perjantai 31. maaliskuuta 2017

Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?

Tänä aamuna sain luettavakseni tarinan siitä, kuinka Nordean sijoitusneuvojat olivat antaneet leskelle tyhmiä neuvoja, joiden seurauksena hän joutui maksamaan runsaasti veroja. Käytännössä leski oli myynyt mieheltään jääneet pörssiosakkeet ja ostanut pankin sijoitusinstrumentteja neuvojalta saamiensa ohjeiden mukaan.

Epäilen pankin motiivina olleen sijoitusten siirtämisen sellaisiin instrumentteihin, joista se saa itselleen hoitokulut - pörssiosakkeistahan ne ovat vähäisemmät. Lesken menetykset eivät kuitenkaan jääneet maksettaviin veroihin, vaan pankin toteuttamat sijoitusinstrumenttivaihdokset johtivat lisäksi hänen sijoitustuottojensa vähenemiseen - siis aivan suoraan rahanmenetykseen.

* * *

Kävin itse joskus kolmekymppisenä kertaalleen kuuntelemassa pankiiriliikkeen "infotilaisuutta", jossa vielä itseänikin nuorempi sijoistuneuvoja kuvasi minulle kuinka todelliset ammattilaiset hyödyntävät erityyppisiä sijoitusinstrumentteja. Hänen analyysinsä olisi ollut periaatteessa oikea, ellei huomioida osakekurssien ja korkoktasojen vaikeaa ennustettavuutta. Pelin henki kävi ilmi siinä vaiheessa, kun hän rupesi kauppaamaan minulle eläkevakuutusta - epäilemättä jonkinlaisen myyntiprovision toivossa.

Olen käynyt muutaman kerran keskustelua myös oman pankkini sijoitusneuvojien kanssa. Myös niissä on poikkeuksetta käynyt ilmi pankin halu myydä omia sijoitusinstrumenttejaan. Näin siksi, että vaatimattomat säästöni ovat aina olleet sijoitettuna suoraan pörssiin.

Olen tietenkin kuunnellut kohteliaasti kaikkia sijoitusneuvojia, mutta heistä huolimatta pitänyt omaisuuteni hyvän osinkotuoton tarjoavissa osakkeissa. Lisäbonuksena olen saanut niiden kurssinousun, joka jo yksistään on ollut pitkällä aikavälillä suurempi kuin tyypillisistä sijoitusrahastoista olisi ollut saatavissa.

Aamun jutussa kerrottiin myös, että Nordea oli suositellut rahastoratkaisua sen vaivattomuuden takia. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä vaivaa sitten aiheuttaa osinkotuoton perusteella valitun osakesalkun ylläpitäminen?

Pörssiosakkeethan ovat arvo-osuustilillä ja osingot siirtyvät pankkitilille ilman eri vaivaa kerran vuodessa. Eivät kaikki osakkeenomistajat kyylää silmä kovana osakekursseja, eivätkä osta ja myy omistuksiian kahdesti päivässä. Eikä sellaiseen nollasummapeliin ole edes tarvetta niin kauan kuin sijoitukset ovat varmalla pohjalla olevissa pörssiyhtiöissä - toki jonkin verran hajautettuina yksittäisen yrityksen odottamattomien vaikeuksien varalta.

* * *

Olen usein ihmetellyt koko sijoitusneuvonnan mielekkyyttä. Onhan selvää, että mikäli joku pystyy oikeasti ennakoimaan markkinoiden liikkeitä, kannattaa hänen keskittyä palkkatyön sijaan pelaamaan omaa sijoituspeliään sataprosenttisella panostuksella.

Toiseksi on selvää, että mikäli neuvojalla tai hänen työnantajallaan on intressejä jonkin sijoitusinstrumentin suhteen, on hänellä motiivi vaikuttaa sen arvoon. Minusta tämä on näkynyt vuosien varrella useita kertoja esimerkiksi suursijoittaja Björn Wahlroosin julkisuuteen antamissa kommenteissa.

Toki sijoitustoiminnan yleiset lainalaisuudet on hyvä tuntea, mutta se ei tarkoita, että sijoitusneuvojalle tulisi antaa valta oman sijoitusvarallisuuden suhteen. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin kun neuvoja ottaa esiin oman intressinsä mukaisten sijoitusinstrumenttien - kuten vaikkapa työnantajansa rahastojen tai eläkevakuutusten - "erinomaisuuden" sijoitusportfolion hajauttamisen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?


torstai 30. maaliskuuta 2017

Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?

Suomi on asettanut Irakiin uuden suurlähettilään. Se on hyvä asia ja osoittaa maamme hallituksen katsovan, että Irakin tilanne on kehittymässä oikeaan suuntaan.

Suurlähettiläs Päivi Laine rohkaisee suomalaisyrityksiä aktivoitumaan Irakin suuntaan. Hän näkee, että maan alkaessa nousta sinne avautuvat merkittävät markkinat, joista leijonanosan vievät jo varhain mukana olevat.

Tämä pitänee paikkansa, mutta Irakiin meneminen edellyttää yritykseltä riittävää riskinottokykyä ja -halua? Vaakakupissa ovat siis isot potentiaaliset mahdollisuudet ja valtava riski epäonnistumisesta - uskon kuitenkin halukkaita löytyvän.

Uudella suurlähettiläällä on myös sellainen näkemys, että mikäli ihmiset tuntisivat paremmin Irakin oloja, he suhtautuisivat nykyistä positiivisemmin irakilaisten maahanmuuttoon. Sanatarkasti lainattuna: "keskustelussa tuntuu painottuvan, että tänne tultaisiin taloudellisten etujen vuoksi, vaikka monella on sotien runtelemassa Irakissa oikea hätä".

* * *

Suurlähettilään kannanotto vaatii kommentin, koska lienen niitä, jotka hänen näkemyksensä mukaan suhtautuvat kylmästi irakilaisiin. Selvyyden vuoksi joudun siis toteamaan, ettei minulla ole epäilystä siitä, että monilla irakilaisilla on hätä.

Hätä on varmasti esimerkiksi Mosulissa tappiolla olevien ISISin jäsenten parissa. He näkevät islamistihallinnon lopun olevan tulossa ja tietävät kiinni jäädessään saavansa ankaran rangaistuksen; ehkä jopa kuolemantuomion.

Siitä huolimatta en missään tapauksessa halua heitä Suomeen. Enkä epäile heidän mahdollisen Suomeen tulonsa liittyvän ensisijaisesti maamme elintasoon.

Hätä on myös edelleen ISISin hallitsemilla alueella elävillä siviileillä. He ovat joko ääri-islamistien uhkaamia tai näitä tukevia.

Kalifaatin tappion tullen näiden kahden ryhmän erottelu saattaa olla vaikeaa. Se ei silti ole hyvä peruste lähteä Suomeen, vaan kaikkien mosulilaisten tulisi sopia keskinäiset riitansa, tunnustaa mahdolliset virheensä ja ryhtyä yhdessä rakentamaan kotikaupunkiaan.

Eihän kyvyttömyys anteeksiantoon ja tosiasioiden tunnustamiseen voi olla peruste sille, että Suomi tarjoaisi ihmiselle loppuiäksi elämän. Sellaisella asenteella olisi Suomen verisen sisällissodan jälkeen syntynyt sekasortoinen äärioikeiston hallitsema Suomi, joka olisi viimeistään 1940-luvulla jäänyt osaksi sosialistista kansojen vankilaa.

Hätää kokevat varmasti myös sunni-alueilla asuvat shiiat tai shiia-alueilla asuvat sunnit. Heihin pätee sama kuin mosulilaisiin. Jos uskonkiihko on niin kova, ettei pysty elämään toisuskoisten kanssa, ei se tarkoita turvapaikkaoikeutta Suomessa. Ratkaisu heille löytyy lähempää, eli muutto samaa uskonlahkoa tunnustavien pariin.

Lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei koko Irak - sen enempää kuin edellä mainittu Mosulkaan - koskaan nouse uuteen kukoistukseen, ellei riittävän suuri enemmistä irakilaisista tahdo sitä itse. Kaksoisvirtain maan kannalta olisi siis aivan keskeistä, että maltilliset ihmiset ryhtyisivät uskonnosta tai etnisestä jaottelusta riippumatta rakentamaan kotimaataan yhdessä. Tässä mielessä pahin karhunpalvelus koko Irakia kohtaan olisi tukea maltillisimpien ihmisten muuttoa länsimaihin.

Vielä pahempi karhunpalvelus Irakille olisi houkutella maasta koulutetuin väestönosa länsimaihin. Toki heillä saattaisi olla muita parempia edellytyksiä integroitua vaikkapa Suomeen, mutta kuka siinä tapauksessa rakentaisi uuden Irakin talouden ja infrastruktuurin?

Lopuksi vielä pari sanaa suurlähettilään mainitsemasta elintasopakolaisuudesta. En minä epäile kaikkien irakilaisten tulleen Suomeen lihapadat ja sosiaaliturva mielessä. En edes kuviteltujen työmarkkinoiden takia.

Mutta kyllä irakilaisten maahanmuutossa Suomeen on myös elintasopakolaisuuden juonne, sillä jokainen Suomeen saapunut on kulkenut meitä vähemmän pakolaisille etuja tarjoavien turvallisten maiden kautta. Siten on päivänselvää, että useimmat irakilaiset ovat ainakin osittain elintasopakolaisia. En ymmärrä miksi tämä tosiasia pitäisi kieltää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Uimapuvut ja saunakulttuuri

Helsingin Sanomissa on herännyt keskustelu alastomuudesta saunassa. Kyseessä on ikivanha tapa ja edellytys sille, että pystyy pesemään itsensä puhtaaksi sieltä, mistä puhdistautuminen on kaikista tärkeintä. Saunassa kukaan ei myöskään ole toimitusjohtaja eikä työtön, vaan kaikki ovat samanarvoisia löylynottajia ilman ulkoisia merkkejä yhteiskunnallisesta asemasta.

Täänä aamuna luin tästä aiheesta yhden huvittavimmista mielipidekirjoituksista pitkään aikaan. Siinä Saksassa asuvan suomalaisnainen kirjoitti sanatarkasti seuraavasti.

"Omaan rakkaaseen kotimaahamme saapuu turisteja, jotka haluavat tutustua suomalaiseen saunaan. Mitä me suomalaiset teemme? Kerrommeko ylpeinä perinteistämme ja näytämme, miten löylyä heitetään? Ehei, me osoitamme mieliemme sulkeutuneisuuden nipottamalla uimapuvuista."

Huvittavaa kommentissa on se, ettei turisti tutustuisi suomalaiseen saunaan eikä ainakaan suomalaiseen saunakulttuuriin, mikäli hän menisi sinne uimapuku tai jokin muu vaatetus päällä. Sen sijaan hän tutustuisi suomalaisen saunan kulisseihin, joista olisi poistettu yksi sen aivan keskeinen piirre, jonka syvin olemus liittyy vahvasti ihmisten väliseen tasa-arvoon. Kaikki ovat säätyyn ja luokkaan katsomatta siinä asussa, jonka he syntymässään saivat.

Saksansuomalainen jatkoi vielä, että "ulkomaalaiselle alastomuus sekasaunassa voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Itse suomalaisenakaan en halua paljastaa kehoani kaikille, ja minusta siihen on suotava ­oikeus."

Tähän ei voi oikeastaan todeta muuta kuin sen, että minä en ole kuullut Suomessa vierailevia turisteja pakotetun saunaan. Kaikilla on siis ollut oikeus kieltäytyä paljastamatta kehoaan muille ihmisille. Samalla turisti on tietenkin tehnyt valinnan olla tutustumatta ja osallistumatta suomalaiseen saunakulttuuriin.

Todettakoon saunakulttuurista vielä sen verran, että ennen 1900-lukua suomalaisissa maataloissa sauna lämmitettiin kerran viikossa ja sinne meni yhdellä kertaa koko talon väki talollisista piikoihin ja renkeihin. Ei siinä nähty mitään seksististä eikä erikoista; sen sijaan se oli osa sitä suomalaista kulttuuria, jonka seurauksena ihmiset ovat täällä Pohjantähden alla tasa-arvoisempia kuin lähes missään muualla maailmassa.

Tätä taustaa vastaan etenkin naisten olisi hyvä ymmärtää, että murentamalla suomalaista kulttuuria pala palalta ollaan meillä murentamassa myös suomalaisen yhteiskunnan parhaiden piirteiden perustaa. Siis koko omaleimaisen kulttuurimme tasa-arvoista olemusta.

Toki saksansuomalaisnaisen näkemyksiin voitaisiin vastata rakentamalla turistikohteisiin turistisaunoja, joissa he voisivat pukeutua miten haluaisivat. Ovathan maailman turistikohteet muutenkin täynnä keinotekoisia kulttuurimonumentteja. Kyllä kai Suomeenkin sopisi sellainen. Samalla kantaväestön käyttämissä saunoissa säilyisivät suomalaiset kulttuuritavat ja turisteille jäisi vääristynyt kuva suomalaisesta saunasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Ristiretkeläisten jäljillä
Primitiivinen ja surkea kulttuuri



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Lisäisikö turvapaikanhakijoiden sijoittaminen leireihin maahanmuuton kustannuksia?

Kolumnisti Anu Kantola otsikoi uusimman kirjoituksensa, että "tiedoksi niille, jotka surevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia: Leirittämällä ja eristämällä he vasta kalliiksi tulevatkin." Väite vaatii kommentin.

Anu Kantola perustelee otsikkoaan sillä, että mikäli pakolaiset saataisiin integroitumaan yhteiskuntaan ja mukaan työelämään, heistä aiheutuvat kustannukset laskisivat. Ja että vastaanottokeskuksissa makuuttaminen vaikeuttaisi integroitumista ja siten nostaisi tulijoiden aiheuttamia kustannuksia.

Hän ehdottaa myös Kanadassa (hänen mukaansa) käytettyä keinoa. Siellä viisi ihmistä voi ottaa pakolaisperheen vastaan ja sponsoroida heitä vuoden ajan niin, että he pääsevät elämän alkuun. Näin kotoutuminen on ollut parempaa kuin valtiovetoisessa järjestelmässä. Kuinka paljon - sitä hän ei kerro.

Tässä kohtaa minun on sanottava, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että Kantola ja hänen hengenheimolaisensa ottavat viisittäin vastatakseen pakolaisten kotoutumisesta. Etenkin jos ja kun se lisäisi heidän pääsemistään työelämään ja ehkä muutenkin assimiloitumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Sellaisen varauman kuitenkin teen, että jos (kuten ymmärsin) kyse olisi vasta turvapaikkaa hakevista (eikä siis pakolaisstatuksen jo saaneista) heidät tulisi välittömästi palautettaa kotimaahansa, mikäli edellytykset oleskeluun hädän ja vainon perusteella eivät täyty. Työperäiseen maahanmuuttoonhan on omat järjestelmänsä.

Kantolan otsikosta ja siihen sisältyvän väitteen perustelusta olen sikäli samaa mieltä, että hyvä kotoutuminen tosiaan vähentää maassa jo olevien kustannuksia suhteessa siihen että he eläisivät yhteiskunnan varoilla. Toisaalta on niin, että leirielämä tuskin houkuttaa muita kuin todellisessa vaarassa kotimaassaan olevia, joten sellaisten olemassaolo vähentäisi oleellisesti Suomen vetovoimaa elintasopakolaisten piirissä. Ja vähentäisi sitä kautta heistä aiheutuvia kustannuksia.

Lopputuleman ratkaisee siis turvapaikkaa perusteettomasti hakevien suhteellinen osuus kaikista hakijoista. Onneksi siitä on käytössä selvää numerotietoa, sillä elintasopakolaisuuden yleisyyden puolesta puhuvat maahamuuttoviranomaisten päätökset.

Vuonna 2016 varsinaisia turvapaikkoja myönnettiin 4 111. Hakemuksia jätettiin yhteensä 25 997. Siten turvapaikkaa tarvitsevia oli vain pieni vähemmistö sellaista pyytäneistä.

Elintasopakolaisuuden yleisyydestä kertoo epäsuorasti myös ruuasta valittaminen. Sekä tulijavirtojen suuntautuminen Suomen sijasta Ruotsiin silloin kun meillä tulijoiden käteen saamaa "diskorahaa" pienennettiin noin sadalla eurolla kuukaudessa viitisen vuotta sitten.

Edelle kirjoittamani perusteella Suomen vetovoimalla on kehitysmaista suuntautuvan kansainvaelluksen kustannuksiin oleellisesti suurempi vaikutus kuin tänne hakeutuneiden integroitumisella tai integroitumatta jättämisellä. Siksi olen myös sitä mieltä, että Anu Kantolan otsikkoonsa kirjaama väite on kokonaisuuden kannalta tarkasteltuna raskaasti virheellinen.

Se ei silti tarkoita, ettei maahamme turvapaikan saaneiden ihmisten kotoutumiseen pitäisi panostaa. Hehän ovat jatkossa joka tapauksessa joukossamme, joten mitä useampi heistä elättää itsensä työnteolla, sitä pienempi lasku heidän elatuksestaan lankeaa kantaväestölle.

Niinpä esitän, että Anu Kantola ja hänen hengenheimolaisensa keräisivät viisikkoja elättääkseen ja kotouttaakseen turvapaikkaa vasta hakevien sijasta sellaisen - siis pakolaisstatuksen - jo saaneita. Se olisi hyödyllistä niin hätää ja vainoa paenneiden, kuin myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Lisäksi Kantolalle ja kumppaneille tulisi varmasti hyvä mieli. Kyseessä olisi siis suorastaan win-win-win -tilanne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Uusi luku turvapaikkasirkukseen
Anu Kantolalta luovaa talousajattelua


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Äänestäjä on paradoksin äärellä

Helsingin Sanomissa kerrottiin aamulla sellainen itsestäänselvyys, että "Vasemmistoliitto tavoittelee kannatuksen nousua erityisesti Vihreiden äänestäjistä". Tämä on luonnollista, sillä äänestäjävirta on luonnollisesti suurempaa aatteellisesti läheisten kuin kaukaisten puolueiden välillä.

Otsikon mukaan Vasemmistoliiton keinona ovat "terveyskeskus­maksut pois, päivähoito maksuttomaksi". Siis perinteinen jakopolitiikka, vaikka sanaa sosialismi ei juuri enää mainitakaan. Edistystä kai sekin?

Vihreiden ja Vasemmistoliiton väliset suhteet kertovat Suomen kaltaisen puoluetilkkutäkkimaan paradoksista. Vaikka eri poliittiset äärilaidat ovat keskenään itse asioiden kannalta selkeimmät vaihtoehdot, näyttäytyy tilanne äänestäjille aivan erilaisena. Ja siten puolueiden keskinäinen kamppailu ei juurikaan kohdistu todellisten poliittisten vaihtoehtojen välille vaan rajoittuu melkein kokonaan samankaltaisten kilvoitteluun.

Ehkäpä edellä kuvaamani paradoksi kertoo myös siitä, miksi suomalainen poliittinen kenttä on ollut vuosikymmenestä toiseen aivan uskomattoman stabiili. Tosin ihmisten turhautuminen yksittäisiin asioihin, kuten vanhojen puolueiden ryvettyneisyyteen ja holtittomaan maahanmuuttoon, jotka nostivat Perussuomalaiset suurten puolueiden joukkoon ja lopulta hallitukseen, saattavat saada aikaiseksi suurempia muutoksia.

Kuntavaalit ovat aivan pian. Niissäkään ei ole odotettavissa oleellisia muutoksia, vaan puolueiden kannatukset säilynevät perinteisen kaltaisina - vain Perussuomalaiset nostanut protestimieliala on näillä näkymin jättämässä heitä äänestäneitä nukkuvien puolueeseen, koska jytkyn syistä alkaa olla aikaa ja ainakin vanhojen valtapuolueiden ryvettyneisyys on jo unohtunut monilta.

Tästä huolimatta kannustan arvoisaa lukijaani käyttämään äänioikeuttaan. Vain sen avulla voi vaikuttaa moniin kotikunnan keskeisiin asioihin.

Jos haluat jakopolitiikkaa tai holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, äänestä vasemmistoa. Jos taas et, on sinun valittava ehdokkaasi jostain muusta kohdasta poliittista kenttää - vaikka toki maahanmuuton suhteen on käytännössä vain yksi vaihtoehto.

Ja kyllä puoluekannatusten muutokset vaikuttavat myös valtakunnanpolitiikkaan, sillä ne aiheuttavat niin hallitus- kuin oppositiopuolueissa paineita, jotka äärevoittävät niiden harjoittamaa politiikkaa. Se puolestaan näkyy koko Suomen tasolla tavalla tai toisella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Terhi Kiemunki haitanaiheuttajana
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Kolumnisti Juha-Pekka Raeste kirjoitti tänä aamuna gerbiilistä peräaukossa. Jutun oleellinen sisältö oli siinä, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vahvasti kantaa asioihin, joiden todenperäisyydestä heillä ei ole aavistustakaan.

Raeste lopetti kirjoituksensa toteamalla että "emme osaa erottaa, missä oma tietämyksemme loppuu ja muiden tieto alkaa. Kun lisäksi valetieto muuttaa pysyvästi näkemyksiä, ei pidä ihmetellä, jos maailman meno tuntuu välillä nimenomaan järjettömältä."

Raeste lienee totuuden jäljillä. Itse hämmästelin maaliskuussa 2015 sitä, kuinka tosiasiat tuntuvat vain vahvistavan monien maahanmuuttouskovaisten asenteita. Näin siitä huolimatta, etteivät mitkään faktat puolla heidän uskomustaan humanitaaristen maahanmuuttajien hyödyllisyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle.

* * *

Näin kellonsiirtelyn jälkeisenä aamuna on hyvä kirjata kaksi hyvää esimerkkiä Raesteen esille nostamasta paradoksista. Kellon siirtely on mainittava siksi, että sitä jatketaan vuosi toisensa jälkeen, vaikka sen on moneen kertaan todettu olevan haitallista.

Viimeksi eilen meille kerrottiin, että kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä.

Itse olen tavannut kysyä kellon siirtelyä puolustelevilta niitä etuja, joita itse kellon siirtämisestä kahdesti vuodessa saavutetaan. Vastaukseksi olen saanut puhetta mahdollisista tuntia aikaisemmin alkavasta päivästä koituvia etuja, mutta en kertaakaan itse kellon siirtelyn hyötyjä.

Ikään kuin keskustelukumppanini ei edes ymmärtäisi mistä puhun. Siis kellon siirtelystä. Toistan: siirtelystä.

* * *

Toinen hyvä esimerkki löytyi aamun lehden mielipidesivulta, missä Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri kumppaneineen arveli, ettei paperittomien ja seurakuntien rankaiseminen ratkaise lainsäädännön luomaa ongelmaa. Heidän mukaansa "kirkot huolehtivat lähimmäisten hyvinvoinnista ja heidän ­oikeuksiensa edistämisestä silloinkin, kun valtio ei myönnä paperittomalle oleskeluoikeutta".

Mainittu lainsäädännön ongelma on pääsihteerin ja kumppaneiden mukaan se, että säädös humanitaarisesta suojelusta poistettiin laista toukokuussa 2016, minkä seurauksena Suomeen on syntynyt kasvava laittomien maassaolijoiden joukko.

Minun nähdäkseni he ovat sikäli oikeassa, ettei laittomien maassaolijoiden ongelmaa olisi, mikäli Suomeen voisivat asettua kaikki ne, jotka haluavat. Sen sijaan heiltä on jäänyt mitä ilmeisimmin ymmärtämättä, että sellaisen politiikan lopputuloksena suomalainen yhteiskunta muuttuisi peruuttamattomasti tavalla, jota suurin osa kantaväestöstä ei halua.

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Ruotsista olisi nähtävissä laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja Lontoossa koettiin juuri äsken vielä raflaavampi esimerkki. Lisäksi suomalaisilta on juuri äsken kysytty mielipidettä näiden laittomien maassaolijoiden kohtelusta: heidät halutaan poistaa Suomesta.

* * *

Listaa voisi toki jatkaa pidempään. Erityisen skeptisesti suhtaudutaan moniin tieteen ja tutkimuksen kautta saavutettuihin asioihin kuten geenitekniikan avulla tuotettuun ruokaan, rokotuksiin tai tehometsätalouteen.

Näin siitä huolimatta, että jopa miljardi ihmistä on jo vuosia syönyt geenitekniikalla tuotettua ruokaa ilman tavanomaisia elintarvikkeita suurempia haittavaikutuksia, rokotukset ovat hävittäneet maailmasta isorokon (ja melkein kokonaan muitakin tauteja kuten polion) ja 1950-luvulta alkanut metsätalouden tehostaminen on kaksinkertaistanut suomalaisten metsien puuntuotannon.

Toki itse kukin vastaa omista käsityksistään ja näkemyksistään. Tosiasia kuitenkin on, että tieteen ja tutkimuksen tuloksia hyödyntämällä on länsimaissa saavutettu parempi elämänlaatu kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Näin tullaan toivottavasti tekemään jatkossakin, vaikka poliittiset realiteetit tulevat hidastamaan tätä kehitystä, kuten on tapahtunut aiemminkin. Kaikkihan muistanevat esimerkiksi sen, kuinka 1800-luvun Iso-Britanniassa rautatieliikenteen vaikuttajat onnistuivat vaikeuttamaan autoliikennettä erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi.

Nähtäväksi jää, voittavatko tosiasiat myös teknisen kehityksen ulkopuolisissa asioissa. Siis sellaisissa kuin kellojen järjenvastainen siirtely tai koko yhteiskunnan toimivuuden vaarantava maahanmuuttopolitiikka. Tosin ainakin toistaiseksi maahanmuuttopolitiikassa on kyseessä poliitikkojen kansanvastainen toiminta - ei niinkään tavallisten ihmisten järjettömyys.

Sen sijaan kellojen siirtelyssä myös kansalaiset tahtovat jatkaa käytännön aiheuttamia haittoja. Ellei kysymys sitten ole siitä, etteivät he ole tulleet ajatelleeksi, että kellonsiirtelyn kaikki väitetyt hyödyt voitaisiin saavuttaa myös jättämällä siirtymättä talviajaksi normaaliaikaan. Ongelmathan eivät aiheudu aamun tai keskipäivän ajankohdasta vaan sen muuttamisesta kahdesti vuodessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?



lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta

Kolumnisti Heli Saavalainen kirjoitti lähes 70 tutkijan peränneen julkilausumalla keskustelua siitä, miten puunkäytön avulla voitaisiin saavuttaa maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet ja turvata monimuotoisuus. Itse julkilausuma löytyi Ylen nettisivuilta.

Sen teksti oli vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa. Julkilausuman mukaan metsien lisääntyvä käyttö vähentää niihin sitoutuneen hiilen määrää enemmän kuin niiden avulla korvattavien uusiutumattomien materiaalien korvaaminen vähentää sitä. Siksi lisääntyvät hakkuut toimivat allekirjoittajien mielestä ilmastonmuutostavoitteita vastaan.

Lisäksi julkilausumassa ennustetaan, että Suomen metsälajeista tulee seuraavan 50 vuoden aikana katoamaan 74 - 243 lajia, mikäli metsiä käytettäisiin nykyisellä intensiteetillä. Näin siitä huolimatta, ettei lajien uhanalaisuus ole vähentynyt kahden viimeksi tehdyn uhanalaisarvion aikana.

Joka tapauksessa julkilausumassa todetaan, että hallitusohjelman mukaiset entistä intensiivisemmät hakkuut lisäisivät julkilausuman tehneiden mielestä monimuotoisuuden katoamista. He sanovat myös Suomen metsien nuorentuneen viime aikoina voimakkaasti: yli 100-vuotiaiden metsien määrä on vähentynyt rajusti viimeisen 15 vuoden aikana.

* * *

Heli Saavalainen kirjoitti omaan kolumniinsa seuraavasti: "aika ajoin tutkijoiden viesti unohtuu, ja tutkimuksista poimitaan omiin pyrkimyksiin sopivat kohdat. Jos tieto ei miellytä, se saatetaan sivuuttaa kokonaan."

Nähdäkseni Saavalaisen havainto on oikea. Toisaalta se näyttäisi ilmiselvästi koskevan myös edelle lyhyesti referoitua tutkijoiden kannanottoa. Ei nimittäin ole vaikea löytää toisten tutkijoiden näkemyksiä, joissa todetaan, että hakkuumääriä voidaan lisätä kestävästi - myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Tässä tutkijoiden tiedotteessa todetaan näin: "vuotuisten hakkuumäärien lisäys 40 % nykytasosta ei merkittävästi pienennä puuston tilavuutta, tai puustoon sitoutuneen hiilen määrää nykytasoon verrattuna. Intensiivisesti hoidettu metsä sitoo hiiltä tehokkaammin. Metsät ovat elinvoimaisempia ja nopeakasvuisempia tuottaen nopeammin hiiltä sitovaa biomassaa.

Metsien käsittelyn ilmastovaikutukset riippuvat pitkälti siitä mitä hakkuissa talteen otetulle hiilelle tapahtuu. Ratkaisevaa on se, mitä tuotteita puuraaka-aineesta tehdään, eli kuinka kauan hiili on sitoutuneena tuotteisiin ennen vapautumista takaisin ilmakehään."

On siis selvää, etteivät julkilausuman allekirjoittaneet melkein 70 tutkijaa edusta koko tutkijakuntamme näkemystä, vaan ainoastaan sen pientä osaa. Todellisuudessa onkin luultavasti niin, että tutkijoiden tulevaisuutta ennakoiviin malleihin ja/tai niiden tulkintoihin ovat (valitettavasti) vaikuttaneet puhtaiden faktojen lisäksi tekijöidensä talous- ja ympäristöpoliittiset näkemykset.

Tähän viittaa sekin, että Ylen uutisessa julkilausumasta haastateltu professori Timo Pukkala on yksi maamme tunnetuimmista jatkuvan kasvatuksen advokaateista. Näin siitä huolimatta, että siihen liittyy vakava riski metsien lahoamisesta pystyyn.

* * *

Tässä yhteydessä oli hämmentävää, että nyt julkilausumansa antaneet tutkijat jättivät kokonaan tarkastelematta taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat. Metsäthän ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara; sekä ylivoimaisesti tärkein ilman veronmaksajan tukiaisia pyörivä perinteinen maaseudun elinkeino ja sellaisena aluepolitiikan tärkeä kulmakivi. Metsillä on siis valtava taloudellinen ja sosiaalinen merkitys koko Suomelle.

Kokonaiskestävyyden kannalta olisikin tärkeintä hyödyntää metsien biomassaa mahdollisimman tehokkaasti - siis biotalousohjelman mukaisesti - samalla huolehtien siitä, että korjatusta biomassasta mahdollisimman suuri osa käytettäisiin pitkäaikaisiin tuotteisiin kuten puurakennuksiin.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi suomalaisen rakennuskulttuurin kääntämistä betoniteollisuuden rahasammosta puurakentamisen edelläkävijäksi. Onneksi kehitys onkin jo menossa tähän suuntaan vanhan teollisuuden raivoisasta vastustuksesta huolimatta - ja sivutuotteensa saadaan myös kasvihuonekaasuja sidotuksi tehokkaasti sekä suomalaisiin, että toivottavasti myös ulkomaille vietäviin puurakennuksiin.

Monimuotoisuuden osalta on todettava, että Suomessa on viime vuosina tehty päätöksiä, joiden seurauksena suojeltujen metsäalueiden määrät ovat kasvaneet. Lisäksi talousmetsiin on ohjeistettu jättämään lahoavaksi tarkoitettuja puita. Ja jopa jatkuvan kasvatuksen lainsäädännölliset esteet on poistettu, joskin metsänomistajien into sen käyttämiseen on ollut laimeaa.

* * *

Kaiken edelle kirjoitetun yhteydessä on muistettava, että Suomen metsien kasvu on nopeutunut jatkuvasti. Näin se tulee tekemään jatkossakin, tosin luultavasti hidastuen koska nykyisen kasvun taustalla on sekä ilmaston lämpeneminen että siirtyminen tehometsätalouteen 1950 - 60 -luvuilla. Ensimmäisen kasvunlisäajurin pitäisi ilmastotutkimusten mukaan jopa kiihtyä, mutta jälkimmäisen suurin hyöty on pian saavutettu.

Lopuksi on kiitettävä tämän jutun taustana olevaa lähes 70 tutkijaa siitä, että he haluavat käydä metsäkeskustelua. Toki sitä on käyty jatkuvasti muutenkin, mutta eri näkökulmien esillä pitäminen on tärkeää.

Kolumnisti Heli Saavalaisen olisi puolestaan hyvä sisäistää itse kirjoittamansa teksti ja huomata, että se koskee myös tutkijoita. Myös meidän kohdallamme voidaan valitettavasti todeta, että joskus "tutkimuksista poimitaan omiin pyrkimyksiin sopivat kohdat. Jos tieto ei miellytä, se saatetaan sivuuttaa kokonaan."

Tämä ei tarkoita, ettei päätöksentekoa tulisi perustaa tutkittuun tietoon. Mutta se tulisi, kuten ymmärsin Saavalaisenkin tarkoittavan, ottaa päätöksenteossa huomioon kokonaisuutena ja suodattamattomana.

Lisäksi tulisi ymmärtää, että monimutkaisissa asioissa, kuten biotaloudessa, tutkimustieto ei anna valmiita vastauksia, vaan ne on punnittava yhteiskunnan moninaisten tarpeiden valossa. Biotalouden osalta siis sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden näkökulmista pyrkien löytämään niiden välille tasapainoinen ratkaisu.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leonardo DiCaprio metsässä
Satu Hassi avasi ajatteluaan
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimus suomalaisten asenteista maahanmuuttoon. Yksi sen tuloksista oli valtamedian täydellisestä epäonnistumisesta kertova asiallisen keskustelun puute.

Helsingin Sanomat näyttäisi aamun lehden perusteella ottaneen ihmisten näkemyksen tosissaan ja kirjoittaneen maahanmuutosta totuttua monipuolisemmin. On siis syytä tarkastella kuinka asiallisia lehden kirjoitukset lopulta olivat.

* * *

Ensimmäinen silmiini osunut uutinen oli otsikoitu "Lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyjä paljastui aiempaa enemmän – joka viides pahoinpitelyrikoksen uhri on alle 18-vuotias." Uutisen sisältä löytyi kuitenkin myös maahanmuuttaja-asiaa.

Artikkelissa kerrottiin, että ulkomaalaistaustaiseen henkilön kohdistuneen rikoksesta epäilty rikoksentekijä oli ulkomaalaistaustainen 72 prosentissa tapauksista. Syntyperäiseen suomalaiseen kohdistuneen rikoksen tekijä oli puolestaan suomalainen 89 prosentissa tapauksista.

Seksuaalirikoksissa epäilty tekijä oli ulkomaalaistaustainen 42 prosentissa tapauksista. Toissa vuonna vastaava luku oli noin 20 prosenttiyksikköä pienempi.

Katsoin mielenkiinnosta mitä artikkelin pohjana käytetty Tilastokeskuksen tiedote kertoi rikoksista. Se olikin oikea runsauden sarvi, joka saattaisi kiinnostaa arvoisaa lukijaani. Suosittelen siis avaamaan yllä olevan linkin.

Tähän totean ainoastaan, että HS uutisoi rikokset asiallisesti ja oikein. Näin kansalaiset saivat aineksia asialliseen keskusteluun ja maan suurin päivälehti hoiti roolinsa tiedonvälittäjänä moitteettomasti - kuten asian tietysti kuuluu ollakin.

Kaiken kaikkiaan esitetyt luvut ovat kantasuomalaisten kannalta hyvin huolestuttavia: he joutuvat suhteettoman usein pienen ulkomaalaisväestön rikollisuuden kohteiksi ja lisäksi ulkomaalaisten välillä rehottaa rikollisuus, joka ajan myötä saattaa johtaa uussuomalaisten ryhmien ääriainesten väliseen vihanpitoon samaan tapaan kuin on tapahtunut Ruotsissa.

Kaiken kaikkiaan on syytä todeta, että huonosti maahanmuuttajia kohtaan käyttäytyvien suomalaisten typeryydet ovat saaneet suhteettoman paljon huomiota ja siten peittäneet alleen todelliset ongelmat. Jatkossa olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota maahanmuuttajien rikollisuuteen. Sekä ryhtyä toimiin asiantilan korjaamiseksi.

* * *

HS:n toisessa uutisessa paneuduttiin uussuomalaisten työllistyminen. Jutun mukaan etenkin somalialaisten ja irakilaisten turvapaikanhakijoiden työllistyminen Suomessa on heikkoa.

Tämä ei tietenkään ole tätä blogia pidempään seuranneille mikään uutinen, mutta on hienoa, että HS on uutisoinut karun totuuden myös suurelle yleisölle ja siten katsonut tarpeelliseksi palvella maksavia asiakkaitaan myös tällä tavalla.

Jutussa oli mukana kuva, jonka mukaan vähintään 15 vuotta Suomessa asuneiden irakilaisnaisten työllisyysaste on reilusti alle puolet ja miestenkin vain puolet kantasuomalaisten vastaavasta. Samankaltaiset lukemat kuvaavat myös 15 vuotta maassamme asuneiden somaleiden työllistymistä. Lyhyempään maassamme asuneiden työllistymisaste on vielä huonompi.

Jutun mukaan on siis syytä todeta, että ainakin näiden kahden maahanmuuttajaryhmän edes kohtuullisen kattava työllistäminen Suomeen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Siten he jäävät vaille työn tarjoamia mahdollisuuksia omanarvontunnon kohottamiselle ja kotoutumiselle. Sillä voi olla kauaskantoiset negatiiviset seuraukset koko yhteiskunnan kannalta.

* * *

Samassa artikkelissa käsiteltiin myös maahanmuuttajien aiheuttamia kustannuksia suomalaisille veronmaksajille. Lähteeksi kelpuutettiin Suomen Perustan teettämä selvitys, jonka sanottiin kertoneen Suomeen tulleen somalin tai irakilaisen aiheuttavan keskimäärin 10 000 euron vuosikustannukset.

Yhteenvetona artikkelissa haastatellun Vattin taloustieteilijän mukaan tärkein numero pakolaiskriisissä on arvioitu oleskeluluvan saavien määrä: 10 000 henkeä. Sen voi suhteuttaa siihen, että Suomessa syntyy joka vuosi 60 000 lasta. ”Tämä ei ole mitätön asia, mutta ei missään mielessä Suomen kohtalonkysymys.”

HS:n toimituksen kantaa selvensi aamun lehden näkökulmakirjoitus, joka päättyi seuraaviin sanoihin: "mikä arvo sille pitäisi antaa, että Suomi auttaa 10 000 ihmistä pakenemaan vainoa? Olisiko esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuodessa liikaa siitä, etteivät tuhannet ihmiset joudu kidutuksen kohteiksi tai tule surmatuiksi?

Kellään ei ole oikeaa vastausta. Tämä kuitenkin lienee se tärkein punninta pakolaiskriisin kustannuksia ja hyötyjä mietittäessä."

* * *

Nämä kaksi kirjoitusta voidaankin sitten nähdä huomattavasti kyseenalaisempina kuin ensimmäiseksi analysoimani kirjoitus.

Ensinnäkin Suomen perustan laskelman mukaan irakilaisen tai somalin nettokustannus julkiselle taloudelle ei ole 10 000 vaan noin 12 400 euroa vuodessa. Tämä muuttaa HS:n artikkelissa mainitun 100 miljoonaa 124 miljoonaksi euroksi vuodessa.

Toiseksi on huomattava, että 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa on 20 000 maahanmuuttajaa kahdessa vuodessa. Siten edellä mainittu 124 miljoonaa muuttuu 248 miljoonaksi kahdessa vuodessa, 1,24 miljardiksi kymmenessä ja 6,2 miljardiksi 50 vuodessa. Siis yhtä vuotta kohti.

Kolmanneksi tulisi ymmärtää, että 10 000 maahanmuuttajalle syntyvät lapset tulevat aikanaan maksamaan keskimäärin saman 12 400 euroa vuodessa. Siten myös heidän aiheuttamansa kustannukset suomalaisille veronmaksajille on lisättävä maahanmuuton kokonaishintaan.

Neljänneksi. Olen osoittanut kirjoituksessani huhtikuussa 2015, että Suomen perustan laskelmat eivät sisällä likimainkaan kaikkia maahanmuuton aiheuttamia kustannuksia. Siihenhän ei ole laskettu esimerkiksi raiskattujen naisten pilalle menneen elämän, juutalaisen seurakunnan turvallisuuden takaamisen tai kouluttamattoman kantasuomalaisen nuoren positiivisen diskriminaatioon seurauksena saamatta jääneen työpaikan ja siitä seuraavan syrjäytymisen kustannuksia.

Viidenneksi. 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa on noin 17 prosenttia suomalaisesta vuosiluokasta, ja päälle tulevat heidän Suomessa syntyvät lapsensa. Siten 10 000 ihmisen vuotuinen maahanmuutto muuttaisi yhdessä ihmisiässä suomalaisen yhteiskunnan väestön ja kulttuurin oleellisesti nykyisestä poikkeavaksi - mitä todennäköisimmin lähemmäksi sitä, minkä seurauksena irakilaiset, somalit ynnä muut humanitaariset maahanmuuttajat ovat lähteneet pakomatkalleen.


* * *

Yhteenvetona totean, että Helsingin Sanomien tämän päivän yritys uutisointinsa asiallistamiseksi on johtanut puolittaiseen onnistumiseen. Se on hyvä alku, mutta edelleen toimituksen työtä näyttäisivät häiritsevän liian voimakkaat henkilökohtaiset poliittiset näkemykset ja toimittajien huono perehtyneisyys asiaansa.

En kuitenkaan tyrmää lehden yritystä. Tämän aamun lehti oli joka tapauksessa erkkomedian aiempaan todellisuuteen verrattuna pitkä askel yksisilmäisestä propagandasta kohti asiallista tiedonvälitystä. Toivottavasti tämä on merkki lehden toimituksellisesta uudistumisesta ja pyrkimyksestä kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

torstai 23. maaliskuuta 2017

Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena

Katselin eilen illalla satelliittimittauksiin perustuvan RSS-sarjan uusimpia globaaleja alailmakehän lämpötilaestimaatteja. Tietokoneeni kuvaruudulle aukesi tällainen näkymä.


Kuvasta erottuvat kauniisti viimeisimmän kahden suuren El Niñon aiheuttamat piikit (noin vuosina 1998 ja 2016) sekä nouseva trendiviiva. Tämä ei kuitenkaan herättänyt mielessäni sen kummempaa ajatusta, koska vuoden 2016 lämpöpiikki on tehnyt tilaston yleisilmeestä vaikeasti hahmotettavan.

* * *

Käytössäni on Excel-tiedosto, johon olen kopioinut RSS-aikasarjan tietoja jo vuosien ajan. Käytännössä olen pääsääntöisesti kopioinut viimeisimmän aikasarjan edellisen kuukauden päälle.

Koska olin ilmastonmuutosta seuratessani aiemmin havainnut joidenkin lämpötiloja kuvaavien aikasarjojen muuttuvan radikaalisti ajan kuluessa, siirsin kaksi ja puoli vuotta sitten vuoden 2014 syyskuuhun ulottuvan RSS:n lämpötilasarjan tulevia vertailuja varten talteen omaan pysyvään sarakkeeseensa. Samoin tein myöhemmin kesäkuuhun 2016 ulottuvalle aikasarjalle.

Eilen illalla kopioin jälleen uuden, helmikuuhun 2017 ulottuvan, aikasarjan taulukkooni (tammikuun aikasarjan päälle). Koska ei ollut muutakaan tekemistä, päätin piirtää myös kuvan lämpötilaestimaateissa tapahtuneista muutoksista suhteessa kesäkuussa 2016 tallentamiini lukemiin. Silloin sain katsellakseni seuraavan kuvan; tai oikeastaan siinä olevan sinistä käyrän - punaisen piirsin vasta myöhemmin.



Kuvassa "uusi" tarkoittaa eilen RSS:n sivuilta kopioimaani helmikuuhun ulottuvaa aikasarjaa. Ja sininen käyrä sen ja kesäkuun 2016 kullekin kuukaudelle ilmoittaman lämpötilan erotusta.

Sinisestä käyrästä nähdään, että kahden tutkimani aikasarjan lukemiin on tehty paljonkin muutoksia, joista ensimmäinen ajoittuu tammikuulle 1999. Sen jälkeen melkein jokaisen kuukauden lämpötilaestimaatteja on muutettu joskus kesäkuun 2016 ja eilisen välillä. Ja vieläpä niin, että mitä uudemmista mittaustuloksista on kyse, sitä suurempia nuo jälkikäteen tehdyt muutokset ovat keskimäärin olleet.

Tämän havainnon tehtyäni katsoin minkälaisia korjauksia globaaleihin lämpötilaestimaatteihin oli tehty keskäkuun 2016 ja syyskuun 2014 välisenä aikana (eli kuinka paljon noina ajankohtina tallennetut lämpötilaestimaatit poikkeavat toisistaan). Se näkyy punaisena käyränä, joka niin ikään osoittaa muutoksia tehdyn, mutta ne ovat paljon pienempiä, eikä niihin sisälly samanlaista trendiä kuin viimeisen yhdeksän kuukauden aikana tehtyihin muokkauksiin.

Edelle piirtämäni kuvat osoittavat, että RSS-aikasarjoja on kesäkuun 2016 jälkeen muokattu uudella tavalla ja sitä enemmän mitä lähemmäs nykypäivää tullaan. En tiedä mihin muokkaus perustuu, mutta samanlaista datan muokkausta ei tehty syyskuun 2014 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana.

Pyydän arvoisaa lukijaan huomaamaan myös, että jos kyseessä olisi jonkinlainen algoritmimuutos satelliittidatan kääntämisessä lämpötiloiksi, pitäisi muutosten näkyä kaikissa lämpötilaestimaateissa. Näin ei kuitenkaan ole, koska muutokset alkavat vasta vuoden 1999 alusta.

Tässä vaiheessa haluan painottaa, että eilen havaitsemani lämpötilaestimaattien jälkikäteiset muokkaukset eivät vielä muuta RSS-aikasarjan antamaa kokonaiskuvaa viimeisten vuosikymmenten globaaleista lämpötiloista kovin oleellisesti, mutta eivät ne ole aivan mitättömiäkään. Helmikuun 2017 lämpötilapoikkeama on RSS-sarjan mukaan 0,4405 °C ja suurin havaitsemani kesäkuun 2016 jälkeen tehty muokkaus 0,0428 °C. Muokkauksen mittakaava on siis suurimmillaan noin kymmenyksen RSS-aikasarjan mukaisesta ilmaston lämpenemisestä (suhteessa RSS:n käyttämään vertailujaksoon).

* * *

Olen useaan kertaan (esimerkiksi täällä) ilmaissut pitäväni satelliittidataan perustuvaa aikasarjaa maan pinnalla tehtyihin mittauksiin perustuvia aikasarjoja luotettavampana, koska niihin ei ole juurikaan tehty jälkikäteisiä muutoksia. Tämä näkemykseni osoittautui eilen illalla jossain määrin vääräksi.

En kuitenkaan tiedä liittyvätkö edelle kirjatut havaintoni globaalien lämpötilaestimaattien väärentämiseen sellaisiksi, että ne tukisivat alkuperäistä dataa paremmin väitettä ilmaston lämpenemisestä ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Vai onko kyse vain jostain viattomasta ja perustellusta korjauksesta aiemmin tallennettuun mittausdataan.

Jään kuitenkin seuraamaan tilannetta. Ja raportoin tässä blogissa mahdollisista havainnoistani, mikäli havaitsen uusia oleellisia muutoksia.

Lopuksi minun on todettava, ettei käytössäni ole kuvakaappauksia RSS-sarjan aiemmista globaaleiden lämpötilojen estimaateista. Siitä syystä tallensin tämän kirjoituksen alkuun tämänhetkisen aikasarjan kuvan, jotta myöhempiä muutoksia voitaisiin tarkastella sitä vastaan. Jätin myös siihen liittyvän numeerisen datan talteen Excel-tiedostooni.

Vakuutan myös, huolimatta aiempien kuvakaappausten puutteesta, että se mitä edellä kerroin tämän kirjoituksen pohjana olevan Excel-tiedostoni sisällöstä ja syntymätavasta pitää paikkansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Ylen ilmastouutinen tilastotiedon valossa


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

Sisäministeriö on teettänyt tutkimuksen, jonka tulokset osoittavat kiistatta, että suomalaiset haluavat vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa. Asiasta on uutisoitu eri medioissa vaihtelevasti (ILHS, Yle, OM, MTV3). Siksi en käy tässä läpi tutkimuksen tuloksia, vaan kerron ainoastaan miten se tulisi tulkita omasta mielestäni.

Minun nähdäkseni tutkimus osoittaa, että suomalaiset ovat valmiita auttamaan hädänalaista edellyttäen tämän olevan todellisessa hädässä ja valmis sopeutumaan maahamme. Se tarkoittaa suomalaisten pelisääntöjen noudattamista.

Käytännössä hätää paenneiden maahanmuuttajien tulisi ponnistella oppiakseen kotimainen kieli mahdollisimman nopeasti - hyviä tuloksia olisi oltava viimeistään parissa vuodessa. Heidän tulisi myös hankkiutua töihin mahdollisimman pian elättääkseen itsensä.

Perheen voisi tuoda Suomeen, kunhan sen pystyisi elättämään omalla työllään. Ja ehkä se kaikkein tärkein: tulijan pitäisi omaksua länsimainen käsitys tasa-arvosta ja uskonnonvapaudesta.

Meillä oltaisiin siis tyytyväisiä, jos maahanmuuttaja tekisi mahdollisimman nopeasti markkinaehtoista palkkatyötä elättääkseen itsensä, sallisi läheistensä vaihtavan halutessaan uskontoa tai luopuvan sellaisesta kokonaan. Mies ei saisi vaatia naisia pukeutumaan millään tietyllä tavalla eikä estää heitä tekemästä töitä tai kättelemästä miehiä. Ei myöskään valita lapsilleen puolisoa.

Nuorten miesten tulisi kunnioittaa naisten oikeuksia riippumatta näiden alkuperästä. Tärkeää olisi myös suomalaisen lain kunnioitus, joka näkyisi valmiutena poistua maasta, mikäli maahanmuuttovirasto on todennut, ettei tulijalla ole ollut turvapaikkaan oikeuttavaa hätää kotimaassaan. Rikolliset maahanmuuttajat tulisi karkottaa eikä naisia tapettaisi tai kiusattaisi ns. kunnian takia.

Tutkimus osoitti suomalaisten asenteen maahanmuuttajiin olevan tervejärkinen ja tulijoita kunnioittava. Toivottavasti viranomaiset ja lainsäätäjä pystyvät ohjaamaan maahanmuuttopolitiikkaamme heidän viitoittamaansa suuntaan. Valtamedian olisi puolestaan otettava tosissaan kansalaisten vaatimus asiallisesta ja puolueettomasta maahanmuuttokeskustelusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina

Kuntavaalit lähetyvät ja meidän äänestysikäisten on aika valita puolueemme ja ehdokkaamme. Siinä ovat yhä useammin apuna vaalikoneet.

Niitä käytettäessä on hyvä ymmärtää, että vaalikoneen tekijä voi ohjailla lopputulosta kysymyksenasettelulla. Tein itse Helsingin Sanomien ja Yleisradion vaalikoneet. Niiden kysymyksiin vastaaminen tuotti kärkisijoille eri puolueisiin kuuluvat ehdokkaat.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi puoluevalintakoneen. Siinä oman ehdokkaansa sai selville muutamalla kysymyksellä. Itse päädyin puolueeseen, jota en missään tapauksessa äänestäisi. Syynä lienee ollut ensimmäinen kysymys, johon minulla ei ole vahvaa kantaa.

Jos ensimmäisenä kysymyksenä olisi ollut kodin, uskonnon ja isänmaan sijasta suhtautuminen esimerkiksi turvapaikanhakijoiden sijoittamiseen olisi puoluevalintakoneen lopputulos hyvin monilla ihmisillä todennäköisesti jotain aivan muuta.  Se kun jakaisi ihmiset melko tasaisesti perussuomalaisiin ja muihin koska kansasta huomattavasti suurempi osa on maahanmuuttokriittisiä kuin perussuomalaisia ehdokkaita äänestäviä.

Tämän kirjoituksen opetus on siis se, että älkää uskoko vaalikoneiden ehdotuksiin sokeasti, vaan käyttäkää niiden lisäksi tervettä järkeä. Tosiasiahan on, että meillä jokaisella on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä perusteluita äänestyspäätöksillemme - mutta vaalikoneessa kaikki vastatut kysymykset vaikuttavat lopputulokseen yhtä suurella painoarvolla.

Ja tätä tosiasiaa vaalikoneiden laatijat voivat halutessaan käyttää äänestyspäätösten manipuloimiseen. Tai vaikka eivät haluaisikaan, vaikuttaa se silti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Vaalikone
Kunnallisvaalit 2012

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tuotekehityksen kautta markkinoille

Tunnustan etten ole aiemmin kiinnittänyt lainkaan huomiota Kotkamillsin tuotekehitykseen. Totta puhuen en ole edes tiennyt sellaisen yhtiön olemassaolosta ennen tätä aamua.

Tänään kuitenkin opin, että Kotkamills on vuonna 2015 suomalaiseen omistukseen palannut metsäteollisuusyritys. Kiinnostavaksi sen teki uutinen, jonka mukaan firman uusi 200 metrin pituinen kone pystyy ainoana maailmassa tuottamaan vedenpitävää muovitonta kartonkia, joka soveltuu niin kahvikuppien, pesuainepakkausten kuin roskaruuan kääreidenkin valmistukseen. Ja epäilemättä moneen muuhunkin.

Tuotekehityksen ja avautuvien markkinoiden taustalla on ihmisten kasvanut ympäristötietoisuus, joka tuottaa aiempaa vihreämmille tuotteille markkinarakoja. Kotkalaisten vastaus kysyntään oli tuotekehitys ja 170 miljoonan euron investointi. Ei siis mikään viherpiiperrys.

Seuraava haaste on löytää riittävä määrä asiakkaita, jotka ottavat kasvaneen ympäristötietoisuuden niin tosissaan, että tarttuvat kotkalaisten tuotteeseen. Vasta sitten näemme, muuttuuko kasvanut ympäristötietoisuus Kotkassa tuottavaksi liiketoiminnaksi.

Olettaen että muoviton kartonki on hinnaltaan kilpailukykyinen ja laadultaan luvatun kaltainen ei minulla ole epäilyksiä Kotkan tehtaan tulevaisuuden suhteen. Nähdäkseni siellä tehty avaus on juuri sellainen, jonka kaltaisia Suomi tarvitsee vauhdittaakseen oman taloutensa orastavaa nousua.

Ainakin viimekesäisen investoinnin ajankohta on loistava. Vientimahdollisuuksia ovat parantaneet suomalaisten työnantajien ja -tekijöiden väliset sopimukset, euron arvon lasku ja muun maailman talouden eli ostovoiman nousu. Kotkalaisten menestyksen markkinoilla ei siis pitäisi olla kiinni ulkoisista olosuhteista, vaan ainoastaan yhtiön omasta onnistumisesta.

On siis syytä onnitella kotkalaisia heidän investoinnistaan, mutta samalla muistuttaa, ettei hieno insinöörityö ole yrityksen menestyksen tae, vaan ainoastaan ensimmäinen askel sitä kohti. Maaliin päästään vasta markkinoinnin ja hyvistä käytännön kokemuksista kertovan asiakkaiden välisen puskaradion kautta. Siksi Kotkassa on tullut aika panostaa niihin.

Lopuksi toivotan myös muille suomalaisyrityksille aloitteellisuutta tuotekehityksen saralla sekä rohkeutta investointeihin. Vain siten voidaan Suomessa säilyttää korkea elintaso ja kyky huolehtia lastemme ja vanhustemme tulevaisuudesta sekä ympäristömme tilasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvien talousuutisten aamu
Avain menestykseen
Avaimia tulevaisuuteen

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Suurmoskeija vai ei, kas siinäpä vasta kysymys

Helsinkiin on suunniteltu suurta moskeijaa Persianlahden maista tulevalla rahoituksella. Jos hanke toteutuisi, olisi vääjäämätöntä, että myös uskontulkinta seuraisi rahoitusta. Persianlahden tapauksessa se olisi hyvin vanhoillista ja mahdollisesti radikaaleja ajatuksia sisältävää.

Suomessa näyttää aamun lehden perusteella olevan tahoja, jotka arvelevat, että sananvalta suurmoskeijassa esitettävään uskontulkintaan voisi säilyä suomalaisten muslimien käsissä. Minä en arvele, sillä tähän ikään mennessä olen oppinut, ettei ole olemassa pyyteetöntä rahoitusta - ei ainakaan suurmoskeijan kustannusten kokoista.

Samaa mieltä kanssani lienee tunnettu maahanmuuttaja, Alan Salehzadeh, joka epäilee rahoittajaksi Muslimiveljeskuntaa. Siis sitä samaa, johon Ayaan Hirsi Ali pettyi ja joka nousi demokraattisten vaalien kautta valtaan Egyptissä vain aiheuttaakseen maassa sekasorron, jonka seurauksena koko järjestö kiellettiin.

En tiedä onko Salazadeh oikeassa, mutta pidän joka tapauksessa todennäköisenä, että moskeijan mahdollisen rahoituksen järjestäisivät äärimäistä islamin tulkintaa edustavat tahot. Jos ja kun asia on näin, vahvistuisivat äärivanhoilliset ja jopa terroristiset ajatukset myös suomalaisessa muslimiyhteisössä.

Tosin Suomen islaminuskoisten yhteisö on vahvasti radikalisoitunut jo nyt, sillä ISIS:in huippuaikoina meiltä lähti verisen islamistihallinnon palvelukseen suhteessa muslimiväestön kokoon enemmän terroristeja kuin mistään muusta maasta. Tätä taustaa vastaan on hyvä ymmärtää myös se, että moskeijan vallan säilyminen suomalaisten muslimien käsissä tuskin tarkoittaisi jonkinlaista islamin liberaalitulkintaa.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella täytyy ihmetellä Helsingin kuntavaaliehdokkaiden suopeutta moskeijalle. Puolueista myönteisimmin suurmoskeijaan suhtautuivat tehdyssä kyselyssä Piraattien, Vihreiden, Keskustan, Liberaalien, RKP:n SKP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaat. Yhtenäisimmin sitä puolestaan vastustivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Moskeijaan positiivisesti suhtautuvien joukossa oli myös Jussi Halla-aho (ps), joka perusteli yllättävää näkemystään uskonnonvapaudella, mutta huomautti samalla tarpeesta valvoa moskeijan toimintaa. Aivan yhtä yllättävästi Ozan Yanar (vihr) puolestaan vastusti suurmoskeijan rakentamista helsinkiläisten arvojen vastaisena.

Omalta osaltani totean, että suurmoskeijahanke on vain yksi osoitus niistä ongelmista, joita maahamme on syntymässä islamilaisen väestön kasvaessa. Heihin yritetään vaikuttaa monilta suunnilta, joista vaarallisimpia ovat terroristikytköstensä takia vanhoilliset islamsuuntaukset. Ei ole syytä epäillä, etteivätkö nämä vaikuttamisyritykset löytäisi otollista maaperää suomalaismuslimien joukossa

Suurmoskeijan haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jihadismikytkentään. Iso moskeija tarjoaisi myös oivan mahdollisuuden islamilaisen rinnakkaistodellisuuden syntymiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi muslimien integroitumista yhteiskuntaamme sekä ehkäisisi suomalaisen elämäntavan omaksumista.

Samoin, ainakin ruotsalaisten kokemusten mukaan, se heikentäisi jo muutenkin sorretussa asemassa olevien musliminaisten asemaa maassamme. Siten kysymystä suurmoskeijasta olisi tarkasteltava myös ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksenä - mikä ehkä selittää monissa asioissa Vihreiden ja muun äärivasemmiston kanssa samoilla linjoilla olevien Feministipuolueen ehdokkaiden hiukan näitä suurempaa varauksellisuutta moskeijan suhteen.

Käytännössä Helsingin kaupunki päättää vain maankäytöstä - itse rahoituskuvion suhteen heillä ei ole lainmukaista sananvaltaa. Moskeijahankkeen kaatuminen tulevassa valtuustossa ei myöskään kuoppaisi hanketta lopullisesti, vaan ainoastaan siirtäisi sen toteutumista ajallisesti ja/tai paikallisesti.

Pidemmällä aikavälillä muslimiväestön oikeutta omaan suurmoskeijaan voidaan tuskin kiistää - ainakaan mikäli se jatkaa kasvuaan. Siksi Suomessa olisi jo nyt mietittävä keinoja, joilla tulevan suurmoskeijan suomalaiselle yhteiskunnalle lähes varmasti erittäin vahingollinen vaikutus saataisiin minimoitua. Omalta kohdaltani näkisin potentiaalia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä ja tänne tulleiden islaminuskoisten sekularisaation edistämisessä.

Aiempia ajatuksia samaan aikaan:
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa
Kolme näkemystä islamista
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kuplasta kurkistajia

Kolumnisti Esa Mäkinen oli havainnut, että seuraamalla ainoastaan omaa punavihreää kuplaansa, hänellä olisi täysin väärä kuva yhdestä aikamme tunnetuimmasta poliitikosta, Kanadan Justin Trudeausta. Mäkiselle on annettava tunnustus siitä, että hän havaitsi tosiasiat ja tunnusti kuplansa olemassaolon.

Jos tunnustus oli rehellinen, kuten uskon, ennustan Mäkiselle mielenkiintoisia aikoja oman maailmankuvansa kanssa. Hän saattaa huomata yhä uusia vinoumia omassa kuplassaan ja - mikäli on rehellinen itselleen -  joutuu lähiaikoina monipuolistamaan monin tavoin näkemystään maailman menosta.

Toivotan onnea Esa Mäkiselle hänen ajatusretkilleen. Ja annan yhden neuvon: tosiasioiden ja oman maailmankuvan joutuessa ristiriitaan on syytä ymmärtää, että juuri siinä on ajattelussa korjaamisen paikka ja aiemmin huomaamaton ovi auki - suorastaan sepposen selällään - kohti parempaa ihmisyyttä.

* * *

Olen itse viime aikoina mietiskellyt omaa kehitystäni ihmisenä ja tullut siihen tulokseen, että oman ajatteluni kehittymisen kannalta ratkaisevaa on ollut maailmankuvan rakentamispalikoiden monipuolisuus.

Lapsuuteni ja nuoruuteni sujuivat vankasti kokoomuslaisessa kodissa, mutta lähisuvussa oli myöskin silloisen kiivaan poliittisen ilmapiirin toista äärilaitaa - muistan käyneeni hiukan yli kymmenvuotiaasta asti tiukkoja poliittisia väitteitä stalinistisen sukulaiseni kanssa.

Niistä on jäänyt mieleen muutamia seikkoja. Vasemmistolainen sukulaiseni kertoi itkeneensä kuultuaan Stalinin kuolleen ja lohdutelleensa tällä asialla äitiään isoäidin kuoltua: "älä itke, kuolihan Stalinkin".

Juri Gagarinin lento oli hänelle osoitus sosialistisen järjestelmän ylivoimasta kapitalistiseen nähden; olihan sosialismi rakentanut tsaarinaikaisesta takapajulasta vakavan kilpailijan läntisille suurvalloille. Ja tietenkin hänelle oli samantekevää voittiko jääkiekon maailmanmestaruuden Neuvostoliitto vai Tshekkoslovakia; sosialistisia maitahan ne olivat kumpikin.

Näin jälkikäteen ajatellen sukulaiseni eli omassa stalinistisessa kuplassaan, luki Tiedonantajaa ja ehkä joskus Kansan Uutisia. Siten hänen maailmankuvaansa eivät sopineet sen enempää sosialististen maiden ristiriidat (Prahan kevätkin oli vain porvareiden valheellisen agitaation tulosta) kuin Neuvostoliitossa elävien ihmisten omassa porvarillisessa kodissani itsestään selvät talous- ja ihmisoikeusongelmat.

Kiitos jälkimmäisestä kuului sieltä täältä tihkuneille Reporadion sanomaa puhkoville tiedonpalasille ja neuvostoloikkareiden hyvin tunnetulle olemassaololle. Eikä Berliinin muurin rakentamisestakaan ollut niin kauaa, etteivät sen rakentamiseen johtaneet tapahtumat olisi olleet tiedossani.

Sukulaiseni kuplassa oli kuitenkin kotitekoisia piirteitä. Selkeimmin ne ilmenivät hänen asenteessaan chileläisiä pakolaisia kohtaan. Nämähän olivat taustaltaan Pinochetin vallankaappausta paenneita vasemmistolaisia ihmisiä, joita ei sukulaiseni mukaan olisi pitänyt ottaa maahamme, koska täällä oli hänen mukaansa köyhiä omastakin takaa. Kansainvälisen solidaarisuuden sanoma ei selvästikään ollut mennyt perille; vai oliko hänkin tullut kurkistaneeksi kuplastaan ulos?

* * *

Opiskeluaikana oma kokoomuslaisuuteni tuli haastetuksi nousussa olleiden vihreiden aatteiden taholta. Mukana oli ripaus myös silloin voimissaan ollutta rauhanaatetta.

Nämä eivät kaataneet epäuskoani suunnitelmatalouteen, mutta toivat monia rakennuspalikoita maailmankuvaani. Nämä aatteet puolestaan haastoi 1980-luku, jolloin luulin Suomen metsien olevan kuolemassa.

Pentti Linkola oli silloin pienen hetken oman ajatusmaailmani guru, kunnes paljastui, etteivät metsät kuolleetkaan. Olen käsitellyt tätä aivan ensimmäisessä blogikirjoituksessani todeten, että " olen tullut monessa suhteessa varovaiseksi suhteessa erilaisiin katastrofiennusteisiin".

Maailmankuvani ei ole vieläkään kuplamaisen särötön, vaan olen joutunut nöyrtymään sen tosiasian kanssa, että on olemassa paljon kysymyksiä, joihin ei ole yhtä ainutta oikeaa vastausta. Ei edes faktojen kautta ajateltuna. Siitä huolimatta tosiasioiden etsiminen ja tunnustaminen - joista lienen oppinut eniten työssäni tutkijana - on kaiken viisauden alku.

* * *

Palatakseni omasta itsestäni päivän uutisiin. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne valaisi poliittista realismia julistamalla, että "olen linjannut, että Sdp pitää jatkossa aina sen, mitä lupaa. Jos lupaamme tehdä varhaiskasvatuksen maksuttomaksi, niin sen myös teemme. Ainakin jollain aikavälillä."

Lausunto avasi mielenkiintoisella tavalla Rinteen ja luullakseni monen muunkin aktiivipoliitikon epärehellisyyttä. Rinnehän tunnusti melko suoraan, ettei SDP ole aiemmin pitänyt kiinni siitä, mitä se on luvannut. Eikä hän oikeastaan luvannut suurempaa rehellisyyttä nytkään, sillä onhan "ainakin jollain aikavälillä" melkoinen disclaimer.

Demaripomo tarkensi vielä myöhemmin lausuntoaan, että "se tarkoittaa myös sitä, että teemme arvojemme mukaista politiikkaa. Yksi Sdp:n ongelma on ollut se, että on tehty päätöksiä – jotka ovat olleet siinä ajassa varmasti ihan perusteltuja – mutta eivät ihmisten mielestä vastaa sosiaali­demokraattisia arvoja".

Lausunto toi hakematta mieleen sen tyytymättömyyden, jota monet maahanmuuttokriittiset ihmiset ovat tunteneet Perussuomalaisten hallituspoliittisia aikaansaannoksia kohtaan (täällä esimerkkinä Heikki Porkan näkemys). Puolue oli vuoden 2015 syksyllä hallituksessa, mutta siitä huolimatta maahan tulvi joukoittain turvapaikanhakijoita.

Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään puolue Suomessa (ei myöskään SDP eikä Perussuomalaiset) pysty sanelemaan maamme valtakunnanpolitiikkaa. Siitä on seurannut poliittista jähmeyttä ja vatulointia, mutta samalla maamme on myös välttynyt pahoilta ylilyönneiltä.

Vuoden 2015 tapahtumatkin näyttäisivät tulevan kohtuullisesti ratkaistuiksi, vaikka iso osa ansiosta kuului pakolaisvirtoja omalla tahollaan tukkineille muille maille. Niistä huolimatta minua suorastaan hirvittää ajatella mitä olisi tapahtunut, jos Sipilän hallituksessa olisi vuonna 2015 istunut perussuomalaisten tilalla demareita, vihreitä tai vasemmistoliittolaisia.

* * *

Kaikkiaan Rinteen tarkentava lausunto on tulkittava joko valheeksi tai ilmoitukseksi jäädä pois seuraavasta hallituksesta. Jälkimmäinen tuskin tulee tapahtumaan, joten Rinteen lupaus demariarvojen mukaisesta politiikasta on tulkittava pelkäksi sanahelinäksi.

Sanahelinän helisyttelijänä Rinne ei toki ole ainoa. Mutta on toisenlaisiakin puolueita: selkein esimerkki periaatteiden mukaan toimimisesta on Perussuomalaisten ratkaisu vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen, kun puolue jättäytyi pois hallituksesta vedoten vaalilupauksiinsa, joiden rikkominen oli tulevan pääministeri Kataisen (kok) ehdoton vaatimus. Tuloksena syntyi yksi Suomen historian huonoimmista hallituksista, jonka myötävaikutuksella maamme joutui syvään talousahdinkoon.

Tämä kaikki on hyvä muistaa kolmen viikon kuluttua, kun käymme valitsemaan ehdokkaitamme kuntavaaleissa. Vaalikoneista saamme toki tietoomme ehdokkaiden näkemyksiä, mutta politiikan realismi tekee niiden toteuttamisesta vaikeata.

Se on toki onnetonta, mutta vielä onnettomampaa olisi, mikäli kukaan ei tinkisi tavoitteistaan tai arvoistaan. Siitä huolimatta kannattaa valita henkilö, jonka näkemykset ovat lähellä omiamme ja jonka uskomme pystyvän edistämään niitä edes hiukkasen reaalimaailman vaatimusten aiheuttamassa ristipaineessa. Siten voimme parhaiten edistää hyvän suomalaisen yhteiskunnan säilymistä myös vanhuutemme ja jälkeläistemme turvana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa
Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa
Joustamaton, joustamattomampi, Katainen

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?

Vihapuhe on rumaa. Se on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan "sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen."

Suvaitsevaisuus on puolestaan Unescon mukaan "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.

Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

Voidaan siis todeta, että vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan jonkinlaista vihaa niitä kohtaan,  jotka ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin vihapuhuja itse.

Ja vielä ennen varsinaista asiaa muistutan siitä, että sanalle fasisti on urbaanissa sanakirjassa kolme määritelmää. "1) Italiassa 1922-1943 vallassa olleen Benito Mussolinin johtaman totalitaristisen järjestelmän kannattaja, 2) ahdasmielinen, fanaattinen, kontrollinhaluinen tai yksilönvapauksia halveksiva ihminen ja 3) Vasemmistolaisten poliittisista vastustajistaan käyttämä iskusana."

Merkityksistä viimeinen on edelle Wikipediasta kopioimani Unescon määritelmän mukaan ilman epäilystä suvaitsemattomuuteen perustuvaa haukkumista toisinajattelevasta henkilöstä. Onko se sellaisena myös vihapuhetta, jääköön arvoisan lukijani itse pääteltäväksi.

* * *

Satuin tänään lukemaan entisen Kansan Uutisten päätoimittajan ja SKDL:n liittoneuvoston jäsenen Yrjö Raution kirjoittamaa tekstiä, joka pani minut ajattelemaan vihapuheen syvällisintä olemusta. On siis syytä jakaa muutama Raution ajatus arvoisan lukijanikin ihmeteltäväksi. Teksti puhukoon itse puolestaan.

"Halla-aho on korkeimman oikeuden tuomitsema pesunkestävä rasisti."

"Soinin viitoittama tie on nyt loppuun kuljettu. Nyt on vain hallitusvastuuta, jonka aikana puolue on pettänyt kaikki lupauksensa."

"Nyt puolue on vaihtamassa kaiken tästä aateperinnöstään kansainväliseen oikeistopopulismiin, jonka juuret ovat fasismissa. Fasismi on äärikansallismielisyyttä, joka tavoittelee yhtenäistä kansakuntaa ja yhteisön sisäisten uhkien murskaamista vaikka väkivalloin."

"Nämä nykyiset erottaa oikeista fasisteista vain se, ettei heillä ole kykyä murskata sisäisiä uhkia väkivalloin. Halusta se ei ole kiinni."

"Mitään ei jää jäljelle siitä hyvästä, terveestä ja tarpeellisesta, mikä heidän populismiinsa sisältyi. Jäljelle jää silkkaa pimeyttä ja pahuutta."

* * *

Kaikki edelle kirjoitettu liittyi Perussuomalaisiin ja erityisesti sen puheenjohtajakilpailuun ilmoittautuneeseen Jussi Halla-ahoon. Tämä ei kuitenkaan provosoitunut luettuaan itseänsä epäilemättä suvaitsevana ja hyvänä ihmisenä pitävän Raution maamme laatulehdistön lippulaivaan kirjoittaman tekstin, vaan naputteli ilmeisen huvittuneena Facebookiin lyhyen kommentin.

"No nyt on laatulehti Helsingin Sanomat liekeissä. (Selvennys toimittajille: Edellinen ei tarkoita, että uhkaan polttaa Sanomatalon.)"

Itse jäin miettimään sitä, kuinka ylpeä edellä mainitun laatulehden päätoimittaja on julkaisunsa sisällöstä... Ei niin, että epäilisin, mutta kuitenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Vihapuhe on tuomittavaa
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen

Työmarkkinakiistelijöiden pitäisi korvata sivullisille aiheuttamansa vahingot

Ilmailualan unioni (IAU) ja sen neuvottelukumppani (Palta) ovat päättäneet kiusata suomalaista matkailuelinkeinoa oikein tosissaan. Tänään kiusanteko kohdistuu 6500 matkustajaan.

Kyseessä on IAU:n ja työnantajien välinen kiista alan työehdoista. Tai oikeastaan siitä, mikä ammattiliitto saa tehdä sopimuksen työnantajan kanssa.

Kuvaan kuuluu suuri tilanteeseen syyttömien, mutta siitä kärsivien ihmisten joukko. Siihen nähden on käsittämätöntä, että IAU hylkäsi suoralta kädeltä valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen. Liitolla on siis kovat piipussa taistelussaan oman reviirinsä ja toimihenkilöidensä työpaikkojen puolesta, eivätkä siihen vaikuta sivullisten syyttömien kärsimykset.

* * *

Ilmailuala kaikkinensa näyttäisi olevan varsin lakkoherkkä (esimerkki ja toinen). Suomessa äärimmilleen viedyt Finnairin työntekijöiden lakkoaseen avulla (esimerkki ja toinen) saavuttamat edut olivat kaataa koko sinivalkoisen lentoyhtiön joitain vuosia sitten.

Vasta talouden realiteetit saivat työntekijät suostumaan työehtojensa kohtuullistamiseen. Tämä koski niin lentäjiä kuin matkustajahenkilökuntaakin. Samalla yhtiön palvelutaso laskettiin halpalentoyhtiöiden tasolle.

IAU:n tapauksessa puhutaan lentokenttien teknisestä väestä. He tietävät olevansa välttämättömiä lentoliikenteen toiminnalle ja käyttävät nyt häikäilemättömästi tätä asemaansa neuvotellessaan työnantajansa Airpron kanssa.

Toisaalta on vaikea ymmärtää myöskään Airprota, joka tahtoo vaihtaa neuvottelukumppaninsa vaikka väkisin. Tosin yritys ja Palta sentään hyväksyivät IAU:n hylkäämän valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen, mikä olisi IAU:n niin tahtoessa ratkaissut tilanteen.

* * *

En tässä kirjoituksessa halua ottaa kantaa siihen, kumpi on kiistassa oikeassa. Sen sijaan ehdotan hallitukselle ja eduskunnalle, että he säätäisivät työmarkkinaosapuolille velvoitteen korvata työtaistelutoimien seurauksena kärsimään joutuville kolmansille osapuolille aiheuttamansa taloudelliset vahingot.

Mikäli lainsäätäjä säätäisi tällaisen korvausvelvollisuuden, muuttuisi avainalojen lakkoaseen käyttö aivan oleellisesti. Ja asettaisi heidät edes osittain samaan asemaan kuin muiden alojen toimijat.

Tämän päivän tapauksessa IAU ja Palta voitaisiin velvoittaa maksamaan 6500 henkilölle heidän kärsimänsä suorat vahingot. Esimerkiksi seitsemän päivän lomamatkalaisella, joka menettäisi yhden päivän lomastaan, olisi oikeutettu saamaan korvausta yhden hotelliyön ja päivälle ostamiensa palvelujen hinnasta seitsemäsosan.

Eli vaikkapa 700 euroa lomamatkastaan maksanut olisi oikeutettu saamaan 100 euron korvauksen mikäli lomasta jää pitämättä yksi päivä. Jos tämä olisi keskimääräinen korvaus, tulisi IAU:n ja Paltan maksaa tältä päivältä yhteisvastuullisesti 650 000 euroa heidän kiistastaan kärsineille.

On huomattava, ettei ehdotukseni todellisuudessa kata läheskään kaikkia syyttömästi kärsimään joutuneiden menetyksiä, kuten mielipahaa tai stressiä. Siitä huolimatta periaate saattaisi hyvinkin tehostaa neuvotteluosapuolien halukkuutta löytää ratkaisuja ongelmiinsa.

Sama lainsäädäntö toimisi myös vaikkapa Suomen vientialojen kannalta äärimmäisen vahingollisissa satamatyöläisten ja heidän työnantajiensa kiistoissa. Jos vaikkapa paperinvienti viivästyisi, voisi metsäjätti vaatia satamien pysähtymisestä aiheutuvat menetykset kiistan osapuolilta. Tai mikäli JOT-periaatteella toimivan yrityksen alihankintaketju keskeytyisi, voisi se vaatia kiisteleviltä osapuolilta kompensaation menetyksistään.

Tekemäni esitys olisi edullinen lähes kaikille suomalaisille. Suomen talous voittaisi työkiistoihin kuluvan ajan vähenemisenä. Sivullisten kärsimykset vähenisivät. Ja ehkäpä myös nyt käsillä olevan järjettömän kiistan kaltaiset työtaistelut jäisivät kokonaan syntymättä.

Tarjoan ideani vapaasti Sipilän hallituksen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

torstai 16. maaliskuuta 2017

Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

Suomessa on totuttu siihen, että niitä puolueita, joiden kannatus on vaaleissa noussut kutsutaan voittajiksi ja niitä, joiden kannatus on laskenut häviäjiksi. Näin on ollut niin kauan kuin muistan.

Nyt media on kuitenkin - ilmeisesti yhteisellä päätöksellä - siirtynyt uuteen viestintätapaan. Tarkoitan Hollannin parlamenttivaaleja, joista Iltalehti otsikoi, että "äärioikeiston Geert Wilders tunnusti vaalitappion - liberaalit voittoon Hollannin vaaleissa".

Ilta-Sanomien otsikon mukaan "äärioikeiston Geert Wilders julisti pääministeri Mark Rutten puolueen Hollannin parlamenttivaalien voittajaksi". Itse tekstissä tosin todetaan, että "myös vapauspuolue on vaalivoittaja, koska se on saamassa lisäpaikkoja".

Yleisradio jatkoi samalla linjalla: "ovensuukyselyt: Rutten oikeistoliberaalit voittamassa Hollannissa". Päivän uutiskoosteessa se vakuutti lisäksi, että "oikeistoliberaalit voittoon Hollannissa."

Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti juttunsa leipätekstiin virkkeen "vaikka Rutten näyttää voittaneen vaalit, 31 paikkaa merkitsee kymmenen paikan menettämistä nykytilanteeseen verrattuna". Niin, luitte oikein, Hollannin vaaleissa Rutten Liberaalipuolue on menettämässä parlamenttipaikoissa laskien noin neljänneksen kannatuksestaan. Mutta kuten edeltä ilmene, se on silti suomalaisen median mukaan vaalien voittaja.

Toki on tässä yhteydessä todettava, että Rutten puolue on edelleen parlamentin suurin. Siinä mielessä se on siis kiistatta vaalien voittaja ja kiinnitin asiaan huomiota vain siksi, että meillä on yleisenä tapana ollut kutsua voittajiksi niitä puolueita, joiden kannatus on noussut ja häviäjiksi niitä jotka ovat menettäneet suhteellista ääniosuuttaan.

* * *

Selitys suomalaisen median aiemmasta poikkeavalle vaalitulos-uutisoinnille olisi ehkä pienen mediatutkimuksen arvoinen. Taustalla lienee ainakin se tosiasia, että Wildersin Vapauspuolue ei saanut kokonaan realisoiduksi mielipidetiedustelukannatustaan, vaikka kasvattikin suosiotaan äänestäjien parissa.

Vastaavasti Rutten Liberaalit menestyivät hyvin suhteessa gallupien ennusteisiin. Ja jäihän se kannatuksen rökälemäisestä laskusta huolimatta Hollannin suurimmaksi puolueeksi.

Lisäksi uudenlaiseen vaalitulosretoriikkaan lienee vaikuttanut toimittajien inho Vapauspuoluetta kohtaan. Siksi he haluavat vähätellä puolueen menestystä minimoidakseen sen vaalivoiton merkityksen Hollannin ulkopuolella. Sen voi ainakin yrittää tehdä sanansa sopivasti valitsemalla.

* * *

Olivat toimituskuntien motiivit mitkä tahansa, jään jännityksellä odottamaan uutisointia Suomen tulevista kuntavaaleista. Julistetaanko niissäkin voittajat ja häviäjät sen mukaan, miten ne menestyvät suhteessa mielipidetiedusteluihin?

Jos näin tehdään, voidaan Ylen viimeisen kannatusmittauksen perusteella julistaa esimerkiksi Perussuomalaiset vaalivoittajiksi, mikäli puolueen kannatus nousee yli 8,7 prosentin. Vastaavasti Vihreät kärsii tappion, mikäli sen kannatus jää alle 13,7 prosentin.

Edellisissä kuntavaaleissa mainittujen puolueiden kannatukset olivat 12,3 (ps) ja 8,5 (vihr) prosenttia. Siten median nyt omaksuman uutisointitavan mukaan Perussuomalaisten noin 30 prosentin kannatuksen lasku voitaisiin julistaa vaalivoitoksi ja Vihreiden 37 prosentin kannatuksen nousu tappioksi. Valitettavasti minun on vaikea päättää, olisiko tällainen uutisointi orwellilaista uuskieltä, vai vastuullista journalismia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
Kreikan absurdit vaalit
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Valeuutisia Ruotsin muslimimääristä

Tämän päivän Helsingin Sanomat esitteli kuvaajan muslimien määristä Euroopan eri maissa. Sen mukaan islaminuskoisia löytyy eniten Saksasta, peräti 4,76 miljoonaa ihmistä. Ranskassakin heitä on 4,71 miljoonaa.

Kuvaa katsellessani huomioni kiinnittyi Ruotsin kohdalle. Siellä muslimeita on sen mukaan "vain" 430 000. Käytin sanaa "vain" siksi, että muistin hyvin Wikipedian kertoneen jo kauan sitten naapurimaan muslimiväestön olleen vuonna 2009 noin 500 000.

Sen jälkeen maahan on muuttanut runsaasti lisää muslimeita, esimerkiksi ennätysvuonna 2015 Ruotsiin tuli 163 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa lienee ollut muslimeja. Heistä noin puolet on saanut tai tulee saamaan turvapaikan

Maahanmuuttajien hedelmällisyydestä Ruotsissa en löytänyt tilastoa pikaisella haulla, mutta Helsingin kaupunki kertoi omalla sivullaan, että "somalin-, arabian- ja kurdinkielisten kokonaishedelmällisyysluku on... selvästi yli kaksinkertainen verrattuna koko väestöön". Tämä lienee yleistettävissä myös Ruotsin muslimiväestöön, jonka sisäsyntyinenkin kasvu on siten varsin nopeaa.

Löysin Wikipediasta toisenkin aiheeseen liittyvän sivun. Siinä kerrotaan mm. Ruotsissa asuneiden syntymämaa. Sen mukaan Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Somaliassa, Bosnia & Herzegovinassa, Turkissa, Eritreassa, Afganistanissa ja Libanonissa syntyneitä on länsinaapurissamme yhteensä 620 000. Vaikka kaikki näistä maista tulleet eivät olekaan muslimeita, asuu Ruotsissa vastaavasti paljon muslimiväestölle syntyneitä lapsia. Lisäksi tilastosta puuttuvat sellaiset muslimimaat, joista on tullut vähemmän kuin 20 000 ihmistä.

Kolmannen Wikipedia-artikkelin mukaan Ruotsissa on noin 450 000 muslimia, joista 110 000 harjoittaa uskontoaan aktiivisesti. Tämä teksti on ollut olemassa jo ainakin vuonna 2010, koska siteerasin sitä jälkimmäisen luvun yhteydessä tuolloin. Myös tähän lukuun on tehtävä samat muslimimäärien lisäykset kuin kahteen muuhun Wikipedia-sivuun eli muslimien maahanmuutto ja syntyvyys artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Mielenkiintoista oli edelleen, että Ydin-lehti kertoi vuonna 2014 Ruotsissa olevan "suuri muslimivähemmistö. Virallisia tilastoja ei ole, mutta islamilaiset seurakunnat arvioivat maassa asuvien muslimien määräksi 400 000." 

Jutusta ei selviä muslimiseurakuntien arvion päivämäärää, eli oliko tieto juttua kirjoitettaessa tuore vai vanha. Ja joka tapauksessa arviossa ilmoitettuun muslimien määriin on lisättävä islamilaisiin seurakuntiin kuulumattomat muslimit, maahan seurakunnista saadun arvion jälkeen muuttaneet islaminuskoiset sekä samalla ajanjaksolla muslimiperheisiin syntyneet lapset.

Kaiken kaikkiaan lienee selvää, että HS:n julkaisema kuva on ainakin Ruotsin kohdalla valheellinen. Siis naapurimaan todellisen muslimiväestön määrää vähättelevä.

Koska viime aikoina on puhuttu paljon valemediasta, on edelle kirjoittamani perusteella syytä kysyä onko Helsingin Sanomat nyt nähdyn taulukon perusteella sellainen? Vahinkoja tietenkin sattuu kaikille, joten ei tuomita vielä. Sen sijaan jääkäämme odottamaan HS:n oikaisua, jossa vastuullisen median tapaan korjataan tänään esitetty virheellinen tieto.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho lähti mukaan Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailuun. Se ei ollut yllätys.

Sen sijaan ainakin itse hämmästyin, kun Jan Vapaavuori (kok) ilmoitti, ettei hän halua Kokoomuksen olevan mukana samassa hallituksessa Halla-ahon Perussuomalaisten kanssa. Toisin sanoen, Vapaavuori haluaa kaataa nykyisen hallituksen, mikäli Halla-aho valitaan.

Hämmästykseni johtui siitä, että Halla-aho on ollut monissa poliittisissa linjauksissaan vahvasti kokoomuslaisilla linjoilla. Ja toisaalta Vapaavuorella ei ole ollut mitään sitä vastaan, että hänen puolueensa on ollut samassa hallituksessa esimerkiksi täysin kokoomuslaisten arvojen vastaisten Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa.

Nykyhallituksen suhteen Halla-ahon linjaus lienee hallitusohjelman noudattaminen myös Perussuomalaisille tärkeissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa. On hassua, ettei tämä näyttäisi kelpaavan Vapaavuorelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Löyhästi toisiinsa liittyviä uutisia - Halla-aho ehdokkaaksi Perussuomalaisten johtoon
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Eurooppalaispoliitikot Erdoganin diktatuurin asialla

Euroopan reunalla sijaitseva islamilainen Turkki on ajautumassa diktatuuriksi. Kyseessä lienee ensisijaisesti presidentti Erdoganin suuruudenhulluus, mutta sen toteuttamiseksi on valjastettu myös uskonto.

Maailmanparantamiseen taipuvaisen Länsi-Euroopan on vaikea sulattaa ajatusta diktatuurista aivan rajallaan. Etenkin kun samassa maassa on jo ennestään väkivaltaisia ristiriitoja väestöryhmien välillä.

Nyt nähty ongelma liittyy Turkin presidentin pyrkimykseen lisätä valtaansa kansanäänestyksen kautta. Sitä varten hänen hallituksensa jäsenten oli tarkoitus kiertää niissä Euroopan maissa, joissa on suuri - ja äänioikeutettu - turkkilaisväestö.

Pelkään pahoin, että kieltämällä diktaattorikandidaatin vasallien puhekierrokset ovat eurooppalaiset poliitikot varmistaneet ulkoturkkilaisten äänet Erdoganille ja samalla tasoittaneet uuden sulttaanin tietä kohti rajatonta valtaa. On siis jälleen kerran käymässä niin, että hyvää tarkoittavat ihmiset ovat korkeaotsaista periaatteellisuuttaan korostamalla aiheuttamassa ongelmia.

Jos ja kun Turkki siirtyy eurooppalaispoliitikkojen maailmanparantamisen seurauksena (tai ilman sitä) kohti diktatuuria, joutuu turkkilainen maallistunut keskiluokka vaikeuksiin. Ja mikäli Erdogan on tosissaan islaminsa kanssa, joutuvat he myöskin suuriin elämäntavan muutoksiin - tulee paineita sekä naisten hunnuttamiseen, että alkoholinkäytön kieltämiseen.

Vaarana on myös turkkilaisten ja kurdien entistä kovempi vastakkainasettelu. Se voi pahimmillaan johtaa jälkimmäisten laajamittaiseen ryntäykseen kohti EU:ta turvapaikan toivossa.

Turkkilaisen yhteiskunnan noin satavuotias kemalistinen sekulaaris-demokraattinen perinne on siis tuhoutumassa tavalla, joka ei lupaa hyvää sen enempää Osmannien valtakunnan perillisille kuin eurooppalaisillekaan. On ikävää, että eurooppalaispoliitikot ovat ymmärtämättömyyttään lähteneet tukemaan tätä kehitystä.

Harmi kyllä, vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä taida enää saada korjatuksi. Siitä pitää huolen Erdoganin propagandakoneisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohtaako Eurooppa uuden pakolaistulvan?
Turkin kohtalo Erdoganin käsissä
Turkin kapina vahvisti Erdogania

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Helsingissä sattumuksia - Tuomola kasvattaisi maahanmuuttobisnestä

Tämän aamun uutistarjonta kertoi, ettei eilen tapahtunut pelättyä yhteenottoa Helsingin Rautatientorilla. Paikalla oli kyllä ihmisiä, mutta poliisi piti järjestystä yllä.

Tosin yksi mies otettiin kiinni, koska hän oli töninyt muita. Hyvä näin, sillä huono käytös ei ole hyväksi joukkotapahtumille.

Asian uutisoinnista jäi kuitenkin mieltäni kaivertamaan yksi - sinänsä vähäinen - pikkuseikka. Kuka tämä tönijä oli, ja mihin hän pyrki. En tietenkään kaipaa kiinniotetun nimeä, vaan lähinnä tietoa siitä oliko hän humalainen rähinöitsijä, tyypillinen äärivasemmistolainen anarkisti, hihamerkkiä kantava uusnatsi, tulistunut turvapaikanhakija vai muuten vain luonnevikainen rähinöitsijä.

Vastausta en taida ihmettelyyni saada koskaan, mutta koska ennakkouutisointi tästä asiasta oli lehdistössä näkyvää ja erityisesti uusnatsiporukasta pelottelevaa, olisi ollut mukava nähdä kuuluiko ainoa rähinöitsijä tähän porukkaan, vai oliko motiivina jokin muu.

* * *

Toinen sattumus tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä. Silloin oli vuonna 1986 Rautatieasemalla junaa odotellut mies joutunut kahden itseään noin kymmenen vuotta nuoremman henkilön yllättävän pahoinpitelyn kohteeksi.

Tapaus päättyi onnellisesti, sillä pahoinpitelijät saatiin kiinni ja todistusaineisto tapahtuneesta löytyi valvontakameroiden tallenteista. Jatkossa pohditaan normaalin rangaistuksen lisäksi väkivaltaisten miesten maassaolon edellytyksiä.

Tämä sattumus liittyi mielessäni turvapaikkabisneksestä palkkansa saavan johtaja Pekka Tuomolan mielipidekirjoitukseen, jossa tämä arveli toivottomien turvapaikanhakijoiden voivan "päätyä äärimmäisiin tekoihin, jotka kohdistuvat häneen itseensä tai kanssa­ihmisiin". Oliko kahden nuorukaisen heille tuntemattomaan henkilöön kohdistamaton käsittämätön väkivallanteko siis toivottomuuden motivoima?

Lääkkeeksi mainitsemaansa ongelmaan Tuomola haluaisi kasvattaa oman hyvinvointinsa perustana olevaa bisnestä. Se tapahtuisi palauttamalla maahanmuuttopolitiikkamme välineeksi B-oleskelulupa. Sellaisen saisi vaikka kriteerit kansainvälisen suojelun tarpeesta eivät täyttyisikään, mikäli henkilöä ei voitaisi palauttaa kotimaahansa esimerkiksi terveydellisistä tai humanitaarisista syistä.

Onhan näitä äärimmäisiä tekoja ollut toki muitakin. Viikolla annettiin tuomio turvapaikanhakijalle, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kymmenvuotiasta pikkutyttöä Pirkanmaalla. Ehkä hänkin oli vain toivoton turvapaikanhakija, jonka pitäisi Tuomolan mukaan saada B-oleskelulupa Suomeen - onhan pikkulasten hyväksikäyttäjä epäilemättä sellaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa, jota ei ole saatavissa hänen kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puhdistus ja väkivallan uhka
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Pekka Tuomola paljasti Luona Oy:n ongelmien syyn