastumisesta.
Kenties silloin punaisia oravia, Sciurus vulgaris, demonisoidaan lintujen pesien tuhoajina samalla kertoen, että harmaaoravat, Sciurus carolinensis, tyytyvät pääasiassa jyrsimään käpyjä.
Ohessa linki kaikkien aikojen vihasivulle:
http://www.issg.org/database/species/search.asp?st=100ss&fr=1&str=&lang=EN
acc