perjantai 12. lokakuuta 2018

Kysymys on suomalaisen demokratian uskottavuudesta

Juha Sipilä (kepu) päätti mittauttaa hallituksensa työllisyyspolitiikan luottamuksen eduskunnassa. Tähän hänet ajoivat ay-liikkeen rankat manööverit, joiden tarkoituksena on estää hallitusta toteuttamasta aikeitaan pienyritysten rekrytointikynnyksen alentamiseksi.

Hallituksen päätöksen perimmäisen motiivin muotoili asiasta vastaava ministeri Jari Lindström (sin), jonka mukaan "ei voi olla niin, että ulkoparlamentaariset voimat sanelevat politiikkaamme". Olen tästä hänen kanssaan samaa mieltä. Samoin kuin tarpeesta helpottaa suomalaisten pienyritysten ensimmäisiä askelia kohti tulevaisuutta kasvavana - ja siten myös työllistävänä - yrityksenä.

Tämä tarpeen pitäisi olla selvä kaikille suomalaisille, sillä yksinyrittäjien määrä on Suomessa kasvanut nopeasti ja he muodostavat nykyisin jo yli puolet kaikista yrittäjistä. Näin korkea osuus ei ole terve - ei edes sen takia, että monet yksinyrittäjät ovat todellisuudessa ulkoistettuja palkkarenkejä - vaan terveessä talousympäristössä menestyneet yksinyrittäjät olisivat lähteneet laajentamaan toimintaansa.

Siten on selvää, että työmarkkinoissamme on jotain, joka estää ensimmäisen askeleen ottamisen, eli ensimmäisen rekrytoinnin tekemisen. Ja juuri tämän ongelman ratkaisemiseen Sipilän hallitus käsittääkseni pyrkii.

Mutta miksi ay-liike sitten vastusta hallituksen pyrkimystä. Itse se puhuu kauniisti työntekijöiden tasa-arvosta. Omalta osaltani veikkaan todelliseksi motivaatioksi pelkoa ay-jäsenyyden kannatuksen vähenemisestä ja toisaalta halun tukea omaa poliittista taustaa olevia puolueita. Jälkimmäisen on oikeastaan PAM:in puheenjohtaja Ann Selin sanonut ääneenkin.

Entä media. Erkkolaiset lehdet ovat ottaneet hallitusta väheksyvän linjan. Esimerkiksi aamun Helsingin Sanomissa Niko Vartiainen katsoi Sipilän vain siirtelevän maalitolppia ja kosiskelevan omia kannattajiaan. Ilta-Sanomien Timo Haapala on käyttänyt vieläkin epäasiallisempia sanakäänteitä.

Sen sijaan MTV3:n Jussi Kärki yllätti omassa puheenvuorossaan ja kehui Sipilän "peliliikettä". Toisin kuin kollegansa Ylellä, hän katsoo, että eduskunnan luottamusäänestyksen jälkeen hallituksella on kiistaton oikeus toteuttaa suunnitelmansa ja ay-liikkeen on syytä tyytyä siihen.

Kyse ei hänen mukaansa ole enemmästä eikä vähemmästä kuin suomalaisen parlamentarismin - eli demokraattisen järjestelmän - uskottavuudesta. Olen samaa mieltä, ja niin täytyy olla jokaisen muunkin demokraattista päätöksentekoa kannattavan täysin riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on hallituksen työvoimapoliittisista linjauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa

5 kommenttia:

  1. Yksi pojistani ja veljeni ovat pienyrittäjiä. Molemmilla pyyhkii hyvin ja lisäporukkaa tarvittaisiin kipeästi mutta kynnys palkata on tehty todella korkeaksi.
    Yrittäjä kantaa mahdollisessa virherekrytoinnissa riskin yksinään. Jos esimerkiksi palkollinen saisastuu niinnpienyrittäjä maksaa sairastuneen palkan omasta palkastaan.
    Olenkin yrittänyt sanoa junnuille, että mikään ei estä yrityksen siirtämistä vaikkapa Viroon.
    Toistaiseksi sinnittelevät härmässä mutta jos seuraava, mitä todennäköisimmin vihervasemmistolainen hallitus tekee sen minkä parhaiten osaa eli alkaa verottaa vieläkin agressiivisemmin niin taitaa aika moni pk yrittäjä häipyä maasta.

    VastaaPoista
  2. Tuossa lienee on takana myös periaatteellinen kysymys siitä, täytyykö tehtyjä sopimuksia kunnioittaa. Hallitus sitoutui osana kiky-sopimusta valmistelemaan tälläiset lakimuutokset kolmikantaisesti. Nyt hallitus on pyyhkinyt kikyllä pöytää, vaikka ay-liike on noudattanut sille kivuliasta sopimusta pilkulleen.

    Työmarkkinoilla on totuttu siihen, että kun jotain on sovittu niin on sovittu ja sanaan voi luottaa. Sipilä hallituksineen on osoittanut, ettei näin enää ole. Se ei lupaa hyvää jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä ay-liikkeessä on koettu hallituksen rikkoneen tehdyn sopimuksen. Se ei kuitenkaan oikeuta sitä sanelemaan hallituksen politiikkaa nyt nähdyllä tavalla.

      Oikea tapa olisi ollut ilmaista liikkeen haluttomuus tehdä vastedes sopimuksia tämän hallituksen tai vaikkapa asiasta sopineiden ministereiden kanssa tulevissakaan hallituksissa. Nyt maksumiehiksi joutuvat täysin syyttömät; esimerkkinä suuryritykset, jotka eivät edes kannata pienyritysten kevennettyä irtisanomisoikeutta. Tosin tämä saattaa mahdollisesti johtua vain ay-liikkeen pelosta.

      Poista
    2. Tilanne on varmasti kaikille uusi. On aivan ennenkuulumatonta, ettei hallitukseen sopimuskumppanina voi luottaa. Tämän hallituksen kanssa ei ay-liike varmasti enää sovi mitään.

      Ay-liikeessä on varmasti mietitty ryhdytäänkö painostamaan hallitusta sopimuksen noudattamiseen vai todetaanko koko kiky-sopimus rauenneeksi yhden osapuolen irtauduttua sen noudattamisesta. Jälkimmäinen iskisi suuryrityksiin vielä pahemmin.

      Poista
  3. SAKn kokematon johto on nyt ansassa. Se ei pääse irti kasvojaan menettämättä. Kallis lasku työnantajille.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!