Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?

Iltalehti uutisoi, että Egyptissä on kuollut alaikäinen tyttö ympärileikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Tämä siis siitä huolimatta, että ympärileikkaukset kiellettiin entisessä faaraoiden maassa jo vuonna 2008.

Tämä pieni uutinen kertoo siitä mittaamattomasta erosta, joka vallitsee meidän ja egyptiläisten kulttuurin välillä. Kyseessä ei ole pelkästään uskonnosta, sillä ympärileikkaajat tuhoavat myös kristittyjen egyptiläistyttöjen sukuelimiä. Eikä pelkästään tyttöjen vaan myös naisten asemasta, sillä melkein kaikki egyptiläisnaiset ovat joutuneet kokemaan seksuaalista häirintää.

Kyse on sivistymättömyydestä, ihmisten tietämättömyydestä, kelvottomasta kulttuuriperinnöstä ja lakien valvonnan tehottomuudesta. Sanalla sanoen siis kaikesta siitä, mikä pitää Egyptin kansakuntien pohjasakan joukossa koko näkyvissä olevan tulevaisuuden.

Minulle tämä tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä meidän pitäisi tehdä tällaisissa kulttuureissa eläville ihmisille. Onko oikein, että emme valista heitä heidän kulttuurinsa takapajuisuudesta, kelvottomuudesta ja epäinhimillisyydestä, vaan sen sijaan valehtelemme kaikkien kulttuurien olevan samanarvoisia ja "kunnioitamme" heitä. Vaikka oikeasti tuemme heidän elämänsä helvettiä postmodernilla relativistisella scheissellä.

Entä ne jotka ovat lähteneet kulttuuriaan ja sen lieveilmiöitä karkuun? Miten me otamme heidät vastaan länsimaihin?

Onko oikein, että sallimme heille oman epäonnistuneen kulttuurinsa säilyttämisen ja siten tuomitsemme tulijat ja heidän jälkikasvunsa syrjäytymään uudessa kotimaassaan? Pitäisikö meidän rehellisyyden nimissä sittenkin lisätä kotouttamisohjelmiin opetusta siitä, miksi heidän kotimaansa on sellainen paikka, josta hekin ovat halunneet lähteä pois? Ja kannustaa heitä unohtamaan vanha ja siirtymään nykyaikaan.

Siis kertoa, että lapsen sukuelinten, niin poikien kuin tyttöjenkin, silpominen on iljettävä muinaisjäänne ajasta, jolloin jumalten luultiin olevan mielenvikaisia narsisteja ja sellaisina vaativan vastenmielisiä uhrauksia. Että kulttuureiden dogmien kyseenalaistamattomuus tieteen kehittyessä johtaa koko yhteiskunnan kehityksen pysähtyneisyyteen.

Että naisten säkittäminen ehkäisee tehokkaasti heidän integroitumistaan länsimaiseen yhteiskuntaan - ja lähtömaissakin ylläpitää sukupuolten surkeaa epätasa-arvoa. Että perheväkivalta ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää edes kepillä. Eikä edistä yhteiskunnan hyvinvointia. Kuten ei myöskään lisääntyminen kanien tavoin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media ja pahuuden ilmentymät
Veret seisauttava raiskausuutinen Egyptistä
Huomioita Egyptin vallankaappauksesta

Turkin Erdogan veti maton muslimien turvapaikanhakuoikeuden alta

Turkin islamistipääministeri Recep Tayyip Erdogan on kertonut julkisesti, ettei ehkäisy sovi muslimiperheille. Näin ovat Allah ja hänen profeettansa Muhammed ilmoittaneet ja sillä mennään.

Minä en epäile hetkeäkään, ettei Erdogan olisi tosissaan. En myöskään sitä, etteikö hän välittäisi oikeita islamin oppeja.

Turkin väestönkasvu on "vain" 1,3 prosenttia vuodessa, mutta esimerkiksi Somaliassa 6,61 prosenttia ja Nigerissä peräti 7,63 prosenttia. Jopa Saudi-Arabiassa se on 1,49 prosenttia. Siten Turkin ja Saudi-Arabian väestöt kaksinkertaistuvat nykyvauhdilla hiukan yli 50 vuodessa, ja Somalian ja Nigerin noin kymmenessä vuodessa.

Koska hillitön väestönkasvu on kaikenlaiselle kehitykselle vihamielisen kulttuurin lisäksi islamilaisen maailman ongelmien suurin syy, en Erdoganin puheenvuoron jälkeen näe ainuttakaan syytä, miksi meidän suomalaisten pitäisi osallistua sen ylläpitoon vastaanottamalla muslimeita kantokykynsä ylittäneiltä kotiseuduiltaan. Siksi vaadin suomalaisia poliitikkoja lopultakin irtisanoutumaan kategorisesti heidän vastaanottamisestaan humanitaaristen syiden perusteella.

Toisin sanoen muslimimaista tulevilta tulee evätä Suomesta turvapaikanhakuoikeus sekä jättää heidät valitsematta kiintiöpakolaisiksi. Sen mukaisesti Suomen tulee palauttaa tänne humanitaarista suojelua vaatimaan saapuneet islamilaiset oman kulttuurinsa piiriin mahdollisimman pikaisesti. Ellei se onnistu lentokenttien tai satamien kautta, palautettakoon heidät sitten vaikka laskuvarjolla hypäten tai veteen muslimimaiden aluevesirajojen viereen pelastusliivit päällä pudottamalla.

Olen valmis muuttamaan mielipiteeni, mikäli joku tunnettu islamilainen uskonoppinut osoittaa Erdoganin puheet harhaoppisiksi ja ryhtyy näkyvästi saarnaamaan syntyvyyden sääntelyä muslimimaissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Ranska päätti kurittaa kalifaattia
Islamilainen utopia

Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta

Helsingin Sanomat uutisoi Britannian EU-eroa kysyvän kansanäänestyksen taustoista. Tarkemmin sanottuna maahanmuuton vaikutuksesta siihen.

Lehti kertoo, että Britannian maahanmuuttosaldo oli viime vuonna määrällisesti positiivinen 330 000 henkilön verran. EU-maista entiseen suurvaltaan muutti nettomääräisesti 184 000 ihmistä, joten yksinkertaisen vähennyslaskun avulla voidaan päätellä EU:n ulkopuolelta tulleiden määrän kasvaneen 146 000 henkilöllä.

Jutusta ei kuitenkaan voi päätellä lainkaan muista maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Ei tulijoiden uskonnosta, ei heidän kulttuuristaan, ei syntymämaastaan eikä tietenkään ihonväristään. Ei myöskään rikollisuudesta, polarisaatiosta, segregaatiosta tai positiivisesta erityiskohtelusta.

Sen HS:n toimitus kuitenkin kertoo, että "EU-tulijoissa on kuitenkin eroja. Niin sanotuista vanhoista EU-maista kuten Suomesta Britanniaan muuttaneet ovat keskimäärin koulutetuimpia kuin muut maahanmuuttajat tai britit itse. Parhaiten työllistyvät sen sijaan uusista EU-maista eli Keski- ja Itä-Euroopasta muuttaneet. Heikoin työllisyysaste on kolmansista maista tulleilla."

Kirjoituksessa on mielenkiintoista se, että siinä haastatellaan kolmea ihmistä. Kahta maahanmuuttajataustasta etnisesti eurooppalaista ja toisen puolisoa, jotka kaikki ovat vahvasti EU:ssa pysymisen kannalla. Samoin haastatellaan maahanmuutosta koituvia positiivisia asioita kertovaa naistutkijaa.

Me emme siis pääse kurkistamaan lainkaan EU-eroa haluavien näkemyksiin, vaan joudumme tyytymään yleiseen heittoon siitä, että "Brexitiä eli EU-eroa ajavan leirin mukaan eurooppalaiset tulijat vievät työpaikat ja täyttävät koulut, terveysasemat ja asuntojonot. Vain lähtö unionista antaisi ohjat takaisin brittien omiin käsiin."

Juttu on siis huonoa journalismia, jossa kerrotaan uutisoitavasta asiasta vain yksi puoli. Oli tietenkin mukava tietää minkälaisilla argumenteilla saarivaltion EU-uskovaiset perustelevat näkemyksiään, mutta vielä avartavampaa olisi ollut lukea myös vastapuolen leirin ajatuksia.

Näin erityisesti siksi, että minulle jäi (ja on aiemminkin jäänyt) varsin epäselväksi se, mikä kaikki maahanmuutossa hiertää brittejä. Onko kyse tosiaan vain siitä, kuten jutusta voisi ymmärtää, että tulijat ovat brittejä koulutetumpia, vievät työpaikkoja tai tarvitsevat terveydenhuoltoa?

Vai vaikuttavatko maahanmuuttoasenteisiin myös ne seikat, jotka hiertävät samassa asiassa Suomessa - eli tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvä väkivaltarikollisuuden lisääntyminen, terrorismiuhka, heille tarjottavat perinteisiä länsimaisia arvoja vastaan suunnatut erityispalvelut sekä samojen ryhmien työllistämisen vaikeus ja avoin naissukupuolen alistaminen? Ja niiden myötä koko yhteiskunnan muuttuminen epätoivottavaan suuntaan naisten elinpiirin supistumisineen ja yhteiskunnan polarisoitumisineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sveitsiläiskoulu aikoi nöyrtyä muslimikulttuurin edessä
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille

Voisiko Koivukylästä tehdä korkeatasoisen aluekokonaisuuden?

Vantaan Sanomat kertoi tänä aamuna, että Koivukylään kaivataan rohkeita ideoita, jotta kaupunginosa muuttuisi houkuttelevammaksi. Niille, jotka eivät tunne pääkaupunkiseutua kerrottakoon, että Koivukylä sijaitsee pääradan länsipuolella kun taas itäpuoli on Havukoskea. Vaikka alueet ovatkin virallisesti erillään, on niitä käytännössä pidettävä yhtenä alueena pois lukien Koivukylän länsilaidan omakotialue.

Jutun kuvituksessa oli kuvattu rautatieasemaa Koivukylän puolelta kohti Havukoskea. Jutun sisältö puhuu ilmeisesti aseman länsipuolesta, jonne on viime vuosina noussut iso K-ryhmän ostosparatiisi. Mutta kuten jo edellä totesin, ei Koivukylää ja Havukoskea voi erottaa toisistaan edes kaupungin kehittämissuunnitelmissa.

Tämän kirjoituksen laukaisi jutussa kaupungin kiinteistökehityspäällikön ilmaisema pyrkimys "rakentaa korkeatasoinen aluekokonaisuus, joka vahvistaa Koivukylän kaupunkikuvaa, yhteisöllisyyttä ja parantaa alueen palveluita". Siis tehdä Koivukylästä asuinalue, joka houkuttelisi uusia hyviä veronmaksajia paikkaamaan Vantaan kaupungin taloutta.

Käytännössä Koivukylä (ja Havukoski) on yksi Vantaan kaupungin maahanmuuttajaslummeista. Havukosken asukkaista maahanmuuttajia oli vuonna 2014 peräti 29% ja Koivukylän puolellakin 12%. Tosin kaikki eivät ole "varsinaisia" maahanmuuttajia, vaan suurin ryhmä on venäjänkieliset.

Kun tiedämme, että asuinalueen maahanmuuttajavaltaisuus ei suoranaisesti houkuta hyviä veronmaksajia, tuntuu Vantaan kaupungin itselleen ottama tehtävä vaikealta. Myös siinä tapauksessa, että alueen kehittämiseksi syntyisi odotettuakin parempia ideoita. En nimittäin jaksa uskoa, että niiden joukkoon sisältyisi etninen puhdistus tai jopa 12-kerroksisten uusia etnisesti eksoottisia tulijoita houkuttelevien vuokrakasarmien purkaminen.

Pessimismistäni huolimatta toivon, että pääkaupunkiseudun köyhin kaupunki onnistuisi pyrkimyksissään. Sekä Koivukylä, että Havukoski kuuluvat jo nykyisin Vantaan kymmenen väkivaltaisimman kaupunginosan joukkoon, joten kaupungin onnistumisen vaihtoehdoksi jää lähinnä Ruotsin Rinkebyn kaltaisen "no go zone" -alueen syntyminen. Sitä tuskin toivoo kukaan.

Todellisuutta voi testata ajatusleikillä. Eli käsi sydämelle Vantaan kaupungin hyvätuloinen päättäjä: onko olemassa sellaisia ideoita, jotka saisivat sinut itsesi muuttamaan maahanmuuttajavaltaiselle asuinalueelle? Entä katsoisitko velvollisuudeksesi näyttää esimerkkiä kaupunkisi kansalaisille, ja ostaisit siksi asuntosi Koivukylästä?

Omalta osaltani vastaan, ettei ole sellaisia ideoita enkä katsoisi velvollisuudekseni näyttää esimerkkiä. Jos sinä, hyvä kaupungin päättäjä jaat nämä näkemykseni, niin miten ihmeessä arvelet muiden meidän kaltaistemme päätyvään erilaiseen johtopäätökseen ja asuinaluevalintaan Koivukylän alueella? Mutta ehkä et jakanut niitä, ethän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on Vantaan kaupungin talouden tuhoava voimavara
Laillinen varkaus Vantaalla
Valitaanko Vantaalle ensimmäinen perussuomalainen kaupunginjohtaja?

Ranskan talous on meidänkin asiamme

Suomen hallituksen toivomat ja maamme taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät työelämän muutokset näyttäisivät menevän läpi työmarkkinajärjestöjen sopimusten kautta. Jos ja kun näin käy, osoittaa se jälleen kerran, että suomalaiset kykenevät puhaltamaan yhteen hiileen silloin kun siihen on riittävän suuri tarve.

Samaan aikaan Suomea paljon syvemmässä taloudellisessa suossa tarpovassa Ranskassa on sosialistihallitus (sic) joutunut tosiasioiden eteen ja viemässä läpi maan kilpailukykyä parantavaa lainsädääntöä. Sen seurauksena koko maa on joutumassa mielenosoitusten ja lakkoilun takia kaaokseen.

Yksi selitys Ranskan kärjistyneelle tilanteelle lienevät maassa järjestettävät jalkapallon EM-kisat, jotka antavat ay-liikkeen vaatimuksille erityistä painoa. Jalkapallohan on gallialaisille niin suuri asia, ettei hallitus voi ottaa riskiä niiden peruuntumisesta mikä toimii ay-liikkeen vipuvartena asiansa ajamisessa.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa?

Suomen osalta on syytä uskoa ja toivoa, että oman sopimuksemme syntyminen vireyttää lopultakin taloutemme ja pääsemme aloittamaan uuden nousukauden. Ranskassa sen sijaan saattaa edessä olla pahimmillaan jopa samantyyppinen kohtalo kuin Kreikalla. Ja ainakin lounaisen naapurinsa eli Espanjan kaltainen kujanjuoksu.

Siksi ranskalaisten mellakat eivät ole meidän kannaltamme lainkaan yhdentekeviä. Mikäli maan talous romahtaa, pääsemme maan lainoittajiksi Euroopan vakausmekanismin eli EVM:n kautta. Lainoitus ei ole läpinäkyvää eikä näy välittömästi valtion budjetissa. Sen sijaan se uhkaa EVM:ään aiemmin laitettua yli kymmenen miljardin euron takausta, joka tulee maksuun mikäli Ranska ajautuu Kreikan tavoin maksukyvyttömäksi.

Onneksi Ranskan tilanne ei kuitenkaan ole juuri nyt toivottomassa tilanteessa. Viime vuonna maan talous kasvoi hitaasti ja kehityksen oletetaan jatkuvan myös tulevina vuosina. Siksi on mahdollista, että maa saa asiansa kuntoon, vaikka sen sosialistihallitus joutuisikin perumaan uudistuksensa. Ainakin voimme toivoa niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n pääkirjoittaja epäonnistui
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
Suomen vastuista Kreikassa

Miksei perustuslaki suojele islamista eronneita

Yleisradio kertoi uskonnosta irtautuneista muslimeista. Verovaroin tehty juttu on yllättäen äärimmäisen mielenkiintoinen ja suosittelen siihen tutustumista.

Tässä blogissa haluan nostaa jutusta esille yhden seikan, eli musliminaisten huivipakon. Näin siksi, että silloin tällöin kuulee väitettävän, että muslimihuivin pitäminen olisi vapaaehtoista (vaikkapa täällä).

Ylen jutusta käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei näin ole monissakaan muslimiperheissä. Edes islamin hylänneet naiset eivät uskalla riisua huiviaan.

On siis selvä, että huivinkäyttöpakkoa käytetään islamissa naisten alistamiseen. Ja sellaisena se on tulkittavissa jopa perustuslain vastaiseksi esimerkiksi seuraavien kohtien perusteella (oleelliset kohdat on alleviivattu).

"Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella"

"Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen."

"Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Oleellinen kysymys tässä tilanteessa onkin seuraava: miksei Suomessa noudateta musliminaisten oikeuksien suhteen perustuslakia?

Varsinkin, kun islamista eronnut haastateltu "kertoo tietävänsä tapauksista, joissa vanhemmat, jotka pelkäävät lapsiensa viettävän epäislamilaista elämää, saattavat lähettää jälkikasvunsa pois Suomesta opiskelemaan Koraania ja islamia."

Mikäli nämä muslimit ovat Suomen kansalaisia, voidaan myös heidän kohtelunsa tulkita perustuslain vastaiseksi. Siinä nimittäin todetaan seuraavaa.

"Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan."

On siis syytä kysyä sitäkin, miksei Suomen perustuslaki suojaa uskostaan luopuneita muslimiperheiden lapsia, vaan sallii näiden vanhempien terrorismin heitä kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Terrorismin anatomiaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

Kömpelöä kieltä olisi vältettävä

Tasapainoskootterit ovat yleistyneet viime aikoina. Asiasta kertova HS:n juttu valistaa myös, että vempaimella on toinenkin nimi eli leijulauta.

Molemmat ilmaisut ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka meillä suomalaisilla on taipumus nimetä uudet asiat kirjakielessä pitkällä ja kömpelöllä suomalaisella yhdyssanalla. Tai sitten ottaa käyttöön suoraan englanninkielinen sana eli hoverboard.

Ehdotan tässä heti alkuun lehtimiehille ja muillekin kielenkäyttäjille, että kaikista edellä mainituista luovutaan. Klassikkoesimerkki on matkapuhelin - sana joka on kirjakielinen ja jota kukaan ei käytä, mutta jolle on syntynyt kansan suussa hyvä, kuvaava, suomalainen ja käyttökelpoinen nimi eli kännykkä.

Jos minulta kysyttäisiin, menisin kuuntelemaan vempainta käyttäviä nuoria tarkalla korvalla ja virallistaisin heidän käyttämänsä nimen kapistuksesta. Ehkä se on tasuri, taspa, leijari tai hoveri. Tai jotain ihan muuta. En tiedä.

Mutta varmaa on, että he eivät kutsu sitä tasapainoskootteriksi eivätkä leijulaudaksi. Siksi noita kömpelöitä ilmaisuja ei ole syytä käyttää myöskään kirjakielessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mediakritiikin opetusta on terävöitettävä
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Tutkimustuloksesta tuotteeksi

Venezuela osoittaa tien monille suomalaisille

Kuten arvoisat lukijani varmasti muistavat, on Suomen oppositio vaatinut äänekkäästi kotimaisen kulutuksen lisäämistä nykyisen taloustilanteen korjaamiseksi. Siis velkaelvytystä.

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo, että sosialismin ja jakopolitiikan seurauksena köyhtynyt maailman öljyvarantojen ykkönen eli Venezuela kaipaa suuria ratkaisuja, koska rahaa ei ole enää edes saippuan hankkimiseen keskuskaappien puhdistamiseen. Itse asiassa koko maa on anarkismin partaalla: ”ryöstöjä on koko ajan enemmän, ja eri puolilla maata on mielenosoituksia joka päivä.”

Viikko sitten HS kertoi, että Suomessa suunnitelmatalouden ja jakopolitiikan kannattajien eli SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus on noussut jo 42,4 prosenttiin. Vaikka se ei olekaan vielä enemmistö, on syytä kysyä, että ovatko nämä 42,4 prosenttia mielipiteensä ilmaisseista nyt aivan varmoja, että haluavat Suomesta Pohjolan Venezuelan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialismin korkea veisu
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

Seksuaalisuuden uusi normaali

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on viime aikoina puhuttu (tässä ja tässä) siitä, miten lasten valmiuksia kertoa itseensä kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä voisi parantaa. Tämä keskustelu sai minut miettimään yhteiskuntamme suhtautumista sukupuolisuuteen vähän laajemminkin.

Toisin kuin minun nuoruudessani, on nykyisin käytännössä jokaisella nuorella ja jopa lapsella mahdollisuus päästä kovimmankin pornon ääreen. Siitä pitävät huolen internetistä löytyvät "aikuisviihdesivustot", joilta löytyy kaikenlaista alkaen oraali-, anaali-, gay-, lesbo- ja ilmeisesti jopa eläinseksistä aina tavalliseen heteroseksuaaliseen aktiin.

Yhteiskunnassamme käytetään myös puolialastomien naisten - ja miksei miestenkin - vartaloiden vetovoimaa mainoksissa. Se on kyllä kielletty "epäasiallisissa" tapauksissa, mutta vastakkaisen sukupuolen katseita keräävät runsaasti vaikkapa paljastavat alusvaate-, lomamatka- ja uimapukumainokset kuin myös erilaisten hajuvesien mainostaminen vähäpukeisilla henkilöillä.

Yksi yhteiskuntamme pornoitumiseen liittyvä merkillinen seikka, joka toistuu kerta toisensa jälkeen ovat tavallisiin, käytännössä koko perheen, elokuviin puoliväkisin ahdetut seksikohtaukset, joissa sinänsä ei vilahda kuin korkeintaan naisen rinta, mutta ähellystä on sitäkin enemmän. Siis tilanteita, joiden ilmaisemiseksi riitti puoli vuosisataa sitten kameran kääntäminen taivaalle. Niinpä yhä useampi elokuva on alkanut muistuttaa katselukokemuksena vuosikymmenten takaista kohuelokuvaa, pehmopornon elokuvateattereihin tuonutta Emmanuellea.

* * *

Edelle kirjoittamani ei tarkoita, että pitäisin edellä kertomaani (lasten seksuaalista häirintää ja siihen liittyviä seikkoja lukuun ottamatta) pahana asiana. En suinkaan; mutta se osoittaa sen, kuinka monenasteinen porno ja seksuaalinen suorittaminen ovat arkipäiväistyneet nykyisenä aikana.

Yhteistä tälle seksuaalisuuden uudelle normaalille on sukupuolielämän muuttuminen tunteettomaksi aktiksi, suoritukseksi tai suorastaan arkikuvastoksi. Samanaikaisesti sen asenteet ovat siirtyneet ihmissuhteisiin, joissa ei ainakaan murrosiän jälkeen odotella pitkiä aikoja, syvällistä tutustumista eikä papin aamenia ennen samojen lakanoiden väliseen kanssakäymiseen ryhtymistä.

Tämän seksin arkipäiväistymisen kanssa on jyrkässä ristiriidassa vahvasti demonisoitu seksuaalinen huomaavaisuus tosielämän arkitilanteissa. Jos mies menee työpaikallaan kehumaan naiskollegansa rintamuksen tai takapuolen muotoja, saattaa hänelle paukahtaa syyte ahdistelusta. Joskus jopa vastakkaisen sukupuolen seksuaalisiin tunnusmerkkeihin liian pitkäksi aikaa viipyilemään jäänyt katse saattaa olla riski erityisesti miehelle.

* * *

Ymmärrän kyllä, että edellisessä kappaleessa kuvatuissa tapauksissa naiset saattavat tuntea itsensä kiusaantuneeksi. Mutta kysymys kuuluukin, että johtuuko kiusaantuneisuus kehun tai katseen demonisoimisesta nykyisessä arkielämässämme vai niiden lähtökohtaisesta pahuudesta? Itse veikkaan ensimmäistä. Tai itse asiassa olen siitä aivan varma.

Taustalla on erityisesti feministinen ajatus sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja sukupuolettomuuden ihanteesta (vertaa ainakin Ruotsissa ihannoitu sukupuoleton kasvatus). Siinä maailmassa erityisesti työpaikalla esiintyvät seksuaalivietistä kumpuavat tapahtumat voidaan aina tulkita tasa-arvon kannalta ongelmallisiksi. Ja kuitenkin niin miesten kuin naistenkin vaistotoiminnoista yksi vahvimmista on juuri vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuva kiinnostus - pois lukien tietenkin seksuaalisesti erityissuuntautuneet henkilöt.

Epäilen vahvasti, että yhtenä syynä Helsingin Sanomien mielipidekirjoittajien esille tuomaan lasten seksuaalisuuden häirinnästä kertomisen vaikeuteen on juuri tämä arkielämämme seksuaalikielteisyys. Ja sen kääntöpuolena tirkistelykulttuurimainen suhtautumisemme eriasteiseen pornoteollisuuteen.

Aidosta seksuaalisuudesta ei puhuta, sitä ei näy eikä sitä kuulu. Sen sijaan tarjolla on alussa kuvattuja seksuaalisuuden irvikuvia, joiden pohjalta lapsen on käytännössä mahdoton erottaa oikeaa seksuaalisuutta väärästä.

Olisiko koko yhteiskunnan kannalta siis syytä tarkastella suhtautumistamme arkipäivän seksuaalisuuteen. Pitäisikö meidän yhteiskuntana hyväksyä nykyistä paremmin vastakkaiselta sukupuolelta tulevat huomionosoitukset ja jopa nauttia niistä.

Enkä tarkoita tällä seksuaalisen häirinnän tai muun vastaavan hyväksymistä, vaan lähtökohtaisesti kohdettaan kunnioittavan seksuaalisuuden tunnustamista ihmisoikeudeksi, jakamattomaksi arvoksi ja arkipäivän hyvinvoinnin lähteeksi - niin tunnustuksen jakajan kuin sen kohteenkin kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Aino ja raiskaukset kertovat Tarja Filatovista?
Hetero pride herätti pari kysymystä
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Sveitsiläiskoulu aikoi nöyrtyä muslimikulttuurin edessä

Se oli Sveitsissä lähellä. Nimittäin omasta kulttuurista luopuminen keskiaikaisen uskonkiihkon edessä.

Kyse on tietenkin siitä, että kahden muslimipojan kieltäydyttyä kättelemästä naisopettajaansa oli Therwilin koulu Basel-Landschaftin kantonissa päättänyt, ettei kenenkään tarvitse kätellä opettajia vaikka kyseessä on sveitsiläisille pitkäaikaisesta perinteestä ja itsestäänselvyydestä.

Onneksi järki kuitenkin voitti, ja omasta kulttuurista luopumisen sijaan päätettiin kantonin tasolla velvoittaa kaikki oppilaat kättelemään myös naisopettajia. Ja jottei asia jäisi höpinöiden tasolle, keksittiin lain noudattamiseen kannustaa kättelystä kieltäytyville lankeavalla 4500 euron sakolla.

Vähemmän yllättävää lienee se, että 300 000 muslimiasukkaan kantonimaassa kättelypakon pelätään lisäävän uskonkiihkoisten radikaali-islamistien suosiota. Onhan se nyt keskiaikaisille aivoille itsestään selvää, että naisopettajan kätteleminen on kauhea synti.

Suomessa tähän liittyvä relevantti kysymys kuuluu, että olisiko myös meillä jotain opittavaa tapahtuneesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Sveitsiläinen ei tiedä miksi turvapaikanhakijoita tulvii Tornioon
Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta

Lehdistöllä on valta ja vastuu

Itävaltaan valittiin Vihreä presidentti, Alexander van der Bellen, mutta lehdistö puhuu vain vaalit niukasti hävinneestä ehdokkaasta. Siis äärioikeistolaiseksi tai oikeistopopulistiseksi luonnehditusta Vapauspuolueen Norbert Hoferista.

Viimeinen aiheesta lukemani kirjoitus oli tämän aamun Helsingin Sanomissa. Siinä kauhisteltiin sitä, kuinka "noin puolet länsimaisen valtion äänestäjistä on valmis äänestämään maansa johtoon ehdokasta äärioikeistolaisena pidetystä puolueesta".

Samassa jutussa puhutaan myös Unkarin ja Slovakian politiikasta. Näin syntyneen kokonaisuuden toimittaja vetää yhteen seuraavasti: "huolestuttavampaa on se, että äärioikeistolaisesta politiikasta ja muslimivastaisuudesta on tullut jo valtavirtaa."

Kansan mielipiteestä huolestuneelta toimittajalta jäi kokonaan kertomatta - ja ehkä myös ymmärtämättä - ettei kansa äänestä väärin, vaan valinnat johtuvat vallassaolijoiden väärinkäytöksistä. Itävallan vanhat mahtipuolueet hävisivät Vihreille ja Vapauspuolueelle siksi, että ne ajoivat väestönvaihtopolitiikkaa ja heräsivät maan kulttuuria, turvallisuutta ja taloutta uhkaavaan kansainvaellukseen vasta sitten, kun nyt tapahtunut alkoi näyttää ilmeiseltä.

Tämä on osa sitä muutosta, joka seuraa parempaa elintasoa hakevien kehitysmaalaisten ryntäyksestä Eurooppaan. Kansa vastaa kun sitä petetään: vielä tällä kertaa Itävallan presidentiksi pääsi vanhaa valtaa kannattava puoli, mutta sitä ei valittu oman erinomaisuutensa perusteella vaan siksi, että Vapauspuolue on - syystä tai syyttä - demonisoitu natsien perilliseksi.

Tästä huolimatta hänelläkään ei voi olla kuin yhdenlainen maahanmuuttopolitiikka, mikäli Vapauspuolueen nousu halutaan pysäyttää. Ja se on Vapauspuolueen maahanmuuttopolitiikka. Eli Itävallan islamisaation ja kehitysmaalaistamisen pysäyttäminen.

Siis aivan samanlainen politiikka kuin HS:n jutussa kerrottu Unkarin hallitsevan Fidesz-puolueen tiukka maahanmuuttopolitiikka, jonka "takuumiehenä" on vielä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa vaativa äärioikeistolaiseksi luonnehdittu Jobbik. Niinpä vaalin lopputuloksella ei lopulta ollut kovin suurta merkitystä meille Itävallasta pohjoiseen asuville, sillä maan rajat pysynevät kiinni myös jatkossa. Tai sitten Vapauspuolueelle aukeaa oopperamaan seuraavissa vaaleissa tie lähes rajattomaan valtaan.

* * *

Jos tästä halutaan oppia jotain Suomessa, niin järkevällä maahanmuuttopolitiikalla vaalivoiton saavuttaneiden Perussuomalaisten tulee hallituksessa pitää huoli siitä, ettei meillä ajauduta enää toista kertaa holtittomaan maahanmuuton kohteeksi. Vain siten voidaan säilyttää suomalainen moniarvoinen poliittinen järjestelmä, joka kaikista heikkouksistaan huolimatta tarjoaa äänestäjälle mahdollisuuden löytää omia mielipiteitään lähellä oleva puolue kulloisissakin vaaleissa. Sekä säilyttää yhteiskuntarauha maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista huolimatta.

Tässä asiassa lehdistöllä on suuri vastuu ja valta. Sen tulisi lopultakin oivaltaa, että maahanmuutto on ongelma kaikille sen uhreiksi joutuneille ihmisille. Siis esimerkiksi niille, jotka kokevat heidän takiaan turvattomuutta. Tai niille, joiden verorahat palavat heidän hyysäämiseensä. Tai niille, jotka jäävät positiivisen syrjinnän takia työtä vaille. Tai niille, jotka jäävät asuntojonossa tai terveyspalveluissa maahanmuuttajien jalkoihin. Siis lähes kaikille etnisesti suomalaisille.

Tässä tilanteessa tarkoitan lehdistön vastuulla sitä, että sen pitäisi lopettaa höperehtivä ja epärehellinen uutisointi maahanmuutosta ja sen aiheuttamista ongelmista. Ja sen sijaan huolehtia siitä, että poliittiselle järjestelmälle asetetaan riittävä paine huolehtia Suomen säilymisestä Suomena - eli sellaisena kuin suurin osa suomalaisista haluaa sen olevan.

Hyvän mahdollisuuden tähän tarjonnee jo ensi viikonloppu, jolloin esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio voisivat uutisoida kattavasti niistä tapahtumista, jotka tulevat valaisemaan ruotsalaisten maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden todellisuutta. Tätä odotellessa Ruotsin tapahtumia voi halutessaan seurailla sosiaalisesta mediasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Tuomola paljasti Luona Oy:n ongelmien syyn
Miksi suomalainen media vaikenee?
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?

Soini vaatii Yleisradiolta väärää asiaa

Ulkoministeri Timo Soini (ps) on tuohtunut Yleisradiolle puolueensa rinnastamisesta kansallissosialismiin ja rasismiin kallellaan oleviin ja jopa väkivaltaan liitettyihin puolueisiin. Tuohtumuksen syynä lienee tämä juttu, jossa on esitetty kartalla Ylen mielestä kansallismielisten populistipuolueiden kuulumisia.

On helppo olla Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että Ylen uutinen "ei ole mitenkään perusteltua vaan huteraa journalismia". Sen sijaan Soinin plokikirjoituksen jatkoon eli lauseeseen "minkä en toivo olevan tarkoituksellista" en voi yhtyä.

Yleisradio toimii verovaroilla, mutta puolueetonta journalismia se ei ole harjoittanut sitten "reporadion". Eikä se harjoita sitä tämä päivänäkään, mistä Soinin tuohtumisen aiheuttanut juttu on vain yksi esimerkki. Ylen journalismi oli siis aivan varmasti tarkoituksellinen ja tehty Perussuomalaisten mustamaalaamistarkoituksessa.

Siksi Soinin vaatimus siitä "että saatatte kansan tietoon edellä mainitut tosiasiat" on väärä. Sen sijaan Yleisradiolta pitäisi vaatia korkeatasoista ja kaikkia sen toiminnan veroillaan kustantavia tahoja kunnioittavaa uutisointia. Siis myös niitä äänestäjiä, jotka antoivat viime vaaleissa kannatuksensa perussuomalaiselle politiikalle, jota puolue on parhaillaan toteuttamassa osana maan hallitusta.

Vai väittääkö Yle tosissaan, että 17,6 prosenttia suomalaisista äänesti viime vaaleissa sellaista puoluetta, jonka oikea viiteryhmä on avoimen kansallissosialistinen Kreikan Kultainen aamunkoitto tai Unkarin puolisotilaallista iskujoukkoa ylläpitävä Jobbik? Siis että joka kuudes suomalainen äänioikeutettu kannattaisi kansallissosialismia ja puolisotilaallisia iskujoukkoja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?
Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä
Yle kaalimaan vartijana

Pekka Tuomola paljasti Luona Oy:n ongelmien syyn

Pekka Tuomola on vihreä mies, joka on esiintynyt julkisuudessa vaatimassa maahan ilman papereita tunkeneille ihmisille ilmaista terveydenhuoltoa. Siten häntä voidaan pitää maahanmuuttoon erityisen positiivisesti suhtautuvana henkilönä.

Tänä päivänä Tuomola toimii vastaanottokeskusbineksessä rahaa takovan Luonan lääketieteellisenä johtajana. Nyt kun työnantaja on joutunut syytöksiin tulijoiden heikosta kohtelusta hän on joutunut selittelemään yhtiön toimia. En epäile hänen valehtelevan tai puhuvan edes muunneltua totuutta.

Siksi oli mielenkiintoista lukea hänen näkemyksestään Luonassa esiintyneiden mielivalta-, rasismi-, lahjonta- ja terveydenhuolto-ongelmien syistä. "Me olemme pyrkineet suosimaan etniseltä taustaltaan muiden kuin suomalaisten palkkaamista vastaanottokeskuksiin esimerkiksi kielitaidon vuoksi. On mahdollista, että vastaanottokeskuksissa tästä on seurannut myös kulttuurisia ristiriitoja henkilökunnan ja asiakkaiden välillä."

Tuomola siis kertoo ensinnäkin yhtiön rekrytointilinjan olleen avoimen rasistinen kantaväestöä kohtaan. Toiseksi hänen mukaansa vastaanottokeskuksissa esiintyneet ongelmat johtunevat maahanmuuttajataustaisesta henkilökunnasta.

Tästä ei ole kovin vaikea vetää sitä loogista johtopäätöstä, että jos ja kun meillä pyritään paikkaamaan sitä työvoimapulaa, joka syntyy nykyisten 273 000 työttömän löydettyä paikkansa työmarkkinoilta ja kestävyysvajeen iskiessä päälle toden teolla, syntyy työpaikoillemme todennäköisesti laajemminkin "kulttuurisia ristiriitoja". Ja niiden seurauksena Luonassa nähtyjen kaltaisia ongelmia - mielivaltaa, rasismia, lahjontaa yms...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n pääkirjoittaja epäonnistui
Karin Creutz ja rasistinen huutelu
Jumbon irakilaisista

HS:n pääkirjoittaja epäonnistui

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja kommentoi aamulla lyhyesti Ranskan tilannetta. Siellä on tarve sekä taloudellisille uudistuksille, joita osa kansasta vastustaa, sekä turvallisuudesta huolehtimiselle, jota uhkaa terrorismi.

Pääkirjoittaja oli erityisen huolissaan siitä, että viranomaisten valvonta- ja pidätysoikeuksia lisäävä sekä kansalaisten liikkumis- ja kokoontumisoikeutta rajoittava valmiustila venyy uusimman pidennyksensä jälkeen jo kahdeksan kuukauden mittaiseksi. Siksi hän oli otsikoinut kirjoituksensa raflaavasti, että "Perusvapaudet hyllylle".

Taustalla on luonnollisesti viime vuosina Ranskassa ja muuallakin siivet alleen saanut muslimiterrorismi. Pääkirjoittajan sanoin "Pariisista Kairoa kohti lentäneen lentokoneen katoaminen lisäsi epävarmuutta, ja tulevat jalkapallon Euroopan mestaruuskisat sekä pyöräilyn Tour de France kasvattavat uusien iskujen uhkaa. Uhka demokratialle on kansalaisten mielissä jäänyt taka-alalle ja teoreettiseksi."

* * *

Siinäpä se. Olen itse kirjoittanut useasti aiemmin siitä, etteivät varsinaiset terroriteot tai tulijajoukolle tyypilliset muut rikokset ole maahanmuuton suurin hinta, vaan se on koko yhteiskunnan syvällinen muuttuminen. Siinä prosessissa länsimaiset perusvapaudet kaikkoavat ja tilalle tulee enemmän tai vähemmän kehitysmaiden piirteitä.

Ihmisten käyttäytyminen muuttuu kuin huomaamatta. Naiset alkavat vältellä yhä enemmän yksin tai edes porukalla ulkona liikkumista. Tämä tapahtuu öisin kaikkialla ja ympäri vuorokauden maahanmuuttajien hallinnoimilla "no go" -alueilla. Lapsia ei enää päästetä yksin koulumatkalle, vaan mukaan tarvitaan saattaja.

Kouluissa uskonnosta tulee yksi peruste kiusaamiselle ja kouluruuat muuttuvat uskonnollisin perustein. Opetuksesta tehdään poliittisesti korrektia ja eurooppalaisten kielten sanavarastoa muokataan uuskieleksi, jossa ilmiöiden todellinen luonne sumenee.

Sananvapautta rajoitetaan ja ihmisten omaisuutta särjetään. Autojen grillaamisesta tulee kaupungeissa jokapäiväistä; samoin poliisin ja nuorison välisestä väkivallasta. Ja kahdensuuntaisesta rasismista. Varakkaat muuttavat turvattomuutta ja sekasortoa pakoon omille vartioiduille ja aidatuille asuinalueilleen.

Verovarat kuluvat yhä suuremman yhteiskunnan varassa kohdusta hautaan elävän väestön ylläpitämiseen, mikä on tietenkin poissa kaikesta muusta. Laskin huhtikuussa turvapaikkabisneksen vuotuiseksi hinnaksi suomalaiselle veronmaksajalle 2,2 prosenttia valtion budjetista eli 1200 miljoonaa euroa.

Sillä rahalla palkattaisiin kadunkulmiin ja syrjäkylille yli 10 000 poliisia (kokonaiskustannukseltaan á 100 000 euroa per henki), tehtäisiin yli tuhat taloutemme tietoperustaa vahvistavaa tutkimushanketta (á miljoona euroa) tai palkattaisiin vanhainkoteihin yli 10 000 hoitajaa. Toki 1,2 miljardia euroa voitaisiin myös jättää käyttämättä. Ja siltä osin olla lisäämättä lastemme hoidettavaksi jäävää julkista velkaa.

Koska tämän kirjoituksen innoittanut HS:n pääkirjoittaja otti asian esiin, olisin kaivannut häneltä hiukan syvällisempää analyysiä. Pääkirjoitushan on luonteeltaan mielipidekirjoitus, jossa linjataan lehden näkemyksiä ajankohtaisiin aiheisiin. Ja tuodaan esille ilmiöiden perimmäisiä taustoja, joiden ymmärtäminen on ensimmäinen edellytys havaittujen epäkohtien korjaamiseksi.

Tällä kertaa on kuitenkin valitettavasti todettava tämän aamun pääkirjoittajan epäonnistuneen tässä tehtävässään. Hänen kirjoituksensa jäi pelkäksi pintaraapaisuksi, jossa uhrista tehtiin syyllinen ja ongelman todellinen aiheuttaja sivuutettiin lähes olankohautuksella. Niinpä ongelman syvällinen ymmärrys jäi viestimättä ja ehkäpä myös kokonaan oivaltamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Kun minä kuolen...
Perheiden valinnanavapaus uhrataan Ruotsissa maahanmuuton alttarille

Rikemaksujen korotus ja monikulttuurisuuden lieveilmiöiden hallinta

Usein kuulee väiteltävän siitä, voisiko rikollisuutta vähentää rangaistuksia koventamalla. Oikeusoppineiden mukaan kiinnijäämisen riskin kasvattaminen on rangaistusten koventamista tehokkaampaa ainakin silloin kun seuraamus rikoksesta on jo ennestään uskottava.

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, että ainakin näiden kahden yhdistelmä tehoaa. Maan hallitushan päätti jokin aika sitten nostaa ylinopeudesta annettavia rikemaksuja merkittävästi perusteena lähinnä varainkeruu valtiolle.

Lopputulemana kävi niin, että tienopeudet alenivat huomattavasti. Samaan aikaan kuitenkin myös valvontakameroiden määrä on kasvanut tasaisesti, joten valvonnan lisääntymisen ja liikennerangaistusten koventamisen osuutta muutokseen on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta eritellä.

Liikennerikkomuksen merkitystä ei pidä vähätellä, vaikka moni ei pidäkään niitä yhtä vakavina kuin omaisuus- tai väkivaltarikoksia. Näkemyksen taustalla vaikuttanee näkemys siitä, että ylinopeuden takia syntyneessä vahingossa, edes kuolemantuottamuksessa, varsinainen vahinko ei synny tarkoituksellisesti. Sen sijaan varas tai murhaaja tekee tekonsa tieten tahtoen. Kuitenkin liikenteessä tapahtuviin surmiin liittyy ylinopeus noin 30 prosentissa tapauksista.

Asiaa voisi ehkä verrata siihen, että monet pelkäävät susia, mutta eivät lainkaan hirviä. Silti jälkimmäinen on mukana kuolemaan johtaneissa tapahtumissa käytännössä joka vuosi, kun taas susi ei ole tappanut ihmistä yli vuosisataan. Erona on se, että hirvi ei koskaan pyri tappamaan ihmistä, kun taas susi voi tehdä sen nälissään.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jollaiseksi Suomikin näyttää yhä kiihtyvällä tahdilla muuttuvan, tiedetään eräiden rikollisuuden lajien kasvavan huomattavasti. Tarkoitan lähinnä seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksia.

Tuhannen taalan kysymys tässä tilanteessa onkin se, millä näitä rikollisuuden ilmenemismuotoja pystyttäisiin hallitsemaan yhä värikkäämmäksi käyvässä Suomessa. Tyypiltään molemmat rikollisuuden lajit ovat tekijänsä tarkoituksella aiheuttamia, eli kansankin parissa pelkoa aiheuttavia ja kovan tuomion ansaitsevia.

Kannattaisikohan rikesakkojen koventamisen seurauksena saatujen hyvien tulosten perusteella koventaa nykyisiä rangaistusasteikkoja näissä rikollisuuden muodoissa? Sekä samalla kehittää tapoja ja lisätä resursseja juuri näiden rikoslajien kiinnijäämisriskin kasvattamiseksi?

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että maahanmuuttajille tyypillisiin rikoksiin liitetyt riittävät rangaistukset auttavat ehkäisemään yhteiskunnan polarisoitumista. Ja siten myös monikulttuuriselle yhteiskunnalle tyypillistä epävakautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselin iskut juonsivat oikeuslaitoksen rikollisia suosivasta linjasta
Häpeä hyötykäyttöön
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tuli turvallisia maita

Helsingin Sanomat uutisoi, että maahanmuuttovirasto on ottanut uuden linjan turvapaikkahakemusten käsittelyssä. Sen mukaan Somalia, Irak ja Afganistan ovat niin turvallisia maita, että sinne voi palauttaa Suomesta perusteetta turvapaikkaa hakeneet. Lisäksi ulkomaalaislaista on uutisen mukaan poistunut oleskeluluvan saamisen kolmas kriteeri eli humanitaarinen suojelu, joka ei ole perustunut kansainvälisiin pakolaissopimuksiin tai EU:n linjauksiin.

Käytännössä irakilaiset, somalit tai afgaanit voivat jatkossa saada turvapaikan ainoastaan, mikäli heillä on yksilöllinen tarve sellaiseen. Toisin sanoen Suomeen pääsee nyt ainoastaan, mikäli pakenee henkilökohtaista hätää. Tämä vastaa muiden pohjoismaiden linjaa.

Kysymys tietenkin kuuluu, mikä päätöksen vaikutus on loppupeleissä? Sen näyttää tietenkin vasta aika, mutta maahanmuuttoviraston maaliskuun tilastoista voi nähdä, että afgaaneille myönnettiin 50 turvapaikkaan, 17 toissijaiseen suojeluun, 0 humanitaariseen suojeluun ja 42 muuhun syyhyn perustuvaa oleskelulupaa. Irakilaisille vastaavat lukemat olivat 410, 213, 27 ja 13 ja somaleille 190, 3, 17 ja 1.

HS:n uutista on vaikea tulkita. Sen mukaan turvapaikan myöntämiselle on kolme kriteeriä, kun niitä on maahanmuuttoviraston tilastoissa neljä. Jos uutista kuitenkin tulkitaan sanamuodosta "näistä kolmesta maasta tulevilla pitää nyt siis oleskeluluvan saadakseen olla yksilöllinen syy, jonka vuoksi voisi joutua kotimaassaan vainon kohteeksi" siten, että turvapaikan lisäksi tänne tulijoiksi hyväksyttäisiin myös toissijaisen suojelutarpeen perusteella nyt otettavat.

Näin siksi, että toissijainen suojelu myönnetään niille, joilla voi olla kotimaassaan edessä kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus, muu epäinhimillinen kohtelu tai aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuvasta mielivaltaisesta väkivallasta johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara. Tätä tulkintaa tukee myös se, ettei muutos HS:n uutisen mukaan vaikuta syyrialaisten asemaan, vaikka maaliskuussa heistä sai oleskeluluvan toissijaisen suojelutarpeen perusteella 50 henkilöä. Varsinaisen turvapaikan sai 96 syyrialaista.

Näin tulkiten maahanmuuttoviraston uusi linjaus olisi edelle kirjaamieni lukujen perusteella karsinut maaliskuussa 109 maahan saaneen afgaanista 42 tulijaa eli noin 38 prosenttia. 663 maahan oleskeluluvan saaneesta irakilaisesta olisi vaille oleskelulupaa jäänyt 40 eli kuusi prosenttia ja 211 somalista 18 eli noin kahdeksan prosenttia.

Edelle kirjoittamani luvut osoittavat, ettei maahanmuuttoviraston linjaus suinkaan johda minkäänlaiseen maahanmuuttopolitiikan vallankumoukseen. Sillä voi kuitenkin olla edellä laskeskeltua vaikutusta suurempi merkitys siinä tapauksessa, että tieto Suomen kiristyneestä humanitaarisesta maahanmuuttopolitiikasta löytää tiensä afgaanien, irakilaisten ja somaleiden lähtöpaikoille ja saa nämä suuntaamaan toivioretkensä jonnekin muualle.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Samalla panen tyytyväisenä merkille, että vaikka uusi linjaus onkin eittämättä vain pieni askel suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa, on sen suunta kuitenkin mitä todennäköisimmin mieleen lähes kaikille suomalaisille.

JK kello 7.20. Lehteä eteenpäin luettuani törmäsin uutiseen, jonka mukaan pakolaiset työllistyvät hyvin Yhdysvalloissa. Kehotan maahanmuuttovirastoa käyttämään samanlaisia menetelmiä myös Suomessa. Uskon kyllä, että  on olemassa palkkataso, jolla tulijoille löytyy töitä meiltäkin. Ja heiltä vastaavasti työhaluja, ellei kahdeksan kuukauden kuluttua maahan saapumisesta ole tarjolla muutakaan tulonlähdettä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka

Euroviisut, politiikka ja sananvapaus

Tämän aamun Helsingin Sanomat johdatti minut Kainuun Sanomien sivuille. Siellä pohdiskeltiin äskettäin käytyjä Euroviisuja.

Itse kilpailun voitti Ukraina, jonka laulun sanoituksen on yleisesti arveltu vihjaavan Venäjän sekaantumiseen naapurinsa asioihin. Muodollisesti laulussa kuitenkin käsiteltiin Krimin tapahtumia toisen maailmansodan loppuvaiheissa.

Kyseessä oli siis eittämättä selvä kannanotto päivän politiikkaan. Ja kilpailevan euroviisumaan, jonka kilpailukappale tuli toiseksi, toiminnan arvostelu. Tästä Kainuun Sanomien pääkirjoitustoimittaja innostui toteamaan, että "politiikka ei kuulu Euroviisuihin. Tästä järjestäjien on huolehdittava ensi vuonna nykyistä ryhdikkäämmin".

Samaan hengenvetoon pääkirjoittaja tuli kuitenkin muotoilleeksi seuraavat lauseet: "musiikkitapahtumassa on korostettu rauhaa ja rakkautta sekä eurooppalaista yhtenäisyyttä. Tilaa on annettu sujuvasti erilaisille kulttuureille ja uskonnoille, syyllistämättä muita." Sekä "Euroviisut on ottanut hyvällä tavalla kantaa myös vaikeisiin aiheisiin, kuten seksuaaliseen tasa-arvoon. Tapahtuma on hyvinkin voinut lisätä suvaitsevaisuutta aiemmin kiellettyihin asioihin".

Mitä muuta nämä pääkirjoittajan mainitsemat rauhan, rakkauden, eurooppalaisen yhtenäisyyden, seksuaalisen tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden korostamiset ovat kuin politiikan tekoa? Siis tietynlaisen poliittisen agendan ajamista laulukilpailun avulla.

Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, ettei hän todellisuudessa vastusta politiikan ajamista Euroviisujen kautta sinänsä. Sen sijaan hän haluaa laulukilpailussa olevan näytillä vain oikeanlaista politiikkaa - siis sellaista, joka tukee hänen omaa maailmankatsomustaan.

Summa summarum: pääkirjoittaja osoittaa siis intoa oman poliittisen agendansa ajamisessa. Valitettavasti hän tulee samalla osoittaneeksi ylenkatsetta myös lehteänsä lukevaa asiakasta kohtaan. Mutta tokihan hänellä on siihen oikeus, sillä Suomessa vallitseee edelleen perustuslaillinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua
 

Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä YK:ta johdetaan

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon julkaisi tänään Helsingin Sanomissa näkemyksensä nykyaikaisen kansainvaelluksen hoitamisesta. Kirjoitus oli siinä määrin ajatuksia hämmentävä, että nostan siitä kommentoitavaksi pari kohtaa.

"Yli 60 miljoonaa ihmistä – puolet heistä lapsia – on paennut väkivaltaa tai vainoa ja on nyt pakolaisina maansa sisä- tai ulkopuolella. Lisäksi 225 miljoonaa siirtolaista on jättänyt kotimaansa paremman elämän toiveessa tai selviytyäkseen."

"Meidän täytyy aloittaa tunnustamalla yhteinen ihmisyytemme. Miljoonat liikkeelle lähteneet ihmiset ovat altistuneet äärimmäiselle kärsimykselle... Ihmisten liikkuminen on tyypillinen globaali ilmiö, joka vaatii myös globaalia vastuunjakoa."

Ban Ki-moon puhuu siis ensin yhteensä 285 miljoonasta kotimaansa jättäneestä. Mutta kun puhutaan ongelman ratkaisemisesta globaalin vastuunjaon kautta, onkin ongelmatapauksia "vain" miljoonia. Voimme vain arvailla miksi hän ei jälkimmäisessä yhteydessä puhu sadoista miljoonista.

* * *

Ban Ki-moon käyttää myös jo legendaarista ja maahanmuuttokriittisten suussa vitsiksi muuttunutta muotoilua: "meillä on varaa auttaa". Ja jatkaa sen jälkeen, että "me tiedämme, kuinka käsitellä suuria pakolais- ja siirtolaismääriä." 

Toki me tiedämme kuinka suuria ihmismääriä pitäisi käsitellä. Ennätyksiä lienee tehty Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa, mutta en usko Banin tarkoittaneen niiden tapaista suurten ihmismäärien käsittelyä. 

Siksi jäin ihmettelemään, että mihin ihmeeseen hän sitten viittaa, koska me kaikki tiedämme kuinka täydelliseen epäonnistumiseen erilaisesta kulttuuritaustasta tulevien maahanmuuttajien massasiirtyminen länsimaihin on johtanut. Viittaan tässä esimerkiksi Pariisin terrori-iskuihin, somaleiden työllisyyslukuihin uusissa kotimaissaan tai vaikkapa pohjoismaisten seksuaalirikosten kehitykseen humanitaarisen maahanmuuton yhteydessä.

* * *

Omituisimmaksi YK:n pääsihteerin puhe menee kuitenkin seuraavassa lainauksessa.

"Siirtolaisten määrän odotetaan jatkavan kasvuaan kaupan, työn sekä taitojen vähäisyyden, matkustamisen helppouden, kasvavan eriarvoisuuden sekä ilmastonmuutoksen vuoksi."

Tässä kohtaa Banin puhe on suorastaan paksusti muunneltua totuutta koska hänen voi kaiken todennäköisyyden mukaan olettaa tietävän aivan varmasti, ettei nykyaikaisen kansainvaelluksen tärkein syy ole mikään hänen mainitsemistaan. Sen sijaan kyse on lähtömaiden holtittomasta väestönkasvusta.

Lisäksi hänen mainitsemansa työn ja taitojen vähäisyys sekä kasvava eriarvoisuus lähtömaissa ovat väestöräjähdyksen lisäksi seurausta ennen kaikkea niiden kasvua ehkäisevästä uskonnollis-kulttuurisesta pysähtyneisyydestä. Miksi hän ei mainitse sitä?

Mitä tulee ilmastonmuutokseen, ei lähi-itäläis-afrikkalaisen väestön siirtäminen kylmään ja korkean hiilijalanjäljen (per capita) pohjolaan suinkaan auta sen ehkäisemisessä, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta. Totta on kuitenkin se, että matkustamisen helppous ja internetin kautta leviävä tieto sekä tarkoituksellisesti levitetty epätieto ovat lisänneet rajusti tänne pyrkivien määrää.

Valitettavasti Ban Ki-moonin kirjoitus panee vakavasti miettimään Axel Oxenstiernaa mukaillen sitä, kuinka vähäisellä järjellä YK:ta johdetaan. Onhan kovin vaikea kuvitella, että sieltä aivan tarkoituksella valehdeltaisiin niille, jotka koko järjestön toiminnan rahoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on Vantaan kaupungin talouden tuhoava voimavara
Ban Ki-moon ja Pariisin ilmastokokous
Nykyajan kansainvaelluksesta

Rasistinen henkilöllisyystodistus

Helsingin Sanomat julkaisi tänään erikoisen uutisen. Siinä annettiin ymmärtää, että viidessätoista USA:n osavaltiossa on muutettu äänestyslakeja rasistisin motiivein.

Tämä kuulostaa järkyttävältä. Miten sellainen voi olla mahdollista tällä vuosituhannella?

Niinpä otin ja luin jutun. Ja jäin ihmettelemään suu auki.

* * *

Kaikki toimittajat tietävät, että lehtijutuista luetaan eniten otsikoita. Sen jälkeen juttujen alkuosia ja itse asiassa aika harvoin koko kirjoitusta.

Siksi jokainen toimittaja sijoittaa kirjoituksensa tärkeimmän sanoman aivan alkuun, jotta se saavuttaisi mahdollisimman suuren lukijakunnan. Lehtikirjoituksesta ei siis kannata tehdä dekkaria, jossa koko jutun juoni paljastuu vasta lopussa.

* * *

Tässä puheena oleva kirjoitus alkaa pitkällä historialliselle johdannolla, jossa kerrotaan minkälaisilla kummallisilla tavoilla mustien ja muiden vähemmistöjen äänioikeutta rajattiin ennen vuotta 1965. Tällä mennään lähes jutun puoliväliin. Onko historiallinen rasismi siis jutun kirjoittaneen toimittajan tärkein viesti lukijalleen?

Jutun otsikointi ei viittaa historiaan, joten ilmeisesti tämän jutun pihvi on sittenkin sijoitettu kirjoituksen loppuun. Ja totta tosiaan, siellä kerrotaan minkälaisista mustia ja latinoja syrjivistä uudistuksista on kyse. Siis niille, jotka ovat jaksaneet lukea sinne asti.

Suoraan lehden kirjoituksesta lainaten. "Uusien lakien mukaan äänestäjiltä vaaditaan tietynlainen kuvallinen henkilöllisyystodistus... Äänestämiseen kelpaa ajokortti, aseenkantolupa tai sotilaspassi, mutta ei opiskelijakortti tai osavaltion henkilökortti."

Toisin sanoen USA:ssa on aiemmin päässyt äänestämään ilman kunnollista henkilöllisyystodistusta, mutta jatkossa sellainen vaaditaan. Myös Suomessa vaaditaan äänestyspaikalla virallinen henkilöllisyystodistus. Onko meilläkin siis rasistinen vaalilaki?

Lisäksi äänestyspäiviä on vähennetty. Näinhän tehtiin myös Suomessa joitain vuosia sitten kun vaaleista tehtiin yksipäiväiset. Onko meillä siis tässäkin suhteessa rasistinen vaalilaki?

Jutussa valitellaan myös sitä, että henkilöllisyystodistus maksaa. Asia on tietenkin juuri näin, mutta kyllä minun on täysin mahdotonta uskoa, ettei käytännössä kaikilla amerikkalaisilla olisi varaa hankkia sellaista. Henkilöllisyystodistus muuten maksaa meilläkin, joten esiintyykö Suomessa siinäkin suhteessa rasismia?

En tiedä, mutta rasismia on jutun mukaan myös se, että samoihin vaalipiireihin on yhdistetty sekä valkoisten että mustien asuinalueita. Rasismia se on siksi, etteivät vähemmistöihin kuuluvat viitsi äänestää yhtä ahkerasti kuin valkoiset.

Sekin on valkoisten poliitikkojen vika, koska "kuka istuva poliitikko haluaa panna aikaa ja rahaa nuorten äänestäjien aktivoimiseen? Eiväthän he ole niitä, jotka poliitikon valitsivat.”

Minä en osaa tulkita tätä muulla tavalla kuin ettei mustista ja latinoista löydy ketään, joka pyrkisi mukaan politiikkaan mustien ja latinonuorten äänillä. Eikä ainakaan ymmärrä viestittää äänestämisen tärkeyttä samalla tavalla kuin "solisalirattien" agitaattorit Suomessa silloin kun punaista viivaa vedettiin.

* * *

Jäin jutun luettuani miettimään miksi tämä rasismia tihkuva uutinen julkaistiin. Ja miksi sen rakenne oli sellainen kuin oli?

Ehkä jutulla oli jokin viesti suomalaisille juuri nyt kun yhteiskuntaamme ollaan väkisin monikulttuuristamassa? Haluaako HS kenties sanoa, ettei kansalaisuuden saaneilta maahanmuuttajilta saisi vaatia henkilöllisyystodistusta edes äänestettäessä?

Vai haluttiinko jutussa vain tehdä USA:n vähemmistöt ja heidän etujansa ajavat naurunalaiseksi huvittavine rasismiväitteineen? Vai leimata rasisteiksi maailman johtavan suurvallan valtaapitävät valkoiset poliitikot, joista ylimmäisenä istuu rasistinen valkoi... eikun siis Barack Obama.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta

Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa

Helsingin Sanomien punavihreän aatteen kannatuslehdykässä näyttää olleen Ronja Salmen kolumni, jossa tämä painottaa, ettei lihaa saisi syödä vain siksi, että "mä tykkään siitä". Taustaksi kolumnisti esittää sinänsä oikein, että lihan ympäristöjalanjälki on suurempi kuin kasvisten.

Jos asia tosiaankin on noin, kannattaisiko sitten Ronjan ja muiden punavihreiden noudattaa samaa logiikkaa myös muissa asioissa. Esimerkiksi seuraavissa.

Viinin, tai edes luomuviinin, juomiseen ei riitä pelkästään se, että tykkää siitä. Puhtaasta kotimaisesta vedestä koituu paljon vähäisempi ympäristöjalanjälki kuin kaukaa tuodusta alkoholijuomasta. Ja jos on tarve päihtyä, niin kyllähän kotimainen viljaviina on paljon ulkomaista viiniä ympäristöystävällisempi valinta.

Eksoottisiin lomakohteisiin matkustamisella on suunnattomat ympäristövaikutukset verrattuna kotona löhöämiseen tai polkupyörälomaan suomalaisella maaseudulla. Ei lentomatkustamista voi mitenkään perustella sillä, että ulkomailla on kiva käydä.

Maapallon ympäristöongelmien suurin syy on väestön liikakasvu. Se ei tapahdu länsimaissa vaan kehitysmaissa, joiden väestöräjähdyksen tärkeimpiä syitä on noihin maihin viety terveydenhuolto ja katastrofiapu. Siten niitä ei voi perustella sillä, että hädässä olevan auttaminen tuntuu oikealta ja hyvältä.

Edelliseen liittyen: koska kehitysmaiden liikaväestö on alkanut purkautumaan länsimaihin, olisi meidän ymmärrettävä, että kehitysmaalaisella ihmisellä on kehitysmaassa paljon vähäisempi negatiivinen vaikutus ympäristöönsä kuin Suomeen asettuneella kehitysmaalaisella. Siten nykyistä turvapaikkaruljanssia ei mitenkään voi perustella vain sillä, että hädässä olevaa on autettava ottamalla hänet tänne asumaan koska se tuntuu oikeudenmukaiselta.

* * *

Lihansyönnistä vielä sen verran, että etnisesti suomalaisten määrä on kääntymässä laskuun vaikka meitä ei nytkään ole kovin paljoa. Niinpä suomalaisten ympäristöjalanjälki on maailman pienimpiä suhteutettuna hallitsemaamme maapinta-alaan. Tai maamme uusiutuviin luonnonvaroihin.

Suomalaisena en siis ole erityisen syyllinen maailman ympäristöongelmiin, enkä ainakaan ole lisäämässä niitä. Siksi niihin liittyvällä kollektiivisella syyllistämisellä ei ole vaikutusta omiin tekemisiini muilta osin kuin että pyrin mm. tämän blogin kautta tukemaan nykymaailman suurimpien ympäristöuhkien torjuntaa.

Juuri tällä hetkellä tärkein asia on holtittoman väestönkasvun rajaaminen syntysijoilleen sekä ongelman ratkaiseminen siellä. Toivottavasti myös Nyt-liitteen kolumnisti-Ronja on tässä asiassa kanssani samaa mieltä, vaikka lihansyönnissä edustaakin erilaista näkemystä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot
Mitä Oulun pahoille ruuille pitäisi tehdä?

Maahanmuutto on Vantaan kaupungin talouden tuhoava voimavara

Helsingin Sanomat kertoi, että Vantaan kaupunki on taloudellisessa umpikujassa. Kaupungin verotusta pitäisi kiristää peräti kahdella prosenttiyksiköllä, jotta budjetti saataisiin tasapainoon. Syynä tähän kaikkeen on väestön lisääntyminen.

Kaupungin väkiluku on lisääntynyt kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 1300 henkilöllä. Sen sijaan veronmaksajat eivät ole lisääntyneet, joten budjettiin on syntynyt peräti 85 miljoonan euron aukko.

Uutinen ei kerro ketkä Vantaalle juuri nyt muuttavat. Tämä selviää kuitenkin viimesyksyisestä Ylen uutisesta, joka kertoi, että Vantaa on Suomen maahanmuuttajavaltaisin kunta, jonka väestönkasvu perustuu melkein kokonaan maahanmuuttoon.

Myös kaupunginvaltuutettu Juha Malmi kertoi reilu vuosi sitten, että silloinen Vantaa käytti maahanmuuton kuluihin kokonaista 124,7 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kaupungin noin 1,5 miljardin euron budjetista yli kahdeksan prosenttia.

Jos nyt revennyt 85 miljoonan euron aukko on tosiaan syntynyt kokonaan maahanmuuttokuluista, muodostavat ne tänä vuonna jo peräti 13% Vantaan menoista. Asiaa ei taida auttaa se, että myös Vantaalla maahanmuuton parissa työskentelee veronmaksajien rahoja polttavaa unelmaväkeä toistellen virttyneitä mantroja.

Siis tällaisia: maahanmuuttajat "ovat ehdottomasti voimavara. Se näkyy hyvin nyt, kun olemme organisoimassa turvapaikanhakijoiden tukemista. Meillä on jo vahvoja maahanmuuttajien omia järjestöjä, jotka haluavat auttaa tässä työssä niin, että maahanmuuttajat itse auttavat toisiaan... Bussit eivät kulkisi ilman maahanmuuttajia, eikä terveyskeskuksissa olisi riittävästi lääkäreitä ilman heitä."

HS:n uutisen mukaan Vantaan kaupunki ei suostu kasvattamaan koululuokkien kokoja saadakseen valtionapuja opettajien palkkaamiseen. Se on ymmärrettävää, sillä ryhmäkokojen kasvattaminen maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa johtaisi aivan liian todennäköisesti täydelliseen katastrofiin.

Kaikkiaan näyttäisi siltä, että Vantaa on kaivanut itsensä melkoiseen suohon. Eli onnea vain kaupungin poliitikoille budjetinratkaisuongelmissa. Ja onnea myös vantaalaisille kunnallisvaalien äänestäjille tehdyistä ratkaisuista silloin kun nykyisestä kunnanvaltuustosta päätettiin.

Mutta ehkäpä vantaalaisia lohduttaa tieto siitä, ettei kaupunki aio hoitaa budjettiaan kuntoon nyt verotusta kiristämällä, vaan siirtää remontin velanoton avulla jonnekin tulevaisuuteen. Kenties siihen päivään, kun kaupunkiin saapuneet voimavarat itse alkavat tuottaa verovaroja kaupungin velkojen kuittaamiseksi.

Sitä tosin kukaan ei tosin kerro, milloin tuo päivä sarastaa... Ehkä jo vuonna 2030, kun vantaalaisista 30 prosentin osuuden ennakoidaan olevan maahanmuuttajia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia
Päiväkävely sen vahvisti: muukalaisvastainen propaganda mustamaalaa Rosengårdia
Laillinen varkaus Vantaalla

EU-parlamentti asetti maailmanparannuksen turvapaikanhakijatulvan torppaamisen edelle

Helsingin Sanomien mukaan EU-parlamentti on lopettanut turkkilaisille luvatun turvapaikkasirkuksen pysäyttämisen vastineeksi sovitun viisumivapauden käsittelyn, koska Turkki ei suostu muuttamaan terrorisminvastaisia lakejaan, jotka nykyisellään tukevat presidentti Erdoganin pyrkimyksiä maan diktaattoriksi. Toisin sanoen parlamentti on asettanut maailmanparantamisen EU:n omien etujen edelle.

Kuten HS artikkelinsa lopuksi toteaa, on sopimuksen lopullisen kaatumisen seurauksena Unionin alueelle tulossa "suuri joukko ihmisiä, jotka Erdoğan voi päästää hakemaan lännestä turvapaikkaa. EU:n kannattaa alkaa varautua tähän."

Tässä tilanteessa maamme hallituksen ja eduskunnan on oltava hereillä. Nyt on ennen kaikkea huolehdittava siitä, että maamme vetovoimatekijät turvapaikanhakijoiden suhteen saadaan pikaisesti minimoiduksi. Samalla on myös tuettava Itä- ja Keski-Euroopan maita, jotta mahdollisimman moni tulijavyöryä suitsiva raja-aita pysyisi paikallaan ja etelästä suuntautuva ihmisvyöry ei ulottuisi tänne pohjan perukoille samalla tavalla kuin viime kesänä.

Alkavan kesän lopulle ja syksyksi mahdollisesti ajoittuvan tulijavyöryn pysäyttäminen on se asia, jossa kannatuksensa viime vuoden epäonnistuneeseen turvapaikanhakijapolitiikkaan menettäneiden perussuomalaisten, mutta myös muiden hallituspuolueiden, kannattaisi nyt profiloitua.

Siten niiden kaikkien kannattaisi huolehtia tehtyjen esitysten läpimenosta eduskunnassa - ja vieläpä mahdollisimman pikaisesti. Ja kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivoa, että esitysten vaikutukset ovat riittäviä ja menneet puskaradion kautta tänne tulemista harkitsevien tiedoksi.

Jos Suomen tilanne on syksyllä samankaltainen kuin puoli vuotta sitten, voivat kaikki kolme hallituspuoluetta ja erityisesti Soinin joukkue unohtaa seuraavan hillotolpan makeuden. Ja ministeriauton takapenkin pehmeyden.

Sen sijaan, mikäli Suomi pysyy tulijavirtojen ulkopuolella, voi koko hallitus lukea sen omaksi ansiokseen. Ja välttää murskatappion seuraavissa vaaleissa. Erityisestä tämä koskee Perussuomalaisia, jotka tulijavyöryn iskeminen maaperällemme pudottaisi jälleen miniatyyripuolueeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puoluekannatukset maailmanpolitiikan turbulenssin pyörteissä
Erkki Kettunen, HS ja kiihkomuslimien maahanmuutto
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen

Suomi ansaitsee kunnioitusta

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään siitä, kuinka "avaramielinen paikka Lontoon kaltainen lukuisten kulttuurien suurkaupunki lopulta on "valittuaan muslimipormestarin. Ja edelleen, että "Lontoo ansaitsee siitä kunnioitusta".

Minustakin on hienoa, ettei pormestarin uskonnollisella taustalla ollut vaalissa merkitystä. Tekojen ja ajatusten perusteellahan tällaiset asiat pitää ratkaista - eikä ehdokkaiden uskonnollisen, etnisen tai kulttuuritaustan.

Näin huolimatta Ruotsin huonoista kokemuksista. Vaikka epäilen kyllä niiden perimmäisenä syynä olleen pikemminkin positiivisen erityiskohtelun sekä välinpitämättömyyden ajatuksista ja teoista kuin etnis-uskonnollisen taustan merkityksettömyyden.

Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että meidän eduskunnassamme on sellaisia henkilöitä kuin afgaanipakolaisena Suomeen saapunut muslimi Nasima Razmyar (sd), Turkista maahamme saapunut Ozan Yanar (vihr), puoliksi kenialainen, tummahipiäinen Jani Toivola (vihr), puolanjuutalaista sukujuurta oleva Ben Zyskowicz (kok) sekä sveitsiläistaustainen Anne Berner (kepu). Näin monen valtaväestöstä poikkeavan kansanedustajan valinta ei olisi ollut mahdollista ilman, että he ovat saaneet kannatusta myös kantasuomalaisilta.

Helsingin Sanomien ilmaisutapoja mukaillen eduskunnan kokoonpano on mielenkiintoinen ja tärkeä viesti siitä, miten avaramielinen paikka Suomen kaltainen etnisesti lähes yhtenäinen maa lopulta on. Suomalaiset ansaitsevat siis kunnioitusta siinä missä lontoolaisetkin muslimipormestarinsa valinnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Islamilainen utopia
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Kreikkaan rahamme syytäneiden poliitikkojen toimet edelleen analysoimatta

Sampo Terho (ps) ilmaisi eilen kantanaan, ettei hänen puolueensa tule missään tapauksessa hyväksymään Kreikan velkahelpotuksia. Hänen mukaansa "mikään semmoinen ratkaisu ei kelpaa... missä lainattu sata euroa tulisi takaisin vähempänä kuin sata euroa".

Terhon muotoilua on vaikea tulkita muulla tavalla kuin siten, että Perussuomalaiset haluaisivat pitää Kreikkaa pihdeissä täältä ikuisuuteen, kunnes nyt olematon inflaatio olisi syönyt lainasumman pois.

Terhon linja on tavallaan ymmärrettävä. Kreikka on itse velkaantunut, joten ei ole heidän pelastajiensa tehtävä surra sitä, että lainojen takaisinmaksu ottaa koville.

Näkymä on kuitenkin ainakin osittain toinen, jos huomioimme sen, että saksalaislehti Handelsblatt on tuonut julkisuuteen tutkimuksen, jonka mukaan Kreikan tukemiseen käytetyistä yli 200 miljardista eurosta vain noin viisi prosenttia on ohjattu Kreikan valtion budjettiin. Ja sen että tämä asia oli aivan varmasti Kreikan tukipaketteja värkänneiden eurooppalaispoliitikkojen tiedossa jo kriisin alkaessa.

Kirjoitin itse vuonna 2011 näin: Saksa, Ranska ja muut sellaiset maat, joissa toimivat pankit tai vakuutuslaitokset ovat rahoittaneet Kreikkaa suurilla summilla luonnollisesti haluavat kaikki euromaat ja mielellään kenet tahansa muunkin maksamaan tukea. Muussa tapauksessahan niiden pitäisi itse pelastaa holtittomasti Kreikkaan rahaa lainanneet pankkinsa. Motiivina on siis tässäkin tapauksessa pelkkä pyrkimys hyötyä muiden rahoista.

Erityisvivahteen näiden lainoittajamaiden käyttäytyminen saa vielä siitä, että pelastettavana ovat paitsi pankit itsessään, myös niiden suuromistajat (ja heidän omaisuutensa). En liene kovin väärässä, jos arvelen jälkimmäisten mitä todennäköisimmin olevan poliittisten johtajien tuttuja tai kavereita. Tämä koskee myös EKP:n pankkiireja kuten pääjohtaja Trichetiä, joka  ajaa tukirahoja Kreikalle kuin käärmettä pyssyyn niin pankkimiehenä kuin ranskalaisena.

Samassa kirjoituksessa totesin myös, että helpointa olisi vain sosialisoida ongelmapankit merkitsemällä niiden osakkeita EU:lle uutta pääomaa vastaan. Ja antaa Kreikan mennä selvitystilaan. Näin pankit pelastuisivat ja eurooppalaiset veronmaksajat saisivat takauksensa pankkien osakkeina. Ainoastaan virhepäätöksiä tehneet pankinomistajat menettäisivät omaisuuttaan - mutta juuri niinhän kapitalismissa kuuluu ollakin.

Edelle kirjoittamani osoittaa, että kaltaiseni tavallinen kaduntallaajakin ymmärsi jo viisi vuotta sitten mistä näissä lainapaketeissa oli kysymys ja osasi tarjota jopa ratkaisun, jossa tappio olisi kanavoitunut todellisille syyllisille. Tämän vahvistaa se, että nyt eli vuonna 2016 asiasta on valmistunut tuon näkemyksen vahvistava tutkimus. On ollut myös jo kauan selvää, ettei Kreikalle lainattuja rahoja tulla koskaan saamaan takaisin.

Niinpä ensi kesänä todennäköisesti Sampo Terhon ja kumppaneiden vastustuksesta huolimatta myönnettävän uuden uuden lainapaketin alla kysynkin, missä on tutkiva journalismi esimerkiksi meille uusia byrokraattisia kuluja kehittelevän Jyrki Kataisen (kok) toimista Kreikka-paketeista tehtyjen päätöksen taustalla? Tai nykyhistorian professoreiden tai dosenttien tutkimukset aiheesta, jonka loppulaskun suuruus ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan? 

Olisi tutkittava ainakin se, miksi Trichet, Katainen ja kumppanit tekivät päätöksensä vastoin olemassa olevaa parempaa tietoa? Olivatko he vain tyhmiä tai lapsellisia? 

Vai saivatko he Kreikka-päätöksistä henkilökohtaista hyötyä muutenkin kuin poliittisina nousukkaina ja syyllistyivät siten laittomuuksiin? Entä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat: millä tavalla he myötävaikuttivat tehtyihin päätöksiin? Lahjomallako?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat

Suomen vastuista Kreikassa

Kreikka irti EU:sta - heti!

Oleskeluluvan saaneiden sijoittamisesta kuntiin

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja harmitteli sitä, että hallitus ei korottanut oleskeluluvan saaneita kehitysmaalaisia vastaanottavien kuntien tukea.  Haluaisin nostaa jutusta esille yhden asian.

Se on tämä: "kuntapaikkaa vastaanottokeskuksissa odottaa nyt noin 1 500 oleskeluluvan saanutta. Heidän pitäisi päästä muuttamaan tulevaan kotikuntaansa kahden kuukauden sisällä. Tämän joukon kuukaudenkin pitkittynyt oleskelu vastaanottokeskuksessa maksaa 2,7 miljoonaa euroa."

Edelle kopioimassani esitetään pääkirjoittajan perustelu sille, että tulijat pitäisi saada siirretyksi nopeasti kuntiin. Jakolaskulla selviää, että oleskeluluvan saaneiden kustannus vastaanottokeskuksille on noin 1800 euroa kuukaudessa. Se näyttäisi olevan selvästi enemmän kuin heidän aiheuttamansa kustannukset kuntiin sijoitettuna - edellyttäen niissä olevan valmiina asuntoja tarjottavaksi.

Eroa voi arvioida vertaamalla 1800 euroa esimerkiksi kansaneläkkeen määrään, joka on 634,30 euroa kuussa. Sekä sen päälle mahdollisesti tulevat muut tuet kuten asumistuki.

1800 euron kustannus vastaanottokeskuksessa näyttäisi siis pikaisesti tarkastellen olevan legitiimi perustelu tulijoiden sijoittamiselle mahdollisimman pikaisesti kuntapaikoille. Asia ei kuitenkaan ole kunnissa niin yksinkertainen.

Lisäkustannuksia aiheutuu nimittäin terveydenhuollon järjestämisestä, perheenyhdistämisestä, tarvittavista kotouttamistoimista, mahdollisesta lasten kouluttamisesta, kenties lisääntyvästä rikollisuudesta ja niin edelleen. Näiden asioiden pohtiminen on epäilemättä yksi syy sille, miksi kunnissa ollaan aika nihkeitä turvapaikan saaneiden vastaanottamiselle.

Siis sen lisäksi, etteivät kaikki kuntalaiset suinkaan ilahdu elinympäristönsä monikulttuuristumisesta tai kuntaverojensa kasvusta. Lisäksi monet kuntapäättäjät ovat hyvin tietoisia siitä, että suurimmat tulijaryhmämme ovat heikosti työllistyviä ja näkevät vaaran ikuisen menoautomaatin syntymiselle.

Tämä jälkimmäinen liittynee siihen, että "nekin kunnat, jotka ottavat tulijoita vastaan, tekevät päätöksiä kovin pienistä määristä, korkeintaan muutamasta kymmenestä ihmisestä".  Näin siksi, että ottamalla vastaan pieniä ihmisryhmiä ehkäistään tehokkaasti monikulttuurisen rinnakkaismaailman syntymistä, koska ilman sellaista suurin osa heikosti integroituneista tulijoista katoaa monokulttuurisista kunnista sellaisiin asuinympäristöihin, joissa tällainen erilliskulttuuri on jo päässyt syntymään. Näin ikuinen menoautomaatti jää syntymättä.

Näyttäisikin siltä, että valtaosassa Suomen kuntia ja kaupunkeja päättäjät ovat valtiotason päättäjiä valveutuneempia maahanmuuttokysymyksissä. Tosiasia kuitenkin on, että siinä missä koko turvapaikanhakijaongelma tulisi ratkaista sulkemalla EU:n rajat spontaanilta turvapaikanhaulta, tulisi valtiotasoinen ongelma ratkaista supistamalla maahan hyväksyttävien tulijoiden määrää.

Tämä voi tapahtua maahan saapumisen vaikeuttamisen lisäksi tiukentamalla turvapaikan myöntämisen kriteereitä oleellisesti nykyisestä. Sekä huolehtimalla siitä, etteivät oleskeluluvan saaneille maksettavat etuudet houkuttele valitsemaan kohdemaaksi Suomea. Jälkimmäinen lienee todellinen syy sille, että hallituksemme haluaa tiukentaa perheenyhdistämistä - eikä se, että haluttaisiin vaikeuttaa tulijoiden integroitumista maahamme, kuten punavihreässä kuplassa elävät valtiotason poliitikkomme näkevät.

Kaiken kaikkiaan hallituksen päätös olla maksamatta lisätukea kunnille johtanee paineen kasvuun ihmisten pakkosijoittamiseksi kuntiin. Sen seurauksena turvapaikanhakijakriisi johtaisi yhteiskunnan entistä syvempään polarisoitumiseen niin tulijoiden ja kantaväestön kuin valtiollisen ja kunnallisen hallinnonkin välillä.

Ellei sitten käy niin, että vastaanottokeskuksissa oleskelevat turvapaikan tai muun oleskeluluvan saanet hakeutuvat omalla kustannuksellaan toisaalle. Kuten pääkaupunkiseudulle, muualle EU:n alueelle tai suorastaan takaisin kotimaahansa.

Näistä kolmesta hakeutumisvaihtoehdosta viimeinen olisi suomalaisen veronmaksajan kannalta suotuisin. Toivokaamme siis, että se saavuttaa kannatusta myös oleskeluluvan saaneiden piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
250 000 euroa per maahanmuuttaja sekä hyviä talousuutisia
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia

Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Helsingin Sanomat kirjoitti mielikuvitustarinan eli skenarion siitä, mitä tapahtuisi jos Suomeen tulisi kolmen vuoden kuivuus samalla tavalla kuin Somalimaassa on ollut. Tosin samaisen jutun mukaan sielläkin kuivuus on jatkunut vasta kolmatta vuotta, ei siis kolmea.

Somalimaahan on se Somalian pohjoispuolella oleva ja siitä irtautumaan pyrkivä maakaistale, jossa on suhteellisen rauhallista. Itse jutussa puhutaan myös Somaliasta, koska sielläkin on ollut hyvin kuivaa.

Kun millä tahansa eläinlajilla on luonnon tarjoamista resursseista pulaa, romahtaa niiden populaatio ympäristön kantokykyä vastaavaksi. Tai sitten eläimet siirtyvät muualle. Mutta mitä on tapahtunut Somalimaassa ja Somaliassa?

En löytänyt niiden väestön kehityksestä erillisiä tietoja, mutta en ole kuullut Somaliassa tapahtuneista kuivuudesta johtuvista joukkokuolemista enkä väestönkasvun muutoksista. Wikipediasta löytyy tieto, jonka mukaan jälkimmäinen oli vuonna 2014 peräti 1,75%. Se tarkoittaa, että Somalian väestö kasvoi viime vuonna noin 182 000 ihmisellä.

Kuten hyvin tiedämme, on Somaleita lähtenyt joukoittain muualle maailmaan. Ei kuitenkaan likimainkaan 182 000 ihmistä vuodessa. Yhtenä syynä tähän on Helsingin Sanomien jutussa mainittu katastrofiapu: "läntistä Somalimaata Itä-Afrikassa koettelee jo kolme vuotta jatkunut kuivuus, ja avustusjärjestöt Punainen Puolikuu ja Punainen Risti ajattavat hätätila-alueelle vettä tankkiautoilla".

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että loogisesti katsoen juuri katastrofiapu mahdollistaa väkiluvun jatkuvan kasvun. Mutta se myös hillitsee somaleiden ja muiden kotimaidensa kantokyvyn yli kasvaneiden väestöjen muuttoa muualle maailmaan.

Ongelma tässä kaikessa syntyy siitä, etteivät avustajat osaa tai uskalla sanoa, että näiden maiden asukkaiden olisi tehtävä jotain holtittomalle väestönkasvulleen. Niin kauan kuin Somaliassa väestö kasvaa rajoituksetta, on jokainen kuivuuskausi ylitettävä entistä vahvemmin kansainvälisten avustajien hyväntahtoisuuden ja resurssien varassa. Tai pyrittävä muualle maailmaan.

Sama koskee muitakin maita ja maanosia, joiden väestö kasvaa yli maan tarjoamien resurssien. Käytännössä suurin ongelma on kuitenkin Afrikassa, jolla on jo nyt vaikeuksia elättää asukkaansa ja jonka väestön on ennustettu kasvavan peräti nelinkertaiseksi.

Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että joudumme tällä vuosisadalla valitsemaan kolmen vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on yhä kasvavien resurssien eli katastrofiavun vieminen Afrikan väestön elättämiseksi Afrikassa. Toinen on ennennäkemättömän afrikkalaisten joukkovaelluksen salliminen muualle maailmaan.

Kolmas vaihtoehto pitää sisällään periksi antamisen avustamisessa ja samaan aikaan rajojen sulkeminen resurssiensa loppumista pakenevilta afrikkalaisilta. Ja sen seurauksena näiden joukkokuolema samaan tapaan kuin Suomessa kävi pikku jääkauden aikana 1600-luvun lopussa: tuolloin kuoli 28 prosenttia maamme väestöstä.

Looginen johtopäätös tästä kaikesta olisi tietenkin länsimaisen avun kytkeminen afrikkalaisten yhteiskuntien väestönkasvun pysäyttämiseen. Valitettavasti emme taida elää loogisessa maailmassa, vaan Afrikassa jatkuu entinen meno kunnes seisomme edelle kirjoittamieni kolmen vaihtoehdon edessä. Ja joudumme valitsemaan yhden niistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiisistä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin
Uusi askel Afrikassa

SDP ja Vihreät nousussa

Yle julkaisi pari päivää sitten uudet puolueiden kannatusarviot, jotka se oli teettänyt Taloustutkimuksella. Kyselyn tulosten perusteella yhä useampi suomalainen uskoo, että maan asiat tulevat kuntoon demareiden ja vihreiden konsteilla. Näin siitä huolimatta, että molemmat puolueet olivat johtamassa maata alamäkeen edellisellä vaalikaudella.

Lyhyesti sanottuna näyttää siis siltä, että moni uskoo Suomen kääntyvän nousuun tulonsiirroilla, ay-liikkeen vahvistamisella, lisätyllä verotuksella, kasvatetulla kehitysavulla, runsaalla kehitysmaalaisten maahanmuutolla, julkista sektoria vahvistamalla, vahvalla sääntelyllä sekä ripauksella ympäristönsuojelua. Uskomatonta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anu Kantolalta luovaa talousajattelua
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot
Puoluekannatukset maailmanpolitiikan turbulenssin pyörteissä

Toiseksi lämpimin huhtikuu

Yleisradio kertoi meille tänä aamuna YK:n asiantuntijan kehottaneen maailman valtioiden varautumaan jopa neljän asteen globaalin lämpötilan nousuun. Uutinen ei kerro kuinka paljon asiantuntijan lausuntoon vaikutti alkuvuoden lämpöpiikki, josta on kerrottu tässäkin blogissa ensin täällä ja myöhemmin täällä. En kuitenkaan ihmettelisi, mikäli sillä olisi ollut vaikutus ulostulon ajankohtaan, koska piikki on nyt menossa ohi.

Edelle linkitetyssä jälkimmäisessä kirjoituksessani totesin maaliskuisesta alailmakehän lämpötilapoikkeamasta seuraavaa. "Poikkeamaksi ilmoitettiin 0,8419 astetta, joka on kaikista kuukausista kolmanneksi suurin ja kaikista maaliskuista suurin. El Ninõ on siis edelleen ollut voimissaan."

Uuden satelliittimittaustuloksen perusteella kuluneen huhtikuun lämpötilapoikkeama oli 0,7571, mikä on vuodesta 1979 alkaneen sarjan toiseksi suurin huhtikuun poikkeama. Lämpimämpää oli vain vuoden 1998 huhtikuussa, jolloin poikkeama oli 0,8573, joka oli myös ennen tämän vuoden El Ninõa suurin millekään kuukaudelle mitattu poikkeama. Alla kuva viimeisen 15 vuoden mittauksista.

Näemme, että vaikka olemme edelleen poikkeuksellisen lämpimän globaalin lämpöaallon kourissa, on suunta kääntynyt alas. Syynä on luonnollisesti tämänkertaisen El Ninõn heikkeneminen, joten veikkaan varsin turvallisin mielin globaalin lämpötilapoikkeaman jatkavan laskuaan kuluneen huhtikuun jälkeenkin.

Jatkossa avainkysymys lieneekin se, että palautuvatko globaalit lämpötilat samalle tasolle kuin ennen El Ninõa. Vai jäävätkö ne pysyvästi korkeammalle  tasolle ja jatkavat ehkä nousuaan samalla tavalla kuin 1990-luvun lopulla. Tässä mielessä mielenkiintoinen saattaa olla vertailu edellisen poikkeuksellisen voimakkaan El Ninõ-piikin aikana melkein 20 vuotta sitten. Alla kuva noilta ajoilta.

Näemme, että globaali lämpötila laski heti piikin jälkeen, mutta jatkoi sen jälkeen nousuaan muutaman vuoden saavuttaen uuden tason, joka säilyi sellaisenaan aina tähän vuoteen asti. Nähtäväksi jää käykö nykyisen piikin kanssa samoin jolloin globaali lämpötila nousisi seuraavina vuosina nykyistä piikkiä edeltäneeltä tasolta asteen kymmenyksellä tai kahdella seuraaviksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Itse veikkaan, etteivät globaalit lämpötilat noudata tällaista säännönmukaisuutta, vaan ne kulkevat omia latujaan. Yksi mahdollisuus on, että ne lopultakin alkavat noudattamaan ilmastomalleista johdettuja skenarioita, jolloin YK:n asiantuntijan neuvo olisi enemmän kuin aiheellinen.

Toinen vaihtoehto on se, etteivät globaalit lämpötilat jatkossakaan noudata ilmastomallien prediktioita, vaan jatkavat nousuja ja laskuja vielä osin tuntemattoman ja kaoottisesti käyttäytyvän logiikkansa mukaisesti. Siinä tapauksessa YK:n asiantuntijan kehotuksen seuraamiseen käyetyt varat voisi käyttää tehokkaamminkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

250 000 euroa per maahanmuuttaja sekä hyviä talousuutisia

Eilisen päivän kovin talousuutinen koski suomalaista peliyhtiö Supercelliä. Sen uuden pelin Clash Royalen kerrottiin nousseen lajissaan sekä latauksissa että rahan kahminnassa maailman ykköseksi.

Kuten lukijani varmasti muistavat, myytiin Supercellistä kaksi ja puoli vuotta sitten 51 prosenttia ulkomaille. Hinnaksi tuli muhkeat 1,1 miljardia euroa, joka silloin avasi monen silmät huomaamaan peliteollisuuden merkityksen.

Supercellin uudesta menestyksestä kertovassa uutisessa mainitaan, että peliyhtiön viime vuoden liikevoitto oli 845 miljoonaa euroa. Siitä prosentin yli puolet tekee noin 430 miljoonaa. Supercellin ostajat saivat siis kahden ja puolen vuoden takaiselle sijoitukselleen noin 39 prosentin vuosituoton. Ei hullumpi investointi, vai mitä?

Toinen viime aikojen positiivinen talousuutinen on koskenut metsäteollisuuden hyvää menestystä. Niistä viimeisenä julkaistiin eilen Metsä Groupin ensimmäisen vuosineljänneksen tulos. Sen kerrottiin Helsingin Sanomien otsikossa olleen viime vuotta heikomman.

Tarkalleen ottaen sellua keittävän Metsä Fibren tulos oli 64 miljoonaa euroa eli 29 prosenttia sijoitetusta pääomasta. En nyt kutsuisi sitäkään aivan heikoksi tuotoksi.

Sen sijaan kartonkifirma Metsä Boardilla tulos oli huonompi eli 35 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa sijoitetulle pääomalle "vain" 8,3 prosentin tuottoa. Ei kai sitäkään nyt aivan kelvottomana voi pitää.

Kolmas hyvä talousuutinen tuli hallituksen suusta. Sen tai oikeammin työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyyden kasvu olisi taittumassa tänä vuonna. Siten se ei nousisi nykyisestä 9,4 prosentista.

* * *

Neljäs erittäin merkittävä talouteen liittyvä uutinen kuultiin sitten EU:n komission suunnalta. Se suunnittelee turvapaikanhakijoiden pakkosijoittamisen vauhdittamiseksi sakkomaksua, jolla tulijoita vastaanottamasta kieltäytyneitä maita rangaistaisiin.

Yhden kieltäytymisen hinnaksi on ajateltu 250 000 euroa. Sen lisäksi, että on syytä todeta kyseessä olevan komission törkeän hyökkäyksen jäsenmaiden itsenäistä päätöksentekoa vastaan, on summaa hyvä verrata turvapaikanhakijoiden aiheuttamiin kustannuksiin Suomessa.

Meillähän on muistissa, että tänä vuonna hallitus aikoo käyttää yhtensä 1,2 miljardia euroa noin 30 000 tulijan kustannuksiin. Se tekee noin 40 000 euroa per nokka. On siis selvää, että komission suunnittelema kieltäytymishinta ylittäisi moninkertaisesti yhden turvapaikanhakijan aiheuttamat suorat kustannukset.

Toisaalta tiedossamme on myös se, että Suomeen turvapaikan saanut kehitysmaalainen maksaa pohjoismaiselle veronmaksajalle elämänsä aikana keskimäärin noin 800 000 euroa. Siten komission kieltäytymismaksu kannattaisi maksaa, mikäli tulijoista enemmän kuin 31 prosenttia saa oleskeluluvan.

Tällä hetkellä tutkituista tapauksista saa positiivisen päätöksen noin 58% tulijoista. Toisaalta noin 44 prosenttia hakemuksista raukeaa prosessin aikana. Jos ne lasketaan mukaan, on Suomesta saanut vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana turvapaikan noin 32 prosenttia tulijoista. Tähän lukuun eivät sisälly Dublin-tapaukset ja vastaavat, jollaisia ei pitäisi taakanjakoskenariossa esiintyä.

Näyttäisi siis siltä, että Suomen kannalta olisi taloudellisesti aika lailla yhdentekevää maksaa 250 000 euroa per pakolainen ja kieltäytyä ottamasta heitä vastaan lainkaan tai tutkia ja yrittää kotouttaa maahamme jäämisluvan saaneet.

Sen sijaan yleiseltä kannalta tarkasteltuna komission suunnitelma itsensä turvapaikanhakijavyöryn alta vapaaksi ostamisesta saattaisi tarjota legitiimin tien kieltäytyä ottamasta vastaan ensimmäistäkään tulijaa ja sitä kautta säilyttää pohjoismainen elintapa myös jatkossa. Kannattaisikohan tätä harkita?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?